Oletko koskaan saanut ihmeellisesti avun juuri kun sitä kipeimmin tarvitsit?
Minulle on käynyt monta kertaa niin,ja olen varma että enkelit olivat asialla.
Kerran tilasin sohvakaluston ja nuori hentoinen autokuski toi sen sotkasta ilman apumiestä.
Poika kysyi että voinko kantaa hänen kanssaan sohvat sisälle,mutta en selkävammani vuoksi pysty enkä saa nostaa mitään panavaa.
Olin ihan hädissäni,taisipa siinä nousta jo huokaus Jumalan puoleenkin.
Siinä pähkäilimme,niin samassa kuin tyhjästä ilmestyi siihen rappuun kaksi melkein kaksimetristä komeaa nuortamiestä,kävelivät suoraan luokse ja kysyivät:
Tarvitsetteko apua?
Huonekalut siirtyivät pikavauhtia ripeiden miesten käsissä sisälle.
Ajattelin että juoksen kiittämään vielä poikia,mutta eihän siellä näkynyt yhtäkään ihmistä,hävisivät yhtä omituisesti,kuin olivat tulleetkin.
Sama tapahtunut kolmesti.
Aina samat sanat:
Tarvitsetko apua?
Ja pikainen häviäminen ennenkuin ehtii kiittää.
Olen varma,että Jumalan apuvoimista on kyse.
Minulle on käynyt monta kertaa niin,ja olen varma että enkelit olivat asialla.
Kerran tilasin sohvakaluston ja nuori hentoinen autokuski toi sen sotkasta ilman apumiestä.
Poika kysyi että voinko kantaa hänen kanssaan sohvat sisälle,mutta en selkävammani vuoksi pysty enkä saa nostaa mitään panavaa.
Olin ihan hädissäni,taisipa siinä nousta jo huokaus Jumalan puoleenkin.
Siinä pähkäilimme,niin samassa kuin tyhjästä ilmestyi siihen rappuun kaksi melkein kaksimetristä komeaa nuortamiestä,kävelivät suoraan luokse ja kysyivät:
Tarvitsetteko apua?
Huonekalut siirtyivät pikavauhtia ripeiden miesten käsissä sisälle.
Ajattelin että juoksen kiittämään vielä poikia,mutta eihän siellä näkynyt yhtäkään ihmistä,hävisivät yhtä omituisesti,kuin olivat tulleetkin.
Sama tapahtunut kolmesti.
Aina samat sanat:
Tarvitsetko apua?
Ja pikainen häviäminen ennenkuin ehtii kiittää.
Olen varma,että Jumalan apuvoimista on kyse.
Vastaukset 17
Vanhimmat
vuosien varrelta.
Nuorena kuljin kauppaamassa uskonnollisia lehtisä,uskovasta perheestä kun olin kotoisin.
Kerran minun piti mennä viemään näitä lehtiä kaukaa kotoani oleeseen taloon.Olin matkalla pyörällä,mutta eihän siinä kait mitään ihmeellistä ollut,mutta siinä oli kun kotona lähtiessäni ei ollut mitään syötävää,siis ei mitään.
Lähdin tyhjin vatsoin ja ihmettelin miten jaksan ajaa sen matkan ilman ruokaa.
Kun oli lähellä tuota kyseistä taloa oli maassa sininen seteli.Silloin ne oli 5-markkasia.
Nostin sen maasta.Lähellä oli eräänlainen ulkorakennus ja siinä seisoi kaksi puhtoisissa vaatteissaan seisovaa miestä.Kysyin heiltä:"onko tämä teidän"?Toinen heistä vastasi:"löytäjä saa pitää.Ei ole meidän."
Otin sen vastaan tyytyväisenä,nythän saisin ruokaa.
Vein tavarani sovittuun paikkaan ja kerroin kokemuksestani ja vitosen löytämisestä miehelle joka omisti kyseisen rakennuksen.Hän ihmetteli keitä he olisivat voineet olla rakennuskun oli hänen.Ovet ovat lukittu eikä siellä voi olla mitään haalarimiehiä.Minä kun sain käsityksen että siellä kaksi miestä korjaili autoa.
Takasin mennessä kyseisen rakennuksen ohi tarkastin paikan.Oveet lukossa eikä lumessa ollut muita jalanjälkiä kuin omani.
Puoli vuotta myöhemmin asia toistui.Silloin ei vain ollut ketään kyseisellä paikalla.Mutta samanlainen vitonen oli samassa paikka ja minulla nälkä.
Nyt vain pysähdyin ja katsoin ylös:"kiitos Herra" oli heikko kiitollinen huokaisuni.
vuoden takaa.
Elin muutama vuosi sitten hyvin vaikeaa aikaa.Olin romahtamaisillani.Olin juuri tullut uskoon ja kaikki tuntui menevän pieleen.
Oli syksy ilta ja olin menossa nukkumaan.Vaimoni vielä tiskaili keittiössä.Paneuduin makuulle kun katsoin eteiseen.Siinä oli kolme enkeliä.
Keskimmäinen ikäänkuin istui tuolilla.Hänen valkoiset ääripiirteensä olivat selvät ja Hänellä oli pitkä hartioille ulottuvat hiukset,kuin lampaan villaa.Kasvon ääripiirteet olivat epäselvät,mutta silmät erottautuivat selvästi.Ne olivat kauniit,mutta lujat.Ne katsoivat minua.Myös suu erottautui,muttei niin selvästi kuin silmät,mutta suussa oli ystävällinen ilme.
Enkelillä oli kruunu pääsään jossa erotin erivärisiä timantteja.
Kaksi muuta pienempää enkeliä seisoi tämän keskimmäisen enkelin ympärillä ja ne olivat verhonneet itsensä siivin.Heidän katseensa oli alaspäin.Enkelit olivat hopeiset.
He eivät puhuneet mitään,niinkuin ei tuo suurempi enkelikään.
Minulle tuli levollinen olo ja se on säilynyt tähän päivään asti.Välillä sielun vihollinen riepottelee,mutta huutaessani avuksi Jeesusta,muistan aina tuon hetkellisen tapahtuman.
Kolmas kokemukseni on samoilta ajoilta,ennenkuin suuret koettelemukseni alkoivat.
Kävelin järven rantaa ja rukoilin kerta toisensa jälkeen.Rukoilin monia asioita,mutta yksi oli:"anna minun nähdä Kirkkauttasi Herra,todisteeksi ettet ole hylännyt minua".
Jatkoin kävelyäni noin viisi minuuttia ja istuin järven rannalle.Katsoin toiselle puolelle järveä joka oli noin puolen kilometrin päässä.En voinut uskoa silmiäni.Järven toiselle puolelle nousi noin 20 metriä korkea tulipatsas.Se oli puhdasta tulta oranssinkeltaista ja se leiskui siellä kauniisti.Yhtään savua siitä ei noussut.
Säikähdin ja laitoin kädet kasvojeni eteen.Kun otin kädet kasvoiltani tuli oli pois.
Kohdalla missä tuli on on pelkkää metsää,eikä kukaan ole koskaan kertonut että siellä olisi ollut metsäpalo.Aika jolloin näin tuon tulen oli kutakuinkin 10 sekunttia.
Sen jälkeen alkoivat ankarat koettelemukseni.
Koettelemuksieni jälkeen olen ollut yhä enemmän Jeesuksen työtoveri ja olen edelleen.
Voi kunpa ihmiset kertoisi enemmän näitä kokemuksiaan.
kokemuksia teillä. voi kun kertoisitte ihmiset lisää näitä ihania ja lohduttavia kokemuksianne. näitä on ihana lukea ja lohduttaa itseäkin paljon.
Ensinnäkin enkelit ovat murhanhimoisia, kieroja psykopaatteja koko sakki. Toiseksi Jumala on sadistinen sekopää, joka saa selvästi nautintoa ihmisten rääkkäämisestä. Kolmanneksi te olette olleet kamoissa noiden kokemuksienne aikana.
Toivon että jonain päivänä kadut kirjoituksiasi.
Minä henkilökohtaisesti pelkään tuollaista ilmestystä tai yleensäkin enkelin näkemistä tai tapaamista.
Joskus rukoilenkin nukkumaan mennessä ja olen aivan vakavissani pyytäessäni jumalalta apua.
Enkelin näkeminen ja kohtaaminen saattaisi olla kylläkin liian pelottavaa kokea.
En tiedä minkä takia,asia vain tuntuu siltä.
auttaa ja täytyy muistaa että on myös mustiakin
enkeleitä!!! valkoisista enkeleistä pidän.
ovat auttaneeet monesti.
Noinhan se laulukin menee. Ihan kiva pienimuotoinen tarina. Ei mitään kauheaa draamaa vaan pienikin apu on joskus paikallaan.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat kahdestaan tavanneet häikäisevänä hohtavan enkelin. Oli hohtanut ylimaallista rakkautta, jollaista ei maanpäältä löydy ja puhunut suoraan mieleen.
Ihmisen on vain vaikea ymmärtää Jumalan ja enkelien toiminta logiikkaa. Miksi joku saa ilmestyksen ja joku epätoivoinen ei saa näkyvää apua. Tarinassasi olit lapsena vielä hyvin vilpitön ja pyyteetön teoissasi. Jotenkin tuntuu, että omassa elämässäni asiat ovat menneet lopulta parhainpäin silloin, kun olen vielä osannut olla vilpitön ja pyyteetön, leikkimättä kuitenkaan mitään marttyyria.
Itselläni ei mitään tuollaista kokemusta ole. Todella sairaana, lähes hengenhädässä, vuoteessa maatessani luulin näkeväni edessäni kultaisena hohtavat laintaulut, joiden ympärillä lensi ylös ja alas satoja pienen pieniä kultaisia enkeleitä. Yritin kohdistaa katseeni, mutta en pystynyt, ikäänkuin näky oli siinä mutta se ei ollut siinä.
Paranin lopulta vaikeasta sairaudesta, mutta tuo näky, vaikka se sillä hetkellä antoi voimaa selvitä, se ei ollut niin elämää mullistava. Sairaanahan voi hallusinoida melkein mitä tahansa ja näky on sillälailla verhottu sairauteen, ettei sillä mitään todistusvoimaa ole.
Ihmisten palvelija-enkelit eivät sinulle näyttäydykkään.Eivät he pelottele.
Nuo minunkin kokemukseni tuossa ylhäällä olivat sellaisia että nähdessäni m.m. eteisessäni nuo enkelit pelästyin sekunniksi ,mutta ilman puhumista he rauhoittivat minua heti:"älä pelkää".
pelkäävät nimeä Jeesus kristus.
Mustan enkelin kun näkee on huudettava heti:"Jeesuksen Kristuksen nimessä:HÄIVY".
Katoavat oitis eivätkä tuu takaisin.
>puhunut suoraan mieleen<
Juuri näin.Ikäänkuin olisi sanonut:"älä pelkää".Luota minuun niin sinä selviät.Minä vahvistan sinua."
>Hohtanut ylimaallista rakkautta<
Voisin vielä lisätä että tuon valkoisen,päässään kruunun omaavan enkelin hahmon katseleminen rauhoitti.Kaikki huolet katosivat saman tien.
Ja kun tuo näky katosi,uni maistui.
Tähdennän tässä vielä sitä että minulla nämä pohjautuu uskooni.Olihan se minulla jo lapsena viisi vuotiaasta alkaen.Saarnasin silloin mummilleni,joka kauhisteli:"miten lapsi voi puhua tuollaisia".
Todelliseen uskoontuloni tapahtui tosin vasta 5-6 vuotta sitten.
Nuo enkelit... Olen kuullut paljon juttuja ja tarinoita. Esim. Yksi nainen oli syönyt vahingossa pullonkorkillisen verran lsd kidettä ja ollut 2 vuotta pää alhaalla ja simät auki, ei reagoinut kipuun, ei mihinkään ja nyt kun hän on sieltä herännyt, hän kertoi olevansa avaruudessa katsomassa mustien ja valkoisten enkeleiden sotaa.. tyyppi kuuleman kiertää ihan kertomasta tästä.. onko kukaan kuullut? Olisiko yhteystietoja?
myös aina liikkuessaan asueilla, joilla Mustia Enkeleitä teidetään tavatun, pitää mukanaan vihkivettä, valkosipulia, hopealuodella ladattua, vähintään 357-kaliberista käsiasetta, puuvaarnaa ja talttaa. Tottakai parempi on pysytellä pois em alueilta, Musta Enkeli kun voi pirulainen olla välittämättä tuon taivaallista (sic!) em piruntorjunta-aseistuksesta.
Milloin kirkko julkaisee karttoja, joihin on selkeästi merkitty ne alueet, joilla Musta Enkeli kavereineen ei viihdy? Kysyn vaan!
Kumminkin todennäköisesti kaksi "kaappia" olivat vaim ihmisiä, jotka auttoivat sinua.
olla,mutta jalanjälkiä oli vain minulla.
Ja tuo rakennuksen omistaja ihmetteli mitä valkohaalariset miehet siellä tekivät?Olihan talo hänen.Ja miksi he olivat paljain päin?Olihan talvi.Lumessa yleensä näkee toisten jäljet ja silloin oli lunta tuiskuava ilma ja pakkastakin aika lailla.
Puoli vuotta myöhemmin asia toistui,paitsi ketään ei näkynyt.Siis se vitonen oli täsmälleen samassa paikassa.Silloin oli kevät ja takatalvi.
Se oli sitä aikaa kun talvi tuli silloin kun piti ja lähti kutakuinkin vapun tienoilla.
puhun nyt vain yhdestä!
En kirjoita sellaista, mitä ei ole tapahtunut. Se on väärin ja Jumalaa vastaan!
- Olin erään kadun varrella olevan kivitalon pääoven syvennyksessä. Siinä seisoi tosi pieni ja heiveröinen nainen.
Ajattelin, että hänellä ei varmaankaan ole liikoja rahoja ja annoin setelin huomaamatta. Sekunnissa nainen katosi. Hämmästyin!
- ei mennyt ovestä sisälle, koska olin esteenä.
- ei ollut kadullakaan, koska siinä oli esteetöntä näkemää 20-30 m kumpaankin suuntaan.
Ei mitään mahdollisuutta kadota ihmisen keinoin.
Hän katosi. Järkytyinkin!
Olen usein ajatellut asiaa ja mietin nytkin, oliko kyseessä Enkeli ihmishahmossa.
Näinhän raamattu kertoo. Testaako Hän hyvyyttämme, avuliaisuuttamme yms.
Huom: Nainen ei puhunut mitään!
Sekunnissa katosi silmieni edestä. Tämä on totta! Joka sana!