Meidän poika

Tulee vähän mieleen asperger oireet.
googleta sinne.

Mielestäni olet jo tosi pitkälle selvitellyt lapsesi asioita ja tiedostat olemassa olevia ongelmia. Hieno juttu. Vaikea kommentoida äkkiseltään mitään, kun jokainen lapsi on kuitenkin niin erilainen.

Toi "työmuisti" -juttu tarkoitti sitä, kuinka pitkiä ohjeita ottaa vastaan toimien niiden mukaan. Leikkimielinen esim. "laita pikkuauto laatikkoon ja siirrä laatikko lattialle ja sano heikunkeikun" Siinä on kolme noudatettavaa osaa ja on jo aika vaikea toteuttaa. On sitte eri asia, onko kyseessä muisti- vai keskittymisongelma. Mun pojalla oli myös huono työmuisti taso. Noudatti ilman empimistä kaksiosaiset ohjeet, sitä pidemmät hankalia. Pojalla kuulonhahmottamisongelmia myös, kyselee paljon ja varmistaa toimintaohjeet monta kertaa. Sekin voi vaikuttaa tohon työmuistitason tulokseen. Ei siis ihan helppoa miettiä, mikä ongelma on se kaikkein isoin. Kuulonhahmottamisongelmat vaikuttaa tietty myös keskittymiseen ja keskittymiskyky oppimiseen ja muistiin. Sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaa kaikki. Miten hyvin keskityt leikkiin, kuuntelet ja huomioit toista, olet vastavuoroinen, kunnioitat toisen toiveita ja kuitenkin pidät myös omia puoliasi.

Aluksi mä luin hirveesti kirjoja ja selasin nettiä saadakseni tietoa lasten neurologisista häiriöistä. Nyt mä oon enemmänki ottanu tehtäväkseni yrittää kuulostella oman pojan juttuja ja keksiä keinoja auttaa. Yritän löytää "oikeita nappuloita paineltavaksi", että syntyisi se AHAA-elämys.
Niinkun nyt ohjeiden anto. Sanon yhden ohjeen kerrallaan ja varmistan, että ymmärsi. Pieni asia, mutta aikuisen yllättävän vaikee muistaa. Pitää tavallaan opetella uusi käyttäytymismalli puheen suhteen itsellekkin. Sadunkerronta on ollu hyvä mun pojalle. Illalla kerrotaan vuorotellen. (sekä kuullun että puheenharjoitus, josta mun poika tykkää). Koululeikki, johon otan salaa elementtejä puheterapeutilla harjoitelluista asioista. Sosiaalisten suhteiden kanssa on vaikeinta, niihin on vähän hankala enää eskarilaisen kanssa liian tuimasti puuttua. Mä yritän muistaa sen, että kasvaahan se lapsi koko ajan ja mä oon itse niin lähellä, etten ehkä nää muutosta niinku muut näkee. Kuitenkin se on joka päivä vähän isompi ja joka päivä se jotain hoksaa. Joku päivä se kasvaa hienoksi mieheksi sen ansiosta, mikä määrä sitä hyvää kapasiteettia sillä on. Ei sais jäädä liikaa tuijottamaan sitä, mitä toinen ei osaa vaan kannustaa siinä, mitä se osaa.

Tommosia mietteitä tuli näin äkkiseltään mieleen. Koulunalku huolestuttaa muakin nyt kovasti. Ens kuussa alkaa koulukypsyystestit ja jännittää. Aioin toki toimia asiantuntijoiden suosittelemalla tavalla. Silti huolettaa, mikä mahtaa olla "tuomio".

Ensinnäkin kiitos kaikille asiallisista vastauksista :-)

Viimeviikolla oli eka perheneuvolakäynti ja kokonaisuudessaan positiivinen juttu. Poika pääsee nyt kokonaisvaltaiseen kartoitukseen ja päässee aloittamaan toimintaterapian ryhmässä. Psykologi ei ollut kauhean huolestunut ja epäili että todennäköisesti kyseessä on kapea-alainen neurologinen häiriö. Mutta nyt kuitenkin kartoitetaan kunnolla ja aloitetaan toimintaterapia, jolla vahvistetaan heikkoja alueita (mm. liikkuminen ja sosiaaliset taidot). Diagnoosi saadaan sitten kevättalvella-keväällä.

Jotenkin helpotti heti, kun asiat lähtee näin nopeasti sitten rullaamaan (eka kartoituskäynti heti tammikuun ekalla viikolla) ja saadaan apua/tukea niin pojalle, vanhemmille kuin päiväkodille ja muillekin lapsen kanssa paljon tekemisessä oleville ihmisille.