Kärsin paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta jonka vuoksi olen nyt ollut pitemmän aikaa pois koulusta.
Se taas lisää ahdistusta entisestään, syytän itseäni miksi en pysty siihen jne.
Olen rukoillut paljon ja lukenut Raamattua. Raamatussa luvataan parantumista. Jeesus lupaa parantaa. Mitään ei tapahdu. En jaksa omin voimin :(.
En enää jaksaisi rukoilla. Ei se auta. Mutta uskon silti ja välillä aina huokaan Jumalan puoleen "auta".
En usko että Jumala on tarkoittanut elämääni tällaiseksi. Mutta mikä ihmeen tarkoitus tällä vaikealla ajalla muka on? OK, olen lukenut nyt enemmän Raamattua kuin viimeisen vuoden aikana. Ja oppinut ymmärtämäänkin sitä. Mutta tämä paha olo ei helpotu. En tajua itseäni, pärjään kuitenkin täällä kotona hyvin, ja pystyn käymään esim. kaupassa, tilanteissa mistä pääsen heti pois aiheuttamatta sen suurempaa ihmetystä.
En tajua omaa päätäni. Sen ymmärrän että Jumala ei voi antaa uuttakaan... Miten pärjätä tämän vanhan kanssa?
Olisin jo päättänyt elämäni jos en uskoisi Jumalaan. Olen sen verran itsekäs, ei kenenkään muun tarvitse kestää tätä pahaa oloa, häpeää ja syyllisyyttä tilanteestani kuin minun. Uskoni estää itsemurhan ja olen siitäkin Jumalalle vihainen. Mitä järkeä kieltää sellainen asia kun elämänilo on poissa? Kun eläminen ja muut ihmiset pelottavat? Haluaisin niin pois täältä en jaksaisi.
Mutta taas illalla ristin käteni ja rukoilen "Herra auta". Kuulethan Jumala?
Käyn terapiassa, josta ei akuuttiin tilanteeseen ole koskaan apua.. Vaan tulokset näkyvät pitkän ajan kuluessa, olen saanut sillä aikaan hyviä tuloksia, mutta nyt tuotan terapeutillekin vain pettymystä.. Kun en nyt yhtäkkiä selviä normaalista elämästä.
Onneksi on tuo koira, kiitos siitä Jumalalle, lähden sen kanssa nyt lenkille, toteamaan vain että muut elävät normaalia elämää kun minä olen pysähdyksissä.
Se taas lisää ahdistusta entisestään, syytän itseäni miksi en pysty siihen jne.
Olen rukoillut paljon ja lukenut Raamattua. Raamatussa luvataan parantumista. Jeesus lupaa parantaa. Mitään ei tapahdu. En jaksa omin voimin :(.
En enää jaksaisi rukoilla. Ei se auta. Mutta uskon silti ja välillä aina huokaan Jumalan puoleen "auta".
En usko että Jumala on tarkoittanut elämääni tällaiseksi. Mutta mikä ihmeen tarkoitus tällä vaikealla ajalla muka on? OK, olen lukenut nyt enemmän Raamattua kuin viimeisen vuoden aikana. Ja oppinut ymmärtämäänkin sitä. Mutta tämä paha olo ei helpotu. En tajua itseäni, pärjään kuitenkin täällä kotona hyvin, ja pystyn käymään esim. kaupassa, tilanteissa mistä pääsen heti pois aiheuttamatta sen suurempaa ihmetystä.
En tajua omaa päätäni. Sen ymmärrän että Jumala ei voi antaa uuttakaan... Miten pärjätä tämän vanhan kanssa?
Olisin jo päättänyt elämäni jos en uskoisi Jumalaan. Olen sen verran itsekäs, ei kenenkään muun tarvitse kestää tätä pahaa oloa, häpeää ja syyllisyyttä tilanteestani kuin minun. Uskoni estää itsemurhan ja olen siitäkin Jumalalle vihainen. Mitä järkeä kieltää sellainen asia kun elämänilo on poissa? Kun eläminen ja muut ihmiset pelottavat? Haluaisin niin pois täältä en jaksaisi.
Mutta taas illalla ristin käteni ja rukoilen "Herra auta". Kuulethan Jumala?
Käyn terapiassa, josta ei akuuttiin tilanteeseen ole koskaan apua.. Vaan tulokset näkyvät pitkän ajan kuluessa, olen saanut sillä aikaan hyviä tuloksia, mutta nyt tuotan terapeutillekin vain pettymystä.. Kun en nyt yhtäkkiä selviä normaalista elämästä.
Onneksi on tuo koira, kiitos siitä Jumalalle, lähden sen kanssa nyt lenkille, toteamaan vain että muut elävät normaalia elämää kun minä olen pysähdyksissä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä että käyt terapiassa niin sinun tule tehdäkin. Ole kärsivällinen tulosten suhteen sillä vaiva jota kärsit ei ole mikään syysflunssa vaan se syy on paljon syvemmällä. Oletko kertonut myös terapeutillesi tuon asian että sinä tunnet tuottavasi hänelle pettymystä, koska epäilet hänen epäonnistuneen hyväksi kokemassa ohjelmassaan.
Sinä olet suurenmoinen ja rakastettava. Tiedätkö että ihmiset jotka niinsanotusti ovat suosittuja, heille on jotenkin sisäiseen maailmaan kirjoitettu tuo lause:" sinä olet suurenmoinen ja kaikki mieltyvät sinuun"
Jokainen meistä haluaa olla suosittu ja ihmisten rakastama. Totuus vaan on, että suurin osa meistä on taviksia, ja siihen täytyy vain totutella. Minäkin olen ihan tavis :-) oikeastaan ylistys Jumalalle siitä, nimittäin eipähän ainakaan ole kuuluisuuden luomaa sosiaalista painetta niskassa.
Pahaolo on ikävä kuin hiertävä kenkä ja aina siihe on syy. Pahaolo on kuin kuriton koiranpentu, jonka toimiin on aina syytä heti puuttua. Millainen minä olen? on hyvä kysymys. Itsetuntemuksen tuokio - Rakasta lähimmäistäsi (sitten seuraa tärkeä tiedoitus) niinkuin itseäsi. Siis rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi. Heh siis Rakkaus. Siis löydä itsestäsi ihminen jota rakastat.
Ihmisyhteisö on aina karu sielullisten hajujen maailma. Ensiesiintyminen uuden joukon keskellä kertoo katsojille sen tärkeän asian jota he etsivät: "Arvostaako tuo ihminen itseään." Nimittän jos ihminen ei osaa arvostaa ja mielellään rakastaa itseään, eivät muutkaan sitä osaa tehdä.
Mirella käy terapiassa ja voimistu. Etsi itseäsi ja Rakastu!
Mirella kulta, kiitos avoimesta kirjeestäsi. Kirjeesi sisällä on mielestäni avain parantumiseesi. Eli sinulla on perusasiat uskonelämässäsi kunnossa. Tiedät kehen turvautua ja kenen siipien suojaan kätkeytyä. Tarvitset siinä kannattavia käsivarsia, esirukoilijoita, lähimmäisiä, joita löytyy myös täältä netistä ja omasta seurakunnastasi. Kiitos, että toit esirukousaiheesi esille, jotta voimme rukouksen käsivarsin sinua kannatella.
Sinulla on koti, jossa on läheisiä, tärkeitä ihmisiä ja koira, jota jotkut pitävät ystävistä parhaimpana. Jospa alkaisit kutoa elämäsi kangasta toisella tavalla. Sen nurjan silmukan sijasta teekin aina oikea silmukka. Vaikka jokaisena päivänä tekisit vain yhden uuden oikean silmukan ja jättäisit nurjan kutomatta, se vie tervehtymistäsi eteenpäin. Eli yritä löytää päivästäsi niitä hyviä asioita, pieniäkin ja opettele iloitsemaan niistä. Raamatussa puhutaan hyvin paljon iloitsemisesta elämän ohjeena. Kun vähänkin ajattelee, millaisissa vaikeissa oloissa olevat ihmiset saattoivat löytää sisäisen ilon, ei voi kuin ihmetellä. Oma ahdistuneisuutenikin on monen monta kertaa poistunut niitä Raamatun riviä lukiesssa. Ilo myös jaettiin sisarien ja veljien kesken ja näin he vahvistuivat yhteisestä uskosta.
Lisäksi auttamiseesi kuuluu hyvä lääkäri- ja terapiasuhde, ammattiauttajien arviointi hoidontarpeestasi. Luonnollisesti jatkat niitä kaikkia.
Mutta me teemme tahollamme näkymätöntä esirukoustyötä puolestasi! Jää Taivaan Isän hellään huomaan! Siunaavin ajatuksin. Esirukoilija.
Luin tekstisi ja tuli vain sellainen olo että oli pakko kirjoittaa. En ole ennen kirjoittanut tänne. Jatka rukoiluasi.Minulla ollut myös monia tilanteita joissa olen turvautunut Isän syliin ja huutanut häntä avukseni.Pray until something happens!Muista, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti Isä ei jätä sinua! Jumala välittää sinusta ja rakastaa sinua. Riittää vain kun sanot kaksi sanaa, Herra auta! Muuta et tarvitse.Ja kristityt voivat pitää yhtä rukoilemalla toistensa puolesta. Ei minulla muuta sanottavaa. Voimia sinulle ja siunausta!
Itse olen niin maassa ollut kun sitä vastausta ei ole tullut. Usko horjuu. Mieli horjuu.. Mutta tätä siellä Raamatussakin tapahtuu.
Tiedän, se on kovaa. Eikä mitään voi tehdä.
Siinä se onkin. Itse ei voi mitään tehdä. Täytyy vain heittäytyä ja luottaa. Mutta ei sitäkään siksi että odottaisi jotain tapahtuvan.
Ajattele, kuinka hienoa että meille on luvattu Taivaspaikka koska uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme?
http://tomyum.kapsi.fi/taivasn%E4ky.html
Olen henkilökohtaisella tasolla saanut erittäin vahvoja vahvistuksia että tuo tapahtuma vuonna 1997 on totta.
Jos tuo tapahtuma tosiaan on totta, niin Taivas mielestäni on niin suuri lahja Isältä, että se antaa voimia jaksamaan.
Siunausta.
Rukoilen nyt puolestasi, että vaikka Jeesuksella olisi sinulle eri suunnitelmia kuin itse tahdot, niin että Hän ainakin tahdostaan lohduttaisi sinua.
Jeesus on jo auttanut meitä kaikkia. Hän on neuvonut, kuinka täällä maan päällä pitää elää, ja antanut meille ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivon tämän jälkeen.
Yritä katsoa ylöspäin, Kristukseen, ja ulospäin, lähimmäiseen. Mutta jos katsot sisäänpäin,itseesi, niin hyväksy näkemäsi. Kristuskin hyväksyy sen. Olet Hänelle hyvin rakas. Ja minäkin, vieras ihminen, tunnen rakkautta sinua kohtaan ja toivon, että huominen on sinulle valoisampi.
Olet vielä nuori. Monen monet ihanat asiat odottavat sinua. Käy rohkeasti ottamaan vastaan elämän lahjat.
Olen nuori, 22v., mutta ei tämä ole mitään normaalia nuoruuteen liittyvää.
Eikä ole niin yksinkertaista vain lakata pelkäämästä. Oletko koskaan saanut paniikkikohtauksia? Minä olen ja ne on hirveitä, niitä alkaa pelätä.
Kiitos teille kaikille jotka rukoilette puolestani. Rukoilen että Jeesus järjestäisi asiani.
ei minulla ole ollut paniikkikohtauksia, enkä varmaan ymmärrä sinua oikein. Äidilläni sellaisia kohtauksia joskus oli, ja hän pelkäsi niitä kovasti.
Oletko lääkärinhoidossa terapian lisäksi? Joskus yhdet lääkkeet eivät auta, vaan niitä tai niiden annostelua täytyy vaihtaa.
Hyvä, että uskot Jeesukseen ja pyydät Häneltä apua. Joskus Hän siunaa meitä vaikkapa lääkärin tai ystävän kautta. Ja Hän rakastaa sinua yhtä paljon, olet sairas tai terve. Minusta tuntuu, että Jeesus ja myös oma äiti rakastavat eniten juuri sitä lastaan, jolla on vaikeinta.
Hyvää sunnuntaita sinulle!
Tämän nuoren uskonlapsen puolesta.
Ei voi olla niin, ettei Herra sinua näe. Ei vain voi. Sinä tiedät sen.
Sinä tiedät, että Jeesus valvoo sinua. Hän näkee sinut, Hänellä on sinulle suunnitelma - uskotko sen?
Rukoillaan puolestasi, että Jeesus vihdoin auttaisi. Vain Hänen tahdostaan kaikki on mahdollista.
Rakas Herramme, joka kuolit ristillä vuoksemme. Sinä NÄET tämän nuoren lapsikullaan, jolla on elämä edessään. Herra, mitä tahdot se tee. Mutta lohdutathan häntä. Pyydämme, että parantaisit hänet ja voitelisit hänet Öljylläsi. Tee Herra hänestä Sinun esimerkki muille. Vala hänen sydämeensä Sinun valosi. Niin että hän voisi valtakuntaasi jakaa epäilijöille. Herra tätä pyydämme poikasi Kristuksen nimessä.
Amen.
sen kanssa elämään. Itselläni on sellainen ollut
ja ei ole mikään kiva seuralainen. Kävin psykiatrilla ja hän sanoi mene mukaan tekemään politiikkaa. Sitten luin yhden ohuen kirjan jonka nimi oli, "rakasta tai kuole ". Kirjassa sanottiin ohjeistukseksi. Käännä katseesi pois itsestäsi. Ala ajattelemaan mitä hyvää voisin tehdä toisille. Vau! Äitini sanoi, että eivät ne muutkaan ihmiset ole sen kummempia. Todellakin Rukoilin ja luin Raamattua,luen ja rukoilen edelleenkin. Käyn raamattupiirissä ja usko tai elä niin myös kadulla evankelioimassa ihmisiä, kahden tai kolmen hengen ryhmässä. Rukoile ääneen vaikka näin: Rakas Jeesus olet sanonut, että sinä et heitä ketään pois, joka sinun, luoksesi tulee, Tässä minä nyt olen. Anna kaikki syntini anteeksi ja tule minun sisälleni asumaan.
Voisit lähettää rukouspyynnön nettiteitse, tutustu sivustoon www.nokiamissio.fi tai mene paikan päälle parantumisiltaan. Et menetä mitään mutta saat tilaisuuden, että Jumala näyttää voimansa ja parantaa sinut siinä missä syöpäsairaita ja muita. Paniikkihäiriö on pikku juttu Jumalalle, jos hän haluaa parantaa, ja miksei parantaisi varsinkin jos rukoilijoita on useampi. Jeesus on luvannut vastata jos vähintään kaksi rukoilee jotain asiaa hänen nimessään ja rukous on Jumalan tahdon mukainen.Heillä on parantajan lahjan saaneita Jumalan palvelijoita ja esirukoilijoita.
Pidä kuitenkin lääkitys yllä ja käy psykiatrilla joka sekin asia on hyödyksi sinulle, kunnes saat "terveen paperit". Jumala parantaa silloin kuin hän tahtoo ja kenet tahtoo, eikä jostain syystä paranna kaikkia koko ajan.
""Miksei Jeesus auta?""
Jeesus on fiktio. PUAAAHHHHHH ... HEH HEH HEH ...
sopivampaan tilanteeseen. Naurusi kuulostaa kovin ontolta.
En sitä toivo, mutta pahoin pelkään, että sinullekin tulee elämässäsi joskus niin kova paikka, että toivoisit, että Jeesus olisi totta ja auttaisi sinua.
Pitemmän päälle meillä kenellekään ei ole mitään muuta toivoa kuin Jeesus.