Miksi ruotsinkieliselle on turvattu paremmin opiskelu äidinkielellään kuin suomenkieliselle?
Ruotsinkielisille on opiskelupaikkoja jopa 5-kertainen määrä suomenkielisiin verrattuna. Miksi Suomessa on suhteessa enemmän ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja kuin suomenkielisiä opiskelupaikkoja?
Tämän syyn takia suomenkielinen joutuu opiskelmaan ruotsiksi jos hän ei kovan kilpailun takia pääse suomenkieliseen kouluun. Ruotsinkieliseen opiskelupaikkaan hän todennäköisesti pääsee tietojensa perusteella. Mutta ongelmaksi voi muodostua että hän joutuu opiskelmaan ruotsin kielikokeeseen samalla aikaa kun ruotsinkielinen lukaisemalla selvittää sisäänpääsykokeen ruotsinkieliseen opiskelupaikkaan. Eikö suomenkieliselläkin ole oikeus opiskella äidinkielellään?
Ruotsinkieleiset tunnetusti eivät joudu käymään preppauskursseilla koska opiskelamaan pääsy on taattu. Miten paljon maksaa preppauskurssi rahaa ja aikaa suomenkieliselle?
Vaikka tilastot ovat vanhoja se ei tarkoita että tilanne olisi muuttunut. Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa.
Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja
uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %.
Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonommat pisteet.
Hyvä esimerkki kielikiintiöistä on myös Vaasasta, missä on 50 prosentin ruotsinkielinen kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa.
Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua: Ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Viimeksi mainittuihin paikkoihin on suomenkielisille ylitiukat ruotsinkielen kielikokeet ja enimmäiskiintiöt. Sen sijaan ruotsinkieliset pääsevät opiskelemaan suomenkieliselle puolelle ilman kielikokeita ja vielä omassa kiintiössään alemmin pisterajoin.
Helsingin yliopiston asiakirjoista selviää, että lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, suomenkielisten syrjintä näkyy selvimmin.
Oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %.
Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %.
Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ruotsinkieliset ylioppilaat ovat päässeet alemmilla pisteillä kuin suomenkieliset.
Hyväksyttyjä on ollut yhteensä 72 18 = 90 eli ruotsinkielisiä on hyväksytty 20 %.
Ruotsinkieliseen kokeeseen osallistuneista 57 hakijasta on hyväksytty 17 eli 29,8 %. Prosenttiosuudet ovat suhteettoman suuret verrattuina ruotsinkielisten väestömäärään eli 5 prosenttiin.
Helsingin yliopiston pääsykokeeseen vuonna 1995 osallistuneista pääsi opiskelemaan seuraavasti:
Historia
suomenkielisistä 11 %
ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia
suomenkielisistä 9 %
ruotsinkielisistä 52 %
Biologia
suomenkielisistä 13 %
ruotsinkielisistä 23 %
Kielellistä syrjintää osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p.
Pääsykoe ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.
Suomenkielinen koulutus on avoimempi ruotsinkieliselle kuin ruotsinkielinen koulutus suomenkieliselle, ja vielä ilman kielikoetta. Mikä aiheuttaa sen että ruotsinkieleisllä on omat kiintiönsä ja tämän lisäksi suomenkielinen kiintiö yhtä helposti saavutettavissa.
Suomenkielinen joutuu aina kielikokeeseen hakiessaan ruotsinkieliseen koulutukseen.
Missään muualla kuin Suomessa ei ole opiskelupaikkakiintiöitä jotka lisäävät eriarvoisuutta.
Ammattikoulutusta on selvästi liian vähän ruotsinkielisille. Eikä niitäkään kouluja saada täytettyä ruotsinkielisillä vaan niihin haalitaan suomenkielisiä jotka eivät ole päässeet muualle opiskelemaan. Mutta ne ruotsinkieleiset joiden kuuluisi olla ammttikouluussa ovat päässeet korkeakouluun tai yliopistoon ruotsinkielisessä kiintiössä.
Muualla maailmassa kiintiöt on asetettu siten että tasataan kansanryhmien pääsyä opiskelemaan. Mustien pääsyä opiskelemaan on helpotettu USA:ssa jotta mustien osuus edes jotenkin lähestyisi valkoihoisten opiskelijoiden määrää.
Suomessa kiintiöt ovat aivan päinvastoin. Suomessa kiintiöt on asetettu siten, että suomen kielisten opiskelijoiden jo muutenkin pienempi määrä ruotsin kielisiin opiskelijoihin verrattuna laskee ruotsalaisten kiintiöiden takia.
Onko oikein että suomenkielisen täytyy opiskella ruotsiksi jos hän ei pääse suomenkieliseen kouluun? Samalla ruotsinkielinen pääsee helpommin opiskelemaan kuin suomenkielinen ja vielä äidinkielellään.
Ruotsinkielisille on opiskelupaikkoja jopa 5-kertainen määrä suomenkielisiin verrattuna. Miksi Suomessa on suhteessa enemmän ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja kuin suomenkielisiä opiskelupaikkoja?
Tämän syyn takia suomenkielinen joutuu opiskelmaan ruotsiksi jos hän ei kovan kilpailun takia pääse suomenkieliseen kouluun. Ruotsinkieliseen opiskelupaikkaan hän todennäköisesti pääsee tietojensa perusteella. Mutta ongelmaksi voi muodostua että hän joutuu opiskelmaan ruotsin kielikokeeseen samalla aikaa kun ruotsinkielinen lukaisemalla selvittää sisäänpääsykokeen ruotsinkieliseen opiskelupaikkaan. Eikö suomenkieliselläkin ole oikeus opiskella äidinkielellään?
Ruotsinkieleiset tunnetusti eivät joudu käymään preppauskursseilla koska opiskelamaan pääsy on taattu. Miten paljon maksaa preppauskurssi rahaa ja aikaa suomenkieliselle?
Vaikka tilastot ovat vanhoja se ei tarkoita että tilanne olisi muuttunut. Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa.
Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja
uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %.
Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonommat pisteet.
Hyvä esimerkki kielikiintiöistä on myös Vaasasta, missä on 50 prosentin ruotsinkielinen kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa.
Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua: Ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Viimeksi mainittuihin paikkoihin on suomenkielisille ylitiukat ruotsinkielen kielikokeet ja enimmäiskiintiöt. Sen sijaan ruotsinkieliset pääsevät opiskelemaan suomenkieliselle puolelle ilman kielikokeita ja vielä omassa kiintiössään alemmin pisterajoin.
Helsingin yliopiston asiakirjoista selviää, että lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, suomenkielisten syrjintä näkyy selvimmin.
Oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %.
Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %.
Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ruotsinkieliset ylioppilaat ovat päässeet alemmilla pisteillä kuin suomenkieliset.
Hyväksyttyjä on ollut yhteensä 72 18 = 90 eli ruotsinkielisiä on hyväksytty 20 %.
Ruotsinkieliseen kokeeseen osallistuneista 57 hakijasta on hyväksytty 17 eli 29,8 %. Prosenttiosuudet ovat suhteettoman suuret verrattuina ruotsinkielisten väestömäärään eli 5 prosenttiin.
Helsingin yliopiston pääsykokeeseen vuonna 1995 osallistuneista pääsi opiskelemaan seuraavasti:
Historia
suomenkielisistä 11 %
ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia
suomenkielisistä 9 %
ruotsinkielisistä 52 %
Biologia
suomenkielisistä 13 %
ruotsinkielisistä 23 %
Kielellistä syrjintää osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p.
Pääsykoe ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.
Suomenkielinen koulutus on avoimempi ruotsinkieliselle kuin ruotsinkielinen koulutus suomenkieliselle, ja vielä ilman kielikoetta. Mikä aiheuttaa sen että ruotsinkieleisllä on omat kiintiönsä ja tämän lisäksi suomenkielinen kiintiö yhtä helposti saavutettavissa.
Suomenkielinen joutuu aina kielikokeeseen hakiessaan ruotsinkieliseen koulutukseen.
Missään muualla kuin Suomessa ei ole opiskelupaikkakiintiöitä jotka lisäävät eriarvoisuutta.
Ammattikoulutusta on selvästi liian vähän ruotsinkielisille. Eikä niitäkään kouluja saada täytettyä ruotsinkielisillä vaan niihin haalitaan suomenkielisiä jotka eivät ole päässeet muualle opiskelemaan. Mutta ne ruotsinkieleiset joiden kuuluisi olla ammttikouluussa ovat päässeet korkeakouluun tai yliopistoon ruotsinkielisessä kiintiössä.
Muualla maailmassa kiintiöt on asetettu siten että tasataan kansanryhmien pääsyä opiskelemaan. Mustien pääsyä opiskelemaan on helpotettu USA:ssa jotta mustien osuus edes jotenkin lähestyisi valkoihoisten opiskelijoiden määrää.
Suomessa kiintiöt ovat aivan päinvastoin. Suomessa kiintiöt on asetettu siten, että suomen kielisten opiskelijoiden jo muutenkin pienempi määrä ruotsin kielisiin opiskelijoihin verrattuna laskee ruotsalaisten kiintiöiden takia.
Onko oikein että suomenkielisen täytyy opiskella ruotsiksi jos hän ei pääse suomenkieliseen kouluun? Samalla ruotsinkielinen pääsee helpommin opiskelemaan kuin suomenkielinen ja vielä äidinkielellään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.