Hei!
Olisiko joku halukas kertomaan perussuomalaisten suhtautumisesta kuluttajapolitiikkaan? Eli millaisia näkemyksiä puolueella on kuluttajasta ja kuluttajan asemasta. Onko puolueessa mietitty miten kuluttajan asemaa voitaisiin parantaa?
Olisiko joku halukas kertomaan perussuomalaisten suhtautumisesta kuluttajapolitiikkaan? Eli millaisia näkemyksiä puolueella on kuluttajasta ja kuluttajan asemasta. Onko puolueessa mietitty miten kuluttajan asemaa voitaisiin parantaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perussuomalainen näkökanta markkinatalouteen lähtee kuluttajan näkökulmasta. Kuluttaja on yksilö, markkinatalouden asiakas, jolle tarjotaan palveluja niin yhteiskunnan kuin yksityisten yritysten toimesta. Asiakas voi valita käyttämänsä palvelukanavan ja vaatia sille laatua sekä toimivuutta. Palveluntuottajan velvollisuudeksi jää näiden kriteerien täyttäminen.
Ajattelemme kuluttajaa mm. eduskuntavaaliohjelmassamme, jonka sanoma ruoan arvonlisäveron alentamisesta kohdistuu suoraan kulutajan hyväksi. Suoranainen veroalepuolue, "kaikki verot alas" -tyyppinen ratkaisu emme kuitenkaan ole.
EU:n myötä (ja saatiinhan se EU:kin tänne tekstiin mukaan :) tuotevalvonta on muuttunut. Esim. sähkölaitteen CE-merkintä ei enää takaa, että laite olisi suomessa testattu ja luokiteltu turvalliseksi. Tämä uusi käytäntö ei ilmeisesti ole suoraan kumuloitunut viallisten tuotteiden määrään.
Onko kuluttajan asema sitten heikko nykysuomessamme? Mielestäni ei. Kuluttajavalituslautakunta ja sen kunnalliset asiamiehet toimivat minusta aika joustavasti asiakastaan palvellen. Ajatteleeko kysyjä kenties pidemmälle, että kannattaisimmeko ryhmäkannelakia?
Kysyjälle lisäkysymys, mitä ongelmia näet kuluttajan asemassa nyt?
Johanna on oiekealla tiellä ja olisikin muistettava kuluttajana omat mahdollisuutemme vaikuttaa niin tarjottuihin tuotteisiin, kuin myös miten se tarjotaan.
Hinta on vain yksi asia mikä kuluttajaa kiinnostaa, ja mielestäni se ei ole edes tärkein asia. Sillä laatu ja se mikä on tuotteen ympäristövaikutus joko sitä tehtäessä, tai sitä käytettäessä on tärkeämpää.
Meillä kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa kaikeen mikä koskettaa kuluttamista. Hintaan vaikutamme tuotetta valitsemalla, joko pelkkää edullisuutta hakemalla, tai sitten katsomalla että tuotteen hinta-laatu suhde kompletoi noita muita kriteereitä.
Myöskin koko omaan kulutuskäyttäytymiseen keskittyminen auttaa saamaan suoraa hyötyä ja ihan ilman ulkoisia tahoja. Se mitä kulutamme, miten kulutamme ja kuinka paljon kulutamme antaa suoran vastauksen kysymykseen ja tuon vastauksen saamme itseltämme.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että se joka kuluttaa se myös maksaa. Mitä vähemmän kulutamme ja nimenomaan kerskakulutamme, niin sitä enemmän hyödymme. Rahallisesti, kuin myös ympäristöllisesti.
No ,no Käde ,mitä enemmän kulutamme sitä paremmin elinkeinoelämä pyörii ja tuottaa hyvinvointia.
Ei tunnu olevan markkinatalouden lait hallussasi.
kyllä sinänsä paikkaansa, mutta kun puhutaan että mitä kuluttajan hyväksi voidaan tai pitäisi tehdä, niin mielestäni tekeminen pitää lähteä kuluttajasta itsestään.
Hillitön kuluttaminenkaan ei ole pelkästään hyvästä, sillä silloin alkaa tulla mukaan myös lieve ilmiöitä, joka näkyy mm.juuri ympäristössä, kuten kaatopaikoilla.
Kuluttaminen ei saa olla mikään sellainen itseisarvo, joka kuittaa siitä koituvat pitkäaikaisetkin haittavaikutukset. Järkevä ja hallittu kuluttaminen on niin elinkeinoelämän kuin kuluttajankin etu.
Miten suhtaudut kuluttajan asemaan julkisia palveluita käytettäessä?
Esimerkiksi palveluseteliä käyttävä kuluttaja on eri asemassa verrattuna kuluttajaan, joka ostaa suoraan yksityiseltä palveluntarjoajalta, vaikka siis palvelusta huolehtii molemmilla sama yritys. Palvelusetetliä käyttävän kuluttajan palvelun maksaa kunta, mutta kuluttaja ei voi esim. valittaa palvelun virheestä virhevastuulain nojalla.
Olisiko kuluttajansuojalain laajentamisessa mitään mieltä? Tai kuluttaja- käsitteen laajentamisessa?
Onko nykyajan kuluttajalla tarpeellinen tietopohja ja osaaminen toimia nykyajan markkinoilla? Miten sitten ylivelkaantuminen lisääntyy ja erityisesti nuorten kuluttajien maksuhäiriöt lisääntyvät? Eikö tässä olisi tarvetta kuluttajakasvatukselle?
Ja olisi kyllä kiinnostavaa kuulla kantanne ryhmäkanteeseen!
Julkisissa ostopalveluissa laadunvaatijana toimii ostaja, kuten esim. kunta. Palvelusetelin käyttäjän valitustie alkaisi yhteydenotolla palvelun ostajaan. Se, näkeekö ostaja palvelutason murheet, onkin sitten toinen kysymys. Usein käy niin että kilpailutettaessa laatu väistyy hinnan tieltä.
Julkispalvelujen laatu ei sinänsä pitäisi olla kuluttajavalituskysymys. Meillä on ne 200 kansanedustajaa istumassa siellä eduskunnassa sitä varten että julkiset palvelut toimisivat kansalaisia palvellen. Tällä hetkellä ne 200 ovat epäonnistuneet tässä tehtävässä.
Ei ole syytä ulottaa kuluttajavalituskäytäntöä kunnallisiin palveluihin. Sakottaisiko kunta itse itseään ja mitä hyötyä siitä lopulta olisi? Lähinnä kuluja ja byrokratiaa.
Nykyään olisi taatusti tarpeen käytännön elämään valmistava kasvatus. Usein tuntuu siltä, että varsinkin nuorten keskuudessa rahan arvo on kadottanut konkreettisen merkityksensä. Näin on käynyt myös osalle aikuisista, enkä sano että nykynuoret olisivat tyhmiä taikka uusavuttomia - päinvastoin.
Ei ole nuoren vika jos helppoa rahaa on tarjolla, vaikkapa tekstiviestivipein. On tapakasvatusongelma jos ei ymmärretä niitä vastuita ja velvollisuuksia mitä lainaamisen käsite pitää sisällään. Nämä ovat hyvin monisyisiä asioita, jopa vaikeita sellaisia. Tämä kirjoitus voisi mennä pitkällekin tapa/moraalikasvatuksen syövereihin, mutta olkoot se oma aiheensa.
Materiaa on tarjolla nykymaailmassa niin paljon ja "trendien" vaikutuksesta meille luodaan illuusio siitä että meidän täytyy saada jotain tiettyä ja hallita jonkin tietyn muotoinen elämäntyyli. On jokaisen omantunnon kysymys, meneekö mukaan tähän kulutushysteriaksikin luokiteltavaan ajatusmalliin. Terveen järjen käyttö on sallittua, suorastaan suotavaa. Omistamalla paljon tavaraa, kukaan ei vielä tietääkseni ole tullut ihan äärettömän onnelliseksi.
Suhtautumisesta ryhmäkanteeseen voin kertoa vain oman mielipiteeni, sillä en ole (vielä) käynyt keskustelua aiheesta puoluetovereideni kanssa.
Pidän perimmäistä ajatusta hyvänä, jossa ryhmäkanteen eteenpäinvienti on kuluttaja-asiamiehen tehtävä. Tämä lisää nimen omaan sitä kuluttajansuojaa. Kun kuluttaja-asiamies vie juttua eteenpäin, voidaan olla varmoja että asia on oikea, vakava ja todellinen ongelma. Emme päädy Amerikan malliin jossa sukukalleudet polttanut syliin kipattu kahvi aiheuttaa miljoonakorvaukset. (Tosin en usko, että meistä suomalaisista löytyisi vastaavaa ketkuutta..)
Kannatan siis itse ryhmäkannelakia.