Ihmisiä kuolee

Anderfson kirjoitti:

Ihmisiä kuolee paljon eivätkä he kaikki usko Jeesuksen Kristukseen.


Jotkut ovat ehkä kuulleet puhuttavan Jeesuksesta, mutta eivät ole kuulemastaan vakuuttuneet.


Jotkut eivät kenties ole kuulleetkaan, kun kukaan ei ole viitsinyt tai ehtinyt tai uskaltanut, heille julistaa Jumalan sanaa, pelastavaa evankeliumia.



Nytkin tuolla kaduilla kulkee sellaisia ihmisiä, ehkä tuo tukeva punatakkinen nainen joka kulkee aliravitun koiransa kanssa tuolla, jotka eivät siellä enää ensi vuonna kulje, joiden aika saavuttaa loppunsa ja joiden kohdalla ei ole enää mahdollisuutta tulla uskoon ja pelastua. Ehkä tuo kaljapullokassinsa kanssa jutteleva, kovaa meteliä pitävä tappara-pipoinen nuorimies on yksi, joka ei ensivuotta näe. Ehkä tuolla valkoisen autonsa vieressä seisovalla nuorella miehellä ja hänen vaimollaan ja pienellä kiukkuisella lapsellaan, on nyt asiat hyvin, mutta kuka tietää, elävätkö he ensivuotta.



Niin, ei ihminen tiedä, omien päiviensä määrää, eikä toistenkaan ihmisten, mutta päivän lehdet kertovat, monen ihmisen matkan päättyneen yllättäen ja kenties hyvänkin elämän jääneen kesken.



Nuo katujen kulkijat, tarvitsivat tervettä ja turvallista evankeliumin julistusta, mutta sellaista on tarjoilla vain vähän ja harvoin.


Ehkä osa heistä on käynyt kerran tai kahdesti, jossakin vaikka Nokia Missiossa, ja ovat kuulleet suuria puheita ja suuria lupauksia, mutta he ovat sitten huomanneet, ettei puheiden takana ole Jumalan voimaa ja ovat pahasti pettyneet, uskoon ja uskoviin ja jättäneet sen kaiken.


Heitä on kerran vedetty nenästä ja he ovat kokevat tulleensa petetyiksi, eivät luota uskoviin sen jälkeen.


Kurjaa se, että pelastusta kaipaaville kulkijoille tarjotaan sellaisia sirkushuveja ja ylistys-show:ta, joka ei monenkaan kohdalla sen pidemmälle auta, hetken tai kahden huvi, mutta ei mitään sellaista, joka kestäisi loppuun asti.


Jotkut tuolla kaduilla kulkevista, ovat etsineet elämällensä tarkoitusta, käyden kerran tai toiset useammankin kerran perinteisessä ja turvallisena pidetyssä Luterilaisessa kirkossa, ovat istuneet siellä hivenen kovilla puupenkeillä, ihmetellen ja haukotellen, miettien mitä sielläkin tekevät, pappi on puhunut kaunista kukkaiskieltä, luvannut pelkkää hyvää kaikille, mutta ei ole osannut, julistaa Jumalan sanaa niin, totuudessa ja Pyhässä Hengessä, että kuulijat olisivat uskoon tulleet.



Silloin harvoin, kun uskomaton jostakin kummasta syystä suostuu astumaan jonkun seurakunnan ovesta sisälle, siellä pitäisi olla Jumalan sanaa esillä niin suuressa rakkaudessa ja lempeydessä, ja totuudessa joka uskaltaa kertoa sen kaiken mikä on tarpeellista, että se voisi tehdä suotuisan vaikutuksen uskomattomaan ja herättää hänessä synnin tunnon ja pelastumisen tarpeen.



Mutta tuollaista hyvää tilannetta ei useinkaan ole, kun uskomaton astuu seurakunnan ovesta sisään, siellä voi olla mitä tahansa kaikkea muuta, mutta harvoin sellaista, mikä voisi vaikuttaa uskomattomassa synnintunnon ja uskoon tulemisen.


Lopuksi… ajattelen että ihmisten on vaikea tulla nykyisin uskoon, koska evankeliumia ei julisteta siellä missä ihmiset kulkevat, katuevankelistat ovat kuolemassa sukupuuttoon, ja sitten seurakunnat, eivät nykyisin tarjoa sinne sattumalta eksyneille muuta kuin epäjärjestystä ja hulinaa ja sirkushuvia tai vaihtoehtoisesti yksitoikkoista kuivuutta.


Tiedän ja uskon, että monessa Helluntaiseurakunnissa sentään jotakin hyvää yritetään tehdä ja siihen pyritään, mutta ikäväkseni totean, että vaikka on hyvää tahtoa, se ei silti näytä aina takaavan Jumalan vaikutusta saarnatun sanan voimaksi. Miksi niin on, ehkä siksi että rukoileminen ei ole kovinkaan suosittua seurakunnissa, ehkä myös siksi, että monikaan seurakunnan työntekijä ja julistaja, ei omassa elämässään katso tarpeelliseksi totella Jumalaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä