mä oon entinen hoitaja , siis entinen!
Mutta sillon kun olin kerran yhessä palvelutalossa yökkönä, niin mä jouduin kiertämään kaikki ne n.20 huonetta, jotka oli kahessa eri kerroksessa kahden tunnin välein.
Kymmenen aikaan ne oli jo aika hiljasia mut vielä jakso katsella televisiota ja oli jos jonkin laista asiaa.
Puolilta öin ne oli jo kaikki, viimeistä sotaveteraania myöten nukkuvinaan ja oli tosi hiljasta. Mut 2-3 mummoa oli hereillä. 2 heistä halusi unilääkkeen, mutta joka yö oli yksi, joka kieltäytyi. Se ei ymmärtänyt mun tehtävää, se piti mua jonain muuna kuin yöhoitajana.
Se halus kertoa mulle koko elämän kaarensa ja varsinkin sota-ajoistaan Karjalassa.
Oli tosi tuskastuttavaa koska ainoa mitä asiaa mulla oli sille oli se, että MÄ HALUUN ETTÄ SÄ NUKUT!
Unilääkkeistä ja kipulääkkeistä se sano vaan, että:"En minäennenkään ole semmosia ottanut, kyllä minä kestän." -"Mut et saat sitten nukuttua, ettei mene koko huominenkin päivä harakoille."-"Kyllä minä kestän...ja sitten se selitteli kaikki sairaudet ja kuntoutustoimenpiteet tai yritti, mutta seuraavassa huoneessa oli sairaampi potilas minkä varjolla pääsin lähtemään ja ainoo toivo oli se ettei se tulis perässä.
Ei tullut.
Ja kahelta taas sama juttu kaikki nukkui, jotkut lääkkeillä ja jotkut ilman lääkkeitä.
Mutta tää yks mummo piti vaan periaatteestaan kiinni, se ei ollu koskaan turvautunut mihinkään lääkkeisiin niin ei nytkään.
Eikä siihen ollut mitään syytä. muuten vaan.
Neljän viiden aikaan se nukahti joka yö.
Päivisin hoitajilla oli kova työ herättää ja pitää hereillä tää mummo. Mitä järkeä???????????? Ei mitään, koska kaikilla ois ollut paljon helpompaa, jos se ois vaan ottanut sen yhden pillerin, niin kuin muutkin.
Mun mielestä se teki väärin...tekikö teidän mielestä?
Mutta sillon kun olin kerran yhessä palvelutalossa yökkönä, niin mä jouduin kiertämään kaikki ne n.20 huonetta, jotka oli kahessa eri kerroksessa kahden tunnin välein.
Kymmenen aikaan ne oli jo aika hiljasia mut vielä jakso katsella televisiota ja oli jos jonkin laista asiaa.
Puolilta öin ne oli jo kaikki, viimeistä sotaveteraania myöten nukkuvinaan ja oli tosi hiljasta. Mut 2-3 mummoa oli hereillä. 2 heistä halusi unilääkkeen, mutta joka yö oli yksi, joka kieltäytyi. Se ei ymmärtänyt mun tehtävää, se piti mua jonain muuna kuin yöhoitajana.
Se halus kertoa mulle koko elämän kaarensa ja varsinkin sota-ajoistaan Karjalassa.
Oli tosi tuskastuttavaa koska ainoa mitä asiaa mulla oli sille oli se, että MÄ HALUUN ETTÄ SÄ NUKUT!
Unilääkkeistä ja kipulääkkeistä se sano vaan, että:"En minäennenkään ole semmosia ottanut, kyllä minä kestän." -"Mut et saat sitten nukuttua, ettei mene koko huominenkin päivä harakoille."-"Kyllä minä kestän...ja sitten se selitteli kaikki sairaudet ja kuntoutustoimenpiteet tai yritti, mutta seuraavassa huoneessa oli sairaampi potilas minkä varjolla pääsin lähtemään ja ainoo toivo oli se ettei se tulis perässä.
Ei tullut.
Ja kahelta taas sama juttu kaikki nukkui, jotkut lääkkeillä ja jotkut ilman lääkkeitä.
Mutta tää yks mummo piti vaan periaatteestaan kiinni, se ei ollu koskaan turvautunut mihinkään lääkkeisiin niin ei nytkään.
Eikä siihen ollut mitään syytä. muuten vaan.
Neljän viiden aikaan se nukahti joka yö.
Päivisin hoitajilla oli kova työ herättää ja pitää hereillä tää mummo. Mitä järkeä???????????? Ei mitään, koska kaikilla ois ollut paljon helpompaa, jos se ois vaan ottanut sen yhden pillerin, niin kuin muutkin.
Mun mielestä se teki väärin...tekikö teidän mielestä?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Saithan palkan hommastasi. Millaista on olla vanha ilman sanomista omasta elosta, laitapa kohdallesi.
työ ei ollut kutsumuksesi. Tämä vanhus olisi tarvinnut hetken aikaasi, mutta sinä luikit jollakin varjolla mahdollisimman pian hänen luotaan poissa.
Aina on muistettava, että jos Jumala suo pitkän iän, niin useimmiten joutuu kokemaan sen osan elämässä, että joutuu turvautumaan toisiin. Kamalaa, jos nämä toiset haluavat vain sinut lääkkeillä turruttaa tai nukuttaa, jotta pääsevät helpommalla.
No, toisaalta yhteiskunnan syytä tämä kaaos vanhusten elämässä on. Sieltähän sitä on vuodesta toiseen leikattu, niin että hoitajia ei riitä ja nämä ihmiset, jotka oman osansa työelämässä suorittivat, jäävät nyt toisten armoille joutuessaan, tosi kurjaan asemaan.
Tämä on häpeä koko Suomen kansalle. Tämä kansa suostuu tälläiseen. Jos ei suostuisi, niin päättäjillä loppuisi valta.
varmasti tosi yksinäinen ja olisi tarvinnut kuuntelijaa ja ystävää. Ajattele jos itse joutuisit olemaan tuolla tavalla muiden armoilla. Mitä Jeesus olisi tehnyt tuossa tilanteessa? Meidät on kristittyinä kutsuttu toimimaan samoin.
Minunkin mummi ja ukki olivat molemmat Karjalasta ja kertoivat usein sota-ajoista. Ajattele, ilman heitä ja heidän uhrauksia meillä ei olisi nyt vapaata isänmaata. Ja täällä halutaan vaan unohtaa vanhukset johonkin laitokseen ja turruttaa unilääkkeillä tai kotiin kuolemaan yksinäisyyteen kun kukaan ei vieraile tai kenelläkään ei ole aikaa kuunnella. Tosi häpeä yhteiskunnalle minunkin mielestäni.
ja ollaan hiljaa.
kokenut unettomuutta ja oletko kaivannut turvallista lähimmäistä lähellesi.
Tämä mummo ei halunnut lääkkeillä itseään turruttaa, saattoi pelätä lääkkeitä ja sinä ehkäpä nuoruuden voimassa asennoiduit nostamaan itsesi korkealle hänen yläpuolelleen ja olisit halunnut olla auktoriteetti, jota olisi ollut toteltava. Toivotaan, että et itse joudu tuon mummon asemaan ja toivotaan, että et enää mene ikinä hoitoalalle töihin.
Oletko uskossa? Jos olet, varmasti nyt kadut käyttäytymistäsi ja etsit täältä ymmärtäjää. Älä etsi täältä, vaan tunnusta syntisi ja pyydä Jeesukselta sitä anteeksi, että olet heikomman jättänyt avutta. Jeesus on katuvalle luvannut anteeksi antaa.
myös mennä jeesaamaan jotain yökköä, kun noin auliisti neuvoja jakelet. Siinä ne lähimmäisenrakkautesi rahkeet punnitaan.
Jeesus tarkkailee meitä kaikkia häneen uskoviaan siinä, rakastammeko me itse aidosti lähimmäisiämme.
Mä en ymmärtänyt, että se oli jumalan luoma. Ja yleensä, kun mä kävin kuudelta katsomassa se oli tippunut sängystä ja sit sitä ei saanu hereille kunnolla.
mun oli pakko kiskottava se ylös lattialta ja peiteltävä se takas sänkyyn, koska muuten ois tullut taas sanomista päivävuorolaisilta.
Raportilla mä huomasin, että kestään muusta ei ollut mitään kerrottavaa, tää yx oli vaan hankala.
en mä aiokkaan mennä takas töihin enää.....vaihdan alaa. Mut en tiedä vielä miksi.
mikä sinä olet ammatiltasi?
Kaikkia mun syntejäni.
öitä sairaiden kanssa jos on ollut tarve, mutta en ole hoitaja. Tahtoisin jokaisen antavan itsestään parasta lähimmäisilleen.
Glorian asenne on vain hämmästyttävä hoitajalle, koska hänellä varmasti olisi ollut antaa tälle vanhukselle hetki aikaa ja muutama hyvä sana, mutta hän kertoo mielummin lähteneensä niin pian, kuin mahdollista vanhuksen luota poissa.
Ymmärrän kyllä hoitajien paineet, mutta muutama hetki hyvään, olisi tuonut yöhön siunausta.
Suomessa arvostetaan nuoruutta ja vanhukset viedään piiloon ja heitä ei enää muistella. Se on kamala teko, josta jokainen aikanaan vastaa.
luottaa, että olet saanut synnit anteeksi. Olisit pyytänyt Jeesukselta erikoisrakkautta tuota mummoa kohtaan. Itselläni oli vaikea lähimäinen ja pyysin sitä rakkautta häntä kohtaan ja sain.
Tämä lähimäinen ei ikinä siitä muuksi muuttunut, mutta minä itse muutuin ja tulin kykeneväksi rakastamaan häntä.
Olen opistotason koulutuksen kautta yrittäjäksi ryhtynyt.
Oletko sinä se Hansutuulia, jolla on oma hierontapiste?
olet ollut sydämellinen hoitaja ja yrittänyt hoitaa hommasi. Sinun ei tarvitse noista sanomisista välittää. Jokainne joka on ollut hoitajana tai ollut omaisensa kanssa sairaalassa, ymmärtää varmasti mitä tänäpäivänä on olla sairaana, vanhuksena. Nostan hattua kaikille hoitjaille jotka tekevät tätä vuodesta toiseen.
Muistan kun isäni joutui kahdeksi kuukaudeksi sairaalaan ja ymmräsin miksi isäni käsi oli jouduttu sitomaan hellästi kaiteeseen kiinni. Muuten hän olisi repinyt katetrinsa aina uudestaanja uudestaan pois. Voimakkaissa kipulääkkeissä hän repi vaippansa pois ja pissasi suoraan lattialle. Te joka arvostelette gloriaa, menkää joukkoon ja katsokaa. Antaisitte jo varmasti sen unilääkkeen yöksi jos päivä on jotain tuon kaltaista, siunausta Gloria, on hyvä että henkäiset välillä. :)
En ole. Yrityksessäni on useita korkean ammattitaidon omaavia ihmisä työsuhteessa.
Sinä et taida olla Gloria, mutta hänelle haluan vielä sanoa, että jos tunnet epäonnistuneesi ammatinvalinnassa, niin usko, että se asia tulee muuttumaan vielä voitoksi. Jos olet Jumalan valtakunnan asukas, niin Jeesus kääntää täällä voitoksi kaiken senkin, mikä ihmiskulmasta katsottuna näyttäisi mahdottomalta.
Tärkeintä on usko Jeesukseen ja sen uskon kautta saatava Pyhän Hengen opastus elämään. Kaikki muu on halpaa Kristuken rinnalla.
sanoman, että murheet kääntyvät vielä voitoksi.
Ymmärrämmehän me itsekin jo tässä iässä, että ei ne hoitajienkaan rahkeet aina riitä, ellei heillä ole vakaumuksen tuomaa sisäistä varmuutta asiassa. Se vaikuttaa myös asenteisiin.
Omaiset haluaa joskus jopa 'piilottaa' vanhuksensa vanhainkoteihin yms. laitoksiin, ettei omat 'riennot' esty.
Ja kiitos Herralle, että vielä kuitenkin on muutama sellainen 'saattohoitaja', joka jaksaa valvoa iälliseksi tulleen lähimmäisemme rinnalla, kun omaiset eivät voi eivätkä aina jaksa..
varmasti tiedät tästä Glorian tapauksesta enemmän ja siksi osaat ajatella hänen näkökulmastaan.
On kuitenkin huomioitava se, että jos on työssä heikkojen ja sairaiden luona, mikään ei oikeuta olemaan heille tyly tai turruttamaan heitä lääkkeillä, jos se ei ole aivan pakollista, potilaan tila huomioon ottaen.
Ehkä Gloriakin on tämän yhteiskunnan synnin uhri ja väsähtänyt mahdottomaan tilanteeseen, jossa yhden hoitajan päälle kaadetaan mahdoton tehtävä ja jos näin on, hän on tehnyt oikean ratkaisun jäädessään poissa töistä.
Kenenkään ei pitäisi suostua tuohon mihin suomalaiset ovat vuosi vuodelta suostuneet, että juuri eniten tarvitsevilta leikataan ja rikkaat saavat omaisuutta, enemmän kuin ikinä tarvitsevat. Tänne olisi tultava tasaus.
Jumala on antanut meille käskyn huolehtia toisistamme ja varsinkin heikoimmista ja kärsivistä kanssa kulkijoista.
Olen itse saanut olla todistamassa, miten tylysti sairaita voidaan hoitajien puolelta kohdellakaan. Tässä tapauksessa jonka näin ei luultavasti ollut kyse muusta, kuin hoitajan itsekkyydestä, ei väsymyksestä, tai uupumuksesta.
Jokaisen hoitajan tai lääkärin tulisi itse hakeutua toisiin tehtäviin, jos ei sovellu heikompi osaisten kunnioittavaan hoitamiseen.
Ihminen on ihminen, sairaana, terveenä, rikkaana, köyhänä ja meiltä vaaditaan lähimmäisen rakkautta kaikkia kohtaan.
kun kirjoitit, että olet valvonu öitä sairaan vierellä uskosi tähden?
Olit tai et, niin hoitajana tai omaisena joka hoitaa ymmärtäisit sen, että uskoa ei voi sekoittaa työhön.
Sellaisella hoitamisella josta puhun ei ole mitään tekemistä lähimmäisenrakkaudenkaan kanssa.
Tarkoitus ei ole ivailla, mutta sinua olisi helppo verrata yhden palvelutalon vanhukseen...en ikinä unohda..
siellä hoitopaikassa mä tein päivävuoroa ja vanhuksilla oli tapana viettää päivänsä sellaisessa suuressa kartanon ruokasalissa jonka ikkunalla oli auringonkukkia ja nurkassa telkkari.
Heitä oli noin 50 ihmistä, nuorimmat n.30(yx luokkakaveri sairastunut koulukiusaamisesta skitsofreniaan)ja vanhukset vanhuksia.
Yx mummo kulki Raamattu kädessään siellä heidän joukossaan "käännyttämässä"näitä ihmisiä. Hän oli oikein ovela(kuin käärme)
Rakkaudellinen. Minultakin hän kysyi:"oletko sinä täällä vapaaehtoisesti?" Hän ei tuominnut ketään, mutta ilmiselvästi hän uskoi olevansa ainoa joka pääsee siitä porukasta taivaaseen.
Vanhus vanhusten joukossa. Ei yhtään sen kummallisempi ku muutkaan.
Se näyttää hassulta, että joku ajattelee vastoin kaikkia muita, että vain hänellä on oikea suunta ja oikea kirja.
t.gloria
tarpeen vaatiessa valvoneensa sairaan kanssa.
Juuri muutama päivä sitten, eräs mies kertoi tuota samaa, että uskolla ja työasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Hän on tunnustava uskovainen, mutta minulle hän oli aikamoinen pettymys. Tästä asiasta tuli kyse, keskusteltaessa voiton tavoittelemisen maxinoinnista.
Hän oli sitä mieltä, että ostaa ja myydä voi maksamatta veroja ja työtä voi tehdä pimeänä. Siis, hän teki tyhjäksi kaiken sen, mitä Jumalan Sana opettaa.
Uskovainen ei erota työtä muustakaan elämästään, vaan hän uskoo tehdessään työtäkin ja pyytää Jeesukselta viisautta ja voimaa.
ei tuon pohjalta voi vetää samaan "kaikki uskovat tekevät niin" itse olen yrittäjä, ja ei ole tullut mieleenikään että tekisin työtäni pimeästi. Kuitti tulee jokaiselle asiakkaalle ja ei ole tarvinnut omantuntonsa kanssa yöuniansa menettää.
tuolla tavalla voi sanoa se henkilö joka ei todellakaan tajua mitä on pitää tällaista yökukkujaa sitten päivällä hereillä. Kyllä vanhuksillakin pitäisi olla joku rytmi. Tarkoitus on vanhukset hoitaa päivällä, ruokkia jne. Eikä taas että jonkun aika menee siihen että kyseistä vanhusta pitäisi pitää hereillä, jotta nuo tarvittavat toimenpiteet voitaisiin tehdä päiväsaikaan.
Tuskin kukaan alkaa tekemään erikseen ruokaa yöllä ja pesemään. Helppo on tuomita Glorian kaltaiset väärintekijöiksi, vaikka ovat työtänsä tekeviä ammattilaisia.
Kärsivän kanssa kulkemisesta: kun tämänlaista puhut, oletko siis valmis menemään näiden kärsivien rinnalle sairaalaan ja istumaan heidän vierelleen, ja pitämään seuraa.
Se on totta että sairaala maailma on ylikuormitettua ja raskasta. Mutta minkäs teet, vaikka kuinka ihminen jäisi sairaslomalle, tai vuorotteluvapaalle, ei tilanne sairaalassa muutu mitenkään. Päinvastoin työkuorma lisääntyy silloin kun ihminen väsyy ja on sairaslomalla.
Tiedän niin lähellä tätä seuranneena kun paikkakuntamme kotipalvelu käy hoitamassa asiakkaitaan. Kun joku on poissa niin toiset tekevät senkin edestä työtä.
Kantsii mennä vähäksi aikaa sairaalaan jotta todella ymmärtää mistä puhutaan ja kuinka toimitaan ja miksi. Anteeksi nyt vain, että tuli tällainen vuodatus, mutta en voi sille mitään että Gloriaa täällä punnitaan ja arvostellaan hänen työstään.
Ei tietenkään voi sanoa, että kaikki uskovat tekevät niin. Olen sitä mieltä, että yksikään ukovainen ei tee pimeää työtä tai myy tai osta pimeästi.
Me tiedämme Jumalan tietävän kaiken ja haluamme olla hänelle kunniaksi niin työssä kuin vapaallakin olessamme.
ja omaisetkin kyllä väsyvät kun kysymyksessä ei ole aina niin "helppo" tapaus. Menen nytkin hoitamaan sellaista henkilöä jonka vaimo on rullatuolissa, ja vain sen takia että sairaalassa tehtiin hoitovirhe. Mies on omaishoitaja. Mies saa onneksi välillä viedä paikalliseen vuodeosastolle vaimonsa jotta hän saa levätä.
Hoidan myös omaishoitajia, olen tässä projektissa ollut jo kolmisen vuotta ja hattua nostan heille totisesti kun jaksavat hoitaa vanhoinakin erittäin vaikeita tilanteita.
Gloriaa, vaan tuodaan sitä tietoa mitä Raamatun mukaan meidän tulee olla lähimäisillemme.
"Heikkoja hoivatkaa", neuvoo Raamattu.
Oma väsyminen ja uupuminen ei saa olla syynä siihen, että ei voi sietää hoidokkiaan ja yhäkin sanon, että Gloria on tehnyt oikean ratkaisun jäädessään sellaisesta työstä poissa, joka on hänelle ylivoimaista.
Hänellä on nyt mahdollisuus löytää itselleen työ, jossa hän tuntee pärjäävänsä. Nykyaikana ei ole pakko jäädä ensimmäiseen ammattivalintaan, vaan on mahdollisuus kouluttautua uudelleen ja usein se on tarpeellistakin.
En halua moittia Gloriaa, varsinkaan jos hän uupumisen takia, on kokenut kielteisiä tunteita hoidokkejaan kohtaan. Päin vastoin kunnioitan häntä siinä, että hän on jättänyt noin herkän työn, jossa oma väsähtäminen vaikuttaa heikkoihin ja avuttomiin. Se on oikeudenmukainen teko ja uskon, että hän tulee itsekin sen vielä huomaamaan.
Toissa iltana tuli ohjelma Sakasan vanhainnhoidosta ja siellä hoitajat ovat tappaneet hoidokkejaan ja asiantuntija kertoi heidän vetoavan siihen, että he eivät saata katsoa ihmisen kärsimystä, mutta tämän asiantuntijan mielestä kaikki lähti kuitenkin heidän omasta itsekkyydestään.
Jokaisen on hyvä tunnustaa ajoissa voimavaransa ja pyrkiä saamaan sairaslomaa, jos kokee olevansa väsynyt mihin tahansa työhön.
sitten olla aina helppoa ja kivaa. Asennoitumisesta ja uskon olemattomuudesta johtuu, että ei saada voimaa vaativiin tapauksiin. Nykyään ihmiset haluavat päästä mahdollisimman helpolla ja eivät usko, että Jumalalla on antaa voimaa siihen, mitä hän meiltä vaatiikin.
Itse olen saanut kunnian toimia jopa saattajana, kun vanhus lähti täältä poissa ja sain voiman tehtävään ja rauha ja hyvä tunnelma vallitsi sairaalahuoneessa loppuun asti. Tilanne kesti muutaman viikon ja Jumalan siunaus oli kaiken aikaa läsnä.
Jeesus antaa voiman kaikkeen mitä meidän tulee täällä tehdä ja erityisen mielellään hän voimistaa heitä, jotka palvelevat heikkoja ja sairaita. Uskotteko te, että Jeesukella on antaa voimaa?
En minä niin avuton ole tai ollut.
Sillon yölläkin työtä oli vaan kahden tunnin välein, ellei puuron hauduttamista lasketa työksi.
Kyllä siinä ajassa tuli kerättyä voimia, että jaksoi.
Ei kai täällä oikeesti kukaan synniksi laske sitä että lueskelin aulassa lehtiä sillä aikaa, kun se lotta-vanhus valvoskeli.
siellä oli loppujen lopuksi aika lepposa tunnelma ja mä uskoisin, että tämä "mummo"aisti sen myös.
En mä niin uupunut ja agressiivinen ollut ku vaan sillon aamulla kun mä näin sen siellä lattialla.
Hoitajan ammatti oli sillon 10 vuotta sitten mitä mä oikein halusin, nyt jotain hohdokkaampaa.
Ehkä luen itseni semmoseksi, kuka entisöi huonekaluja.
Kiitos että kirjoitit, ettet moiti minua, että en pitänytkään kaikista! En pitänyt niistä heikoista ja avuttomista sotaveteraaneista, jotka rimpuili ja saattoi jopa lyödä, kun yritin esim.pukea ...Heitä jopa vähän pelkäsin aluksi.
Mutta kyllä mä sitten onnistuin!:-).
Miksi sinä haluat tuoda tuollaista itsestäsi esille. Ikäänkuin sinusta olisi hyvä asia, että et pitänyt hoidettavinasi olevista ja mielummin luit lehteä, kuin olit heidän seuranaan.
Mikä on arvomaailmasi ja miksi haluat siitä kertoa täällä?
Meillä verstas hommissa pojat yö vuorossa tuli ja stemplas sisään ja häippäsvät yöksi kotiin, taas viiden korvalla tulivat takaisin ja leimasvat itsensä ulos, et toiset tekee työtä eri perustein.
frihet, jos joutuisit hoidettavaksi ja hoitajasi inhoaisi sinua.
Parempi olisi, että Jeesus tulisi ja tempaisi meidät omansa poissa, että ei tarvitsisi vanhuutta nähdä, jos moraali on jo tolla tasolla, mitä näyttäisi olevan ja jos vanhukset ovat vain raskas taakka.
Onneksi meilläpäin on ihania vanhuksia, jotka kykenevät kodeissaan asumaan, koska jokaisesta huolehtii oma sukulainen ja muutkin välillä.
Muuten, näillä vanhuksilla jos kenellä, on kertoa mielenkiintoisia tosi asioita Suomen lähihistoriasta. Elämä on ollut aivan erilaista heidän nuoruudessaan, mitä se on nyt.
En tietäisi mitä tekisin, tosin enhän voi tietää minkälaisessa terveyden tilassa olisin.
Tiedän vain sen, että vaimoni on paljon hoitanut vanhuksia ja valvonut kuolleittenkin vuoteen äärellä, että heillä olisi inhimillisempi lähtö kotiin ja on sitä tehnyt vapaaehtoisenakin.
On selvää, että palkansa on ihmisten saatava ja se joskus tekee sen, että ihmisten välinen kontakti muuttuu koneelliseksi.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Tosin hoitoalan puutteisiin kuuluu henkilöstö pula, enkä siihen puutu, miksi.
Mutta ymmärtää hoitajia kun pää kölmantena jalkana täytyy juosta ja hälytysten sattuessa monet jäävät vähemmälle.
Kyl minäkin olen sitä mieltä, että olis paras, ku Isä ottas kotiin, ilman "välilaskuja" vanhusten kodeissa, toisaalta monen yksinäisyys helpottuu, kun on seuraa niillä jotka jaksavat ylhäällä olla.
Ei oikein uskalla edes miettiä, mitä hoitoalan tulevaisuus tuo tullessaan, mut ei sinne työläiseks kantsi mennä, jos aikaansa tahtoo lehden luvulla kuluttaa, kyl sitä on sit parempi täällä kotioloissa netin kautta helareille kirjoitella.
Uskotaan hyvään ja toivotaan terveitä päiviä, ettei ihan yhteiskunnan raakkina tarttis elää.
ja sairaanhoitokustanusten leikkaajista, saattavat saada vielä omaan nilkkaansa. Elämä, kun ei edeltä kerro mitä se tekee. Tämän päivän päättäjä saattaa olla huomispäivän avun tarvitsija.
Jos ihmisten asenteet eivät muutu ja moraali nouse, niin mahdoton täällä on kohta kenenkään elää.
Kyllä se on aivan kamala se ahdistus ja kaaos, mikä tänne jää sen jälkeen, kun Jeesus omansa noutaa täältä poissa.
niin kai ja tää on se palkka kaikesta siitä tuskasta jonka on joutunut sairaalamaailmassa kokemaan.
tässä se taas nähdään, miten hoitajia"kunnioitetaan."
Onko se raha, minkä takia tollasta mäkin joudun"kuulemaan."
Palkka on saatu jo.
Joo, se on se raha, mutta en mäkään vaan sen takia alalle lukenut.
Mä halusin vaan olla avuksi.
Turhaa on enää kenenkään tulla selittämään mistään "lähimmäisenrakkaudesta"yhtään mitään.
Aina pitäs vaan olla antamassa.
Kyllä hoitajakin tarvitsee lepoa.
Ihan älytöntähän "yökön"ois höpöttää kaiken yötä jotain wanhoja sotajuttuja, ja valvottaa "heikkoa ja avutonta mummoparkaa."
Yöllä ei hoitajillakaan ole muuta tekemistä kun lukea lehtiä, niitä siellä riittää.
Se mummo tiesi sen!!!! Se mummo kiusas mua. Ei toisinpäin.
Jotkut mummot lyö, kun lähelle joutuu menemään.
Heillä on paha olla.
Joo..mä tarviin lomaa.
>>>Tämä mummo ei halunnut lääkkeillä itseään turruttaa,...
vaan vanhainkotiin tai jos on sillälailla sairas että tarvii lääkitystä, niin sitte vuodeosastolle.
Tottakai vanhuksen olisi hyvä olla kotona mutta kuka hoitaa??
Vasta omakokemus osoittaa kuinka vaikeaa on hoitaa esim. puoliksi halvaantunutta ja jo sekaisin mennyttä ihmistä (siis minä olen hoitanut)
Meillä on ollut vähän samantapainen rumpa päällä. Käsivarret verellä, kun hakkasi käsiään sängyn laitoihn, repi vaipat pois ja sen tietää mikä on siitä tuloksena.
On niin helppo kommentoida ja tuomita, että turrutetaan uni lääkkeillä. Päin vastoin se on paljon helmompaa myös potilaalle, kun potilaskin saa välillä nukkua kunnon yö unet. Meidän vanhus ei ainakaan mihinkään tuppuraa tullut uni lääkkeestä. Aamulla jo klo 6 huusi, PUUROA. ja sitähän oli herättävä alkaa keittämän.
Itse en ole vanhusten hoidossa ollut, mutta tiedän ehkä vankimielisairaalan potilaiden johdosta jotakin samaistuvaa, kun lääkitetään "pakosta", ja jopa huumeet saavat olla siellä, koska se auttaa ilmapiiriin.
Tiedät tosin itsekin, että vikoja on puolin ja toisin, hoito pohjolassa on kuitenkin taivaallinen, jos sitä vertaa tuonne afrikan oloihin tai aasian moniin maihin, että kyllä meillä siinä mielessä ollaan kärjessä, potilaista pidetään hyvää huolta, ei tarte nälkään kuolla.
Olen tuolla Virossakin melko alhaiset olot nähny, kun yksistään saman huoneen tuvassa makasivat ja ämpäri keskellä, johon tekivät tarpeensa jos kykenivät liikkumaan, haju oli melkoinen ja ruokaa sukulaiset toi, jos oli varaa, et ei tässä nurisemista.
Tiedän myös, että agressiivisien potilaiden kanssa ei niin mielytä lähempää tuttavuutta tehdä, mutta työ on työtä tuollakin saralla, avuksi on jos se on kutsumus homma, tää loppu kaneetti minun oma ajatus, sillä mielestäni se helpottaa melkoisesti, vaikkei vaivattomaks työtä teekkään.
Koita levätä, jos sinulla on siihen mahdollisuudet.
"yökkönö" harhaisten vanhusten parissa. Ymmärrän hyvin tunteesi.
ja hyvin sanoit "Turhaa on enää kenenkään tulla selittämään mistään "lähimmäisenrakkaudesta"yhtään mitään."
Ja totta on myös, että niin papat kuin mummotkin voivat olla väkivaltaisia ja suusta tolkuttoman rivoja. Ei kai ne itse sitä tiedosta. Sinne sekaan mahtuu jos jonkinlaista vanhusta.
Hoitajan työ on tosi rankkaa. Ja vielä sitten henkisesti rankempaa, kun täällä tullaan hurskastelemaan ---Olisit jutellut vanhuksen kanssa---plää...plää
Toki juteltaisiin, toki annettaisiin vierihoivaa, JOS OLISI HENKILÖKUNTAA TARPEEKSI!
Eikä sitä henkilökuntaa saa lisää vaikka rukoilisi kuinka JUMALAA!
sellasta se on olla vanhustyössä.
todella kuulostikin. Tuota haluat itsellesi? Hmm.. sanotaan, että sen minkä toiselle mittaa, saa itselleen. Olisin varovainen sanoissani.
niin ei hän halua! Ja tuo mummo ei ollut niin sekaisin, että olisi halunnut! Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Tiedätkö, että kaikki potilaat käydään lävitse iltayöstä, keskiyöllä ja aamulla. Yön kierros ei monasti juuri muuta ole, kuin kääntämisiä ja katetripussin vaihtoja. Jos ei siis yllätyksiä satu. Harvemmin kai sattuu. Mihin ihmeessä on siis kiire? Aulassa olevaa tuoliin, johon voi käpertyä peiton alle lepäilemään?
onkin ihan eri juttu.
Sairaalassa saatetaan olla kuukausi, vuosia.
On helppo puhua muutamasta viikosta. Isäni asioita hoidin niin että hän pääsi sairaalasta pari kertaa kotiin. Taksiautolla ja ambulanssilla.
Isäni kaatui pahasti selkärankansa ja kaksi nikamaa vaurioitui todella pahasti.
Lääkärit eivät meinanneet antaa periksi sitä asiaa kun pyysin heitä tutkimaan vielä selän, kaikki "muu" tutkittiin mutta ei kyseistä vammaa josta oli tuo juttu lähtenyt eteenpäin.
Lääkäritkin voivat olla todella itsepäisiä, sen tulin huomaanmaan. Pyysin lääkäriä jo epätoivoiseen sävyyn,etteikö nyt voitaisi ottaa kuvaa sieltä selästäkin. Lonkat ja vatsa tähystettiin jne. Lääkäri vain ylimielisesti sanoi, miksi? niin en itsekäänt tajua miten voidaan ohittaa se valtava mustelma joka oli selässä. No lääkäri oli kuitenkin laittanut lähetteen röntgeniin ja vaiva selkiintyi, leikkaus oli välitön.
Isää siis makuutettiin vajaa kaksi kuukautta sairaalassa ja kovien kipulääkkeiden kera, ja tottahan murtunut paikka on todella vakava, taju meni monet kerrat kun olimme isääni nostamassa asioillensa.
. Kävimme vuorotellen katsomassa häntä sairaalassa. Syötimme ja hoivasimme sen minkä niisä olosuhteissa pystyimme. Hieroin joka kerta isääni kun hän oli vuoteen omana. Tähän hoitajatkaan eivät olisi ehtineet. Isä oli kipulääkkeitten johdosta rauhaton, mutta minkäs teet.
Hänellä oli vuodekumppani, mutta loppujen lopuksi hänet jätettiin yksin huoneeseen jottei muut häiriintyisi. Isälleni ei oikein sopinut särkylääkkeet muiden lääkkeiden paljoudesta, jo pienikin annos kipulääkettä vaikutti niin että hän näkin erilaisia harjoja ja höpötti niistä. Ennen loukkaantumistaan hän oli ihan tavallinen isä, hyvämuistinen jne. Kaksi nikamaa murtuneena makasi sairaalassa kun jalat eivät kantaneet enää kotona ja äiti ei jaksanut yksin hoitaa. Asuimmne muut sen verran kaukana kotoamme joten hoito olisi ollut vähän vaikeaa. Kaikilla kun on oma työ ja perhe. Minä ainakin olen kiitollinen ja ymmärrän hoitajien voimavarat.
Elämä ei ole koskaan helppoa ja kivaa, tästä ei ystäväni ole kysymys. Kysymys on siitä kuinka tällaisessa tilanteessa voisimme autta että muutkin kärsivät ihmiset pystyisivät lepäämään sairautensa keskellä.
Ajattele itse sitä mitä on sellaisen huonekaverin kanssa päivällä olla tai sitten yöllä joka näkee harjoja ja melskaa niiden kanssa? onko aina mahdollista saada sairaalasta yksityishuonetta, ja kuinka monta ihmistä tämän kaltaisia on sairaalassa?
Jumala antaa kyllä voimia, mutta meidän tulee myös armahtaa muitakin hoidettavia ja rakkaudessaan huomioida heitä. Siksi kaikilla on oikeus lepoon ja rauhaan, silloin kun sitä tarvitsemme.
jos en öisin saa únta, varmasti pyydän lääkettä joka rauhoittaa unen.
Lue tuo kirjoituksenik josta voit miettiä oikeaa rakkauden asemaa toisiakin sairaita kohtaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000021203468
kommentista.
Ihmeellinen oli isän pois lähtökin. Isä tuli uskoon kuukausi ennen kuolmaansa ja sain olla vieressä kun hän pelkäsi kuolemaa. Olin saanut Raamatun Sanat aamulla jossa puhuttiin suulla tunnustamisesta.
Kerroin siis evankeliumin ja isä muuten kysyi, entäs ne muut uskonnot. Siihenkin sain kertoa että on vain yksi Jeesus joka kuoli ja nousi eikä jäänyt hautaan niinkuin muut "jumalat".
Kysyin isältäni saanko rukoilla hänen puolestaan ja hän sanoi että saat.
Kysyin isältäni lopuksi, isä kenen oma sinä olet?
Isäni siihen ykskantaan totes, no kai minä sitten Jeesuksen oma olen. Siis suun tunnustus tuli ja se Sana jonka aamulla olin saanut kävi toteen.
Isän luona kävimme sairaalassa, oli siskon poikani rippijuhla, olimme menossa heidän kotiinsa ja tulimme sairaalan kautta isää katsomaan.
Isä alkoi kertomaan unestaan mitä oli nähnyt.
Hän kertoi kuinka kaikki ostimme mustia vaatteita ja kenkiä. Kysyin isältäni, missä sinä sitten olit. Hän vastasi, en muista.
Siunasimme isäämme mieheni kanssa ja rukoilimme hänen puolestaan. Lopuksi meinasin sanoa isälleni että hei sitten nähdään taas, mutta ne nähdään taas sanat pysäytettiin suussani ja en sanonut niitä, ihmettelin itsekin miksi en niin sanonut.
Isä oli siis ihan hyvänvointinen leikkauksen jälkeen ja lääkäritkin olivat sitä mieltä. Lähdimme rauhassa juhliin.
Lähdimme Konferenssiin vielä samana iltana rippijuhlista.
Aamulla tuli viesti Keuruun konferenssiin, isäni oli saanut sydänpydähdyksen, ja häntä elvytetään parhaillaan. Toinen puhelinviesti tuli veljeni vaimolta, hän soitti että isäsi menehtyi.
Olin onnellinen, siitä että sain vielä siunata isäni Jumalan käsiin.
Sanoin isälleni silloin kun hän tuli uskoon, että sinä odotat sitten meitä siellä kun meidän aikamme tulee.
Niin isä odottaa siellä pelastuneitten joukossa. Odotan sitä päivää kun saan tavata rakkaan isäni jälleen.
kokouksessa vieraileva pastori kysyi kokoukseen osallistujilta: Kuka haluaa Jeesukselta lisää rakkautta? Ja kun melkein kaikkien läsnäolijain kädet kohosivat merkiksi siitä halusta, niin pastori sanoi hymyillen, että Jeesus antaa sitten teille kaikille kätensä kohottaneille lisää vaikeita ihmissuhteita.
Ihmiset olivat suorastaan tyrmistyneitä moisesta ilmoituksesta.
Jumalan 'puntari' lähimmäisenrakkautta vaaliaksemme punnitsee asiat toisella tavalla, kuin mitä me itse ihmissuhteissamme punnitsemme.
että Jumalan ja ihmisen puntari ja mitta ei ole ohjelmoitu samaan, sillä ihminen menisi mielellään sieltä, missä aita on matalin, mutta Jeesus panee riman korkealle ja antaa omilleen voiman ylittää rima.
Kuten tiedät saatana tekee aitaan reikiä ja kehoittaa niistä kulkemaan vieraille laidunmaille, tulos saattaa olla että aidan reikä onkin käyny liian ahtaaksi paluumatkalle tullessa, kun synti on oikein lihottanu.
Eli olisko hyvä pitää selkä aitaan päin ja marssia kohti kotia.
elämässään, ja se on varmasti ollut hyvä. Ei se itselleen mitään voinut.
sillä oli dementia.
On tuo dementtia osasto ja pari iäkkäämpää poikaa noin 80 heillä on myös hupaisat keskustelut.
Erränkin kerran heillä ei ollu aikaa kahvia juoda, ku piti viljaa mennä korjaamaan , ettei sade yllätä, mut toisella taas oli kiire kylältä viikon loppu pullo saamaan ja ihmetteli, et ku bussi ei meinaa tulla, vaik oli pari tuntia mielestään jo varrannu., et kyl se ikä mukanaan monenlaista tuottaa, kuhan itse nyt jotenkin nää harmaantuvat vuodet vois nauttia ja osaisi avunkin oikeaan aikaan ottaa vastaan.
Lääkityksellä tosin saadaan sekä hyvää, että huonoa aikaan, "miten sen haluaa ilmaista".
vua esjliinan taskuun ja sillä hyvvee yötä mummulle toevottammaa, nii kertakajjaaksella ohtaluuhun se siitä nukkuu niinku laps' vijaton.
olis pitänyt tainuttaa? Miks antaa pilleri? Et sä olisit päässyt tekee mitä? Istumaan ja lepäämään? Mutta mistä sä sait palkkasi? Etkö vanhusten hoitamisesta, ja se kattaa näin ohimennen sanottuna myös henkisen puolen. Haluatko itse hoitajien armoille jollekin vanhusten osastoille tai nykyisin riittää jo tavallinen vanhainkotikin? Missä olet vain hoitajien vaiva ja kiusa? Käännellään ja väännellään, vaihdetaan vaippaa ja syötetään? Sellaisen tila voi olla helpompi, jos dementia on täysin päällä, kuin jos olet paremmassa kunnossa, ja olet tuomittu toimivine aivoinesi yksinäisyyteen ja koet vielä kurjempana avuttomuutesi, olevasi toisille rasite?
Olen ollut hoitamassa vanhuksia sisätautiosastolla, kuolevien puolella. Olin silloin nuori ja minun oli äärettömän vaikeaa kestää typeriä hoitajia, jotka eivät halunneet tehdä sitä työtä, mitä joutuivat tekemään. Asiakkaat olivat vain kiusallisia otuksia, jotka eivät tahtoneet niellä ruokaa alas siihen tahtiin, kun hoitaja kiireessä ruokaa sisään tunki. Asiakas saattoi nipistää, mutta totta puhuen, samassa tilassa ja minun ollessa paiskittavana ruhona jonkun armoilla, olisin varmasti kokeillut samaa. Kuka ties toinen raivostuu niin, että päättäisi kurjan elämän. Kun sieltä sitten lähdin, lähdin raivoissani siitä, että jotkut hoitajat saattoivat kiroilla, uhkailla ja jopa löydä asiakkaitamme. Kyllä ihminen on peto!
Paras kokemukseni oli eräästä dementoituneesta asiakkaasta, joka ei liikkunut mihinkään, ei käsistään, ei jaloistaan. Sen verran sormet toimivat, että nipistys onnistui. Silittelin hänen poskeaan ja ensi kertaa näin hänen silmiensä ilmeen muuttuvan. Ilkeä ryppy silmien välistä katosi ja näin käytännössä mitä on ihmisyys.
kun mummo joka nukkuu aamutunneilla ja kuorsaa päivällä, jätetään ilman ruokaa? päivällä kun hoituu nuo luonnoliset tarpeetkin. Onko se oikein että mummoa pitäisi pitää väkisin hereillä että saa nuo tarvittavat ruumiin tarpeet kun niitä tarjotaan. Kyllä tuollaiset syytökset hoitajia kohtaan ovat kyllä kamalia. Onko hoitajan ainut työ istua mummon vieressä, "heillähän ei ole muuta työtä", ja muut jäävät hoitoa vaille. Se että yksi mummo ei voi ottaa edes nukahtamislääkettä. Sitä voi tarjota eikä siitä ole mitään haittaa ihmiselle.
Jos mummo voisi nukkua niinkuin muutkin, miksi itsekkyydesään aiheuttaa sitten toisille huolta.
Minusta tässä ei ole edes ihmisen laiminlyömisestä kiinni, vaan yksinkeraisesti siitä että yksi saa tehdä hoitotilanteessa oman päänsä mukaan.
Itse kun olen sairaalaan joutunut, otan kiitollisesti sen nukahtamisläkkkeen jotta saan yöllisten ramppaamisten tuloksena edes vähän nukkua. Tuossa ei edes ajatella toisten hyvinvointia vaan vieläkin pidetään tiukasti oma pää. On eri asia jos kyseinen mummo olisi yksityishuoneessa, silloin ei haittaisi toisten nukkumista. Mutta jos pitää vielä mummoa väksiin pitää hereillä, niin eihän tuo ole muuta kuin iseänsä aatteleva ihminen. Missä on se mummon lähimmäisen rakkaus toisia ihmisiä kohtaan?
Hoitajakin on ihminen, eikä siltäkään tarvitse ihan kaikkea repiä selkänahasta.
Ja kun sanoit Glorialle, että pääsisit istumaan ja lepäämään, kuinka voit sanoa tuollaista, sinulla ei ainakaan tunnu olevan lähimmäisen rakkaudesta tietoakaan. Sairaala maailma on vähän erilaisempi kuin se kotoinen omaishoitajan asema.
Siellä on kuule niitä mummoja vähän muitakin kuin tuo yksi.
joten siitä mitä olen nähnyt, minä puhun!
armollisempi sanoissasi!
Onko siis järkeä jos joku ei nuku ja höpöttää kaikki yöt niin ettei toisetkaan saa nukuttua. Etkö sinä ymmärrä lainkaan, pitäisikö hoitajan istua vieressä ja kuunnella stooreja koko yön kunnes hoidokki nukahtaa! mitäs ne muut. Eikö heille kuulu myös lepo ja rauha kun sitä tarvitsevat.
Istu sinäkin lehtiesi joukkoon ja täytä vaikka sodukoa, sehän on työtä sekin.
Aloittaja tuumi myös, että lehden luku on virvoittavaa, kunhan asiakkaat eivät häiritse.
Ei, minä vaihdoin itsekin vanhustyötä toiseen vanhustyön lajiin. Jos olen idiootti ja kylmä, menee minulta maksava asiakas, ja tunnen sen rahapussissani. Ehkä se olisi parasta itsekullekin. On oiva muistutus silloin, kun liha alkaa saada otetta ja läski vatkata.