HELLUNTAILIIKKEESTÄ
Tässä lainaus kirjasta ”Eräs meidän ajan profeetta”. Se kertoo HELENA KONTTISESTA (eli v. 1871-1916).
Varoitus: Tämä on pitkä lainaus ja kovaa tekstiä.
Jokainen voi itse arvioida, jos kyvyt ja lahjat riittää , pitääkö nämä asiat paikkaansa!
Helena Konttinen sai näkyjä tästä liikkeestä ja sen alusta Los Anglesissa .
Hän kertoo näin:
”Olin vaihetuspäivänä v. 1912 yliluonnollisessa tilassa ihan ensimmäiseksi sanonut: Täällä on saapuvilla kansakoulunopettaja (nimenkin olin sanonut), joka on aikonut mennä BROFELDTIN ja SMITHIN (olivat helluntalaisia) seuroihin. Sitten olin puhunut, millä kannalla ovat nämä miehet.
B:stä olin sanonut, että se oli hurskaasti herännyt, mutta vaarinottamattomuus on eksyttänyt hänet ja nyt on mennyt uusimaan Jumalan töitä (uudestikastamaan ihmisiä), sekä sen Hengen alle, joka ei ole Jumalasta, sillä hänellä ei ole henkien erottamisen lahjaa.- Kokonaan kiellettiin sinne menemästä.
-Toisen kerran näytettiin minulle tämän liikkeen ensimmäisestä alusta.
Los Anglesissa Amerikassa puhui kerran kokouksessa suomalainen pappi tulkin välityksellä siitä, kun Pietari ja Johannes paransivat ramman (Apt. 3. Luku); ja hän julisti puheessa Jumalan suurta voimaa.
Kotiin mennessä siitä kokouksesta oli yhdeksän henkeä yhdessä joukossa, jotka keskustelivat miten apostoleilla oli siihen aikaan semmoinen voima, mutta ei ole nyt. Yksi joukosta selitti väärällä tavalla, että Jeesus jätti sen voiman ainoastaan ensimmäisille opetuslapsilleen. Ja kaikki suostuivat siihen. Silloin kuulivat niin kuin humauksen taivaasta, joka läheni heitä niin, että jo kuulivat siinä ääniä. Ja kun he pysähtyivät, kuulivat selvästi , että Herra Jeesus sanoi, että hän on sama eilen. Tänäpäivänä ja iankaikkisesti. Silloin heidän sydämelleen tuli, että nyt Henki heille kirkasti sen, että ovat väärin puhuneet; eivätkä (yhdeksän henkeä)menneet kotiinsa, vaan semmoiseen huoneeseen, missä tiesivät olevan rauhallista. He laskeutuivat siellä polvilleen rukoilemaan taivaan Herraa. Silloin vuodatettiin Henki heidän päälleen ja todistettiin, että he saavat sen saman lahjan kuin oli apostoleilla.
Sen Hengen voimalla he sitten herättivät ihmisiä synnin unesta ja paransivat sairaita, monenkaltaisia. Esim. Eräs 2-vuotias lapsi oli saanut halvauksen, ja sitte äitinsä sen vieressään tukehutti raskaasti nukkuessaan. Äidille tuli ankara murhe. Kun oli kuullut, että siellä rukouksella parannetaan, niin meni niille Jumalan ihmisille puhumaan murhettansa. Heille heräsi paikalla usko, että lapsi voidaan vielä saada elvytetyksi. He läksivät ja rukouksella sen elvyttivät.
Kaikki sairaat eivät paranneet; eivät ne, joille oli pantu sairaus hengelliseksi siunaukseksi. Nuo uskovaiset puhelivat aina toisilleen, että se ja se sairas on heidän sydämelleen tullut, ja sitte viettivät useampia rukoushetkiä yhdessä sen sairaan puolesta, ennekuin menivät hänen luokseen.
-Näin Herra heissä toimi, ja tämä alku oli totisesti Jumalan Hengen työtä.
Tästä liikkeestä kuulivat myös ne kaksi miestä, jotka sitten toivat sen meidän maahamme. Toinen heistä oli mukanakin niitä ihmetöitä näkemässä ja hänen sydämensä mielistyi niihin lahjoihin. Näiden kahden miehen sydämet olivat vielä vailla hurskasta herätystä ja Jumalan Hengen osallisuutta, eivätkä nuo uskovaiset vielä ottaneet heitä joukkoonsa, ennenkuin olisivat nähneet, että heissä totisesti Herran työ on saanut tapahtua heidän omalle kohdalleen.. Tästä huolimatta he sitte kahden rupesivat toimimaan eroten noista muista.
Alkoivat Amerikassa, mutta kun eivät saaneet kannatusta siirtyivät pois. Ja minne tulivat, aina esittivät paljo todistuksia siitä, mitä noiden uskovaisten seurassa oli toimitettu siellä Los Anglesissa; ja silloin rupesi ihmisiä laumoittain juoksemaan heidän perässään, kun heillä molemmilla on suuri puhelahja. Kun he oikein ovat puhuneet ja riehuneet siitä hengen ilosta ja armon kyllyydestä, niin se on voittanut ihmisiä hyvin paljon ja siihen on tullut semmoinen hurmaava henki. Minun tietääkseni eivät ole yhtään ihmettä tehneet. Myöskin näytettiin, että jos nämä miehet rukoilevat sairasten Herran omien puolesta, niin sitä suurempi voima tulee taudille.
He ovat puheissaan kuvanneet Jumalan rakkauden ja uskon voiman suureksi, ja ne puolet ainoastaan Raamatusta todistaneet, mutta puhetta elämän parannuksesta ei ole ollut mukana. Sitte se on vähä kerrassaan mennyt niin pitkälle, että on tapahtunut ihan lihallisia saastaisuuksia.
Yksi asia, mistä on ymmärrettävä, ettei nykyinen helluntailiike ole Jumalasta on se, kun siinä käsitetään, että se liike kulkee yksilö-ihmisen mukana ja siitä leviää; niinkuin jos kuletettaisiin viinalekkereitä paikasta toiseen ja siitä aina silloin saisivat ne, jotka tulisivat ottamaan. Minuunkaan ei kestään muusta ihmisestä tullut hengellisyys, eikä pidä yhdenkään ihmisen minun kauttani tulla horrostilaan. Jumalan sana on kyllä jäävä tekemään työtä minun kauttani heränneissä, mutta ei sama muoto ole jäävä, niinkuin helluntailiikkeessä on sama muotokin kaikilla.
LIIKE SUOMESSA
Olin kerran erään Ollin kanssa helluntalaisten seuroissa Hämekoskella. Niillä oli uukuniemeläinen johtaja, jonka kautta oli jo kahdeksattakymmentä ihmistä tullut ”helluntaihengessä” puhujiksi. He sanoivat, että Jumala on taivaasta astunut alas ja tullut tuohon johtajaan, jossa heidän pitää Jumalaa kumartaa ja kaikkien pitää tulla yhtä pyhiksi, niin ettei enää heihin synti tartu, eikä heissä synnin vikaa löydy.
Kokouksen lopulla siellä syttyi suuri melu, olivat pitkällään lattialla ja huusivat mikä milläkin äänellä. Yksikin vaimo rinkui hyvin kovasti Kun me sanoimme, ettemme voineet sitä hyväksyä, tulivat kokouksesta päästyä meidän perästä yöpaikkaan ja valittivat, ettemme päässeet yhdessä heidän kanssaan iloitsemaan; ja rukoiltiin yhdessä, että Jumala liikuttaisi kielet. Olli ja minä rukoilimme, että jos se on Jumalasta, niin hän antaisi meille yhtäläisen lahjan ja ilon, mutta jos se ei ole, niin Jumala ei salli yhdenkään noista ”kielilläpuhujista” täälä kertaa puhua. Ja sillä kertaa ei kukaan puhunut kielillä.
-Siellä käydessämme ei heidän johtajansa, tuo meille tuttu mies, ollut saapuvilla. Minulle sanottiin unessa, että tavoitamme hänet kotonaan Uukuniemellä ja ”niin on teidän tehtävä kuin teille annetaan vaikutus omaantuntoon Jumalalta”. Niin kävi. Heti kun näimme hänet, niin hän rupesi kovasti vapisemaan joka jäsenessä, eikä voinut olla pystyssä, niin että meitä oikein kauhistutti. Sen perästä olin uneton useita öitä ja jo rupesi minunkin leukojani repimään. Jouduin jo vähän kerrallaan epäuskoonkin, kun tuon miehen sisaret Raamatun sanoilla puolustivat sitä liikettä ja tuomitsivat meitä, että olemme nousseet sortamaan Jumalan töitä. Sitte oli Parikkalan puolella käydessä yliluonnollinen, jossa alotettiin selittää, että niinkuin vielä unessa vakuutin, että se henki ei ole oikea, niin se nytkin vielä vakuutetaan. Raamatussa on kirjoitettuna: ”Jos niin taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään”
Valituita eksyttääkseen täytyy vihanhengen (saatanan) pukeutua kaunistettuun muotoon ja valkeuden pukuun ja aikaansaada ihmeitäkin, sillä eiväthän Herran valitut muuta tottele, kuin Jumalan sanaa ja voimallisia töitä ja sen vuoksi on mahdollisuus heikommasti juurtuneita valituita eksyttää. Mutta se ei ole itsessään muu, kuin eksytyksen ja pimeyden henki.
Kun olin Hämekoskella ajatellut niistä ihmisistä, että ne ovat vain teeskentelijöitä, niin sanottiin nyt, ettei niin ole, vaan he ovat kukin todella jäsenissään tuntemassa semmoista väristystä ja se on viholliselta Ja jos ei eksytyksen henki voiman henkenä liikkuisi, niin mistä tulisi viimeisenä päivänä ne ihmiset ja sielut, jotka kertovat Herralle, että sinun nimessäsi olemme suuria töitä tehneet (Vrt. Matt. 7:21—24). Työt täytyy maan päällä ilmetä, kun kerran niitä tuomiolla kerrotaan.
Sitte oli siitä selitys, minkä vuoksi on mahdotonta valituita eksyttää. Niillä on vahva profeetallinen sana ja Kristus on heille tullut taivaan leiväksi, niin että Herran valitsemat sielut eivät muusta elä, kuin täydellisistä Jumalan armolahjoista ja Hengen siunauksesta. Sen tähden on tarkoin tutkittava henget, onko ne Jumalasta, vai ei”.
Toisen kerran oli yliluonnollisessa tilassa meidän kotona tästä selitystä muutamain ystäväin läsnä ollessa.
Minun kauttani heränneitä oli neljä, jotka olivat menneet helluntailiikkeeseen; ja minulle kerrottiin, että ne jo ”puhuivat kielillä”.
Siitä tuli niin kova levottomuus, että koko yön itkin ja rukoilin niiden edestä. Ne olivat minun mielestäni olleet oikein eläviä sieluja.
Sitte neljännellä tunnilla aamulla menin yliluonnolliseen tilaan, jossa ilmoitettiin, että heidät veti se, kun tuo johtaja on heille puhunut ja ennustanut heidät pyhäksi pappeudeksi ja valituksi suvuksi maailman lopulla, jotka oikein merkillä merkitään. Niille kaikille on luvattu ennustuksen henki ja parantamisen lahja ja että tuomiollakin ovat loistavampia kuin yksikään muu ihminen.
Kaikilla siinä liikkeessä on semmoinen mielipide, että he tulevat muita etevämmiksi. Ne neljä henkilöä tulivat vietellyiksi juuri sen kautta, että niitä rupesi se lahjain runsaus ja suuruus miellyttämään.
Vielä eroitettiin siinä ilmoituksessa sekin, että he olivat yksistään pyytäneet sitä ”helluntaihenkeä”, eivätkä ensinkään kysyneet: ”Onko se sinusta, Herra?”, eivätkä sitäkään kysyneet Jumalalta, ovatko ne lahjat häneltä hyväksi heille katsotut, vaan uskoivat ainoastaan sen, mitä heille oli puhuttu ihmisiltä, jotka ovat ennustaneet ainoastaan oman sydämensä aatteita. Ja he tulivat sen hengen saamaan sen kautta, kun antoivat täydellisen suostumuksensa antautuakseen siihen. Sitte tunsivat voiman hengessään ja jäsenissään jo toimivan”.(Lainaus siis kirjasta)
Mitäpä ajatuksia teksti herätti sinussa?
Tässä lainaus kirjasta ”Eräs meidän ajan profeetta”. Se kertoo HELENA KONTTISESTA (eli v. 1871-1916).
Varoitus: Tämä on pitkä lainaus ja kovaa tekstiä.
Jokainen voi itse arvioida, jos kyvyt ja lahjat riittää , pitääkö nämä asiat paikkaansa!
Helena Konttinen sai näkyjä tästä liikkeestä ja sen alusta Los Anglesissa .
Hän kertoo näin:
”Olin vaihetuspäivänä v. 1912 yliluonnollisessa tilassa ihan ensimmäiseksi sanonut: Täällä on saapuvilla kansakoulunopettaja (nimenkin olin sanonut), joka on aikonut mennä BROFELDTIN ja SMITHIN (olivat helluntalaisia) seuroihin. Sitten olin puhunut, millä kannalla ovat nämä miehet.
B:stä olin sanonut, että se oli hurskaasti herännyt, mutta vaarinottamattomuus on eksyttänyt hänet ja nyt on mennyt uusimaan Jumalan töitä (uudestikastamaan ihmisiä), sekä sen Hengen alle, joka ei ole Jumalasta, sillä hänellä ei ole henkien erottamisen lahjaa.- Kokonaan kiellettiin sinne menemästä.
-Toisen kerran näytettiin minulle tämän liikkeen ensimmäisestä alusta.
Los Anglesissa Amerikassa puhui kerran kokouksessa suomalainen pappi tulkin välityksellä siitä, kun Pietari ja Johannes paransivat ramman (Apt. 3. Luku); ja hän julisti puheessa Jumalan suurta voimaa.
Kotiin mennessä siitä kokouksesta oli yhdeksän henkeä yhdessä joukossa, jotka keskustelivat miten apostoleilla oli siihen aikaan semmoinen voima, mutta ei ole nyt. Yksi joukosta selitti väärällä tavalla, että Jeesus jätti sen voiman ainoastaan ensimmäisille opetuslapsilleen. Ja kaikki suostuivat siihen. Silloin kuulivat niin kuin humauksen taivaasta, joka läheni heitä niin, että jo kuulivat siinä ääniä. Ja kun he pysähtyivät, kuulivat selvästi , että Herra Jeesus sanoi, että hän on sama eilen. Tänäpäivänä ja iankaikkisesti. Silloin heidän sydämelleen tuli, että nyt Henki heille kirkasti sen, että ovat väärin puhuneet; eivätkä (yhdeksän henkeä)menneet kotiinsa, vaan semmoiseen huoneeseen, missä tiesivät olevan rauhallista. He laskeutuivat siellä polvilleen rukoilemaan taivaan Herraa. Silloin vuodatettiin Henki heidän päälleen ja todistettiin, että he saavat sen saman lahjan kuin oli apostoleilla.
Sen Hengen voimalla he sitten herättivät ihmisiä synnin unesta ja paransivat sairaita, monenkaltaisia. Esim. Eräs 2-vuotias lapsi oli saanut halvauksen, ja sitte äitinsä sen vieressään tukehutti raskaasti nukkuessaan. Äidille tuli ankara murhe. Kun oli kuullut, että siellä rukouksella parannetaan, niin meni niille Jumalan ihmisille puhumaan murhettansa. Heille heräsi paikalla usko, että lapsi voidaan vielä saada elvytetyksi. He läksivät ja rukouksella sen elvyttivät.
Kaikki sairaat eivät paranneet; eivät ne, joille oli pantu sairaus hengelliseksi siunaukseksi. Nuo uskovaiset puhelivat aina toisilleen, että se ja se sairas on heidän sydämelleen tullut, ja sitte viettivät useampia rukoushetkiä yhdessä sen sairaan puolesta, ennekuin menivät hänen luokseen.
-Näin Herra heissä toimi, ja tämä alku oli totisesti Jumalan Hengen työtä.
Tästä liikkeestä kuulivat myös ne kaksi miestä, jotka sitten toivat sen meidän maahamme. Toinen heistä oli mukanakin niitä ihmetöitä näkemässä ja hänen sydämensä mielistyi niihin lahjoihin. Näiden kahden miehen sydämet olivat vielä vailla hurskasta herätystä ja Jumalan Hengen osallisuutta, eivätkä nuo uskovaiset vielä ottaneet heitä joukkoonsa, ennenkuin olisivat nähneet, että heissä totisesti Herran työ on saanut tapahtua heidän omalle kohdalleen.. Tästä huolimatta he sitte kahden rupesivat toimimaan eroten noista muista.
Alkoivat Amerikassa, mutta kun eivät saaneet kannatusta siirtyivät pois. Ja minne tulivat, aina esittivät paljo todistuksia siitä, mitä noiden uskovaisten seurassa oli toimitettu siellä Los Anglesissa; ja silloin rupesi ihmisiä laumoittain juoksemaan heidän perässään, kun heillä molemmilla on suuri puhelahja. Kun he oikein ovat puhuneet ja riehuneet siitä hengen ilosta ja armon kyllyydestä, niin se on voittanut ihmisiä hyvin paljon ja siihen on tullut semmoinen hurmaava henki. Minun tietääkseni eivät ole yhtään ihmettä tehneet. Myöskin näytettiin, että jos nämä miehet rukoilevat sairasten Herran omien puolesta, niin sitä suurempi voima tulee taudille.
He ovat puheissaan kuvanneet Jumalan rakkauden ja uskon voiman suureksi, ja ne puolet ainoastaan Raamatusta todistaneet, mutta puhetta elämän parannuksesta ei ole ollut mukana. Sitte se on vähä kerrassaan mennyt niin pitkälle, että on tapahtunut ihan lihallisia saastaisuuksia.
Yksi asia, mistä on ymmärrettävä, ettei nykyinen helluntailiike ole Jumalasta on se, kun siinä käsitetään, että se liike kulkee yksilö-ihmisen mukana ja siitä leviää; niinkuin jos kuletettaisiin viinalekkereitä paikasta toiseen ja siitä aina silloin saisivat ne, jotka tulisivat ottamaan. Minuunkaan ei kestään muusta ihmisestä tullut hengellisyys, eikä pidä yhdenkään ihmisen minun kauttani tulla horrostilaan. Jumalan sana on kyllä jäävä tekemään työtä minun kauttani heränneissä, mutta ei sama muoto ole jäävä, niinkuin helluntailiikkeessä on sama muotokin kaikilla.
LIIKE SUOMESSA
Olin kerran erään Ollin kanssa helluntalaisten seuroissa Hämekoskella. Niillä oli uukuniemeläinen johtaja, jonka kautta oli jo kahdeksattakymmentä ihmistä tullut ”helluntaihengessä” puhujiksi. He sanoivat, että Jumala on taivaasta astunut alas ja tullut tuohon johtajaan, jossa heidän pitää Jumalaa kumartaa ja kaikkien pitää tulla yhtä pyhiksi, niin ettei enää heihin synti tartu, eikä heissä synnin vikaa löydy.
Kokouksen lopulla siellä syttyi suuri melu, olivat pitkällään lattialla ja huusivat mikä milläkin äänellä. Yksikin vaimo rinkui hyvin kovasti Kun me sanoimme, ettemme voineet sitä hyväksyä, tulivat kokouksesta päästyä meidän perästä yöpaikkaan ja valittivat, ettemme päässeet yhdessä heidän kanssaan iloitsemaan; ja rukoiltiin yhdessä, että Jumala liikuttaisi kielet. Olli ja minä rukoilimme, että jos se on Jumalasta, niin hän antaisi meille yhtäläisen lahjan ja ilon, mutta jos se ei ole, niin Jumala ei salli yhdenkään noista ”kielilläpuhujista” täälä kertaa puhua. Ja sillä kertaa ei kukaan puhunut kielillä.
-Siellä käydessämme ei heidän johtajansa, tuo meille tuttu mies, ollut saapuvilla. Minulle sanottiin unessa, että tavoitamme hänet kotonaan Uukuniemellä ja ”niin on teidän tehtävä kuin teille annetaan vaikutus omaantuntoon Jumalalta”. Niin kävi. Heti kun näimme hänet, niin hän rupesi kovasti vapisemaan joka jäsenessä, eikä voinut olla pystyssä, niin että meitä oikein kauhistutti. Sen perästä olin uneton useita öitä ja jo rupesi minunkin leukojani repimään. Jouduin jo vähän kerrallaan epäuskoonkin, kun tuon miehen sisaret Raamatun sanoilla puolustivat sitä liikettä ja tuomitsivat meitä, että olemme nousseet sortamaan Jumalan töitä. Sitte oli Parikkalan puolella käydessä yliluonnollinen, jossa alotettiin selittää, että niinkuin vielä unessa vakuutin, että se henki ei ole oikea, niin se nytkin vielä vakuutetaan. Raamatussa on kirjoitettuna: ”Jos niin taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään”
Valituita eksyttääkseen täytyy vihanhengen (saatanan) pukeutua kaunistettuun muotoon ja valkeuden pukuun ja aikaansaada ihmeitäkin, sillä eiväthän Herran valitut muuta tottele, kuin Jumalan sanaa ja voimallisia töitä ja sen vuoksi on mahdollisuus heikommasti juurtuneita valituita eksyttää. Mutta se ei ole itsessään muu, kuin eksytyksen ja pimeyden henki.
Kun olin Hämekoskella ajatellut niistä ihmisistä, että ne ovat vain teeskentelijöitä, niin sanottiin nyt, ettei niin ole, vaan he ovat kukin todella jäsenissään tuntemassa semmoista väristystä ja se on viholliselta Ja jos ei eksytyksen henki voiman henkenä liikkuisi, niin mistä tulisi viimeisenä päivänä ne ihmiset ja sielut, jotka kertovat Herralle, että sinun nimessäsi olemme suuria töitä tehneet (Vrt. Matt. 7:21—24). Työt täytyy maan päällä ilmetä, kun kerran niitä tuomiolla kerrotaan.
Sitte oli siitä selitys, minkä vuoksi on mahdotonta valituita eksyttää. Niillä on vahva profeetallinen sana ja Kristus on heille tullut taivaan leiväksi, niin että Herran valitsemat sielut eivät muusta elä, kuin täydellisistä Jumalan armolahjoista ja Hengen siunauksesta. Sen tähden on tarkoin tutkittava henget, onko ne Jumalasta, vai ei”.
Toisen kerran oli yliluonnollisessa tilassa meidän kotona tästä selitystä muutamain ystäväin läsnä ollessa.
Minun kauttani heränneitä oli neljä, jotka olivat menneet helluntailiikkeeseen; ja minulle kerrottiin, että ne jo ”puhuivat kielillä”.
Siitä tuli niin kova levottomuus, että koko yön itkin ja rukoilin niiden edestä. Ne olivat minun mielestäni olleet oikein eläviä sieluja.
Sitte neljännellä tunnilla aamulla menin yliluonnolliseen tilaan, jossa ilmoitettiin, että heidät veti se, kun tuo johtaja on heille puhunut ja ennustanut heidät pyhäksi pappeudeksi ja valituksi suvuksi maailman lopulla, jotka oikein merkillä merkitään. Niille kaikille on luvattu ennustuksen henki ja parantamisen lahja ja että tuomiollakin ovat loistavampia kuin yksikään muu ihminen.
Kaikilla siinä liikkeessä on semmoinen mielipide, että he tulevat muita etevämmiksi. Ne neljä henkilöä tulivat vietellyiksi juuri sen kautta, että niitä rupesi se lahjain runsaus ja suuruus miellyttämään.
Vielä eroitettiin siinä ilmoituksessa sekin, että he olivat yksistään pyytäneet sitä ”helluntaihenkeä”, eivätkä ensinkään kysyneet: ”Onko se sinusta, Herra?”, eivätkä sitäkään kysyneet Jumalalta, ovatko ne lahjat häneltä hyväksi heille katsotut, vaan uskoivat ainoastaan sen, mitä heille oli puhuttu ihmisiltä, jotka ovat ennustaneet ainoastaan oman sydämensä aatteita. Ja he tulivat sen hengen saamaan sen kautta, kun antoivat täydellisen suostumuksensa antautuakseen siihen. Sitte tunsivat voiman hengessään ja jäsenissään jo toimivan”.(Lainaus siis kirjasta)
Mitäpä ajatuksia teksti herätti sinussa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Taidat sitten enemmänkin pitää pahoista henkistä, tai sitten olet ymmärtämätön, kun annat niiden aikaansaannoksille niin suuren huomion ja arvon, että tuotakin tekstiä useamman kerran palstoille kopsit.
Alla on ARMAS von BELL, TOTUUS UNISSASAARNAAJISTA-kirjasta muutama rivi lainauksia:
”Eräästä toisesta tapauksesta on tiedossani seuraavaa: Pieni 8—10 vuotias tyttö tuli kerran äitinsä kanssa horrossaarnaajaa kuulemasta. Puhuja lienee ollut kuuluisa Helena Konttinen. Kotiin palattuaan tuo pieni viaton tyttönen oli riisuutunut ja heittäytynyt vuoteelleen ja sanonut: "Äiti, mikä on tuo' musta mies, joka tuli ovesta sisään?" Ja sitten hän alkoi horrostilassa saarnailla ja sai aina 18-vuotiaaksi saakka olla tuon hengen vallassa saarnaten sen pakotuksesta. Ja aina horroksiin vaivuttuaan hän oli nähnyt saman mustan miehen pitävän hänen edessään kirjaa, josta hänen tuli saarnansa lukea..
…
Helena oli todella kuin tyrannin koira, jonka on pakko totella vinkuvia piiskanläimäyksiä. Seuraavassa otteita lähdekirjasta. Ne tuovat päivänvaloon mitä hirvittävintä rääkkäystä, jota horroshenki kuitenkin nimittää "armolliseksi kuritukseksi".
Miksi Jumala on tämän kaiken sallinut tapahtua ja antanut saatanalle niin suuren vallan Helenan suhteen, selvinnee parhaiten Ilmestyskirjan lähes viimeisen jakeen valossa: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan". Sillä jos yleensä on Ilmestyskirjaan lisäilijöitä, niin sellainen oli "eräs meidän ajan profeetta", Helena Konttinen. Minä en ole tavannut ketään enkä kuullut tai lukenut kenestäkään toisesta, joka olisi rohjennut lisäillä tai jatkaa tätä pyhää kirjaa ja muita Raamatun sanoja niin selvästi kuin Helena on horroshenkensä ansiosta tehnyt.
Eräässä horrostilapuheessa annettiin hänen "puhua ilmi nuhteita hänelle itselleen ja muille ja annettiin ilmoituksia kurituksista" y.m. Tästä hänen puheestaan seuraavia otteita:
"Oli suuri kouristus, joka veti taapäin niin, että kantapäät tulivat likelle päätä. Helena kertoi, että hänet silloin käännettiin niinkuin jonkun tulisen paalun ympärille.
Kun oli laiminlyönyt rukoukseen käymisen, vaikka siihen oli ollut selvä vaikutus, niin siitä hänet pantiin määräajaksi olemaan polvillaan etunojassa, y.m.
Kerran Helena ei ollut totellut horroshengen marssikäskyä, kun eräs pappi oli vaatinut häntä olemaan alallaan, silloin oli henki häneen niin kiivastunut, ettei se voinut enää odottaa määräämäänsä erikoista rangaistuspäivää, n.s. "vaihetuspäivää", vaan rusikoiminen aloitettiin heti. "Helena vaipui horroksiin ja silloin oli hänellä suuri tuska. Siinä oli itkua ja valitusta ja hän rukoili kiihkeästi anteeksi suurta syntiään."
Mutta rukous näytti vain pahentavan asiaa. "Tuska yltyi yhä ja hän meni aivan mustaksi. Jo loppuu hengitys ja hän näyttää jo kuolleelta. . . Helena alkaa taas hengittää, mutta ahdistukset uudistuvat, ja taas näyttää hengitys loppuvan . . . Silloin muut kuulevat, että Helena tekee kalliin valan luvaten aina lähteä, minne Jumala lähettää: "Minä tahdon, sinua Jumala, totella vaikka viimeiseen vereen asti".
"Erikoisemmat olivat vuoden 1914 vaihetuspäivät (tilipäivät), jolloin minulla oli kova tilinteko ja juotettiin Jumalan vihan maljasta. Olin silloin lankeemuksen tilassa . . . Olin ihan kiukkuinen Jumalalle.*) Keväällä olin ihan kuin mielenviassa niin että kotona oikein vahdittiin, etten saisi tehdä itselleni mitään pahaa."
Tällaisessa tilassa oli Helena, kun viisi vuorokautta kestävä rangaistuksien sarja alkoi, jolloin oli kello 9:stä aamulla kello l:een yöllä aina sanomattomia tuskia.
"Silloin piti aina ensin tehdä se työ, mistä oli rangaistus . . ja sitte täytettiin Jumalan vihan tulella, jota piti juoda, annettiin maistaa sitä täydellistä liekkiä, mitä tulee kadotuksessa. Suunikin oli ihan auki, ja hiukset nousivat pystyyn, ollen nekin täytetyt Jumalan (!) vihan tulella, niin että se oli kamalata ja kauheata kaikille nähdä".
Kun Helena ei ollut mennyt horroshengen käskystä erästä kansakoulun opettajaa nuhtelemaan, "annettiin tästä rangaistukseksi seuraavaa: Kun ensin juotettiin Jumalan vihan kalkilla, niin olin tullut niin hirmuisen näköiseksi, että vahtivat, jotten pääsisi sängystä pois. Aina kun seisaalleni nousin, he painoivat minut polvilleni, mutta sittekin minä aivan kohona hypin . . . Kolme miestä ei jaksanut hallita minua, kun koettivat pitää minua tilalla pitkällään".*)
"Näin kovat rangaistukset tulivat siitä syystä", sanoo Helena lopuksi, "kun niin monista varoituksista huolimatta olin rikkonut. Alussa kun pantiin horrostilaan, oli sanottu, että jos en halulla lähde tekemään Herran työtä, niin rangaistuksen kovuudella se pannaan toimeen".**:)
*) Tässä ja edellisessä jaksossa on vaikea kirjoittaa isolla alkukirjaimella sanaa Jumala, koska on aivan ilmeistä, että ei ole kysymys Jumalasta, vaan horroshengestä.
Yliluonnollinen hurma
oli tietysti ehkä aluksi ja lopuksikin suurimpana tekijänä kalistamassa henkien kamppailun horroshengen voitoksi. Voimme varsinkin kuvitella, että näyt ja horrostilassa laulaminen olivat viehättävää. Mutta tästä olen kertonut kylliksi jo aikaisemmin. — Pienenä lisäyksenä kerrottakoon vain, että yhteen aikaan aina, kun Helena meni horrostilaan, "remahti äkkiä kirkas valo, niinkuin auringon paiste arvaamatta Kavahtaisi niin että sana voi suussa jäädä kesken. Kirkkauden välähtäessä näkyi kaksi enkeliä",***) ja siinä silmänräpäyksessä Helena "oli kuin toisessa maailmassa".
*) Helena itse oli todistuksena siitä, että horroshengen isännyydellä hänen elämässään oli arveluttavat seuraukset myöskin hänen sisälliselle ihmiselleen. Lähdekirja kertoo hänen omana tunnustuksenaan esim. seuraavaa: "Vielä 10 vuorokautta rangaistusten perästä oli poissa omantunnon rauha". Hän "tunsi niinkuin kadotuksen liekkiä, ja aina Jumalan armo peloitti". Ja vaikka horrosenkeli "ylenluonnollisessa" tilassa häntä lohdutteli, tuli tästä huolimatta rusikoimistcn aikana ja niiden jälkeen "sittenkin rauhaton omatunto, että Helena oikein vapisi". Mutta oliko tämä ihmekään, kun lain ja armon sekoituksella juotettiin ja rusikoimalla rusikoitiin ja vielä selitettiin, että "rangaistuksen aikana ci yhtään rukousta kuulla eikä anneta pienintäkään apua taivaasta". Mutta kiitos Jumalan! "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Hänen taivaansa ei koskaan sulkeudu rukoilevan lapsen yllä. Lue Hes. 33: 12, 16.
**) Tällainen käsittely ja uskon hapatus vei kaikesta päättäen Helena raukan lopulta siihen, ettei hän tiennyt, milloin hänellä oli lupa odottaa taivaasta apua, milloin ei. Hän ei nähtävästi käsittänyt lopuksikaan täysin armoa enempää kuin lakiakaan. Ja siihen horroshenki varmasti tähtäsikin.
***) Se, että Helenan elämässä usein esiintyy enkeleitä, jotka eivät voi olla Jumalan lähettämiä, ilmaisee melko selvästi, että kysymyksessä on eräänlainen "enkelien palveleminen". Kts. Koi. 2: 18; 2 Kor. 11:14.
Daniel ja Johannes saivat ilmestystietoa horroksissa.
Dan. 10:9
Ja minä kuulin hänen sanainsa äänen; ja kuullessani hänen sanainsa äänen minä vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.
Ilm. 1:17
Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeine
Lainaus, Aarni Voipio:n kirjasta Profeettoja ja valheprofeettoja:
"Lähteiden ollessa ylen runsaat ja kiitolliset katson sopivaksi tässä luvussa tuoda esiin sielutieteellisiä näkökohtia suuremmassa määrässä kuin edellisessä. Ensimmäiseksi mainittakoon silloin, että Helena Konttisen saarnaamislahjan ja muiden kykyjen vastapainona tai varjopuolena, tai miten sanoisin, on mahdollisimman selvä hysteria. Helena itse tosin piti loukkauksena, jos joku katsoi hänen taitojaan taudinoireiksi. Hänestä ne olivat yliluonnollisia kykyjä. Vuonna 1906 tutki häntä Suomen kuuluisin psykiateri, nyttemmin kuollut professori Chr. Sibelius, joka vakuutti hänelle, ettei mitään orgaanista vikaa ollut havaittavissa, mutta jätti tutkittavalleen kuitenkin arvostelukseen, että hän on sairas. Juuri professori Sibelius sittemmin ohjasi minut, ryhdyttyäni tutkimaan unissasaarnaamista, tutustumaan hysteeriseen sielunelämään. "
”Erittäin tärkeä käsite oli Helenalle »määrääminen». Ennen horrostilojen ilmestymistä oli hänellä »vaikutuksia» eli sisäisiä kehoituksia, esim. puhumaan tai rukoilemaan. Toiminta-aikanaan horrostilassa hänelle »määrätään», mitä hänen tulee tehdä tai kärsiä. Helenan ajatus on, että nämä määräykset tulevat suoraan Kristukselta ja ovat siitä syystä kerrassaan velvoittavia. Olisi kuitenkin uskonnollisesti loukkaavaa edellyttää, että tosiaan kaikki tämä tapahtuisi Kristuksen vastuulla. Kenties on Helenalla itselläänkin se tunto, koska hän ei saarnoissaan puhu myöskään profeetallisia »minä»-muotoa (nim. minä Herra) käyttäen ja kotka hän määräysten kohdalla säännöllisesti sanoo passiivisessa muodossa »määrätään».
Sielutieteellisesti tämä määräysfunktio joutuu äärettömän lähelle autosuggestiota. Säännöllisesti käy Helenalla kaikkien merkillisten elämysten ohella näkö- tai kuulohallusinatio, jossa tuleva tapahtuma määrätään, ts. suggeroidaan. Ja hyvin lukuisissa tapauksissa tämä määräys lausutaan Helenan suhteen ääneen, aivan kuin olisi kysymys kahdesta eri henkilöstä, joista toinen suggeroi toista. Tässä tajunnan jakautumiseen perustuvassa autosuggestiossa onkin sekä Helena Konttisen että kaikkien muiden unissasaarnaajien sekä saarnaamisen että yleensä muidenkin kummallisten kykyjen ja tilojen salaisuus, vaikkeivät »määräykset» kaikilla esiinny yhtä havainnollisessa muodossa ja vaikkeivät kaikki ole sitä yhtä selvästi tunnustuksissaan ilmaisseet. ”
”Viimeisten »vaihetuspäivien» jälkeen elokuussa 1915 oli Helena Konttinen hyvin heikkona. Hän oli ennustanut pääsevänsä kokonaan vapaaksi pakollisista horrostilapuheistaan. Mutta sitä aikaa ei koskaan tullut. Yhä määräili hän itselleen rangaistuksia. Aika ajoin hän oli aivan sekaisin huutaen ja meluten ja parempina hetkinäkin hän varsinkin yöllä pelkäsi ja vapisi eikä voinut nukkua. Toisena pääsiäispäivänä huhtikuun 24 p. 1916 tuli loppu. Helenan tuskat enenivät, struuma kaulassa tuntui tukehduttavan. Saadakseen hänelle lievitystä lämmittivät omaiset saunan. Sinne vietynä sai Helena sydämenhalvauksen, hengähti vain muutaman kerran ja jäi hiljaa makaamaan.”
.Lainaukset loppuivat.
Mitä mieltä tuosta voi olla, oliko Luterilaisen nais-horrossaarnaajan toiminta raitista vaiko ei ?
Meinaat siis, että kaikki sydänhalvauksen saavat ovat epäraittiissa uskossa?
äly hoi, älä jätä
Mutta noista raamatun kohdista ei kyllä ole perusteluksi Helena Konttisen tai kenen muunkaan horrossaarnaajan kohdalle.
Senkin voit ehkä ottaa huomioon, että horrostiloja ja tuntemuksia esiintyy kaikkein eniten uskomattomien ja toisten uskontojen keskuudessa.
Ateistitkin kuolevat, liekö heistä kukaan jäänyt pysyvästi eloon ? Eikö kuolema ole myös uskovien osa, siinä missä ateistienkin ?
Danielin ja Johanneksen horros oli oikea. Jumala taivutti heidät horroksiin antaessaan tärkeää ilmestystystietoa. Helena Konttisen tapaus täsmää tähän Raamatun periaatteeseen.
Juuto Naantalali nimimerkki perustelee, ett struma ja sydänhalvaus todistaa väärästä opista.
"Helenan tuskat enenivät, struuma kaulassa tuntui tukehduttavan. Saadakseen hänelle lievitystä lämmittivät omaiset saunan. Sinne vietynä sai Helena sydämenhalvauksen, hengähti vain muutaman kerran ja jäi hiljaa makaamaan.”
Huh, mikä kääpä se o, ovatko kaikki helluntailaiset ja hihhulit tuollaisia, toivottavasti ei..
Mutta eikös Veli Saarikalle ja Benny Hinn, opeta jotaki sellaista että sairaus on synti ja epäuskoo, ettei uskovan kuulu sairastaa ollenkaa ?
tuo herätti, ettei runoilemasi pokloomi valahtanut nyt yhellä pureksimisella pötsiin. Ja koska Herra ei ole tehnyt minusta lehmää, niin en ala sitten textiäsi uudelleen senkummemmin märehtimään, vaan jätän sen meidän Herramme Jeesuksen huoleksi laisinkaan uskossani sitä epäilemättä, etteikö meidän Herramme Jeesus vielä ne kanansa kynisi tässä ajanoloon.. Kunnia Jumalalle!
tiukkapipoista väkeä täällä.
Hienoa tämä vahvisti juuri minunkin ajatuksiani joita olen hengessä koetellut
Jumalan Pyhä Henki on puhunut sinulle ja sydämellesi ja johdattanut sinua ja paljastaa sinulle asioita, ole avoin Herran puheelle, sillä Hän haluaa näyttää sinulle lisää salaisuuksiaan.
nimensä mukaanolla kontillaan hieman enemmän Jumalan neuvottelussa, kuin sairaaita näkyjään levitellä profeetallisina, oma syy, joka tuollaisia löpinöitä todesta ottaa, jos vähänkin on Raamatun tuntemusta, voi arvelematta heittä takkatulen sytykkeeksi. Usko pois !
Lainaus, Aarni Voipio:n kirjasta Profeettoja ja valheprofeettoja:
"Lähteiden ollessa ylen runsaat ja kiitolliset katson sopivaksi tässä luvussa tuoda esiin sielutieteellisiä näkökohtia suuremmassa määrässä kuin edellisessä. Ensimmäiseksi mainittakoon silloin, että Helena Konttisen saarnaamislahjan ja muiden kykyjen vastapainona tai varjopuolena, tai miten sanoisin, on mahdollisimman selvä hysteria. Helena itse tosin piti loukkauksena, jos joku katsoi hänen taitojaan taudinoireiksi. Hänestä ne olivat yliluonnollisia kykyjä.
Vuonna 1906 tutki häntä Suomen kuuluisin psykiateri, nyttemmin kuollut professori Chr. Sibelius, joka vakuutti hänelle, ettei mitään orgaanista vikaa ollut havaittavissa, mutta jätti tutkittavalleen kuitenkin arvostelukseen, että hän on sairas. Juuri professori Sibelius sittemmin ohjasi minut, ryhdyttyäni tutkimaan unissasaarnaamista, tutustumaan hysteeriseen sielunelämään. "
Totta puhut, kun kerran aikanaan Suomen kuuluisin psykiatri professori Chr. Sibelius oli todennut hänet mieleltään sairaaksi hysteerikoksi, ei sellaisen ihmisen saarnaamiselle mitään arvoa voi antaa.
Niinhän Jeesuskin leimattiin mielisairaaksi ja Paavali.
Ap. t. 26:24
Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut"
"Totta puhut, kun kerran aikanaan Suomen kuuluisin psykiatri professori Chr. Sibelius oli todennut hänet mieleltään sairaaksi hysteerikoksi, ei sellaisen ihmisen saarnaamiselle mitään arvoa voi antaa."
sielunvihollinen yrittää leimata totuuden puhujat mielisairaksi "sinä tyhjänpäivänen, sinä hullu"
Ap. t. 26:24
Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut"
"Totta puhut, kun kerran aikanaan Suomen kuuluisin psykiatri professori Chr. Sibelius oli todennut hänet mieleltään sairaaksi hysteerikoksi, ei sellaisen ihmisen saarnaamiselle mitään arvoa voi antaa."Juuso Naantali 10.11.2006 klo 20.26
---
Helena Konttisesta kertovan kirjan ja osaan ajatella itsekin, joten en tarvitse Voipion tai muidenkaan mielipiteitä.
Tämäkin saitti osoittaa konkreettisella tavalla lahkolaisten sokeuden. Eli kaikki on harhaa ja väärää, mikä ei tule oman lahkon piiristä. Samaan aikaan ollaan täysin sokeita niille harhoille, joita oman lahon piirissä esiintyy.
Herätkää todellisuuteen, hyvät ihmiset.
Me olemme joka ikinen ihminen enemmäntai vähemmän sairaita sekä fyysisesti että hengellisesti joten terveille ja hyville ei edes usko kelpaa
15-16.8.2025 ovat Saaren kirkolla Parikkalassa Orpokotijuhlat, joka alunperin oli lähtöisin Uukuniemeltä Helena Konttisen uniprofetioiden ansiosta. Sinne saapuu mm. maatalousministeri Sari Essayah. Helena Konttinenhan oli köyhä suurperheen emäntä ja hurmosluterilainen. Kun muistamme historiasta, että Helena Konttinen varoitti helluntailaisia ja vapaakirkollisia sekä baptisteja "harhaan" menosta, niin onko nykyisin niin, että siellä Saaren kirkolla "kaikki ovat sulassa sovussa keskenään" niin ettei raja-aitoja enää olekaan? Naispappikin Parikkalasta on mukana juhlissa ja romaneja edustaa Henry Hedman. Ohjelma on nähtävillä: https://orpokotijuhlat.fi/wp-content/uploads/2025/04/orpokotijuhla-ohjelma-2025-07-1.pdf
Miksi he eivät ole kutsuneet pappi Markku Koivistoa ja evankelista Patrik Tiaista Saaren orpokotijuhliin? Johan päiväkodeissakin ei saa puhutella lapsia "tytöiksi" tai "pojiksi" vaan lapsiksi ja he saavat valita lelunsa ja vaatteensa mieltymyksiensä mukaan ja on olemassa "opetushuone", jossa feminiinilapsi ja maskuliinilapsi voivat lähemmin tarkastella toisiaan ja tauoilla käydä samoissa vessoissakin? Onhan se lastenlaulukin "Me ollaan apinoita!" eli missään tapauksessa ei saa puhua sanaakaan Luojasta. Tuomari Nurmiokin lauloi aikoinaan "Daytonin Apinajuttu", joka oli Antti Syrjäniemen vuonna 1929 tekemä kappale. Toivottavasti eivät siellä Saaressa syötä vieraille Bovaer-tuotteita liha- ja maitojalosteiden muodossa. Saa nähdä, lahjoittavatko Arla ja Valio sinne kunnon "pieruvappaat" eväät?
Parhami ja Olseni levitti vierasta henkeä kymmeniin tuhansiin ihmisiin.
Molemmat h-gurut vietiin vankilaan sodomiasta.
Mutta teille se näkyy jäänee ikuiseksi vaivaksi, loput on jo aikoja parantuneet !
En näe että Konttinen olisi ollut Pyhän Hengen työkalu, ennemmin lähimmäksi käyttäytyminen menee Raamatun henkilöön joka kulki Apostolien perässä ja johon ge tuskastuivat.
Enemmänkin kyse taisi olla tietäjähengestä joka vaivasi häntä ja teetätti vaihetuspäiviä ja kaikkea veivaamista.
En näe raitista Hengen läsnäoloa vaan sekavaa sekaannusta tuottavaa touhua.