Tyhmä esinahan poisto eli ympärileikkaus

Mikä pointtisi: Mulla on ahdas esinahka ja niin herkkä terska että tekee pahaa koskettaa sitä. Eli masturboinnin hoidan aina esinahka päällä ja seksiä en uskalla harrastaa. Naisetkin varmaan lähtee aina lätkimään jos saa tietää tällaisesta ongelmasta. Pelottaa mennä leikkaukseen jälkikipujen takia ja sen takia mitä muutamat on täällä kirjoitelleet. Mun tapauksessa leikkaus olisi kyllä varmaan ihan hyväkin juttu. En mä ole tähänkään mennessä pystynyt koskettamaan terskaa kun se on niin arka, ja tunnen kipua, sekä sellainen pahan olon aalto iskee päälle. Muuten pärjään ihan mainiosti tämän asian kanssa. Ehkä pitäisi vaan löytää nainen joka ei niin seksistä pidä..heh On kuin omaa elämänkertaani olisin lukenut vuosia taaksepäin,niin samalta vaivasi kuulostaa.
Minä olin typerä ja kestin tuota tuskaa ja piinaa pari vuotta. Sitten tutustuin naiseen,joka on sairaanhoitaja.
Seksielämä ei alkanut sujua,kipu keskeytti yhdynnät ja suihinotosta ei ollut puhettakaan juuri helvetillisen kivun takia.
Upea naiseni oli tukena koko ajan,menin lääkäriin ja urologi passitti kirurgille.
Tämä mies päiväili,että miten kummassa olen päästänyt vaivan näin pahaksi. Häpeä ja pelko oli syynä,en muuta keksi. Kidutin itse itseäni.

Esinahassa oli jo semmoisia ihomuutoksia,vaaleita laikkuja. Niistä olisi vuosien saatossa voinut kehittyä syöpä,näin kirurgi sanoi ja ympärileikkauksessa otettiin nahasta PAD-näyte. Ei vielä ollut syöpäsoluja onneksi.Jokin kummallinen sairaus se oli,ne ihomuutokset ja nahan kuroutuminen lähes umpeen.

Minun paraneminen oli uskomattoman nopeaa,olin töissä jo kolmen päivän päästä.
Ainoastaan aamuseisokki otti aluksi lujille,mutta ei kuitenkaan koskenut yhtä paljon kuin tulehduksen ennen leikkausta aiheuttama kipu oli.

Meni kaikki niin kuin lääkärini kertoi. Kolmen viikon päästä rakastelin naiseni kanssa ensi kertaa ja herkkänä miehenä melkein itkin sen jälkeen. Poissa kipu,poissa keskeyttämisen pelko.
Sain elämäni takaisin ja kiitän siitä paljolti omaa naistani,joka ei kauhistellut tilannettani tutustuessamme. Tietysti se oli hänelle kumma juttu,koska olin melkein 40v silloin ja vaivat esinahassa on enempi pienten poikien juttuja.
Mutta hoitajaihminen on nähnyt enemmän kuin moni muuu nainen.

Nyt tuosta on kohta 4v aikaa ja olen miehenä saanut kokea onnellisen ja tosi kiihkeän ihmissuhteen tämän naiseni kanssa.Muusta en haaveile,jos hän jaksaa kanssani kulkea.
Oma koulutuspohjani oli myös osasyynä siihen,että piilottelin vaivaani niin kauan.
Akateemisena ihmisenä joskus unohtaa,että elämä on kiinni tavallisista ja pienistä asioista ja valinnoista. Uraa luodessa on helppo piilottaa kaikki muut ongelmat elämästä ja keskittyä vain ylöspäin menoon.
Minulle käännekohta oli nykyisen kumppanini tapaaminen. Silmät aukesivat monin tavoin. Elämä on muutakin kuin työtä ja rahaa.
Pelko on turhaa kun on iso ongelma.Kehotan vilpittömästi sinua menemään urologille. Jos leikkaus ei ole tarpeen,saat kuitenkin parhaan mahdollisen hoidon ja tarvittaessa lääkitystä tulehdukseen.
Kannattaa miettiä,miten paljon on valmis elämän laadusta tinkimään. Olin itse aikamoinen typerys, vuosia kestin kipua ja en kyennyt naista lähestymään.Nyt otan takaisin niiden vuosien menetykset. Seksi on upeaa! Ehkä säästyn jopa viidenkympin villitykseltä kun sain nelikymppisenä uuden elämän,sain kokea tämän. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000018&posting=22000000019404560 kopioin tuolta nämä kirjoitukset siellä lisää aiheesta!