MISSÄ KOHTAA UT:SSA SAARNATAAN SAPATTIA?
”On tunnettua asia, että kaikenlaiset uskonnolliset harhaopit saavat uutta vauhtia aina sotavuosienkin jälkeen. Näin on tapahtunut viime aikoina meidänkin maassamme ei ainoastaan Jehovan
todistajiin ja mormooneihin, vaan myöskin adventistien nähden. Lienee siksi täysin perusteltua, että jokanen omalta kohdaltaan edes jossain määrin vaivautuu ottamaan selvää, mitä nämä viime mainitut ovat ja mihin he pyrkivät.
Adventismi on muuan uskonnollinen virtaus, joka alkoi Pohjosi- Amerikkassa 1830- luvulla. Sen alkuun panija oli maanviljelijä William Miller (1782-1849). Hän oli baptisti ja kuului Low-
Hamptonin seurakuntaan. Hän oli erikoisesti Kristuksen pikaisen tulon valtamaa. Siksi hän erehtyi ennustamaan sen tapahtuvaksi määrättynä aikana v.1843. Tämä sanoma levisi valtavasti
ja voitti alaa.
V. 1845 mies kannattajineen erotettiin baptistiyhteisöstä. Silloin he perustuvat omia seurakuntiaan, joiden jäseniä alkoivat kutsua adventisteiksi.
Myöhemmin on adventismi pirstoutunut useihin eri ryhmiin, joista n.s seitsemännenpäivänadventistit – eli sapattilaiset – ovat ainoat,jotka ovat jossain määrin saavuttaneet menestystä
Amerikan rajojen ulkopuolella. Heidän pääopin kappaleensa on lauantain pyhittäminen. Adventismin aikakirjain huomatuin, ja tärkein nimi on Ellen White (1827-1915). Harhanäkyjensä
innoittama ja tavattoman lahjakkaana oli hänen vaikutuksensa suuri sapattilaisten piirissä. Hän kirjoitti suuren määrän hartauskirjallisuutta. Kannatajiensa keskuudessa rinnastetaan hänen
sanansa apostolien ja toisten raamatun kirjoittajien kanssa saman veroiseksi, mitä tulee jumalalliseen innoitukseen ja auktoriteettiin.
Adventistien opinkappaleet ovat suurelta osaltaan samoja kuin evankeelistenkin uskonsuuntien, mutta eroavat niistä useissa hyvin tärkeissä kohdissaan. Adventistit eivät harrasta minkäänlaista
yhteyttä evankeelisten kristittyjen kanssa, mikä onkin hyvin ymmärrettävissä edellä sanotun perusteella. Kansa johdatetaan adventismiin usein siitä syystä, ettei se tunne asioita. Monet kiintyvät
sangen helposti adventtisaarnaajien ilmoittelu tapaan, kun he sanomalehden palstoilla mainostavat esitelmiään ja puhe aiheitaan. Siitä alkaa väärän oppijärjestelmän pauloihin kietoutuminen aivan
huomaamatta. Paras vasta myrkky heidän Raamatun valossa kestämättömälle julistukselleen on, että käsitellään niitä aiheita, joita seitsemännenpäiväadventistit käyttävät propaganda-
välineinään.”
-Onko meidän saarnattava sapattia?
Adventistien julistuksen A ja O on sapatti. Tosin eivät saarnamiehet tätä pykäläänsä ota käsiteltäväkseen esitelmäsarjoissaan ennenkuin vasta ihan loppussa.
Mutta tämä tapahtuu strateegisista syistä. He pyrkivät ensin voittamaan kuulijansa mielenkiinnon viehättävine esityksineen. Sitten he saapuvat itse ytimeen-
-sapattiin-
ooooOOOOOO Voidaan kysyä, oliko uustestamentillisilla julistajilla saarna- aiheenaan sapatti. Uusi testamentti vaatii meitä 50 kertaa ”saarnaamaan evankeliumia”,
23 kertaa ”saarnaamaan kristusta”, 17 kertaa ”saarnaamaan sanaa”, 8 kertaa ”saarnaamaan valtakuntaa”, mutta ei kertaakaan sapattia. ooooOOOOO
Kirjeissään
mainitsee Paavali ainoastaan kerran sapatin, Kl. 2:16,17, ja silloinkin osoittaakseen, miten arvoton se on kristityillle. Jeesus ei esittänyt sitä koskaan
Miksi siis olisi meidän saarnattava sapattia? Mutta adventistit jatkaessaan tätä julistustaan ilmaisevat sillä seisovansa yhdellä jalalla vanhassa liitossa.
He yrittävät pitäytyä kouristukseomaisesti siinä, mikä on häviävää ja vanhentunutta, Hbr. 8:13, ja jo kadonnutta sille, joka on Kristuksessa, 2 Kr. 3:7-18
Emme ole kirjaimen ja kuoleman viran julistajia, vaan Hengen viran. Kiitetty olkoon Herran nimi!"
”On tunnettua asia, että kaikenlaiset uskonnolliset harhaopit saavat uutta vauhtia aina sotavuosienkin jälkeen. Näin on tapahtunut viime aikoina meidänkin maassamme ei ainoastaan Jehovan
todistajiin ja mormooneihin, vaan myöskin adventistien nähden. Lienee siksi täysin perusteltua, että jokanen omalta kohdaltaan edes jossain määrin vaivautuu ottamaan selvää, mitä nämä viime mainitut ovat ja mihin he pyrkivät.
Adventismi on muuan uskonnollinen virtaus, joka alkoi Pohjosi- Amerikkassa 1830- luvulla. Sen alkuun panija oli maanviljelijä William Miller (1782-1849). Hän oli baptisti ja kuului Low-
Hamptonin seurakuntaan. Hän oli erikoisesti Kristuksen pikaisen tulon valtamaa. Siksi hän erehtyi ennustamaan sen tapahtuvaksi määrättynä aikana v.1843. Tämä sanoma levisi valtavasti
ja voitti alaa.
V. 1845 mies kannattajineen erotettiin baptistiyhteisöstä. Silloin he perustuvat omia seurakuntiaan, joiden jäseniä alkoivat kutsua adventisteiksi.
Myöhemmin on adventismi pirstoutunut useihin eri ryhmiin, joista n.s seitsemännenpäivänadventistit – eli sapattilaiset – ovat ainoat,jotka ovat jossain määrin saavuttaneet menestystä
Amerikan rajojen ulkopuolella. Heidän pääopin kappaleensa on lauantain pyhittäminen. Adventismin aikakirjain huomatuin, ja tärkein nimi on Ellen White (1827-1915). Harhanäkyjensä
innoittama ja tavattoman lahjakkaana oli hänen vaikutuksensa suuri sapattilaisten piirissä. Hän kirjoitti suuren määrän hartauskirjallisuutta. Kannatajiensa keskuudessa rinnastetaan hänen
sanansa apostolien ja toisten raamatun kirjoittajien kanssa saman veroiseksi, mitä tulee jumalalliseen innoitukseen ja auktoriteettiin.
Adventistien opinkappaleet ovat suurelta osaltaan samoja kuin evankeelistenkin uskonsuuntien, mutta eroavat niistä useissa hyvin tärkeissä kohdissaan. Adventistit eivät harrasta minkäänlaista
yhteyttä evankeelisten kristittyjen kanssa, mikä onkin hyvin ymmärrettävissä edellä sanotun perusteella. Kansa johdatetaan adventismiin usein siitä syystä, ettei se tunne asioita. Monet kiintyvät
sangen helposti adventtisaarnaajien ilmoittelu tapaan, kun he sanomalehden palstoilla mainostavat esitelmiään ja puhe aiheitaan. Siitä alkaa väärän oppijärjestelmän pauloihin kietoutuminen aivan
huomaamatta. Paras vasta myrkky heidän Raamatun valossa kestämättömälle julistukselleen on, että käsitellään niitä aiheita, joita seitsemännenpäiväadventistit käyttävät propaganda-
välineinään.”
-Onko meidän saarnattava sapattia?
Adventistien julistuksen A ja O on sapatti. Tosin eivät saarnamiehet tätä pykäläänsä ota käsiteltäväkseen esitelmäsarjoissaan ennenkuin vasta ihan loppussa.
Mutta tämä tapahtuu strateegisista syistä. He pyrkivät ensin voittamaan kuulijansa mielenkiinnon viehättävine esityksineen. Sitten he saapuvat itse ytimeen-
-sapattiin-
ooooOOOOOO Voidaan kysyä, oliko uustestamentillisilla julistajilla saarna- aiheenaan sapatti. Uusi testamentti vaatii meitä 50 kertaa ”saarnaamaan evankeliumia”,
23 kertaa ”saarnaamaan kristusta”, 17 kertaa ”saarnaamaan sanaa”, 8 kertaa ”saarnaamaan valtakuntaa”, mutta ei kertaakaan sapattia. ooooOOOOO
Kirjeissään
mainitsee Paavali ainoastaan kerran sapatin, Kl. 2:16,17, ja silloinkin osoittaakseen, miten arvoton se on kristityillle. Jeesus ei esittänyt sitä koskaan
Miksi siis olisi meidän saarnattava sapattia? Mutta adventistit jatkaessaan tätä julistustaan ilmaisevat sillä seisovansa yhdellä jalalla vanhassa liitossa.
He yrittävät pitäytyä kouristukseomaisesti siinä, mikä on häviävää ja vanhentunutta, Hbr. 8:13, ja jo kadonnutta sille, joka on Kristuksessa, 2 Kr. 3:7-18
Emme ole kirjaimen ja kuoleman viran julistajia, vaan Hengen viran. Kiitetty olkoon Herran nimi!"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki sellainen, mikä on ihmistä varten on tarkoitettu ihmisen hyväksi. Näitä ihmisen hyvää tarkoittavia ovat mm. Jeesuksen kärsimykset ja kuolema puolestamme, armo, anteeksiantamus, Jumalan moninainen siunaus elämässämme, Pyhän Hengen lahjat ja vaikutus elämässämme, sapatti, terveys, ravinto, kristillinen seurakunta jne. Eivätkö nämä kaikki ole olemassa meidän tähtemme? Minä ainakin kiitän Jumalaa niistä kaikista. Mitä harhaoppia niissä on?
Jokainemn uskova ihminen osaa viettää sapattia yhtä oikein kuin adventisti.
Se, mitä kirjoitin on selviö, eikö niin? Minä en toisten puolesta ajattele. Kukin on oman Herransa edessä ja ratkaisee asiat omantuntonsa mukaisesti. Nöyrä toivomukseni on, että omatuntoni on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Niin minäkin pyrin tekemään.
Jumalan tahdon alaisuuteen kuten Adventistit.
He kumartuvat Jumalanpojan viransijaisen kunnioittamiseen. Tässähän on se ero. Kunnioitetaan luotua luojan asemasta. Onhan
maailman ihmisen helpompi kumartaa ennemmin
ihmisä kuin luojaa!!!
Adventismia ei ainakaan ole tehty ihmistä varten!
Eihän siitä ole mitään mainintaa Raamatuissa.
luterilaisuudesta sitten jotakin mainintaa Uudessa testamentissa? Jos sinun tavallasi ajattelee, niin ei löydy mainintaa sen paremmin luterilaisuudesta kuin helluntailaisuudestakaan, puhumattakaan Suomessa vaikuttavista herätysliikkeistä. Mitä näistä kannattaa riidellä tai kiistellä. Pohdi rukousta, yksilön moraalia tai jotakin muuta todella järkevää ja tarpeellista asiaa.
Uudessatestamentissa saarnataan sunnuntaita
Kristuksen asetuksena? Noin vain aivan yleitettynä. Eihän sunnuntai kuulu koko Kristin uskon alueelle se on puhtaasti Pakanallinen tapa.
Jolla ei ole, edes Jeesuksen antamaa siunausta?
Siksi syy tähän on aivan yksinkertainen. Ihminen haluaa itse leikkiä Jumalaa hylkäämällä sen jota ei Jumala ole koskaan itse asettanut Ihmisten
Jumalan palveluksen kohteeksi. Tuon tämän esille vain sentakia, koska ihminen alkaa leikkiä
Jumalaa. Tehden väkivaltaa Jumalan laille. Eihän tästä sapatista tarvitsisi mainita yhtään mitään,
jos Kristikansa olisi pysynyt Jeesuksen omassa
asetuksessa!
Tämä sana sapatti saa aina aikaan kitkaa Kristillisyydessä? Koska Pakanuus on siiretty taitavasti Kristin uskon nimiin. Kysynykseni on
montako esinerkkiä itse Taivahan Herra Jeesus
Kristus antaa Kristityille sunnuntain Pyhityksestä? Minä en löydä yhtäainoata esimerkkiä Pakanuuden siirtämisestä Kristikuntaan
Tämä on todellinen sielun vihollisen mestari-näytös. Tämä sunnuntai on juurrutettu vuosisatojen vahvoilla otteilla Kristikuntaan.
Jumalan sapatin ennelleen asettaninen on inhimellisesti katsoen melkein yliluonnollinen tehtävä.
Jos haluamme hieman vilkaista sunnuntain alkuperää, Se on ollut kautta aikojen aurinko-kultin vahva viikottainen juhla päivä joka on käytetty Mithra Jumaluuden palvontaan.
Meidän tulee muistaa aina se tosiasia. Rooman
Keisari Konstantin oli virallinen Mithrajumaluuden ylipappi jolla oli hallussaan
Rooman Jumaluuden arvonimet Pontifex Maxsimus.
Tämän arvon sai haltuunsa myöhemmin Rooman piispa joka halusi olla kaikkien Piispojen johtaja,
Kirkolliskokouksessahan tämä Jumaluus siirrettiin Rooman piispalle. Tässä samaisessa
kokouksessa tehtiin Jumalan sapatista Juutalaisten sapatti: Sunnuntai korotettiin Herran päiväksi. Kysyn vain noin sivu huoma-tuksena Minkä Herrän päiväksi, koska sunnuntai
oli jo ollut kautta aikojen édellisten Jumaluuksien Herran päivänä:
Voisin kysyä edelleen: Onko Keisarilla piispojen
kanssa, niin mahtava valta, että he todelli-suudessa mitätöivät ilman raamatun valtuuksia
sunnuntsai Herran päiväksi.tämän tähden katsoisin tämän kokouksen aikaan saannokset olevan Jumalan säädösten omavaltaisia murskaamisia, joilla on vain pakanuuden laki
perustuksena.
Siksi kaikki jotka uskovat Pakanallisen keisarin
Jumaluuteen, tämä asia on heille laillinen!
Minulle tämä laki on raamatun ulkopuolinen laiton laki. Enkä minä muuta teidän uskomusianne.
Ninä vain en usko: miksi välittäisitte minusta.
onhan teillä kaikki nitä te tarvitsette.
Ehkä juuri tämä on kitkan syy. Shalom Maran ata