Täälläkin tuntuu monella olevan tarve lyödä ihmisiin nimilappuja. Uskis, hihhuli, ateisti, agnostikko tms.
En ole ateisti, vaikka minulle on joka käänteessä yritetty niin väittää: en kiistä Jumalan olemassaoloa, koska minulle on yhdentekevää, onko Jumalaa (tässä tapauksessa kristittyjen tarkoittamassa mielessä) olemassa. Vaikka minulla olisi vedenpitäviä todisteita Jumalan olemassaolosta, en voisi "uskoa" häneen palvelemalla häntä, koska en hyväksy hänen kostonhimoista ja egoistista olemustaan (viittaan Raamattuun, Jumalan Pyhään Sanaan).
Ateistin määritelmään en siis sovi. En ole myöskään agnostikko juuri siitä syystä, että Jumalan olemassaolo on minulle yhdentekevää. Agnostikkohan uskoo, ettei Jumalan olemassaolosta voida saada riittävästi todisteita suuntaan tai toiseen. Minua moisten todisteiden etsintä ei edes kiinnosta.
Tuntemistani määritelmistä ajatukseni lienevät kaikkein lähimpänä satanismia, joka mm. hyökkää kristinuskon tekopyhyyttä vastaan. Olen kristinuskon tekopyhyydestä samaa mieltä, mutta minulla ei ole tapana tuomita ihmisten uskomuksia. En myöskään allekirjoita satanismin itsekkyyden ihannetta.
Eli MIKÄ MINÄ OLEN uskontotieteellisestä näkökulmasta?
En ole ateisti, vaikka minulle on joka käänteessä yritetty niin väittää: en kiistä Jumalan olemassaoloa, koska minulle on yhdentekevää, onko Jumalaa (tässä tapauksessa kristittyjen tarkoittamassa mielessä) olemassa. Vaikka minulla olisi vedenpitäviä todisteita Jumalan olemassaolosta, en voisi "uskoa" häneen palvelemalla häntä, koska en hyväksy hänen kostonhimoista ja egoistista olemustaan (viittaan Raamattuun, Jumalan Pyhään Sanaan).
Ateistin määritelmään en siis sovi. En ole myöskään agnostikko juuri siitä syystä, että Jumalan olemassaolo on minulle yhdentekevää. Agnostikkohan uskoo, ettei Jumalan olemassaolosta voida saada riittävästi todisteita suuntaan tai toiseen. Minua moisten todisteiden etsintä ei edes kiinnosta.
Tuntemistani määritelmistä ajatukseni lienevät kaikkein lähimpänä satanismia, joka mm. hyökkää kristinuskon tekopyhyyttä vastaan. Olen kristinuskon tekopyhyydestä samaa mieltä, mutta minulla ei ole tapana tuomita ihmisten uskomuksia. En myöskään allekirjoita satanismin itsekkyyden ihannetta.
Eli MIKÄ MINÄ OLEN uskontotieteellisestä näkökulmasta?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tai ainakin lähellä. Piirua vaille omia ajatuksiani. Mutta onhan se toisaalta kivaa välillä vähän vittuillakin, siis täällä. Onnistuu se tai ei.
>> Eli MIKÄ MINÄ OLEN uskontotieteellisestä näkökulmasta? >>
Arvaus: Opettaja peruskoulun keskiasteella ?
( Oikein terveitä mielipiteitä sinulla, mitään et voi sen vähempää tarvita kuin uskontotieteellistä etikettiä otsaasi selvää omakuvaasi sekoittamaan. )
vilkaisepa minun profiilimääritelmääni! Jospa olet juppihippipunkkari? Tai keksi itse!
"Mielialanvaihtelut ovat vaikuttaneet mun multipersoonaan.
Sanani ja liikkeeni ovat saaneet taiteilijat ideoita versomaan.
Ne tekee tauluja, joissa vesi syttyy tuleen,
kirjoittaa runoja, jotka riimit karkoittaa.
Lennän taas
olen juppihippipunkkari ja vaihdan paikkaa.
Lennän taas
Turha meikäläistä yrittääkään kategoriin laittaa.
Hei, mä lennän taas..."
-Neljä ruusua
A-teisti. A-etuliite ilmaisee sanan negaatiota, eli ateisti = ei teisti. Teisti uskoo transendenttiseen personaaliseen jumalaa/jumaliin, joten loogisesti lopputuloksena olio jonka ei uskomisesta puhutaan, mutta kieltämisestä ei ole mainintaa. Siis hieman tietellisemmästä näkökulmasta. Arkikielessä ateisti sanaa väännetään suuntaan ja toiseen, huolimatta siitä että se on vain termin negaatio, jolla ei ole mitään omaa merkitystä ilman teismin käsitettä. Jyrkkä jumalan kieltäminenhän olisi anti-teismiä....
Tervehdys. Tuo voisi olla aika lähellä ajatusmaailmaasi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Apatheism
Apat(h)eismista on ollutkaan ennen kuullut.
Toisaalta jo se, että kirjoitan tänne ja ruodin omia jumalkäsityksiäni osoittaa, että en voi loogisesti olla apat(h)eisti. Puhun itseni pussiin, kun väitän, ettei minua kiinnosta, onko Jumala olemassa vai ei, koska kuitenkin kulutan aikaani kyseisten asioiden pohtimiseen. Apat(h)eistiahan ei jumalien olemassaolo tai olemattomuus kiinnosta. Hmm...
Uskotko persoonalliseen, kaikkivaltiaaseen, kaikkitietävään luoja-Jumalaan?
On niin monenmoista määritelmää, että ei pysy perässä. Jos vastaan tuohon, että en, olenko ateisti ? Ja jos olen, niin mitä sitten ?
En ollut alkuperäinen kysyjä. Määrittelen itseni 'uskonnottomaksi teistiksi'.
Teisti -> uskot personaalisen transendenttiin jumalaan. Uskonnoton? Uskonto toki käsitteenä triviaali. Miten itse nmäärität "uskonnon"?
***Uskotko persoonalliseen, kaikkivaltiaaseen, kaikkitietävään luoja-Jumalaan?***
Saatanpa uskoakin Raamatun ilmoituksen mukaisen Jumalan olemassaoloon. Mutta "uskovainen" tuskin olen, koska en ole valmis palvelemaan sadistista ja kostonhimoista Luojaa, vaan menen mieluummin vaikka Helvettiin. En silti kumarra sen enempää Saatanaakaan, joten tuskin satanistikaan olen.
Eli mikä minä sitten lopulta olen? Edelleenkin väitän, etten ole ateisti, koska ateistihan kieltää persoonallisen Jumalan olemassaolon mahdollisuuden.
Näyttää siltä, että kristillinen teologia ei yksinkertaisesti tunne/tunnusta tapausta, että joku uskoisi Raamatun mukaisen Jumalan olevan olemassa, mutta kieltäytyy palvomasta/palvelemasta tätä eettisistä tms. vakaumuksellisista syistä? Onko todella näin, että kyseiselle "kategorialle" ei löydy nimitystä? Ja kysyn tätä ihan mielenkiinnosta, koska kuten avausviestissä annoin ymmärtää, erinäiset nimittelyt ja nimilaput ovat sinällään täysin turhia.
"ateistihan kieltää persoonallisen Jumalan olemassaolon mahdollisuuden."
Ja sitäpaitsi virheellinen.
"Atheism - an absence of belief in any gods or deities"
Wikipediasta poimittua. Sinun kannattanee ensi tilassa käydä korjaamassa tuo "virhe".
kuten valtaosa suomalaisista, ev-lut lahkoon kuuluva tapakrisseli, kuten vajaa puolet suomalaisista.
Kuuluvat kirkkoon, eivät usko kirkon opetuksiin mutta ovat toisaalta luoneet itselleen oman jumalan. (Niin toki krisselitkin, mutta he tekevät sen tiukemmin satukirjansa opastamana).
Sinulla vielä sitten korostuu uskiksen ominaispiirre: minä olen oikeassa, koksa uskon oikeaan jumalaan.
Lisävarmuutta asiaan saat koska tiedät jumalasi olevan uniikki, vain sinun palvomasi, joten kukaan muu ei voi olla niin oikeassa kuin sinä.
Ei voi olettaakaan ymmärtävänsä! Erimielisyys välillämme on vain siitä että kumpi?
.D
BTW
..Livin´ in United states over three years...
Jonkin asian olemassaolon mahdollisuuden kieltäminen on aivan eri asia, kuin se, että ei vain usko sen olemassaoloon.
On täysin mahdollista, että huoneesi nurkassa pomppii tälläkin hetkellä näkymätön tonttu. Millään et voi todistaa, että sellaista ei siellä ole. Kiellätkö todella mahdollisuuden, että se on siellä? Teetkö näin kaikkien mahdollisten kuviteltavissa olevien mielikuvitusolentojen osalta?
Muttet kuitenkaan varmaan usko, että huoneesi nurkassa sellainen näkymätön tonttu ole?
Huomaatko eron?
Agnostikko lienee sitä mieltä, että Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa suuntaan tahi toiseen?
Säälin peruskoulun opettajiasi, noin pahasti rajoittuneen ymmärryskyvyn omaava oppilas on varmasti melkoinen rasite.
Argumentit vähissä(kö)?
Teisti uskoo persoonalliseen jumalaan.
Ateisti ei usko persoonalliseen jumalaan.
Gnostikko uskoo, että jumalasta, jos sellainen on, voi saada tietoa.
Agnostikko ei usko, että jumalasta, jos sellainen on, voi saada tietoa.
Ei se oikeasti ole tuon vaikeampaa. Sillä, onko ihminen gnostikko vai agnostikko ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko hän teisti vai ateisti. Teismi ja gnostismi (sekä niiden vastakohdat) kuvaavat eri asiaa, toinen uskoa jumalaan, toinen uskoa siihen, voiko mahdollisesta jumalasta saada tietoa.
Kaikkiin lapsellisiin väitteisiisi on jo vastattu, jos et vieläkään ymmärrä niin vika on kyllä sielläPÄÄSSÄ! :D
Yksinkertainen :D
Tietämätön siitä mitä on ateismi ja teismi.
Teistiltä sinä kyllä ylläolevan perusteella vaikutat....
Mitään ateismin ja teismin "välissä"
Se millainen teisti sinä olet, on sitten eri asia.. lähinnä sinun oma asiasi :D
Teismi ja ateismi ovat vain turhan laveita käsitteitä.
Lähinnä kiinnostaisi tietää, mitä teologia sanoo tuosta edellä mainitsemastani tilanteesta. Eli että ihminen uskoo Jumalan olevan olemassa kuten Raamattu sen ilmoittaa, mutta ei vakaumuksellisista syistä suostu/halua kuitenkaan palvoa kyseistä Jumalaa, vaan on valmis menemään jopa Helvettiin, jos Jumala niin määrää? Eli ajatus menisi joten kuten: "Raamatun ilmoituksen mukainen Jumala on olemassa ja hän on ilkeä ja sadistinen tyranni".
Tällaista mahdollisuutta ei käsittääkseni teologia tunne tai hyväksy eikä sille sikäli ole olemassa omaa nimitystään. Satanismia se ei ainakaan ole.
Joko uskot, kuten teetkin, supernaturalistiseen voimaan! ... tai sitten et.
Näiden kahden sisällä löytyy kyllä yhtä monta näkemystä kuin miestä, tai naista :D
Mutta perusero on tuo, uskot tai et!
Näkemyksesi kuulostaa lähinnä (teistiseltä)satanismilta.
Teologisesta näkökulmasta satanisti lienee lähin käsite, kuten mainitsit. Se ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole sen tyydyttävämpi vastaus kuin teismikään.
Kuten sanottua, termeillä ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä, mutta minua todella kiinnostaa, onko teologiassa käsitelty lainkaan kyseisenkaltaista tapausta? Lähinnähän se muistuttaa jotain Vanhan Testamentin Jobia, joka kiroaa Jumalan tämän julmuuden vuoksi - siis uskoo Jumalaan, mutta "hylkää" tämän (vaikkakin Jobin tapauksessa vain väliaikaisesti).
Taitaa olla niin, että kristillisessä teologiassa automaattisesti oletetaan, että jos uskoo Jumalaan, ei voi lopulta olla antautumatta tämän "rakkauden" edessä (kuten esim. Job). Tai sitten Jumalan hylkääjä on väistämättä "satanisti" - ikään kuin Jumalaa ei voisi hylätä muista vakaumuksellisista lähtökohdista. Tällainen kaksinapainen mustavalkoisuus ei näytä sinänsä olevan kovinkaan yllättävää kristillisessä teologiassa.
Onko täällä mahdollisesti jotain teologia, joka osaisi valaista asiaa kristillisen teologian näkökulmasta?
Käy ilmi juuri tuosta "kristillistä teologia"
Onkos niitä muunkinlaisia? :D
Vakavasti, lähtökohtavirheesi on väärä oletus, teisti=kristitty!
Näinhän ei ole, muslimit, hindut,pakanat.. ja kaltaisesi satanistit ovat kaikki teistejä!
Vaikkei teillä mitään ideologista yhtenäisyyttä olekaan.
Koeta laajentaa tietopohjaasi uskonnoista ja filosofioista ihan omatoimisesti, Siinä on sekin hyvä puoli ettet sen jälkeen enää esitä tänään nähtyjen kaltaisia tietämättömyydestä kumpuavia limboja.
Edelleen kaipaan selvennystä kristillisen teologian näkemykseen asiasta. Sillä ei sinänsä ole mitään tekemistä omien uskonnollisten arvostusteni kanssa - se vain sattuu tässä yhteydessä kiinnostamaan, ja on askarruttanut jo pidempään.
Koska uskot jonkin jumalan olemassaoloon, kuulut siis "pääryhmään" teistit.
Koska uskot kristillisen jumalan olemassaoloon, mutta et halua seurata tämän opetuksia, voisit olla vaikkapa "anti-kristianisti" :D (ja suluissa teisti)
Sinun pitäisi tutkia muita jumaluskoja, josko niistä löytyisi sellainen, jonka olisit valmis hyväksymään niin, että olisit kokonaisuudesta valmis sanomaan sen omaksesi. Vain menemällä syvemmälle, voi löytää tarkemman määritelmän.
Kristillisestä teologiasta minulla ei ole pohjaa, mutta luulisin, että kaltaisesi henkilötyyppi on määritelty. Et varmasti ole yksin...
Elättelee mielessään omakuvaa "yksinäisestä sudesta" ja "kapinallisesta" hänelle olisi nöyryyttävää myöntää tosiasiat.
Tavallinen uskis! Sama se millaisen jumalan olet luonut, omissa päissään kaikki uskikset kuvittelevat mieleisensä jumalan...
Sinua tyydyttää tuossa vaiheesa parhaiten ankara isähahmo jota vastaan kapinoit.
Ongelmasi on se, ettet itse tiedä mistä puhut!
En ole halukas lyömään lukkoon maailmankuvaani suuntaan enkä toiseen - koko ketjun tarkoitus olikin ainoastaan herättää keskustelua.
Oma "todellinen" kantani jääköön salaiseksi - toivottavasti myös itselleni. Näin elämä ei ole turhan jäykkää ja dogmeihin sidottua.
Kiitos myös epäasiallisille kommentoijille! Meitä on moneen junaan... ;)
oman jumalkuvasi? Eli täten et kysynyt tosissasi jumalkuvasi määritelmää, jos sinulla on "todellinen" kanta?
Vastaisin paljon mieluummin asiallisiin viesteihin kuin asiattomiin.
Kristillisestä näkökulmasta.. syy? noh sinä vastustat jumalaa.
Ei ilmiselvästi ymmärrä termien "ateismi" ja "teismi" sisältöä.
Minulla on "todellinen" kanta: omia näkemyksiään ei pidä jumiuttaa johonkin pysyvään muottiin.
Jo Antiikin Kreikassa väittelytaitoa opetettiin arpomalla osapuolten mielipiteet. Asiallisuuden ja asiattomuuden kanssa sillä ei kaiketi ole mitään tekemistä, kuinka "oikeasti" joku on jotain mieltä nimimerkkinsä suojissa.
"Atheism is the disbelief in the existence of deities."
"Theism is the belief in the existence of one or more Gods or deities."
Kyllä on kieltämättä hirvittävän vaikea tajuta. Vähintään neljä tuntia olen jo yrittänyt saada yllä olevasta selvää. :D
Vaikka toki kukin argumenttiensa ja asialliseen kirjoitukseen kykenemisensä tai kykenemättömyytensä mukaan. Sehän on juuri näiden nettikeskustelupalstojen "suola".
Aurinkoa!
Tätä juuri ajan takaa: kristilliset nimilaput ovat mustavalkoisen tuomitsevia. Eihän Jumalan hylkääminen millään tavalla edellytä Saatanan palvomista.
Että ei nimi miestä pahenna eikä mies nimeä. Joten sä olet "vaan" Gugge. Ja toi oli "syvävesisukellusta" tuolla uskontotieteellisen 25 metrin altaan matalammassa päädyssä. Mutta se pitää!
Uskonnollisen fanaatikon vastakohta ei ole fanaattinen ateisti, vaan laupias kyynikko, joka ei voisi vähempää välittää, onko jumalaa olemassa vai ei.
- Eric Hoffer
Onko asia tosiaan mielestäsi näin?
koska hän kärsi kidutus- ja kuolemantuomion ihmisten edestä.
Jos hän olisi lahgettanut ihmisille vain pari viikkoa ehdollista vankeutta ja kärsinyt sen heidän puolestaan, niin tuntuisiko hänen uhrauksensa yhtä vaikuttavalta?
Mitä perinnöllisesti syntistävää ihmiset muuten todellisuudessa tekivät silloin joskus kauan sitten?