UNRWA vastaa 3,5 miljoonan pakolaisleireillä asuvan palestiinalaisen koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista. Leireillä kasvavat jo neljäs ja viides pakolaisten sukupolvi, ja Unrwalla on heitä auttamassa yli 20000 työntekijää…Unrwan vuotuinen budjetti on noin 350 miljoonaa dollaria”.
YK:n alainen UNRWA (U.N.Relief and Works Agency) muodostettiin 52 vuotta sitten avustamaan Israelin alueelta 1948 lähteneitä ja paenneita arabeja heidän pakolaisleireissään. Epäilemättä järjestö on paljon auttanut vaikeassa tilanteessa olevia. Vuosittain sen toimintaa rahoittaa eniten USA.
Kautta vuosien niin rikkaiden kuin vähemmän rikkaiden arabimaiden osallistuminen on ollut erittäin vähäistä. 1952 UNRWA:n johtaja Ralph Galloway tiuskaisi, ”Arabijohtajat eivät välitä hitustakaan pakolaisten elämästä tai kuolemasta.”
Järjestön tuki jakaantuu 54% koulutukseen, 18% terveydenhoitoon, 10% sosiaaliapuun ja 18% muihin tarpeisiin.
Aikaa myöten pakolaisleireistä tuli arabiääriainesten värväyspaikkoja.
Jo 1950-luvulla kuului ääniä, jotka näkivät arabimaiden haluavan pitää pakolaiset leireissä, joissa kasvaisi viha juutalaisvaltiota kohtaan. Aikaa myöten viha kanavoituisi avoimeksi konfliktiksi.
Näin kävi. Esim. UNRWA:n alainen Jeninin leiri on tuottanut useita terroristeja. Viimevuosien itsemurhaiskijät ovat suurelta osin kotoisin sieltä.
Entinen tiedusteluasiantuntija, USA:ssa ja Australiassa toiminut, Jack Morris kyseenalaistaa UNRWA:n roolin nykytilanteessa.
Leirit ovat ääriainesten vapaata toiminta-aluetta.
UNRWA:n tuki on siis tietyssä mielessä samalla islamifundamentalismin tukea.
Morris kutsuukin järjestöä ”rotankoloksi”, jonka kautta tässä tilanteessa tuetaan terrorismia ja palestiinalaisjohdon korruptiota.
UNRWA: A CASH RAT HOLE SUPPORTING TERRORISM? Jack Morris MPA, CCI, MAIPIO
__________________________________________________
Israelista tuli valtio ensi kerran jo 1312 eKr. Kaksi tuhatta vuotta ennen islamia.
”Palestiinalainen kansa” –käsite otettiin käyttöön vasta 1967, lähes 20 vuotta Israelin valtion jälleenmuodostamisen jälkeen.
Juutalaiset ovat asuneet alueella viimeiset 3300 vuotta jatkuvasti ja usein vastanneet alueensa hallinnosta.
Arabit pitivät Israelin aluetta hallussaan vain 22 vuoden ajan alkaen 635 jKr.
Jerusalem on ollut juutalaisten kaupunki yli 3300 vuotta. Se ei koskaan ole ollut minkään arabivallan pääkaupunki. Kun Jordania piti aluetta hallussaan Jerusalem ei ollut Jordanian pääkaupunki eikä sille annettu suurta arvoa arabijohtajien puolelta.
VT mainitsee Jerusalemin yli 700 kertaa. Koraani ei kertaakaan.
Jerusalemin valloitti ja perusti kuningas Daavid. Muhammed ei koskaan käynyt Jerusalemissa (fyysisesti).
1948 arabivaltiot kehottivat alueen arabeja jättämään väliaikaisesti kotinsa kunnes Israel olisi voitettu. Lähes 70% lähti pakolaisiksi, vaikka juutalaisia sotilaita ei ollut lähettyvillä eikä heitä järjestelmällisesti uhattu. Sen sijaan arabimaissa asuvia juutalaisia on vuosien saatossa vainottu järjestelmällisesti. 1948 lähteneitä pakolaisia lasketaan olevan n. 630000. Sama luku kuin arabimaista paenneet ja karkotetut juutalaiset, jotka asettuivat Israeliin tai muihin maihin.
Arabipakolaisia ei sijoitettu eikä asutettu koskaan arabimaiden toimesta. Toisen maailmansodan jälkeen on pakolaisongelmaa ollut monin paikoin ja heidän määränsä koko maailman mittakaavassa arvioidaan olevan 100000000. Arabit ovat ainoita, jotka eivät ole mitenkään hoitaneet omien rotuveljiensä asiaa, vaikka tilanpuutetta ei voi syyttää. Eikä varojen puutetta.
Arabit edustavat kahdeksaa kansakuntaa, juutalaiset ovat yksi kansa, Israel. Käydyissä sodissa arabeilla on aina ollut suuri määrällinen ylivoima, mutta Israel on aina säilynyt.
PLO:n peruskirja puhuu edelleen juutalaisen valtion tuhoamisesta. Palestiinalaiset ovat jo saaneet Israelin valtion kokoon nähden merkittävän osuuden ja itsehallinto-oikeuden. Israel on jopa antanut aseita palestiinalaisten turvallisuusjoukoille sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Mutta vihanpito vain jatkuu ja systemaattinen juutalaisvihankylvö lapsiin aloitetaan jo leikkikoulussa.
Jordanian vallan alla juutalaisten pyhiä paikkoja tuhottiin ja häväistiin. Juutalaiset eivät saaneet vierailla pyhinä pitämillään paikoilla. Israelin vallan alla kaikki uskonnot, myös muslimit, saavat vapaasti mennä ja tulla ja harjoittaa uskontoaan.
YK oli hiljaa kun Jordania tuhosi 58 synagogaa Jerusalemissa, häpäisi juutalaisen hautausmaan Öljymäellä, esti juutalaisia vierailemasta Jerusalemissa ym. Mutta kun Israelista on kyse YK tehtailee jatkuvasti sitä arvostelevia julkilausumia. Israel on ainoa YK:n jäsenvaltio, jolla ei saa olla edustusta turvallisuusneuvostossa. Punainen Risti ei myöskään ole hyväksynyt Israelia jäsenekseen.
YK:n alainen UNRWA (U.N.Relief and Works Agency) muodostettiin 52 vuotta sitten avustamaan Israelin alueelta 1948 lähteneitä ja paenneita arabeja heidän pakolaisleireissään. Epäilemättä järjestö on paljon auttanut vaikeassa tilanteessa olevia. Vuosittain sen toimintaa rahoittaa eniten USA.
Kautta vuosien niin rikkaiden kuin vähemmän rikkaiden arabimaiden osallistuminen on ollut erittäin vähäistä. 1952 UNRWA:n johtaja Ralph Galloway tiuskaisi, ”Arabijohtajat eivät välitä hitustakaan pakolaisten elämästä tai kuolemasta.”
Järjestön tuki jakaantuu 54% koulutukseen, 18% terveydenhoitoon, 10% sosiaaliapuun ja 18% muihin tarpeisiin.
Aikaa myöten pakolaisleireistä tuli arabiääriainesten värväyspaikkoja.
Jo 1950-luvulla kuului ääniä, jotka näkivät arabimaiden haluavan pitää pakolaiset leireissä, joissa kasvaisi viha juutalaisvaltiota kohtaan. Aikaa myöten viha kanavoituisi avoimeksi konfliktiksi.
Näin kävi. Esim. UNRWA:n alainen Jeninin leiri on tuottanut useita terroristeja. Viimevuosien itsemurhaiskijät ovat suurelta osin kotoisin sieltä.
Entinen tiedusteluasiantuntija, USA:ssa ja Australiassa toiminut, Jack Morris kyseenalaistaa UNRWA:n roolin nykytilanteessa.
Leirit ovat ääriainesten vapaata toiminta-aluetta.
UNRWA:n tuki on siis tietyssä mielessä samalla islamifundamentalismin tukea.
Morris kutsuukin järjestöä ”rotankoloksi”, jonka kautta tässä tilanteessa tuetaan terrorismia ja palestiinalaisjohdon korruptiota.
UNRWA: A CASH RAT HOLE SUPPORTING TERRORISM? Jack Morris MPA, CCI, MAIPIO
__________________________________________________
Israelista tuli valtio ensi kerran jo 1312 eKr. Kaksi tuhatta vuotta ennen islamia.
”Palestiinalainen kansa” –käsite otettiin käyttöön vasta 1967, lähes 20 vuotta Israelin valtion jälleenmuodostamisen jälkeen.
Juutalaiset ovat asuneet alueella viimeiset 3300 vuotta jatkuvasti ja usein vastanneet alueensa hallinnosta.
Arabit pitivät Israelin aluetta hallussaan vain 22 vuoden ajan alkaen 635 jKr.
Jerusalem on ollut juutalaisten kaupunki yli 3300 vuotta. Se ei koskaan ole ollut minkään arabivallan pääkaupunki. Kun Jordania piti aluetta hallussaan Jerusalem ei ollut Jordanian pääkaupunki eikä sille annettu suurta arvoa arabijohtajien puolelta.
VT mainitsee Jerusalemin yli 700 kertaa. Koraani ei kertaakaan.
Jerusalemin valloitti ja perusti kuningas Daavid. Muhammed ei koskaan käynyt Jerusalemissa (fyysisesti).
1948 arabivaltiot kehottivat alueen arabeja jättämään väliaikaisesti kotinsa kunnes Israel olisi voitettu. Lähes 70% lähti pakolaisiksi, vaikka juutalaisia sotilaita ei ollut lähettyvillä eikä heitä järjestelmällisesti uhattu. Sen sijaan arabimaissa asuvia juutalaisia on vuosien saatossa vainottu järjestelmällisesti. 1948 lähteneitä pakolaisia lasketaan olevan n. 630000. Sama luku kuin arabimaista paenneet ja karkotetut juutalaiset, jotka asettuivat Israeliin tai muihin maihin.
Arabipakolaisia ei sijoitettu eikä asutettu koskaan arabimaiden toimesta. Toisen maailmansodan jälkeen on pakolaisongelmaa ollut monin paikoin ja heidän määränsä koko maailman mittakaavassa arvioidaan olevan 100000000. Arabit ovat ainoita, jotka eivät ole mitenkään hoitaneet omien rotuveljiensä asiaa, vaikka tilanpuutetta ei voi syyttää. Eikä varojen puutetta.
Arabit edustavat kahdeksaa kansakuntaa, juutalaiset ovat yksi kansa, Israel. Käydyissä sodissa arabeilla on aina ollut suuri määrällinen ylivoima, mutta Israel on aina säilynyt.
PLO:n peruskirja puhuu edelleen juutalaisen valtion tuhoamisesta. Palestiinalaiset ovat jo saaneet Israelin valtion kokoon nähden merkittävän osuuden ja itsehallinto-oikeuden. Israel on jopa antanut aseita palestiinalaisten turvallisuusjoukoille sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Mutta vihanpito vain jatkuu ja systemaattinen juutalaisvihankylvö lapsiin aloitetaan jo leikkikoulussa.
Jordanian vallan alla juutalaisten pyhiä paikkoja tuhottiin ja häväistiin. Juutalaiset eivät saaneet vierailla pyhinä pitämillään paikoilla. Israelin vallan alla kaikki uskonnot, myös muslimit, saavat vapaasti mennä ja tulla ja harjoittaa uskontoaan.
YK oli hiljaa kun Jordania tuhosi 58 synagogaa Jerusalemissa, häpäisi juutalaisen hautausmaan Öljymäellä, esti juutalaisia vierailemasta Jerusalemissa ym. Mutta kun Israelista on kyse YK tehtailee jatkuvasti sitä arvostelevia julkilausumia. Israel on ainoa YK:n jäsenvaltio, jolla ei saa olla edustusta turvallisuusneuvostossa. Punainen Risti ei myöskään ole hyväksynyt Israelia jäsenekseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos sinulle noista tiedoista ja siitä, että olet aina kertomassa faktoja. Jumala tulee sinua siunaamaan.
vielä lisää?
Punainen Risti hyväksyi viime vuonna Israelin jäse-
nekseen ja antoi sille oikeuden käyttää Daavidin
tähti-logoa Punaisen Ristin logon kanssa.
ja hauskaa retoriikkaa....
Esim. vuonna 1312 eKr. oli valtioita siellä sun täällä, missä niitä ei enää ole. Pitäisikö kaikki rajat vetää tuon vuoden tilanteen perusteella?
Vai pitäisikö kansainväliseen lakiin saada pykälä, että kaikki asiat tulkitaan Raamatun mukaan ja Israelin eduksi?
http://www.tutka.org/historia1
9000 eKr. Ensimmäiset merkit Jerikon asutuksesta. Aluetta asuttivat paimentolaiskansat: merkkejä maanviljelyksestä on löydetty yli 10 000 vuoden takaa. Jeriko on tiettävästi maailman vanhin kaupunki, jota edelleen asutetaan.
3100 eKr. Egyptin ensimmäinen faarao teki alueelle sotaretken rauhoittaakseen kapinoivia paimentolaisia. Alue pysyi Egyptiläisten hallussa pitkään
1500 eKr. Heprealaiset heimot asuttivat alueen: yksi peruskysymys on keitä olivat heprealaiset kansat. Sekä israelilaiset että palestiinalaiset katsovat olevansa heprealaista heimoa.
743 eKr. Assyrialaiset valloittivat alueen
333 eKr. Makedonialais-kreikkalaiset valloittivat alueen assyrialaisilta
167 eKr. Makkabealaiset valloittivat alueen makedonialais-kreikkalaisilta
63 eKr. – 600 jKr. Kuului siirtokuntana Rooman valtakuntaan
n. 0 Juutalainen Jeesus Nasaretilainen syntyy Betlehemissä
70 jKr. Jerusalem tuhottiin roomalaisten toimesta
135 jKr. Roomalaiset karkottavat juutalaiset Jerusalemista diasporaan
600-luvulla jKr. Arabit valloittivat alueen persialaisilta, jotka ottivat alueen haltuunsa Rooman vallan loputtua.
630 jKr. Profeetta Muhammed tekee taivasmatkan Jerusalemista islaminuskon mukaan. Jerusalemista tulee muslimeille pyhä kaupunki.
1099 jKr. Kristityt ristiretkeläiset
valloittivat Jerusalemin Arabeilta
1187 jKr. Egyptin kurdisyntyinen hallitsija Saladin valloitti Jerusalemin takaisin kristityiltä.
1516 jKr. – 1918 Alue osa osmanien (tai ottomaanien) kooltaan valtavaa valtakuntaa. Osmanien valta alkoi kuitenkin heiketä 1700-1800 luvuilla: arabinationalismi nosti päätään samoin kuin Eurooppalainen kolonialismi. Alueen hallinto alkoi irrota osmanien käsistä.
1897
Sionistit vaativat juutalaisvaltion uudelleenpystyttämistä Theodor Herzlin, Unkarin juutalaisen lehtimiehen johdolla. Teoksellaan ”Der Judenstaat” (1896) Herzl on sionismin isä. Sionismin lyhyt tausta: juutalaiset alkoivat olla liian hyvin assimiloituneita valtaväestöön ja heprean kieli oli kuolla. Juutalaisia alkaa muuttaa Palestiinan alueelle. Ensimmäinen kansainvälinen siionistikongressi kokoontuu Baselissa, Sveitsissä.
1909 Tel Aviv perustetaan Jaffan pohjoispuolelle. Se on ensimmäinen juutalainen kaupunki.
1914 – 18 Ensimmäisen maailmansodan jälkeen britit ja ranskalaiset päättivät jakaa Lähi-idän keskenään virallisestikin, vaikka käytännössä jako tehtiin jo 1800-luvulla. 2.11 1917 Balfourin julistus: Iso-Britannia lupasi juutalaisille oikeuden perustaa kansallisvaltion Palestiinan alueelle.
1920-21 Ensimmäiset kahakat arabien ja juutalaisten välillä Jerusalemissa. Arabit hyökkäävät juutalaissiirtolaisia vastaan ja juutalaiset vastaavat hyökkäyksiin samalla mitalla. Kahakoiden päättyessä kumpikin osapuoli oli menettänyt kymmeniä taistelijoitaan.
1922 Alueesta tuli Ison-Britannian mandaattialue. Arabit vastustivat voimakkaasti juutalaisten muuttoa alueelle: kaikki ympäröivät valtiot olivat arabivaltioita. Britit antoivat epämääräisiä lupauksia omasta valtiosta niin juutalaisille kuin alueen runsaalle arabiväestöllekin. Molemmat osapuolet vakuuttelivat alueen kuuluneen ensiksi itselleen. Hepreasta tulee yksi brittiläisen Palestiinan kolmesta virallisesta kielestä. Kaksi muuta ovat englanti ja arabia.
1928 Ariel Sharon syntyy Palestiinassa juutalaisperheeseen.
1929 1929 Jasser Arafat syntyy palestiinalaisperheeseen Kairossa, Egyptissä. Arabit hyökkäävät juutalaisyhteisön kimppuun Hebronissa. Tuloksena lähes 70 kuollutta.
1930-1940 Natsien juutalaisvainot ajavat Euroopan juutalaisia Palestiinaan. Palestiinalaisia pakenee invaasion edeltä.
1936-39 1936-39 Palestiinan arabit aloittavat kolme vuotta kestäneen kansannousun sionisteja ja brittihallintoa vastaan.
1942 Sionistisen liikkeen New Yorkissa pidetty kongressi asettaa juutalaisvaltion perustamisen liikkeen viralliseksi tavoitteeksi.
1945 1945 Iso-Britannia oli kyvytön hoitamaan Palestiinan kysymystä ja luovutti mandaattinsa vastaperustetulle YK:lle (silloin vielä nimeltä Kansainliitto). Juutalaisten muuttoliike Palestiinaan kiihtyy.
1946 Menahem Beginin johtama juutalainen terroristijärjestö Irgun Tzvai Leumi räjäyttää Jerusalemissa King David –hotellin, jossa sijaitsi brittihallinnon päämaja. Räjähdyksessä kuoli lähes sata ihmistä.
1947 YK:n yleiskokous päätti alueen jakamisesta juutalaisten ja arabien kesken kahdeksi erilliseksi valtioksi. Ympäröivät arabivaltiot olivat tyytymättömiä ehdotukseen. Väkivaltaisuudet kiihtyvät molemmilla puolilla.
1948 Juutalaiset terroristijärjestöt Irgun Tzvai Leumi ja Stern surmaavat Jerusalemin lähellä lähes 250 siviiliä Deir Yasinin arabilylässä. Verilöyly vauhdittaa palestiinalaisten pakoa alueelta.
14.5. 1948 Britit vetäytyivät alueelta ja itsenäinen juutalaisvaltio Israel julistettiin syntyneeksi David Ben Gurionin toimesta Tel Avivissa. Ympäröivät arabivaltiot Syyria, Transjordania, Libanon, Irak ja Egypti eivät tunnustaneet Israelia vaan hyökkäsivät uutta valtiota vastaan.
1948-49 Israelin itsenäisyyssota. Britannia tuki arabeja ja Neuvostoliito Israelia. Israel voitti sodan: tuloksena 700 000 – 900 000 palestiinalaispakolaista. Israelissa vanha koulukunta Avi Shalaimin johdolla väittää että palestiinalaiset lähtivät vapaaehtoisesti, mutta valtaosa historioitsijoista on historiallisten faktojen kannalla: palestiinalaiset pakotettiin pakolaisuuteen. (Al Makhba = palestiinalaisten diaspora). Israelin sodassa saavuttama alue oli paljon suurempi kuin YK:n sille 1947 osoittama. Israelin haltuun tuli 78 prosenttia entisen brittiläisen Palestiinan alueesta. YK:n yleiskokous tunnusti palestiinalaispakolaisten oikeuden palata koteihinsa, tai saada korvaus menetetystä omaisuudestaan. Israelin hallitus päätti, ettei pakolaisia päästetä palaamaan.
1949-53 Neuvostoliitossa ja itäblokin maissa alkaa juutalaisvastainen kampanja. Juutalaisia kommunistisen puolueen jäseniä vainotaan.
1950 Yhdysvallat, Britannia ja Ranska kieltäytyvät hyväksymästä Länsi-Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi ja melkein kaikki maat pitävät suurlähetystönsä Tel Avivissa.
1953 25-vuotiaan Ariel Sharonin johtama erikoisyksikkö 101 hyökkää Qibiya-nimiseen palestiinalaiskylään tuolloin vielä Jordanian hallussa olleella Länsirannalla. Erikoisyksikkö surmaa 66 siviiliä: teko on kosto israelilaisen äidin ja tämän kahden lapsen surmaamisesta.
1955 Egyptin presidentti Gamal Abd el-Nasser antaa julkilausuman, jossa epäsuorasti tunnustetaan Israelin valtion olemassaolo.
1956 Suezin kriisi: Egyptin kuningas Gamal Abd el-Nasser kansallisti Suezin kanavan Arabinationalismin hengessä. Britit, ranskalaiset ja israelilaiset hyökkäävät Egyptiä vastaan. YK:n vaatimuksesta aluejako pysyy ennallaan.
1959 Palestiinan vapautusliike Fatah (a.k.a Al Fatah) perustetaan. Jasser Arafat johti sen sotilaallista siipeä.
1964 PLO - Palestiinan vapautusjärjestö perustetaan Kairossa, Egyptissä. Julkilausuttu tavoite: ajaa kaikki alueelle vuoden 1917 jälkeen tulleet juutalaiset mereen.
1966 Aseelliset välikohtaukset Israelin ja Syyrian rajalla lisääntyvät. Niissä on mukana myös Fatah, PLO:n suurin jäsenjärjestö.
1967 Kuuden päivän sota. Israel valloitti Gazan alueen ja Siinain Egyptiltä, Länsirannan Jordanialta, Golanin kukkulat Syyrialta, eli koko entisen brittiläisen Palestiinan. Jerusalem yhdistetään Israelin pääkaupungiksi. Neuvostoliiton tukemille arabeille häviö oli shokki. YK tuomitsee miehityksen, mutta Israel ei vetäydy valloittamiltaan alueilta.
1968 Jasser Arafat nousee PLO:n johtoon.
1970 Jordanian kuningas Husseinin armeija karkottaa sisällissotansa aikana PLO:n maasta. Arafat siirtyy joukkoineen Libanoniin. Aseistetut palestiinalaisryhmittymät alkavat kaapata lentokoneita ja tehdä näyttäviä terroristi-iskuja ympäri maailmaa.
1973 Yom Kippur –sota. Israel torjui Egyptin ja Syyrian yllätyshyökkäyksen juutalaisten pyhäpäivänä, Yom Kippurina vain Yhdysvaltojen valtavien asetoimitusten ansiosta ja pitää miehittämänsä alueet.
1974 Fanaattinen siirtokuntaliike Gush Emunin perustetaan Israelissa. Siirtokuntien rakentaminen miehitetyille palestiinalaisalueille alkoi pian vuonna 1967 käydyn sodan jälkeen. Jasser Arafat pääsi puhumaan YK:n yleiskokouksessa ensimmäisenä kansalaisjärjestön edustajana. Hän tuomitsi sionistien pyrkimykset ajaa palestiinalaiset pois Israelista, ja kehotti kuulijoitaan tekemään eron terrorismin ja vapaustaistelun välille. Kuuluisassa puheessaan Arafat sanoi: "Olen saapunut tänne kantaen oliivipuun oksaa ja vapaustaistelijan asetta. Älkää antako oliivipuun oksan pudota kädestäni". Palestiinalaiset saavat kansakuntana arvonnousun, kun YK:n yleiskokous myöntää PLO:lle tarkkailijan aseman.
1976 Israelin arabit pitivät yleislakon 30.3 omistamiensa maiden jatkuvaa takavarikoimista vastaa. Israelin turvallisuusjoukot surmasivat mielenosoituksen aikana kuusi arabisyntyistä Israelin kansalaista.
1977 Oikeistopuolueiden liittouma Likud voittaa Israelin vaalit. Pääministeriksi tulee oikeistolaisimman sionismin suunnan veteraanijohtaja Menahem Begin, joka toimi aiemmin Irgunin johtajana. (ks. v. 1948)
1978 Israel hyökkää Etelä-Libanoniin, josta on ammuttu Pohjois-Israelin asutusaluetta. Israel ja Egypti solmivat rauhansopimuksen Camp Davidissa ja Egypti tunnusti ensimmäisenä arabivaltiona Israelin valtion virallisesti. Sopimuksessa Israel lupasi vetäytyä Siinain niemimaalta.
1982 Israel hyökkää Ariel Sharonin johdolla Libanoniin ja etenee Beirutiin asti. Arafat PLO-joukkoineen evakuoidaan länsimaiden toimesta Tunisiaan. Sabran ja Shatilan pakolaisleireillä kuolee tuhansia palestiinalaisia. Sharon oli joukkojen johdossa ja siten tappokäskyjen takana.
1983 Sharon menettää puolustusministerin paikkansa pakolaisleireillä tapahtuneiden verilöylyjen takia.
1987 1. Intifada alkoi Gazan alueella ja Länsirannalla. Yksi suurimmista syistä oli se, että Israel alkoi lisätä siirtokuntien määrää Palestiinan alueilla Gazassa ja Länsirannalla. Vaatimus itsenäisestä Palestiinan valtiosta vahvistuu. PLO:ta ja Israelia painostettiin neuvotteluihin.
1991 Lähi-idän rauhankonferenssi alkoi Madridissa. Palestiinalaiset ovat jordanialais-palestiinalaisen valtuuskunnan mukana. Vuosien 1990-91 aikana Israeliin muuttaa n.300 000 venäjänjuutalaista. Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. PLO tuli julkisesti Irakia sodan kestäessä ja menetti runsaasti kansainvälistä myötätuntoa.
1993 Oslon sopimus allekirjoitettiin ja osapuolet aloittivat rauhanprosessin. PLO tunnusti Israelin oikeuden olemassaoloon ja Israel puolestaan tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi. Sopimus saadaan aikaan myös Palestiinan itsehallinnosta Gazassa ja Jerikon kaupungissa. Israel vetäytyy Länsirannan suurista kaupungeista sekä suurimmasta osasta Gazaa. Palestiinan itsehallinto asettuu näille alueille. Jasser Arafat valitaan itsehallinnon presidentiksi. Ariel Sharon ilmoittaa knessetissä, Israelin parlamentissa, ettei hänen puolueensa aio valtaan noustessaan noudattaa sopimusta: valtaosa israelilaisista tukee prosessia.
1994 Fanaattinen siirtokuntalainen Baruch Goldstein ampuu Hebronissa 32 palestiinalaista, jotka olivat patriarkkojen haudalle rakennetussa moskeijassa rukoilemassa. Väkijoukko lynkkaa Goldstein, ja tämän haudasta Kiryat Arban siirtokunnassa tulee pyhiinvaelluspaikka.
1995 Sopimus Palestiinan itsehallintoalueen laajentamisesta solmitaan. Sen mukaan israelilaiset vetäytyvät asteittain Länsirannalta ja turvallisuusvastuu alueesta siirtyy palestiinalaisviranomaisille. Kiihkonationalistinen Israelin juutalainen mies murhaa Jitzhak Rabinin Tel Avivissa. Rabin kantoi vuoden 1993 neuvotteluissa Israelin puolen päävastuun.
1996 ”Vihan hedelmiksi” kutsutut sotatoimet alkavat. Israel surmaa yli 100 palestiinalaista pommittamalla Qanan pakolaisleiriä.
1998 PLO:n perustamiskirjasta poistetaan kohdat jotka vaativat Israelin valtion tuhoamista.
2000 Vuosituhannen vaihteessa Palestiinan arabit olivat saaneet osittaisen autonomian. Heinäkuussa neuvottelut vaikeutuvat ja ilmapiiri kiristyy molemmin puolin. Neuvottelut lopullisesta rauhansopimuksesta kariutuvat. Arabit vaativat palestiinalaispakolaisille oikeutta palata nykyisen Israelin alueelle koteihinsa, jotka heillä oli ollut ennen vuotta 1948. Israel kieltäytyi ottamaan heitä vastaan. Israel miehitti uudelleen palestiinalaisalueita ja käyttää raskasta aseistusta kaupunkeja vastaan. Palestiinalaiset itsemurhapommittajat iskevät yhä useammin Israelin kaupunkeihin. Syyskuussa Israelin pääministeri Ariel Sharon vieraili Kalliomoskeijassa. Väkivaltaisuudet leimahtavat ja 2. Intifada alkaa.
2001 Helmikuussa Ariel Sharonista tulee vaalivoiton myötä Israelin pääministeri. Israel surmaa PFLP:n (Palestiinan vapautuksen kansanrintaman) pääsihteerin. Koston kierre on valmis. Israel miehittää Länsirannan.
2002 Israel asettaa Jasser Arafatin kotiarestiin. Israelin monissa iskuissa on tuhoutunut lähes kaikki keskeiset kohteet Palestiinassa. YK luonnehtii ensimmäisen kerran Palestiinaa valtioksi. Israel aloittaa ”turva-aidan” rakentamisen Länsirannan ja oman alueensa välille.
2003 USA, YK, EU ja Venäjä julkistavat Lähi-idän tilanteen ratkaisemiseksi Tiekartaksi nimetyn suunnitelman. Koston kierre kiihtyy ja tuntuu loppumattomalta. Kansainvälinen yhteisö alkaa kritisoida ja vastustaa ”turva-aitaa”. Israel jatkaa sen rakentamista.
2004 Israelin armeija surmaa ohjusiskuilla EU:n terroristijärjestöksi julistaman Hamasin johtajia. Sheikki Ahmed Jassin surmattiin pyörätuoliinsa ja hänen seuraajansa Abdel-Aziz al-Rantissi ehti olla Hamasin johdossa vain 25 päivää, kun Israelin armeija surmasi hänetkin. Rantissin seuraajan nimeä ei julkisteta. Hamas uhkaa kostolla ”jonka kaltaista maailma ei ole ennen nähnyt”. Huhtikuussa Ariel Sharon ilmoitti, että Tiekartaksi kutsuttu rauhansuunnitelma on kuollut. Toukokuuhun mennessä Hamas ei ole johtajiensa surmia kostanut, mutta Israelin ote palestiinalaisalueista kiristyy.
_________________________________________________
http://www.kaapeli.fi/akys/WhyPalestine.html
Myytti tyhjästä maasta
Juutalaisten maahanmuuton rohkaisemiseksi Palestiinaa kuvattiin tyhjäksi maaksi, joka odottaa asukkaita ja rakentamista. Chaim Wezman, josta tuli myöhemmin Israelin ensimmäinen presidentti, totesi vuonna 1914:
”On olemassa maa, jota sattumalta sanotaan Palestiinaksi, maa ilman ihmisiä, ja toisaalla on juutalaiskansa, ja sillä ei ole maata. Mikä muuta silloin tarvitaankaan kuin kiinnittää jalokivi sormukseen, yhdistää tämä kansa ja tämä maa?”
Käsite ”tyhjä” oli kenties melko väljä sekä siionisteilla että briteillä. Aikaisena esimerkkinä siionismiin kätkeytyvästä rasismista Weizmann tunnusti ystävälleen taivutettuaan britit allekirjoittamaan Balfourin julistuksen: ”Britit sanoivat meille, että [Palestiinassa] on joitakin satoja tuhansia mustia, eikä heillä ole merkitystä”.
Tänä päivänä kaksi kolmasosaa palestiinalaisista on pakolaisia. Jotkut elävät leireissä Länsirannalla ja Gazassa, toiset leireissä tai muuten kansalaisuutta vailla Libanonissa, Syyriassa, Jordaniassa ja Saudi-Arabiassa. Vain vähemmistö palestiinalaisista on onnistunut saamaan kansalaisuuden joko arabimaissa tai muualla maailmassa.
Noin 88 % palestiinalaisista on muslimeja ja 12 % kristittyjä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa, jonka aikana britit miehittivät Palestiinan, yli 90 % väestöstä muodostui islamin- tai kristinuskoisista arabiyhdyskunnista, jotka elivät rauhassa pienten juutalais-, kreikkalais-, armenialais- ja druusiyhteisöjen kanssa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000005271725#22000000005271725
Tässä on nimimerkki "J.R":n hyvin ansiokas kirjoitus Palestiinan alueen lähihistoriasta. Sitä ei ole asia-argumentein kumottu eli osoitettu vääräksi.
esim. Alfred Lilienthal tai Tom Segev?
http://www.alfredlilienthal.com/
http://www.amazon.com/What-Price-Israel-Anniversary-1953-2003/dp/0741419270/sr=1-1/qid=1163164968/ref=sr_1_1/002-4548862-3918436?ie=UTF8&s=books
http://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Segev
http://www.amazon.com/Seventh-Million-Israelis-Holocaust/dp/0809015706?tag2=gp04-20
"Tässä on nimimerkki "J.R":n hyvin ansiokas kirjoitus Palestiinan alueen lähihistoriasta. Sitä ei ole asia-argumentein kumottu eli osoitettu vääräksi."
Tämä ei ole nimimerkki J.R:n ansiokas kirjoitus, vaan erään MTV3:n keskustelufoorumin kirjoittama kyhäelmä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000011991386
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000011993308