Luen Hannu Lauerman kirjaa "Usko, toivo ja huijaus - rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin". Kirjassa käsitellään valehtelijoita, huijareita, mielisairaita, uskonnollisia johtajia ym. ja heidän keinojaan itsepetokseen, propagandaan ja toisten manipulointiin. Kirjoittaja on Vankimielisairaalan psykiatri ja hän oli hypnoosiasiantuntijana viime Bodom- oikeudenkäynnissä.
Kulteista ja lahkoista kertovien tekstien yhteydessä aloin miettiä Raamatussa kuvattujen hahmojen mielenterveyttä. Usein ihmeet ja näyt tapahtuvat paastoamisen, mietiskelyn ja muista eristäytymisen jälkeen (ja eipäs unohdeta mahdollista auringonpistosta aavikolla). Samoja keinoja käytetään monien alkuperäiskansojen keskuudessa, jotta nuorukaiset löytäisivät opashenkensä. Eristystä ulkomaailmasta hyödynnetään myös nykyään aivopesun yhteydessä.
Lupasin myös jatkaa unihalvauksesta, joten tässä kuvaus:
Joitakin vuosia sitten olin vanhempieni luona käymässä ja nukuin siskoni huoneen alakerrassa. Heräsin unesta ja näin lattialla kasan vaatteita, jotka leimahtivat liekkeihin. Yritin huutaa herättääkseni siskoni, joka nukkui yläkerran parvella. En pystynyt liikkumaan ja suustani ei kuulunut ääntäkään.
Muutaman minuutin kuluttua äkkiä sain puhe- ja liikuntakykyni takaisin. Liekit katosivat, eikä lattialla mitään vaatteita ollut alunperinkään.
Ihmeellistä vai mitä: tyhjästä ilmestyvät ja tyhjään katoavat liekit, jotka eivät polttaneet huonetta! vähän kuin kuuluisa pensas, jota liekit eivät vahingoittaneet...
Kulteista ja lahkoista kertovien tekstien yhteydessä aloin miettiä Raamatussa kuvattujen hahmojen mielenterveyttä. Usein ihmeet ja näyt tapahtuvat paastoamisen, mietiskelyn ja muista eristäytymisen jälkeen (ja eipäs unohdeta mahdollista auringonpistosta aavikolla). Samoja keinoja käytetään monien alkuperäiskansojen keskuudessa, jotta nuorukaiset löytäisivät opashenkensä. Eristystä ulkomaailmasta hyödynnetään myös nykyään aivopesun yhteydessä.
Lupasin myös jatkaa unihalvauksesta, joten tässä kuvaus:
Joitakin vuosia sitten olin vanhempieni luona käymässä ja nukuin siskoni huoneen alakerrassa. Heräsin unesta ja näin lattialla kasan vaatteita, jotka leimahtivat liekkeihin. Yritin huutaa herättääkseni siskoni, joka nukkui yläkerran parvella. En pystynyt liikkumaan ja suustani ei kuulunut ääntäkään.
Muutaman minuutin kuluttua äkkiä sain puhe- ja liikuntakykyni takaisin. Liekit katosivat, eikä lattialla mitään vaatteita ollut alunperinkään.
Ihmeellistä vai mitä: tyhjästä ilmestyvät ja tyhjään katoavat liekit, jotka eivät polttaneet huonetta! vähän kuin kuuluisa pensas, jota liekit eivät vahingoittaneet...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihminen on liikunta-ja puhekyvytön, jos tuossa vaiheessa herää ei pysty hetkeen tekemään yhtään mitään. Liekit olivat oman tajuntasi tuotetta, kun kunnolla heräsit ne katosivat sinne mistä olivat tulleetkin.
vain, että muutama tuhansia vuosia sitten elänyt lammaspaimen lähi-idässä näki samantyylisiä näkyjä. Tai eihän tuo ole hassua, vaan se, että yhä tänäkin päivänä miljoonat ovat seonneet samoihin näkyihin niitä itse näkemättä.
pitänyt lukea avaus tarkemmin ja myös saman kirjoittajan aiempi avaus,jonka luin vasta nyt.
Linkittmäni osoitteen graduun? Se on aika pitkä, mutta kertoo paljon asiasta.
luin sen edellisen uni sydeemin myös!
nuo sinun unesi eivät kyllä,,ainakaan ole ihan tavallisia!,
jos täällä joku uskovainen kirjoittelisi unistaan jotka olisivat samanlaisia,
tiedät kyllä miksi hänet leimattaisiin.!
pään sisältökään ;) Selväunet, valveunet ja unihalvaukset ovat suvussani perinnöllisiä, tiedän tarinoita neljä sukupolvea taaksepäin. Aivojen rakenne ja toiminta...Tällaiset unitilat ovat tyypillisiä narkolepsian (sitä meillä ei ole) sivuoireita, mutta niitä esiintyy myös terveillä ihmisillä ja ne ovat vaarattomia.
Tulkinta puolestaan: uskovaiset tulkitsevat näitä pirun tekosiksi ja pahoiksi hengiksi, jotkut merkiksi henkimaailmasta ja -olennoista ja minun "maagisista kyvyistäni". Luonnontieteellisenä ajattelijana otin jo lapsena psykologian ja psykiatrian kirjat käteen, ja löysin luonnolliset selitykset.
Kyseessä ei ole "hulluus", koska en pidä niitä totena! (paitsi aivokemiani tasolla)
olla unien tulkinnassa. Joku näkee unissaan "enkeleitä" yms ja pitää niitä totena, toinen taas tietää niiden olevan vain unta. Joistakin "enkelinnäkijöistä" ja näkyjensä kohteista on vain tullut myyttisiä taruhahmoja, niitähän raamattu on pullollaan.
myös aivan valveilla.
"uskovaiset tulkitsevat näitä pirun tekosiksi ja pahoiksi hengiksi, jotkut merkiksi henkimaailmasta ja -olennoista ja minun "maagisista kyvyistäni""
Nähtävästi korostat mielelläsi kuinka muut pitävät sinua maagisena papittarena, vaikka yhtä mielelläsi kerrot ajattelevasi varsin naturalistisesti. Mitäpä jos ratkaisisit ongelman värianalyysin avulla ja polkkatukalla? Himmeä julkisivu kun vaikuttaa himmeältä, sanoi arkkitehti.
Alempana ketjussa mainitsit evoluution tuotteena tulleen suojamekanismin. Sehän on siis silloin kun nukahdamme, niin motorinen aktiivisuus lakkaa, jotta emme teloisi itseämme unimaailman kommelluksien seurauksena.
Unihalvauksessa puolestaan tulemme tietoisiksi itsestämme ja ympäristöstämme, mutta motorinen esto on edelleen päällä.
Opiskeluaikana kärsin muutamaan otteeseen unihalvauksista ja hypnagogisista sekä hypnopompisista tiloista. Liitin sen selkeästi elämäntilanteeseeni, joka oli yksityiselämässä, että opiskelussa poikkeuksellisen stressaavaa. Ennen kolmeakymmentä ikävuotta (muistaakseni) ne katosivat lopullisesti. Nyt on jäänyt kaipaamaan noita kauhun hetkiä sekä omituisen voimakkaita hallusinaatioita - kaipaamaan siksi, että ne ovat huikean mielenkiintoisia tietoisuudentiloja ja olisi mielenkiintoista olla taas koekaniinina.
Ihmeellisiä näkyjä voivat nähdä myös terveet, hereillä ja normaalitilassa olevat henkilöt. Tälläiset ovat harvinaisia, mutta mielenkiintoisia.
Niinkin tuttu sairaus kuin migreeni voi aiheuttaa näkyjä. Monet kuuluisat keskiajan näkykertomukset on yhdistetty juuri migreeniin.
Ettei ole ainoa, joka silloin tällöin "herää halvaantuneena". Mulla tämä ilmiö liittyy usein stressiin, tai sitten siihen, että on paljon uusia ajatuksia päässä, eivätkä ne jätä rauhaan yölläkään. Heräsin joskus siihen, että joku kutsui nimeäni, ja sitten huomasin toisen käteni olevan pystyssä, aivan kuin kättelisin. Mieleni teki huutaa, mutta ääntä ei tullut, enkä hetkeen saanut laskettua kättäni alas, vaikka kuinka yritin.Tuntui melkein, kuin joku olisi maannut päälläni. Olin aivan paniikissa, mutta kun halvaus meni ohi, nukahdin välittömästi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun heräsin tällaiseen tilanteeseen. Myöhemmin niin on käynyt muutamia kertoja, mutta kauhun tunne on aina samanlainen...
Parhaiten on jäänyt mieleeni tämä tapaus:
Herään aamulla, on vielä hieman hämärää. Makaan kyljelläni ja katselen makuuhuoneen ovea. Äkkiä tajuntaani iskee kuin salama, että oven toisella puolella on olento, joka haluaa jotain pahaa. Koetan nousta, mutta en pysty liikahtamaankaan. Sitten olento on jo huoneessa ja lähestyy hieman takaa, niin että en pysty näkemään sinne. Kauhun tunne sietämätön. Järki ei juokse tippaakaan vaan kaikki tarmo keskityy yritykseen paeta tuota olentoa, tuntuu kuin hukkuisi, avuton olo. Sitten tunnen kuin jokin painaisi jalkojani voimakkaasti vasten sänkyä, niin voimakkaasti, että jalkani vajoavat vuoteen läpi. PUF...
Olen taas kykenevä liikkumaan ja täysin hereillä.
Tuo taisi olla eka kokemus. Jälkeenpäin halusinkin jo kohdata sen olennon. Toisinaan valveeseen sekottui unet. Joskus katselin huoneeni kattoa kykenemättä liikkumaan ja suljettuani silmäni aloin välittömästi nähdä ahdistavaa unta.
Hurrrjan mielenkiintoisia aikoja.