Joskus yli 50 vuotta sitten tapahtunutta K.V.Osolan mukaan:
””Joitakin vuosia sitten minulla oli ulkomailla etuoikeus päästä kosketuksiin erään ihmisryhmän kanssa, joka asui kaukana kaupungista ja asutuksesta. He olivat saanet käsiinsä Raamattuja ja olivat niistä oppineet tuntemaan sapattitotuuden. He alkoivat heti pitää sitä. Kun tapasimme heidät, ilmeni, etteivät he ainoastaan pitäneet sapattia, vaan olivat panneet syrjään kymmenennen osan elostaankin kymmenyksinä, sillä heille oli selvinnyt, että Raamattu opettaa antamaan kymmenyksetkin. Vihdoin viikkoa myöhemmin koitti kastepäivä. Niin kuin tapana on, jokaista kaste-ehdokasta kuulusteltiin henkilökohtaisesti. Aloitimme kysymyksestä: ”Haluatko saada kasteen ja liittyä seitsemännen päivän adventtiseurakuntaan?” Erään tuon ryhmän johtajan antama vakava vastaus jätti minuun pysyvä vaikutuksen. Se kuului: ”Haluan, jos minut katsotaan arvolliseksi sellaiseen kunniaan.” Tämä vaatimaton mutta harras maanviljelijä oli käsittänyt seurakunnan jäsenyyteen liittyvä pyhyyden ja etuoikeuden jo ennen jäseneksi tuloaan. Hänelle jäsenyys ei merkinnyt ainoastaan vastuuta, vaan myös kunniaa.””
Seurakunnan jäsenyys on todella etuoikeus. Sitä tulee kunnioittaa, sillä seurakunta on Kristuksen edustajana maanpäällä ja sillä on kunniakas tehtävä julistaessaan evankeliumia maailmalle
””Joitakin vuosia sitten minulla oli ulkomailla etuoikeus päästä kosketuksiin erään ihmisryhmän kanssa, joka asui kaukana kaupungista ja asutuksesta. He olivat saanet käsiinsä Raamattuja ja olivat niistä oppineet tuntemaan sapattitotuuden. He alkoivat heti pitää sitä. Kun tapasimme heidät, ilmeni, etteivät he ainoastaan pitäneet sapattia, vaan olivat panneet syrjään kymmenennen osan elostaankin kymmenyksinä, sillä heille oli selvinnyt, että Raamattu opettaa antamaan kymmenyksetkin. Vihdoin viikkoa myöhemmin koitti kastepäivä. Niin kuin tapana on, jokaista kaste-ehdokasta kuulusteltiin henkilökohtaisesti. Aloitimme kysymyksestä: ”Haluatko saada kasteen ja liittyä seitsemännen päivän adventtiseurakuntaan?” Erään tuon ryhmän johtajan antama vakava vastaus jätti minuun pysyvä vaikutuksen. Se kuului: ”Haluan, jos minut katsotaan arvolliseksi sellaiseen kunniaan.” Tämä vaatimaton mutta harras maanviljelijä oli käsittänyt seurakunnan jäsenyyteen liittyvä pyhyyden ja etuoikeuden jo ennen jäseneksi tuloaan. Hänelle jäsenyys ei merkinnyt ainoastaan vastuuta, vaan myös kunniaa.””
Seurakunnan jäsenyys on todella etuoikeus. Sitä tulee kunnioittaa, sillä seurakunta on Kristuksen edustajana maanpäällä ja sillä on kunniakas tehtävä julistaessaan evankeliumia maailmalle
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.