Miksi kristinusko ei ota vastuuta omista teoistaan?
Jos asiat menee päin prinkkalaa niin kristitty voi aina puolustautua sillä että toinen osapuoli oli väärän hengen yms. alainen.
Kristitityt aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa juuri tuolla selittelyllään joka vapauttaa kristityn vastuusta ja vierittää "syyn" kuulijalle.
Aina syy on jossain muualla kuin itsessä. Samoinhan se aadamkin selitteli; "en minä mutta tuo toinen..."
Uskonto on erinomaisesti rakennettu psykologinen tapa hyökätä ja puolustautua vailla vastuuta.
Jos asiat menee päin prinkkalaa niin kristitty voi aina puolustautua sillä että toinen osapuoli oli väärän hengen yms. alainen.
Kristitityt aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa juuri tuolla selittelyllään joka vapauttaa kristityn vastuusta ja vierittää "syyn" kuulijalle.
Aina syy on jossain muualla kuin itsessä. Samoinhan se aadamkin selitteli; "en minä mutta tuo toinen..."
Uskonto on erinomaisesti rakennettu psykologinen tapa hyökätä ja puolustautua vailla vastuuta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Paras vertaus tuli tuossa muutama aika sitten Apostoli_tz:ltä:
>>>Ero kuten velallisella ja velkansa anteeksi saaneella. Ei-uskova haluaa edelleen maksaa velkansa itse, kun uskova on ottanut armahduksen vastaan.
"Paras vertaus tuli tuossa muutama aika sitten Apostoli_tz:ltä:
>>>Ero kuten velallisella ja velkansa anteeksi saaneella. Ei-uskova haluaa edelleen maksaa velkansa itse, kun uskova on ottanut armahduksen vastaan.
*
Apostoli on jo vastaillutkin, mutta heitän mäkin tähän jotain. Sen, että Jumala on valmis antamaan anteeksi, ei pidä olla lupa vastuuttomaan elämään. Jumalan anteeksianto on ennemminkin asia, joka tarjoaa mahdollisuuden jokaiselle aloittaa alusta.
*
En yleensä laita kovin pitkiä lainauksia raamatusta, mutta Paavali on käsitellyt tätä vastuu- ja vastuuttomuusasiaa sen verran, että annetaan hänen puhua:
"Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (kirje roomalaisille, 6:1,2)
"Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! [...] Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette." (sama luku, jakeista 13, 15 ja 16)
Paavali kirjoittaa Jumalan armon ja vastuullisen elämäntavan suhteesta myös samaisessa kirjeessä Rooman kristityille, luku 3, jae 8: "Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: 'Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!' He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen."
*
Jumalan armo kyllä tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden aloittaa alusta. Vaikka olisi murhannut jonkun, niin silti on mahdollista aloittaa alusta.
Kristinusko on kuitenkin paljon muutakin kuin mahdollisuus saada anteeksi. Se on myös esim. sitä, että Jumalan Henki on luvattu meille voimaksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Siihen elämään kuuluu monen muun hyvän asian lisäksi myös vastuullisuus.
*
"Miksi kristinusko ei ota vastuuta omista teoistaan? "
Miten kristinusko voisi ottaa vastuun? Jos tarkoitat tällä yksittäisen kristityn vastuuta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Tarkoitit varmaan, että mikseivät kristityt ota vastuuta omista teoistaan?
"Jos asiat menee päin prinkkalaa niin kristitty voi aina puolustautua sillä että toinen osapuoli oli väärän hengen yms. alainen."
Anna jokin konkreettinen esimerkki.
Usein täällä vaaditaan kristittyjä ottamaan vastuuta muiden kristittyjen teoista, mutta jokainen on vastuussa omista teoistaan. Itseasiassa tuolla vaatimuksella kristittyjä naulataan ristiin joka päivä, sillä Jeesus otti vastuun muiden ihmisten teoista syyttömänä niihin.
"Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" kaikuvat taas huudot. Kristittyjä vaaditaan menemään ristille sovittamaan muiden tekoja.
"Aina syy on jossain muualla kuin itsessä. Samoinhan se aadamkin selitteli; "en minä mutta tuo toinen..."
Hyvä havainto. Ja eeva syytti käärmettä...;).
Antaako Raamattu tähän käytökseen oikeutuksen? Muistatko mitä tuosta vastuunpakoilusta seurasi?
Karkoitus Jumalan yhteydestä. Ihmisen ja Jumalan välit menivät poikki. Tämän takia seuraava väitteesi ei saa Raamatusta tukea:
"Uskonto on erinomaisesti rakennettu psykologinen tapa hyökätä ja puolustautua vailla vastuuta."
Miksei? Koska juuri tuo aiheutti eron Jumalasta. Ihminen ei ottanut vastuuta omista teoistaan.
Uskonnon tarkoituksena tuskin on kasvattaa eroa edelleen????
Jesse lupaa että kun rukoilet mitä tahansa hänen nimissään niin se myös saat.
Kun äiti rukoilee hädissään parannusta kuoleman sairaalle lapselleen, niin mikä on Kristityn vastaus äidille kun lapsi sitten heittää lusikan nurkkaan?
Jotain syntiin liittyvää kenties?
Meneppäs nyt Apostoli äkkiä takaisin edelliseen ketjuusi, ja pyydä anteeksi siltä mielenterveysongelmista kärsivältä, joka on pahoittanut mielensä skitsofrenian käyttämisestä lyömäaseena keskustelupalstalla.
Eikä haittaisi vaikka myös samaan syyllistyneet ateistit julkisesti 'katuisivat pahoja tekojansa', varsinkin jos ovat niin tehneet puolivahingossa tai provoillakseen, eivät vain pelkkää tyhmyyttään.
JK. Jos kysymyksessä sattuisikin olemaan tavallista uskottavamman oloinen trolli, niin mitäs sitten, ei anteeksipyyntö nyt niin kovin kallis uhraus pitäisi olla ?
tein niin jo ennekuin luin tämän viestisi;).
Kiitos kuitenkin huomautuksesta.
"Jotain syntiin liittyvää kenties?"
Kuten eräs sairaalapastori vastasi tyttärensä liikenneonnettomuudessa menettäneelle äitille tämän kysyessä, että mitä pahaa hän oli tehnyt, että Jumala otti hänen lapsensa pois?
"Älä luule itsestäsi liikoja. Älä luule, että Jumala otti tekojesi tähden lapsesi pois."
Jutun voi lukea viimeisimmästä Treffistä Turun Sanomissa. Tämä kyseinen äiti kiitti sairaalapastorin toimintaa, sitä että tämä jaksoi istua vierellä vaikeina hetkinä, olla hiljaa ja kuunnella.
En voi yleistää, mutta minä olisin hiljaa mainitsemassasi tilanteessa.
"Itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa."
Lopuksi. Kuolema on ongelma vain sitä lopullisena pitävälle. Eräs äiti tuli uskoon, kun pappi sanoi lapsen olevan Taivaassa. Äiti alkoi ottamaan selvää, että miten sinne Taivaaseen pääsee, koska hän halusi tavata lapsensa siellä.
Kuolema on silti aina traaginen. Se on luopumista ja surua. Uskovakin suree kuolleita omaisiaan, vaikka olisikin usko jälleennäkemiseen ja sen tuomaan iloon.
Jätit mainitsematta, että oliko tämän lapsen äiti uskossa. Jos oli, niin silti suru ja katkeruuskin voisi astua mieleen. Uskovalla on silti luottamus siihen, että lapsi pääsee taivaaseen ja uskovana vanhempana voi luottaa siihen, että siellä nähdään. Ero ei ole ikuinen.
On silti ymmärrettävää kysyä: MIKSI?
Usein vastausta ei löydy tässä elämässä.
En tiedä, teitkö ennen vai jälkeen, eikä sillä mitään väliä olekkaan.
Hyvin toimittu jokatapauksessa !
ihmiset ymmärtävät, että kuolema on lopullinen. Suruista on selvittävä joko sen tiedon kanssa tai sitten oltava selviämättä.
Mutta ateistilla ei ainakaan ole sitä ongelmaa, miksi se niiiin rakastava jumala otti sen ja sen henkilön minulta pois, missä suojelusenkelitkin taas olivat, miksi rukoukseni ei tehonnutkaan, miksi jumala käänsi selkänsä tai oli painunut nukkumaan.
pelätä onko omainen mahdollisen väärinuskomisen vuoksi joutunut rakastavan jumalan ikuisen koston kohteeksi.
Vastuun välttelyä.
Miksi rukoukset eivät toimi vaikka Jeesus niin lupasi?
Mutta koska kysymyksesi oli hankala, niin hän vastasi johonkin mukavampaan kysymykseen.
tähän rukouskysymykseen jo muualla, siellä missä toit sen sivuston tietoon.
Esimerkkisi oli kuvitteellinen. Sillä oli jo sinun valitsemasi lopputulos, eli se, ettei Jumala parantanutkaan lasta.
Tiedän, että näin on käynyt myös oikeasti syövän suhteen. Eräs mies sairastui syöpään ja useat rukoilivat hänen puolestaan. Hänelle oli annettu vain kuukausi elinaikaa. Syöpä ei parantunut ja hän kuoli reilun puolen vuoden päästä.
Miksei Jumala parantanut?
En tiedä.
Ateistina sinä pidät kuolemaa epäreiluna ja tämän takia parantumattomuutta rukoukseen vastaamattomuutena.
Jumalalle kumpikaan ei ole ongelma.
"Joka uskoo minuun, elää vaikka olisikin kuollut."
Kyllä rukous saattoikin toimia. Me emme vain ymmärrä, emmekä hyväksy sitä.
Jotkut keskitysleirille joutuneet kristityt sanoivat, että ne jotka kuolivat heti alussa olivat onnellisia, sillä he olivat jo kotona.
Kuolema ei ole välttämättä pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua, se voi estää pahemman tapahtumisen. Koska uskon myös, että on olemassa parempaa kuin tämä maailma, en pidä sairauteen kuolemista välttämättä epäreiluna ja pahimpana asiana. Omaisille se on toki tragedia. Varsinkaan jos ei usko Taivaaseen.
onkin helppoa. Ihan kateelliseksi tulin kummankin vastauksesta.
Pitäisiköhän luopua uskosta?
"pelätä onko omainen mahdollisen väärinuskomisen vuoksi joutunut rakastavan jumalan ikuisen koston kohteeksi."
Jos veljeni kuolisi nyt, en minä pelkäisi. Hän ei usko.
Miksi te jauhatte samaa asiaa, vaikka ette edes usko Jumalaan? Puhutte asiasta johon ette usko, ettekä elä sen sisällä?
"Miksi te jauhatte samaa asiaa, vaikka ette edes usko Jumalaan? Puhutte asiasta johon ette usko, ettekä elä sen sisällä?"
Me haluamme a) maailmasta paremman paikan b) tietää mikä saa ihmisen käyttäytymään irrationaalisesti.
Kohta a) kaipaa lisäselvitystä.
Maailmasta tulee ja on tullut parempi paikka taikauskon vähentyessä. Myöskin empatia ja suhtautuminen toisiin ihmisiin paranee hihhulismin vähentyessä. Ihmisarvoista elämää ajatellen ajankäyttö mielikuvitusjumalaa palvellen erilaisine riitteineen, tms. ei ole kovin hyvä juttu.
Kaverit voi jatkaa....
Apostolilla on hyvä taktiikka. Toisaalta:
"Kuten eräs sairaalapastori vastasi tyttärensä liikenneonnettomuudessa menettäneelle äitille tämän kysyessä, että mitä pahaa hän oli tehnyt, että Jumala otti hänen lapsensa pois?
"Älä luule itsestäsi liikoja. Älä luule, että Jumala otti tekojesi tähden lapsesi pois.""
ei kuulosta oikein älykkäältä vastaukselta sairaalapastorilta tuossa tilanteessa, tai edes kovin älykkäältä esimerkiltä Apostolin valinnaksi. Noh, kysehän on vain siitä, että tarvitaan paljon tekosyitä ilmiselvälle asialle:
Jos ei ole mitään, niin ei se "mikään" myöskään tee mitään.
Kuinka se voisikaan:D
Muistan kuinka kerran halveksit lihavia ja "rumia" ihmisiä.
Olet nimitellyt ihmisiä kusipäiksi ym.
Siinä sitä empatiaa kerrakseen.
Jos sinä olet tulos hihhulismin puutteesta, Luoja auttakoon maailmaa.
Sen jälkeen olisi helvetti valloillaan.
Sitä ei sanota empatiaksi.