Aineellisen omaisuuden taloudenhoito. Jumala antoi esivanhemmillemme vastuun maan hallitsemisesta, eläinkunnan vallitsemisesta ja Eedenin puutarhan hoidosta (1.-Moos. -1:-28; 2:15). Kaikki tämä annettiin heille ei ainoastaan nautittavaksi vaan myös hallittavaksi.
Yksi rajoitus kuitenkin asetettiin. He eivät saaneet syödä siitä puusta, joka antoi tiedon hyvästä ja pahasta. Tämä puu oli jatkuvana muistutuksena siitä, että Jumala oli koko maapallon omistaja ja sen korkein auktoriteetti. Noudattaessaan tätä rajoitusta ensimmäinen ihmispari osoitti uskoaan Jumalaan ja uskollisuuttaan häntä kohtaan.
Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ei voinut enää käyttää testivälineenä tuota puuta. Mutta ihmissuku tarvitsi jatkuvaa muistutusta siitä, että Jumala oli kaiken hyvän ja täydellisen lahjan antaja (Jaak. 1:-17) ja että hän antaa meille voiman hankkia varallisuutta (5.-Moos. -8:-18). Muistuttaakseen meitä siitä, että hän on kaiken siunauksen lähde, Jumala asetti kymmenys - ja uhrilahjajärjestelmän.
Tämä järjestelmä alkuaan takasi taloudellisen tuen Israelin temppelissä palvelevan papiston ylläpitämiseksi. Seitsemännen päivän adventistit ovat omaksuneet tämän leeviläisen mallin terveenä, raamatullisena menetelmänä evankeliumin maailmanlaajuisen levittämisen rahoittamiseksi. Jumala on järjestänyt niin, että hyvien uutisten jakaminen on riippuvainen Jumalan kansan alttiudesta ja uhrimielestä. Hän kutsuu kansansa jäseniä tulemaan hänen epäitsekkäiksi työtovereikseen siten, että he antavat hänelle kymmenykset ja uhrilahjat.
1. Kymmenykset. Kuten seitsemäs osa ajastamme (sapatti) kuuluu Jumalalle, samoin kymmenes osa kaikesta hankkimastamme aineellisesta varallisuudesta. Raamattu opettaa meille, että "kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran" (3.-Moos.-27:-30,32). Se on palautettava hänelle hänen omaisuutenaan.
Kymmenysjärjestelmä on yksinkertaisuudessaan kaunis. Se vetoaa tasapuolisesti sekä rikkaaseen että köyhään. Samassa suhteessa kuin Jumala on antanut meille omaisuuttaan käyttöömme, meidän tulee palauttaa hänelle siitä kymmenykset.
Kun Jumala pyytää kymmenyksiä (Mal.-3:-10), hän ei vetoa kiitollisuuteemme tai anteliaisuuteemme. Vaikka kiitollisuuden tuleekin olla osa siitä, mitä osoitamme Jumalaa kohtaan, palautamme kymmenykset, koska Jumala on niin käskenyt. Kymmenykset kuuluvat Herralle, ja hän edellyttää, että palautamme ne hänelle.
a. Esimerkkejä kymmenysten palauttamisesta. Raamatun historian varhaisajoista alkaen kymmenykset on palautettu Herralle. Abraham antoi Melkisedekille, Korkeimman Jumalan papille, kymmenykset (1.-Moos.- 14:-20). Näin tehdessään hän tunnusti Melkisedekin pappeuden ja osoitti, että hän tunsi hyvin tämän pyhän asetuksen. Tämä ohimennen mainittu viittaus kymmenysten maksamiseen osoittaa, että se oli jo hyvin varhain vakiintunut käytäntö.
Ilmeisesti myös Jaakob tunsi kymmenysvaatimuksen. Kotimaastaan lähteneenä pakolaisena hän lupasi Herralle: "Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset" (1.-Moos.- 28:-22). Israelin lähdettyä Egyptistä Jumala uudisti kymmenyksiä koskevan lain jumalalliseksi asetukseksi, jonka noudattamisesta riippui Israelin vauraus (3.Moos.- 27:-30 - 32; 4.-Moos. -18:-24,26,28;- 5.-Moos. -12:-6,11,17).
Uusi testamentti ei suinkaan kumoa kymmenysperiaatetta, vaan päinvastoin katsoo sen olevan voimassa. Jeesus hyväksyi kymmenysten antamisen ja tuomitsi ne, jotka rikkoivat sen henkeä vastaan (Matt. 23:-23). Vaikka Kristuksen sovitusuhria kuvaavat vertauskuvalliset uhrit, joista säädettiin seremonialaissa, lakkasivatkin olemasta voimassa Kristuksen kuolemassa, kymmenyksiä koskevat määräykset eivät lakanneet.
Koska Abraham on kaikkien uskovaisten isä, hän on kristityille esimerkki myös kymmenysten palauttamisessa. Niin kuin Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, Korkeimman Jumalan papille, samoin uuden liiton uskovat antavat kymmenyksensä Kristukselle, joka on meidän ylipappimme Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hepr.- 5:-9,10; 7:-1 - 22). *5
b. Kymmenysten käyttö. Kymmenykset ovat pyhiä varoja, ja niitä on käytettävä vain pyhiin tarkoituksiin. Herra käski: "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. - - Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle (3.-Moos.- 27:-30 - 32). "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:-10).
Israelissa kymmenykset käytettiin yksinomaan leeviläisten ylläpitoon. Leeviläiset eivät saaneet mitään omaa maa - aluetta, kuten muut heimot, vaan heidän tuli käyttää kaikki aikansa Israelin jumalanpalvelustoiminnan vahvistamiseen, pyhäkköpalvelukseen ja kansan opettamiseen tuntemaan Herran lakia (4.-Moos.- 18:-21,24).
Ristiinnaulitsemisen jälkeen, kun leeviläisen pappeuden Jumalan säätämä tehtävä oli päättynyt, kymmenykset oli edelleenkin käytettävä Jumalan seurakunnan saarnatoimen tukemiseen. Paavali valaisi tätä periaatetta rinnastamalla leeviläistä palvelusta uuden liiton evankeliumin julistukseen. Hän kirjoitti: "Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? - - Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttareille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista" (1.-Kor.- 9:-11 - 14).
Näin ollen seurakunnan jäsenet tuovat auliisti kymmenyksensä "aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:10) - toisin sanoen, jotta Jumalan seurakunnalla olisi riittävästi varoja ylläpitämään sananpalvelijoita ja viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. *6,7
2. Uhrilahjat. Kiitolliset kristityt eivät voi rajoittaa tukeaan seurakunnalle vain kymmenyksiin. Israelissa pyhäkköteltan ja myöhemmin temppelin rakentaminen oli rahoitettu vapaaehtoisin lahjoin (2.-Moos.- 36:-2 - 7; vrt. 1.-Aikak.- 29:-14). Erityisuhrilahjoin katettiin näiden jumalanpalveluspaikkojen ylläpidosta aiheutuneet kustannukset (2.-Moos.- 30:-12 - 16; 2.-Kun. 12:-4,5; 2.-Aikak. -24:-4 - 13; Neh. -10:-32,33). Israelilaiset antoivat luultavasti neljänneksen tai jopa kolmanneksen tuloistaan uskonnollisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin. Johtiko näin runsas antaminen köyhyyteen? Päinvastoin, Jumala lupasi siunata heitä heidän uskollisuutensa tähden (Mal.- 3:-10 - 12). *8
Tänäkin aikana Herra kutsuu meitä antamaan runsaasti sen mukaan kuin hän on meitä siunannut. Lahjoja tarvitaan rakentamaan, ylläpitämään ja käyttämään kirkkoja sekä perustamaan lääkintätyökeskuksia, joissa on nähtävissä evankeliumin merkitys käytännössä.
Tulisiko meidän antaa yhtä paljon kuin israelilaiset, vai eikö heidän esimerkkinsä ole enää sovellettavissa nykyaikaan? Uudessa testamentissa Jeesus esitti todellisen kristillisen taloudenhoidon periaatteen: Jumalalle antamiemme lahjojen tulisi olla oikeassa suhteessa siihen valoon ja niihin etuoikeuksiin, joista olemme saaneet nauttia. Hän sanoi: "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk.- 12:-48). Kun Jeesus lähetti seuraajansa lähetystyöhön, hän sanoi: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Matt. 10:-8). Tämä periaate soveltuu myös taloudellisten siunauksiemme jakamiseen.
Missään Uudessa testamentissa ei tätä järjestelmää ole poistettu tai muutettu. Kun vertaamme omia etuisuuksiamme ja siunauksiamme israelilaisten vastaaviin havaitsemme, että Jeesuksessa olemme osallistuneet selvästi enemmästä kuin he. Kiitollisuutemme saa vastaavan ilmauksensa suuremmassa alttiudessamme antaa varoistamme evankeliumin levittämiseksi toisille. *9 Mitä laajemmalle evankeliumia levitetään, sitä suurempaa tukea se tarvitsee.
3. Miten käytämme itsellemme jäävät varat. Kristillisen taloudenhoidon periaate on sovellettavissa yhtä hyvin siihen, mitä meille jää jäljelle, kuin siihen, mitä olemme antaneet pois. Vaikka kymmenykset mittaavatkin uskollisuuttamme Jumalaa kohtaan aineellisissa asioissamme, *10 meitä koetellaan myös sen osalta, mitä on jäänyt jäljelle.
Se, miten käytämme aineellista omaisuuttamme, osoittaa, miten paljon rakastamme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Rahalla voidaan tehdä paljon hyvää. Meidän käsissämme se voi ruokkia nälkäisiä, juottaa janoisia ja vaatettaa alastomia (Matt. -25:-34 - 40). Jumalan näkökulmasta rahalla on arvoa vain sikäli kuin sitä käytetään elämälle välttämättömien hyödykkeiden hankkimiseen, toisten auttamiseen ja Jumalan työn tukemiseen.
4. Uskottomuus kymmenyksissä ja uhrilahjoissa. Yleisesti ottaen ihmiset ovat tietämättömiä kristillistä taloudenhoitoa koskevista jumalallisista periaatteista. Kristityistäkin vain muutamat tunnustavat vastuunsa Jumalan taloudenhoitajina. Jumalan asenne israelilaisten uskottomuuteen antaa meille selvän käsityksen siitä, miten hän suhtautuu tähän asiaan. Kun israelilaiset käyttivät kymmenyksiä ja uhrilahjoja omaksi hyödykseen, Jumala varoitti heitä riistosta (Mal. 3:8) ja selittti heidän taloudellisten vaikeuksiensa johtuvan heidän uskottomuudestaan: "Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua" (Mal. 3:9).
Herra ilmaisi kärsivällisyytensä, rakkautensa ja armonsa esittämällä varoituksensa edellä armotarjouksensa: "Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne" (Mal. 3:7). Hän tarjosi heille runsaita siunauksia ja haastoi heidät koettelemaan hänen uskollisuuttaan. "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. - Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. - Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot" (Mal. -3:-10,12).
Yksi rajoitus kuitenkin asetettiin. He eivät saaneet syödä siitä puusta, joka antoi tiedon hyvästä ja pahasta. Tämä puu oli jatkuvana muistutuksena siitä, että Jumala oli koko maapallon omistaja ja sen korkein auktoriteetti. Noudattaessaan tätä rajoitusta ensimmäinen ihmispari osoitti uskoaan Jumalaan ja uskollisuuttaan häntä kohtaan.
Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ei voinut enää käyttää testivälineenä tuota puuta. Mutta ihmissuku tarvitsi jatkuvaa muistutusta siitä, että Jumala oli kaiken hyvän ja täydellisen lahjan antaja (Jaak. 1:-17) ja että hän antaa meille voiman hankkia varallisuutta (5.-Moos. -8:-18). Muistuttaakseen meitä siitä, että hän on kaiken siunauksen lähde, Jumala asetti kymmenys - ja uhrilahjajärjestelmän.
Tämä järjestelmä alkuaan takasi taloudellisen tuen Israelin temppelissä palvelevan papiston ylläpitämiseksi. Seitsemännen päivän adventistit ovat omaksuneet tämän leeviläisen mallin terveenä, raamatullisena menetelmänä evankeliumin maailmanlaajuisen levittämisen rahoittamiseksi. Jumala on järjestänyt niin, että hyvien uutisten jakaminen on riippuvainen Jumalan kansan alttiudesta ja uhrimielestä. Hän kutsuu kansansa jäseniä tulemaan hänen epäitsekkäiksi työtovereikseen siten, että he antavat hänelle kymmenykset ja uhrilahjat.
1. Kymmenykset. Kuten seitsemäs osa ajastamme (sapatti) kuuluu Jumalalle, samoin kymmenes osa kaikesta hankkimastamme aineellisesta varallisuudesta. Raamattu opettaa meille, että "kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran" (3.-Moos.-27:-30,32). Se on palautettava hänelle hänen omaisuutenaan.
Kymmenysjärjestelmä on yksinkertaisuudessaan kaunis. Se vetoaa tasapuolisesti sekä rikkaaseen että köyhään. Samassa suhteessa kuin Jumala on antanut meille omaisuuttaan käyttöömme, meidän tulee palauttaa hänelle siitä kymmenykset.
Kun Jumala pyytää kymmenyksiä (Mal.-3:-10), hän ei vetoa kiitollisuuteemme tai anteliaisuuteemme. Vaikka kiitollisuuden tuleekin olla osa siitä, mitä osoitamme Jumalaa kohtaan, palautamme kymmenykset, koska Jumala on niin käskenyt. Kymmenykset kuuluvat Herralle, ja hän edellyttää, että palautamme ne hänelle.
a. Esimerkkejä kymmenysten palauttamisesta. Raamatun historian varhaisajoista alkaen kymmenykset on palautettu Herralle. Abraham antoi Melkisedekille, Korkeimman Jumalan papille, kymmenykset (1.-Moos.- 14:-20). Näin tehdessään hän tunnusti Melkisedekin pappeuden ja osoitti, että hän tunsi hyvin tämän pyhän asetuksen. Tämä ohimennen mainittu viittaus kymmenysten maksamiseen osoittaa, että se oli jo hyvin varhain vakiintunut käytäntö.
Ilmeisesti myös Jaakob tunsi kymmenysvaatimuksen. Kotimaastaan lähteneenä pakolaisena hän lupasi Herralle: "Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset" (1.-Moos.- 28:-22). Israelin lähdettyä Egyptistä Jumala uudisti kymmenyksiä koskevan lain jumalalliseksi asetukseksi, jonka noudattamisesta riippui Israelin vauraus (3.Moos.- 27:-30 - 32; 4.-Moos. -18:-24,26,28;- 5.-Moos. -12:-6,11,17).
Uusi testamentti ei suinkaan kumoa kymmenysperiaatetta, vaan päinvastoin katsoo sen olevan voimassa. Jeesus hyväksyi kymmenysten antamisen ja tuomitsi ne, jotka rikkoivat sen henkeä vastaan (Matt. 23:-23). Vaikka Kristuksen sovitusuhria kuvaavat vertauskuvalliset uhrit, joista säädettiin seremonialaissa, lakkasivatkin olemasta voimassa Kristuksen kuolemassa, kymmenyksiä koskevat määräykset eivät lakanneet.
Koska Abraham on kaikkien uskovaisten isä, hän on kristityille esimerkki myös kymmenysten palauttamisessa. Niin kuin Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, Korkeimman Jumalan papille, samoin uuden liiton uskovat antavat kymmenyksensä Kristukselle, joka on meidän ylipappimme Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hepr.- 5:-9,10; 7:-1 - 22). *5
b. Kymmenysten käyttö. Kymmenykset ovat pyhiä varoja, ja niitä on käytettävä vain pyhiin tarkoituksiin. Herra käski: "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. - - Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle (3.-Moos.- 27:-30 - 32). "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:-10).
Israelissa kymmenykset käytettiin yksinomaan leeviläisten ylläpitoon. Leeviläiset eivät saaneet mitään omaa maa - aluetta, kuten muut heimot, vaan heidän tuli käyttää kaikki aikansa Israelin jumalanpalvelustoiminnan vahvistamiseen, pyhäkköpalvelukseen ja kansan opettamiseen tuntemaan Herran lakia (4.-Moos.- 18:-21,24).
Ristiinnaulitsemisen jälkeen, kun leeviläisen pappeuden Jumalan säätämä tehtävä oli päättynyt, kymmenykset oli edelleenkin käytettävä Jumalan seurakunnan saarnatoimen tukemiseen. Paavali valaisi tätä periaatetta rinnastamalla leeviläistä palvelusta uuden liiton evankeliumin julistukseen. Hän kirjoitti: "Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? - - Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttareille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista" (1.-Kor.- 9:-11 - 14).
Näin ollen seurakunnan jäsenet tuovat auliisti kymmenyksensä "aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:10) - toisin sanoen, jotta Jumalan seurakunnalla olisi riittävästi varoja ylläpitämään sananpalvelijoita ja viemään evankeliumin sanomaa eteenpäin. *6,7
2. Uhrilahjat. Kiitolliset kristityt eivät voi rajoittaa tukeaan seurakunnalle vain kymmenyksiin. Israelissa pyhäkköteltan ja myöhemmin temppelin rakentaminen oli rahoitettu vapaaehtoisin lahjoin (2.-Moos.- 36:-2 - 7; vrt. 1.-Aikak.- 29:-14). Erityisuhrilahjoin katettiin näiden jumalanpalveluspaikkojen ylläpidosta aiheutuneet kustannukset (2.-Moos.- 30:-12 - 16; 2.-Kun. 12:-4,5; 2.-Aikak. -24:-4 - 13; Neh. -10:-32,33). Israelilaiset antoivat luultavasti neljänneksen tai jopa kolmanneksen tuloistaan uskonnollisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin. Johtiko näin runsas antaminen köyhyyteen? Päinvastoin, Jumala lupasi siunata heitä heidän uskollisuutensa tähden (Mal.- 3:-10 - 12). *8
Tänäkin aikana Herra kutsuu meitä antamaan runsaasti sen mukaan kuin hän on meitä siunannut. Lahjoja tarvitaan rakentamaan, ylläpitämään ja käyttämään kirkkoja sekä perustamaan lääkintätyökeskuksia, joissa on nähtävissä evankeliumin merkitys käytännössä.
Tulisiko meidän antaa yhtä paljon kuin israelilaiset, vai eikö heidän esimerkkinsä ole enää sovellettavissa nykyaikaan? Uudessa testamentissa Jeesus esitti todellisen kristillisen taloudenhoidon periaatteen: Jumalalle antamiemme lahjojen tulisi olla oikeassa suhteessa siihen valoon ja niihin etuoikeuksiin, joista olemme saaneet nauttia. Hän sanoi: "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk.- 12:-48). Kun Jeesus lähetti seuraajansa lähetystyöhön, hän sanoi: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Matt. 10:-8). Tämä periaate soveltuu myös taloudellisten siunauksiemme jakamiseen.
Missään Uudessa testamentissa ei tätä järjestelmää ole poistettu tai muutettu. Kun vertaamme omia etuisuuksiamme ja siunauksiamme israelilaisten vastaaviin havaitsemme, että Jeesuksessa olemme osallistuneet selvästi enemmästä kuin he. Kiitollisuutemme saa vastaavan ilmauksensa suuremmassa alttiudessamme antaa varoistamme evankeliumin levittämiseksi toisille. *9 Mitä laajemmalle evankeliumia levitetään, sitä suurempaa tukea se tarvitsee.
3. Miten käytämme itsellemme jäävät varat. Kristillisen taloudenhoidon periaate on sovellettavissa yhtä hyvin siihen, mitä meille jää jäljelle, kuin siihen, mitä olemme antaneet pois. Vaikka kymmenykset mittaavatkin uskollisuuttamme Jumalaa kohtaan aineellisissa asioissamme, *10 meitä koetellaan myös sen osalta, mitä on jäänyt jäljelle.
Se, miten käytämme aineellista omaisuuttamme, osoittaa, miten paljon rakastamme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Rahalla voidaan tehdä paljon hyvää. Meidän käsissämme se voi ruokkia nälkäisiä, juottaa janoisia ja vaatettaa alastomia (Matt. -25:-34 - 40). Jumalan näkökulmasta rahalla on arvoa vain sikäli kuin sitä käytetään elämälle välttämättömien hyödykkeiden hankkimiseen, toisten auttamiseen ja Jumalan työn tukemiseen.
4. Uskottomuus kymmenyksissä ja uhrilahjoissa. Yleisesti ottaen ihmiset ovat tietämättömiä kristillistä taloudenhoitoa koskevista jumalallisista periaatteista. Kristityistäkin vain muutamat tunnustavat vastuunsa Jumalan taloudenhoitajina. Jumalan asenne israelilaisten uskottomuuteen antaa meille selvän käsityksen siitä, miten hän suhtautuu tähän asiaan. Kun israelilaiset käyttivät kymmenyksiä ja uhrilahjoja omaksi hyödykseen, Jumala varoitti heitä riistosta (Mal. 3:8) ja selittti heidän taloudellisten vaikeuksiensa johtuvan heidän uskottomuudestaan: "Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua" (Mal. 3:9).
Herra ilmaisi kärsivällisyytensä, rakkautensa ja armonsa esittämällä varoituksensa edellä armotarjouksensa: "Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne" (Mal. 3:7). Hän tarjosi heille runsaita siunauksia ja haastoi heidät koettelemaan hänen uskollisuuttaan. "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. - Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. - Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot" (Mal. -3:-10,12).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Millaisia on uhrilahjat? Voisitko antaa esimerkin?
Uhrilahja tulee sydämestä, joka rakkaudesta rakentaa Jumalan seurakuntaa, joka kerran on perillä.
Se on miellyttävä Jumalalle ja se on siunaus Jumalan valtakunnalle.
Sydämestä lähtee hyvät ja pahat ajatukset. Kumalla mielellä sinä uhraat?
Kun Jeesus on maksanut niin kalliin hinnan elämäksemme, niin se työ on siinä uhrissa, joka rakentaa Kristuksen morsiamen, se on rakas.
Jeesus.
"Sydämestä lähtee hyvät ja pahat ajatukset. Kumalla mielellä sinä uhraat?"
Eikös sydämestä lähde aina hyvät ajatukset ja meidän mielestä ne pahat?
Minä kyllä kuulen päivittäin pahoja taustaääniä, jotka yrittävät häiritä keskittymistäni Jumalaan / Jeesukseen. Ne yleensä väistyvät kokonaan, jos luottamukseni Herraan on korkealla ja teen hänen tahtoaan, jos taas olen laiska ja seuraan tai keskityn negatiivisiin asioihin, niin pahat taustaäänet voimistuvat. Ei ne kuitenkaan koskaan liikaa häiritse kuitenkaan.
Uhrilahja tulee siis sydämestä? Mulle tuli kyllä mieleen, että pitäisi viedä jotain tavaroita seurakuntaan johon kuuluu tai jossa käy.
Kymmenykset ovat erinomaisen hyvä tapa viedä rahat typeryksiltä.
T: Iloinen nauraja
Sanoi itse paholainen, koska se haluaa eksyttää sielut. Turha toivo.
Sosiaalitoimisto korvaa Pohjoismaissa kymmenysjärjestelmän veroineen....ja jakamisineen...
Ei korvaa kirkossa.