Mitäpä jos näin viikonlopun siivitykseksi asettautuisit puolestapuhujan asemaan.
Varmasti jokaisella on mielessään aihe, tai ainakin joskus ollut; tähän asiaan haluasin vaikuttaa.
Nyt siihen on tilaisuus.
Kirjoita aloite sinua itseäsi koskettavan aiheen, tai asian puolesta.
Tekstin voi muotoilla, joko artikkeliksi, kolumniksi, esitelmäksi, tai vaikka yleisöosaston kirjoitukseksi.
Aihe on vapaasti valittavissa. Tärkeintä on, että juuri tämä valitsemasi aihe on saanut mielesi, joko kuohahtamaan, herättänyt sinussa voimakkaan ajatusmyrskyn", tarpeen ilmaista mielipiteesi. Voit kirjoittaa valintasi mukaan, joko humoristisesti, tunteisiin vedoten , tai kipakoita mielipiteitä naputellen.
Pyrkimyksenäsi tunnistat kirjoittaessasi halusi vaikuttaa ja uskot vakaasti, niin myös tekeväsi.
Tässä kisassa ei äänestetä parasta, vaan tarkoitus on paremminkin saada hyviä keskusteluja aikaan.
Voit siten välittömästi kommentoida itseäsi koskettavaan tekstiin ja kertoa millaisia ajatuksia se herätti.
Katsotaan nyt kuinka hyviä vaikuttajia täältä löytyy:=)
Jep! Sana on vapaa!
Varmasti jokaisella on mielessään aihe, tai ainakin joskus ollut; tähän asiaan haluasin vaikuttaa.
Nyt siihen on tilaisuus.
Kirjoita aloite sinua itseäsi koskettavan aiheen, tai asian puolesta.
Tekstin voi muotoilla, joko artikkeliksi, kolumniksi, esitelmäksi, tai vaikka yleisöosaston kirjoitukseksi.
Aihe on vapaasti valittavissa. Tärkeintä on, että juuri tämä valitsemasi aihe on saanut mielesi, joko kuohahtamaan, herättänyt sinussa voimakkaan ajatusmyrskyn", tarpeen ilmaista mielipiteesi. Voit kirjoittaa valintasi mukaan, joko humoristisesti, tunteisiin vedoten , tai kipakoita mielipiteitä naputellen.
Pyrkimyksenäsi tunnistat kirjoittaessasi halusi vaikuttaa ja uskot vakaasti, niin myös tekeväsi.
Tässä kisassa ei äänestetä parasta, vaan tarkoitus on paremminkin saada hyviä keskusteluja aikaan.
Voit siten välittömästi kommentoida itseäsi koskettavaan tekstiin ja kertoa millaisia ajatuksia se herätti.
Katsotaan nyt kuinka hyviä vaikuttajia täältä löytyy:=)
Jep! Sana on vapaa!
Vastaukset 50
Vanhimmat
http://www.nakokulma.net/index.php
Esim:
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=12018.0
..miksei myöskin täällä?
Kiitos sinulle myös näistä linkeistä:=)
Nähdäkseni tälläinen kisa sopii hyvin myös tänne Laiffiin. Vai haluasitko kirjoittaa puolesta; miksi ei?
ja kevyehköksi havaittu. Pilkunnussijat ja saivartelijat kukkuvat toistensa ohi. Ylläpito suojelee tiettyjen aatesuuntien trolleja ja jahtaa toisia. Muistuttaa opiskelijapiirien kapakkaistuntoja.
tosi hyvä idea, johon en taaskaan osallistu. Kun en mie jaksa kilpailla, mutta toivottavasti osallistujia löytyy. Mieleen tuli tosin montakin asiaa, jonka puolesta voisin puhua.
Mutta tästä muistui mieleen radiosta pariin kertaan kuulemani väittely. Siinä kirjailija P Holappa ja Hesarin kustannusjohtaja Snellman kiistelivät HS:n monopoliasemasta kulttuurikriitikkona. Oli ilo kuunnella sitä kun toinen väitti ja toinen vastaväitti, perusteltiin ja kumottiin vuoronperään. Kumpikaan ei haukkunut toista ääliöksi, nuijaksi, pervoksi eikä idiootiksi, ei käskenyt hankkia elämää tai ottamaan iltalääkkeitään. Eikä Snellman sanonut että hypätkää yli, älkää lukeko Hesaria. :))) Tämä ei nyt mitenkään liittynyt kilpailuusi, pulpahti vaan päähäni.
Yritin ilmaista, ettei nyt mitään parasta ole tarkoituskaan äänestää. Tiedä kuinka se sitten menikään perille.
Toivoakseni olet mukana:-)
Toivoisin myös kannanottosi vaikuttavan tähän kisaan".
Jospa se todella olisi mahdollista, että täällä keskustelupalstoillakin päästäisiin tälläiseen kuvaamaasi mielipiteiden vaihtoon.
On täysin totta, että tyhjänpäiväinen nimittely vie keskustelusta pohjan. Tälläinen energia syö kirjoittamisen intoa ja tekee jopa välinpitämättömäksi.
Tällä aloituksellani oli pyrkimykseni saada henkiin herätettyä aidompaa ja kehittävämpää kommunikointia. Ainakin vilpittömästi toivon näin käyvän.
kysymyksellä. Mikäs sua mättää? Mikset itse tee näin/noin?
Haluan ehdottomasti, että kysymyksillä vastaaminen lopetetaan välittömästi eli heti!
Otan voimakkaasti kantaa sekä uskon, että tällä kirjoituksellani saan ko. toiminnan loppumaan.
*keventää hymyllä*
tuli heti mieleeni pilvin pimein. Kummallista sinänsä, koska joskus ei keksi avauksen aihetta ei millään. Voisi puolustaa / vastustaa eutanasiaa, liiallista elvyttämistä, vanhusten hoidon asemaa, 80 km:n lätkää takaisin aloittelijoille liikenteessä, keskioluen palauttamista Alkoon, työttömien käyttämistä ilmaistyövoimana, eläinkokeiden käyttämistä kosmetiikassa, parveketupakointia, ajatusta vammaisten elämän tarkoituksesta ”opetuksena muille”, ammattiliitot ja onko niistä todellista apua duunarille, kauneusleikkausten todellista merkitystä ihmisen itsetunnolle, mielenterveyspotilaiden pakkohoitoa ja missä kulkee raja, etc. etc.
Eli mikä tahansa aihe joka on tietty jollain palstalla jo puitu, mutta kait kaikki on jo käsitelty jossain. Laiffissa näyttää olevan aika hiljaista, mutta eiköhän se tästä. Laitan asian harkintaan. Jos joku haluaa käyttää mainitsemiani aiheita niin olkaatten hyvät. :)
ei todellakaan ole hyvä vastaus. Oma mielipide ja perustelu sille. Toki voi olla kysymyskin lopussa. Kuten kunnon keskustelussa yleensäkin.
Aihe tässä on hyvä, kukin voi valita sitten oman aiheensa. Panen mietintään, aiheista ei todella pulaa. Palaan asiaan...verotettava työ verottaa nyt aikaani :)
Ei ollut yhtään kysymystä, eihän?? ;-)
eikä kummankaan ääni kohonnut, en huomannut edes "oikeutettua" närkästystä. Harmittavaa etten kummallakaan kerralla ehtinyt kuunnella väittelyä loppuun, joten en tiedä antoivatko finaalissa palaa täysillä. Mutta en usko. :)
lapset? Ai nii, ei saanut kysyä...no mun aihepiiri voisi liittyä heihin :)
unohtui montakin aihetta. Lasten ruumiillinen kurittaminen, onko kynnys huostaanotoille liian korkea/matala, omaishoitajat ja heidän tukemisensa, miksei laiteta stoppia johtajien suurille optioille, miksi terveydenhoitoon ei muka riitä rahaa, onko diplomaattinen koskemattomuus ihan oikein (katsoin eilen ranskalaisen dokkarin aiheesta) jne.
Noista ehdottamistasi aiheista jo luulisi tälläkin porukalla tekstiä irtoavan.
Aiheet eivät todellakaan tässä maailmassa lopu.
Uskoisin, että rohkeus ja halu vaikuttaa on ihmisille se suurempi ongelma---kuin aiheiden runsaus.
Kiitos! Ajatuksia jo ryöpsähti reippaasti:-)
Toi on hyvä.
Jos katselemme hetken pientä lasta, niin emme voi olla havaitsematta luovuuden ihmettä. Jokainen tänne syntyvä on elämänsä alkutaipaleella luontaisesti luova. Lapsi tutkii uteliaana ympäristöä. Elämä on ihmeitä täynnä. Ensimmäiset luovuuden ilmaisut ilmantuvat heti käyttöön. Lapsi tutkii käsillään, suullaan, ihollaan ja katseellaan.
On kiintoisaa nähdä, kuinka pitkälle saa pallon lentämään. Millaisia erilaisia ääniä tavarat pudotessaan saavat aikaan. Mikä on pehmeää, karvaista, terävää, lämmintä, kylmää ja mukavaa, tai epämielyttävää.
Ensimmäiset piirustukset ilmaantuvat heti kun kynän saa käteensä. Voihin on mukava tuhria kätensä. Puurolautanen saattaa samoin joutua tutkimuksen kohteeksi.
On suuri riemu ,kun palikat pysyvät päällekkäin, tai löytävät omansa muotoisen kolon johon sujahtavat.
Mihin katoa tämä luova lahjakkuus? Typistyykö se aikuisten liialliseen ohjaukseen,kieltoihin, rajoituksiin, tai arvosteluun?
Viimeistään koulu alkaa muokata toisen aivopuoliskon ominaisuuksia luovuuden kustannuksella.
Aikuiset tekevät lastenohjelmat.Aikuiset kirjoittavat lasten satukirjat.Aikuiset piirtävät lasten kuvakirjat.Aikuset tekevät lasten laulut.
Entäpä jos lasten maailma olisi enemmän heidän itsensä toiveiden kaltainen? Miten se vaikuttaisi tulevaisuuteen? Jos koulut muutettaisiin toisenlaisiksi. Ryhmät olisivat pienempiä ja lapsilla olisi enemmän luovuutta kehittäviä aineita. Osan koulupäivästä he voisivat osallistua mieluiseen tekemiseen. He voisivat mennä valmistamaan ruokaa, tanssitunnille, musiikkiluokkaan, piirtämään muovailemaan tai veistämään. Olisikko tämä aivan mahdotonta toteuttaa?
Millainen olisi tämä maailma, jonka nämä lapset tulevaisuudessa rakentaisivat. Saattaisi olla hyvinkin erilainen. Ehkäpä työttömyys olisi silloin ratkaistu. Saattaisi kuvitella näiden ihmisten kykenevän itsenäisempään työskentelyyn.
Ehkä nämä ihmiset eivät enää haluasi sotia, riistää, tai hävittää maailmaamme.
Eikö tässä olisi jo aihetta suunnata yhteiskunnan varoja näiden tulevien päättäjien luovan ajattelun ja toiminnan edistämiseksi?
Ihmisen etuoikeus on olla luova. Se juuri tekee meistä eityisiä. Olkaamme sitä jo nyt.
..tämä aloite:-(
En tiedä, kuinka oikeassa olen, mutta ajattelen, ettei pelkästään tietsikan, kännyjen ja kaiken tämän
tiedonvälityksen tekniikan käytön oppiminen vielä luovuutta kokonaisuudessaan kehitä.
Eikait tarkoitus voi olla, että tulevaisuudessa ihminen toimisi tekniikan jatkeena?
Lapset kuljetetaan harrastamaan. Heidän tulee vain oppia sopeutumaan heille raamittuun valmiiseen maailmaan-----näikö?
Tosin maailma on muuttunut niistä ajoista, kun ekaluokkalaiset vielä kastelivat kynänsä musteeseen harjoitellen kirjoittamaan kauniilla käsialalla. Mutta kuinkahan moni lapsi tänäpäivänä osaa itse kirjoittaa runon? Enkä ole mitenkään varma, missä määrin tekstiviestitys kehittää kielellistä ilmaisua.
Ajattelumme perusta on kielessä. Vai olenko tässä ihan jo hakoteillä?
kouluissa nyt sitten ole musiikkia, veistämistä, ruoanlaittoa, liikuntaa sun muuta? Ja pitää muistaa että kaikki ihmiset eivät ole luovia. Vai mitä tarkoitit luovalla? Jos joku ei ole musikaalinen, liikunnallinen tms. niin ei hänestä sellaista väkisin tule. Hiukan taidot voivat kehittyä mutta se ei ole häntä itseään. Ettäkö luovat ihmiset eivät haluaisi sotia, miten lie tuon väitteen laita.
Tekstiviestityksestä kielellisen ilmaisun parantajana on tehty tutkimus. Kuuntelin osan siitä radiosta, ja tutkijan mielestä tekstailun parantava vaikutus ei ole mitenkään merkittävä, mahtaako sitä olla ollenkaan. Sen olisi voinut tietysti päätellä ilman tutkimustakin, mutta kaikkea täytyy tutkia. Jonkin ajan päästä tehdään uusi tutkimus, joka kumoaa edellisen ja sitä rataa. :)
..olen ollenkaan ajantasalla, niin nämä vähemmän arvostetut aineet ovat vähentyneet huomattavasti tuntimäärältään. Yläasteella ne muuttuvat valinnaisiksi. Jos valitsee kuvataiteet, niin musiikkitunteja ei sitten voi valita. (voin olla ihan väärässäkin) Opettajat ovat enempi vähempi hermoromahduksen partaalla ja oppilaista yhä suurempi osa turhautuneita, häirikköjä, tai muuten oppimisvaikeuksissa.
Luovuutta en suinkaan tarkoittanut rajata vain taiteelliseen lahjakkuuteen. Kuitenkin taideaineet ovat yksi mahdollisuus luovuuden kehittymiseen.
Miksikö vapaammin itseilmaisua harjoittavat sitten olisivat rauhanrakentajia? Itseilmaisun ja itsenäisen tekemisen tukeminen kehittää luonetta.
Yhtähyvin lapset voisivat vaikka itse kirjoittaa näytelmiä ja osallistua näyttelemiseen.
Jos lapset voisivat suunnitella luokkahuoneet ja osallistua ympäristönsä luomiseen, niin tuskimpa vaan ne olisivat sterillin kylmiä ja ilmapiiriltään ikäviä.
Saatan olla hyvinkin utopistinen, mutta jokin täytyy olla vialla kouluissa, koska niistä ongelmista jatkuvasti kuulee.
Nähdäkseni jokainen ihminen on jotenkin liikunnallinen. Kaikki eivät ole hyviä peleissä, tai telinevoimistelussa, mutta saattavat löytää vaikka tanssista sen oman lajinsa.
Musiikaalisuuskin kehittyy , kun siihen on mahdollisuus. Kaikista ei tietty tule viulunsoittajia, tai oopperalaulajia, mutta useimmat äänelliset kyllä laulamaan oppivat.
Mielestäni yhteiskuntamme tarvitsee molempia avolohkoja käyttäviä monipuolisia ihmisiä. Eikait sentään uusavuttomuus ole enää muodikasta?
Uskoisin, ettei tulevaisuudessa enää kukaan halua istua kahdeksaa tuntia naputtamassa pelkästään tietokonetta.
Ihailen kulttuureita, joissa ihmiset saavat käsillään aikaan kauneutta ja osaavat tanssien, laulaen ja soittaen elää yhteisössä.
nykyään. Muuten, äänellinen ei opi laulamaan, jos sitä taitoa ei Luoja ole suonut. Tai voihan sitä laulaa mutta nuotin vierestä menee. Osa voi vahingossa mennä nuotilleen. Musiikin teorian hän voi silti hallita. Joku on hyvä piirtäjä, toinen voi oppia perusteet kun niitä kauan tankataan mutta hänestä ei koskaan tule kummoista piirtäjää. Jos kävely lasketaan liikunnaksi, niin sitten minäkin olen liikunnallinen, mutta en muuten.
Ja miksi pitäisi väkisin vääntää ihmisestä sellaista luovuutta, mitä ei kertakaikkiaan ole? Siinä missä toinen osaa piirtää tai laulaa, toinen on huippumatemaatikko tai lahjakas vieraissa kielissä. Jos väitetään että edelliset eivät halua sotia, siitä seuraisi että jälkimmäiset haluavat? –ko?
Oletko varma että kaikki häiriöt kouluissa johtuvat koulusta?
Luokkahuoneista olen samaa mieltä, lasten pitäisi saada edes vähän vaikuttaa väreihin jne.
koululaitos oli tehokas luovuuden tappaja. Tiedon jako oli tärkeintä ja senkin annettiin valmiina ja muutenkin kaikessa määrättiin mitä ja miten tehdään. Omakohtaisen luovuuden toteuttamiselle koulussa ei juuri sijaa ollut. Sensijaan ainakin minulla kotona maalla oli mahdollista toteuttaa luovuutta. Valmiita leluja ei paljon ollut, joten niitä tehtiin itse. Siihenaikaan aikuisillakin oli itsetekemisen kulttuuri, josta lapsetkin pystyivät ammentamaan osansa. Ihan pienenä nurkista löydetyt puupalikat olivat rakennussarja, joista mielikuvituksen siivittämänä pystyi tekemään mitä vaan. Muutenkin siihenaikaan lapset keksivät tekemisensä itse kun mitään ohjattua toimintaa ei juuri ollut. Kirjojakin luettiin siihenaikaan paljon, mikä sekin oli omiaan laittamaan mielikuvituksen liikkeelle.
Tänäpäivänä koululaitos on ymmärtääkseni mennyt askeleen oikeaan suuntaan kun moniin asioihin joutuu hakemaan vastauksen itse. Sensijaan muuten yhteiskunta tarjoaa kaiken lapselle valmiina. Lelut ovat kaukoidän muovikrääsää, lapsia kuskataan ohjatusta harrastuksesta toiseen autolla ja loppuaika menee valmiissa virtuaalimaailmassa TV:n, tietokonepelien ja netin äärellä. Ei tuollaisessa maailmassa luovuus juuri kehity.
Muistaakseni koulussa oli tärkeintä olla ns. kiltti ja kuulianen oppilas. Meidän pikkuruisessa kansakoulussa vielä niijattiin opettajille.
Suurimmaksi osaksi piirrettiin valmiista mallista näköiskuva. Laulut valitsivat opettajat. Joten pikkuinen koululainen sai laulaakseen Oolannin sotaa ja Mun isäin oli sotamies.Tietysti kansanlaulutkin opeteltiin.
Opettaja soitti harmoonia, eikä meille lapsille mitään soittimia ollut.
Oppikseen meno oli peloittava. Luokat isoja ja paljon oppilaita. Jokaisella aineella eri opettaja. Hyvä oppilas muisti vuosiluvut, vaikkei luetusta historiasta juuri mitään ymmärtänytkään.
Luokassa oli istuttava hiljaa, ellei kysymyksiin käsketty vastata. Paljokos siinä sai päätään vaivata muutoin, kuin yrittämällä ratkaista laskutehtäviä. Hiihtäminen ja luistelu oli pakollista. Liikunnallisia olivat vain he ,jotka kykenivät hyppäämään hevosen" yli, tai pärjäsivät pallopeleissä. En parhaalla tahdollanikaan muista koulussa olleen mitenkään kivaa. Ehkä välitunnella oli. Onko koulunkäynti oltava edelleen tylsää?
En asunut maalla, vaan saaressa, jossa oli saarelaisten omaa kultturia. Siihen aikaan vielä talkoohenki oli voimissaan. Saarelaiset politikoivat, muuttivat maailmaa, järjästivät yhteisiä juhlia, joissa näyteltiin, esitettiin runoja, tanssittiin nuotion ääressä, laulettiin ja
elettiin yhteisössä.
Saarelaiset maalasivat tauluja, rakensivat yhdessä
pursiseuran majan, tanssilavan ja kävivät auttamassa niitä, jotka eivät itse joko kyenneet, tai osanneet jotain tahdä.
Saarelaisilla oli puutarhoja, kasvimaita, hevosia, lampaita, possuja, kanoja, kissoja ja koiria.
Ei ihmisillä ollut paljoa ylellisyyttä. Mutta elämä oli sisäisesti hyvin rikasta.
Saattaa hyvinkin olla, että juuri tämä elämäntapa on eniten vaikuttanut lapsuudessani ajatteluuni ja
luovuuden, sekä omatoimisuuden arvostamiseen.
Luovuus toki esiintyy ihmisissä erilaisena lahjakkuutena.
Pyrkimyksenäni oli aloituksellani puhua yleensä luovuuden kehittämisestä.
Edelleenkin yhtenä, eikä suinkaan vähäisempänä tekijä olisi koulujen muuttaminen enemmän myöskin luovuuden ja omatoimisuuden tukemiseen.
ovat aika samansuuntaisia, vaikka muodollisia opettajien tervehtimisvelvotteita ei tainnut ollakaan. Puutyöistä, pallopeleistä sekä matikasta ja fysiikasta sentään tykkäsin. Viikeksimainitut antoivat sitä mainitsemaasi älyllistä haastetta.
Tuosta lapsuutesi saaristolaisyhteisön kuvauksesta Satutädin tavoin tulin itsekin lähes kateelliseksi. Tuli vaan mieleen, että kaupunkilaistumisen edetessä ja näennäisen elintason kasvaessa laskeeko elämisen tasomme koko ajan koteloituessamme jokainen omiin ympyröihimme ja tuskin tuntiessamme naapureitamme?
Olen monesti murehtinut kuinka paljon lahjakkuutta ja kaunista ajatusmaailmaa menee hukkaan kun lapsia "tasapäistetään"
Dollarinkuvatko ala-asteen aapinen?
Valmiita eineksiä vastaan.
Miksi tyytyä teollisten einesten makuihin, koska ne ovat neutraalin mauttomia kompromisseja ja sellaisenaan luulisi vain harvoille natsaavan.
Ruoan valmistaminen on nautinto siinä kuin sen nauttiminenkin ja aikaa siihen yleensä löytyy. Makaronilaatikon valmistaminen ei sinänsä anna kovin paljon oivalluksen iloja, mutta voi siitäkin rakennella erilaisia makuversioita fiiliksen mukaan.
Voihan toki valmiita eineksiä pyrkiä parantamaan, mutta lopputulos harvoin on se toivottu. Itse valmistamalla saa lisäksi kokea onnistumisensa tai totaalisen surkeutensa josta tie on ainoastaan ylöspäin.
En tiedä mitä perheessä ajatellaan, vai ajatellaanko mitään, kun ostetaan valmiina lihapullat muusilla ja asetetaan mössö kornisti pöytään ja yrityksellä paikata kaameutta kurkun tai tomaatin paloilla.
Kukapa näitä mössöjä käyttää, harva tunnustaa. Niin laajaa valmiiden einesten teollinen tuotanto ja kulutus on, että aivan satunnaiseen käyttöön ei markettien kannata uhrata kymmeniä metrejä myyntitilaa. Näyttää siellä einesosastolla aina ropina käyvän kun emännät ja isännät pähkäilevät päivälle sopivaa mikroateriaa.
Kotiruoka kunniaan. Reseptiikkaa löytyy näppäimien alta. Hauskaa viikonloppua itse kullekkin niin keittiössä, olkkarissa kuin makkarissakin. Ugh, olen puhunut.
että on se kumma että kotiin täytyy kantaa kallista einesruokaa, kun niin nopeasti saa aikaseksiesim keiton tai jonkun kivan wokkiruuan. Ei se voi olla ajasta kiinni. Mä heitin just yks päivä kotiin tullessa uuniin riisi, kasviksia ja päälle muutaman kanankoiven ja loraus kermaa ja säntäsinkoiran kanssa lenkille. Tulin kotiin ja puuhailin kotihommia ja siinä se ruoka tuli valmiiksi ihan itellään.
..lastensa mainostamina saattaneet hyvinkin vaikuttaa einesten myynnin nousuun.
Rakkaudella säväytettyä itsevalmistusta tuskin mikään suurteollinen ruoka kykenee sivuuttamaan.
Vaivatonta jos haluaa, silti oman maun mukaista.
Aikaa ja "vaivaa" on myös kiva käyttää kun sen ottaa vaikka harrastuksena.
Aloitan viikonlopun ruoanvalmistuksen esileikeistä, eli suunnittelusta ja kaikkien tykötarpeiden valmiiksi esille laittamisesta, raaka-aineiden mitoittamisesta, vinkkupullon avaamisesta valmistusta vauhdittamaan, sopivan musan valinnasta ja niin edelleen. Esileikkivaihe on jännä ja lopullisen herkutteluvaiheen mielikuvia tuottava.
Sitten onkin haasteellista pärjätä oikeiden ajoitusten ja lämpötilojen kanssa.
..kuulostaa kieltämättä huokuttavalle.
Amerikoissa ne kuulema töhrivät toisensa esileikeissä erilaisilla makuelämyksillä:-)
*ihan vahingossa satuin kerran telkusta näkemään*
Ja korkealta tajuumisen yli. Tarkoitatko tyyliin - pimpan päälle ketsuppia.
Ne näyttivät sössäävän kyllä koko vartalon mitalla.
Tosin perin ameriikkalasisittain heillä oli valmiskastikkeita putkiloista pursotettavana.
Jos oikein muistan, niin suklaatia ja kermavaahtoa ja tais olla jotain suolasempaakin. Siihen päälle ripoteltiin ryynejä ja vaahtokarkkeja.
Mutta hehän olivatkin ameriikkalaisia:-D
Tommosesta sottaamisesta tykkäis.
..ajatuksella, ettei ruualla sössätä. Jotenkin se minustakin tuntui katseltunakin höntille.
Tälläisiin sessiohin tunkevat siellä virkamiehet, asianajajat, nörtit ja bisnesmaalmassa elävät.
Eivät ole saaneet lapsina harjoittaa luovuutta.
Uuden luominen saa moisista sessioista kiksejä.
Arkisin nopea pikakotiruoka ja viikonloppuna pitkän kaavan mukaan. Näinhän se on monessa muussakin asiassa.
on nautinto niille, jotka nauttivat ruoan valmistuksesta. Mutta jos on tumpelo keittiössä eikä koko homma kiinnosta, miksi sitä pitäisi väkisin yrittää. Kaikki eivät kerta kaikkiaan ole keittiöhenkiä tai –hengettäriä, eikä heistä sellaisia tule, koska he eivät halua.
Vaikka nautin hyvin tehdystä ruoasta ja erotan sen kyllä valmismössöistä, voin yksin ollessani tempaista altaasta valmiin lasagnen tai lihapullat. Elämänlaatuni ei siitä ole kärsinyt, enkä ole huomannut muitakaan vaurioita. Käyttäköön eineksiä ken haluaa, loput voivat pilkkoa, soseuttaa, friteerata, maistella, paistella, kuorruttaa, wokata ja kokata. Valinnanvapaus kunniaan, ei valintojen tuomitseminen.
-Aihe on vapaasti valittavissa. Tärkeintä on, että juuri tämä valitsemasi aihe on saanut mielesi, joko kuohahtamaan, herättänyt sinussa voimakkaan ajatusmyrskyn", tarpeen ilmaista mielipiteesi.
Valinnanvapaus kunniaan, totta, mutta paheksun ja kammoksun teollisia eineitä.
vain tarve ilmaista mielipide, totta kai. Ja koska on kyseessä väittely eikä hymistely, toisin esiin vielä pari ajatusta. Einekset ovat pelastus yksinäiselle, joka ei osaa/halua kokata tai lähteä ulos syömään. Tai jollekin, joka on saanut koko ikänsä syödä kotiruokaa, tullut valmiiseen pöytään ja sitten eronnut / jäänyt leskeksi huomatakseen, ettei tajua ruoanlaitosta yhtikäs mitään eikä haluakaan. Tai vanhukselle, jonka reumaiset kädet eivät enää taivu kuorimiseen tai pilkkomiseen.
Joten asiassa on myös hyviä puolia, vaikka olenkin samaa mieltä siitä että makunautinto valmismössöissä ei ole kovin kummoinen.
Valmisruokien tuotanto ja (luotu) kysyntä ylittävät nämä esittämiesi marginaaliryhmien tarpeet. Eli tässä on mun pointti asialle, eli monessa perheessä mennään ruokahuollossa siitä mistä aita on matalin ja kärsitään omaa laiskuuttaan.
tuo perisynti, laiskuus. Miksi ei saisi olla joskus laiska? Minusta ei saisi olla arvo sinänsä, että istutaan keittiössä pilkkomassa ja paistamassa vain ettei vaikuttaisi laiskalta.
Millä tavalla ihmiset kärsivät käyttäessään eineksiä? Eikö päinvastoin einesruoka vähennä kärsimystä, ainakin silloin jos ei osaa / halua kokata? Ei tarvitse tuskailla asian kanssa jota ei hallitse ja joka ei kiinnosta, eikä kenenkään tarvitse syödä kivikovia lihapullia tai palanutta pihviä. Ja jos eineksiä silloin tällöin käyttää, tuskin se ketään sairaaksi tekee. Tai vaikka käyttäisi useamminkin.
Peräänantamattomuus. Kumpikohan olisi kamalampi kärsimys, se vai einesruoka.
miehiä, jotka joutuvat "kestämään" molempaa lajia. :))
Olisi siinä rangaistusta kerrakseen, mutta mille.
Mitäs ajattelit isänpäiväksi pöytään laittaa. Et kai vaan ...No et tietenkään, mutta kerro silti?
rusinatonta valmismaksalaatikkoa ajattelin. :)
No ei sentään, mulla on porttikielto keittiöön joten eipä tarvitse sellaisia funtsia. Oottelen vaan valmista, oli sitten isän tai äidin päivä.
Keittiön suhteen. Siellä hulmuavat hameet ovat vain tiellä ja saattavat miehen mielen irroittaa sillä hetkellä siitä ainoasta oleellisesta.
Oiskos aika muuttaa jo vihkikaava ja uusia avioliittolaki yhteiskunnallisesti tähän aikaan sopivaksi?
Hyvin suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Miksi eron pitää olla edelleenkin riitaisa ja aiheuttaa tuskaa ja katkeruutta?
Entä jos säädettäisiin laki, jossa avioliitot purettaisiin tietyin aikavälein? Kymmenenvuotta jo yhden ja saman ihmisen kanssa eläen saa aikaan turtumusta. Useimilla on sivusuhteita, tai puoliso on tunnehylätty.
Mikäli sivusuhde tulee viihdyttämään ennen purkua, niin hänet tulisi ottaa perheeseen mukaan.Sivusuhteenkin tulisi yhtälaisesti osallistua lasten kasvatukseen, talousmenoihin ja kaikkeen siihen tavalliseen arkipäivään, mitä perhe muutoinkin elää.
Siinä vaiheessa, kun lakisääteinen purku tapahtuisi voisi tehdä vaihtoja muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Monestihan se naapurin, tai kaverin rouva tuntuu viehättävämmälle, tai ystävättären miehestä löytyy niitä ominaisuuksia, joista toivoisi pääsevänsä osalliseksi itsekkin.
Näin parisuhteille tulisi aina uudet haasteet ja ei jäisi aikaa turhista nurkumiseen.
Lapset saisivat useita vanhempia ja oppisivat olemaan suvaitsevia. Hehän tuntisivat kuuluvansa suurperheisiin. Moni ongelma olisi ratkaistu kertaheitolla. *lähtee laatimaan lakiehdotusta*
riitaisen eron kokeneet ovat tuoneet esiin tuon saman ajatuksen, määräaikaisen avioliiton. Mutta mitä siitä seuraisi, jos esim. nämä kymmenen vuotta ovat olleet onnellisia ja sitten on pakko erota? Ennemmin kannattaisin pitempää seurusteluaikaa, mutta sitä on vaikea saada pakolliseksi lain voimin. Aina ei sekään auta, mutta eron riski on mielestäni pienempi kuin silloin, jos ollaan tunnettu pari kuukautta ja rynnätään suinpäin naimisiin. Parissa kuukaudessa ei vielä tiedä toisesta ihmisestä yhtään mitään, eikä tietty koskaan toista ihmistä voi täysin tuntea vaikka niin luuleekin. Mutta kannatan pitkähköä tutustumisaikaa.
Jos haluaa vaihdella kavereiden kanssa tai ottaa sivusuhteet elämään mukaan, voisi kait kääntyä muslimiksi tai liittyä johonkin lahkoon, missä asian voisi toteuttaa. Se ei vaatine lainmuutosta. Länsimaiselle naiselle se voipi olla vaikeaa, meillä kun on päässä valmiina ajatus siitä minun mies on minun eikä muiden. Lisäksi naisilla ei siellä taida olla mahdollisuutta ottaa useampia miehiä. Sitten jää vaihtoehdoksi joku lahkon tapainen, eiköhän niitäkin löydy. Liekö musliminaisten keskuudessa paljon mustasukkaisuutta kun on jalkavaimoja, matka-avioliittoja sun muuta?
Päivää.
Tänään MTV uutisoi naisten keskusteluhaluttomuudesta. Vakava aihe, josta seurauksena aiheutuu jopa eroja.
Kun mies jatkuvasti kuulee vaimoltaan että nyt on pää kipeä eikä ole halua keskusteluun, ollaan tultu pahaan tilanteeseen.
Yhtä lailla asia voi olla toisinkin päin, nyt se vaan uutisoitiin niin kun tehtiin.
Usein, kuten tiedämme, puoliso etsii keskusteluseuraa muualta, sillä suulasta keskusteluseuraa on kyllä saatavissa.
Tarkistusaika voisi olla vaikka viidenkin vuoden välein. Mikäli pari läpäisi testin, he voisivat jatkaa liittoaan. Jos taas tilanne näyttäisi toivottomalle, niin huitaistaan erilleen.
Hyvistä puolisoista varmaan pyrittäisiin pitämään kiinni kynsinhampain. Eivätkä nykyisin sivusuhteet ole vain miesten etuoikeutena. Yhtälaisesti naisetkin niitä harrastavat. Jos miehellä olisi sivusuhde ja nainen otettaisiin perheeseen, niin saishan vaimokin siinä ystävättären. Eipä tarvis valitella miehen matkatöitä.
Jos taas naisella olisi sivusuhde, niin mieshän saisi hyvän kalakaverin siinä samalla.
Mikäs estäis vaikka nelisinkään elämästä.
Nähdäkseni pitkä seurusteluaika ei ole vielä tae avioliiton onnistumiselle.
Sitäpaitsi miksi vain joidenkin etuoikeus olisi saada nauttia hyvästä puolisosta? Tähän tilanteeseen pitäisi saada tasapuolisuutta.
yleensä naiset valittavat ettei mies puhu eikä pukahda. Eikä pussaa. Mutta mie olen ollut tässä ketjussa niin paljon äänessä, että nyt hiljenen ja vaivun kauneusunilleni.
Kauneusunet otan itsekin.
Nuku hyvin *kops*