Tummaihoiset

Jehovan todistajat ovat erilaisia

Maailmassa, jossa rotuennakkoluulot vallitsevat, Jehovan todistajat erottuvat aivan toisenlaisina. He ovat kansainvälisesti tunnettuja rodullisesta sopusoinnustaan. Tarkkailijat panevat tämän usein merkille heidän suurissa vuosittaisissa konventeissaan.

Esimerkiksi sanomalehti States-Item kirjoitti tästä kertoessaan eräästä suuresta Yhdysvaltojen eteläosassa pidetystä Jehovan todistajien konventista: ”Veljeyden tunne täytti Louisiana Superdomen, kun nuoret ja vanhat, mustat ja valkoiset Jehovan todistajat istuutuivat aloittaakseen kaiken sen, mitä he kokivat – – opintojensa ja osallistumisensa kuluessa. – – Rotuerottelu – – ei ole ongelma Jehovan todistajille.”

Eräässä Etelä-Afrikassa pidetyssä Jehovan todistajien konventissa muuan xhosa-kansaan kuuluva nainen huomautti: ”Ihmeellistä, että täällä Etelä-Afrikassa voivat kaikkien rotujen edustajat olla tällä tavalla yhdessä! Se on aivan erilaista kuin mihin olen tottunut kirkoissa.”

Kun Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Euroopasta tulleet vierailijat osallistuivat Kaukoidässä ja eteläisellä Tyynellämerellä pidettyihin suuriin konventteihin, erään selonteon mukaan ”minkäänlaista rotukiihkoa ei ilmennyt heissä sen enempää kuin heidän isännissäänkään”.

Miljoonat ympäri maailmaa olevat Jehovan todistajat ovat siis erilaisia aidon ykseytensä ja rodullisen sopusointunsa vuoksi. Tosi kristillinen rakkaus sitoo heidät yhteen. On aivan niin kuin Jeesus sanoi tulevankin olemaan: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Johannes 13:35.

Oliko Jumala puolueellinen, kun hän valitsi alkuvaiheessa hallintoelimeen miehiä, joilla oli kaikilla sama rodullinen ja kansallinen tausta — juutalaisuus?

Ei missään tapauksessa. Kaikki Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat juutalaisia. Sitten helluntaina vuonna 33 juutalaiset ja juutalaiskäännynnäiset olivat ensimmäisiä, jotka voideltiin pyhällä hengellä ja jotka pääsivät näin ehdolle Kristuksen taivaallisiksi hallitsijatovereiksi. Samarialaisia ja ympärileikkaamattomia pakanakäännynnäisiä sisällytettiin tähän joukkoon vasta myöhemmin. On siksi ymmärrettävää, että hallintoelin muodostui tuohon aikaan juutalaisista — Jerusalemin apostoleista ja vanhimmista, joista puhutaan Apostolien tekojen 15:2:ssa. Näillä miehillä oli laaja Raamatun tuntemus ja vuosien kokemus tosi palvonnasta, ja heillä oli ollut enemmän aikaa kehittyä kypsiksi kristityiksi vanhimmiksi. (Vrt. Roomalaisille 3:1, 2.)

Siihen aikaan kun Apostolien tekojen 15. luvussa mainittu hallintoelimen kokous pidettiin, monista pakanoista oli tullut kristittyjä. Heidän joukossaan oli afrikkalaisia, eurooppalaisia ja muiden alueiden ihmisiä. Missään ei kuitenkaan kerrota, että ketään näistä pakanoista olisi otettu hallintoelimeen, jotta kristillisyys olisi saatu näyttämään vetoavalta ei-juutalaisten silmissä. Vaikka näillä vastakäännytetyillä pakanakristityillä oli tasaveroinen asema ”Jumalan Israelissa”, he kunnioittivat juutalaiskristittyjen, esimerkiksi tuolloin hallintoelimeen kuuluneiden apostolien, kypsyyttä ja suurempaa kokemusta (Galatalaisille 6:16). Pane merkille Apostolien tekojen 1:21, 22:sta, kuinka suuressa arvossa tällaista kokemusta pidettiin. (Heprealaisille 2:3; 2. Pietarin kirje 1:18; 1. Johanneksen kirje 1:1–3.)

Monien vuosisatojen ajan Jumala oli ollut erikoisella tavalla tekemisissä Israelin kansan kanssa, josta Jeesus valitsi apostolinsa. Se, ettei kukaan apostoleista ollut kotoisin nykyään Etelä-Amerikkana, Afrikkana tai Kaukoitänä tunnetuilta alueilta, ei johtunut erehdyksestä, eikä se ollut epäoikeudenmukaista. Noilta alueilta tulevilla miehillä ja naisilla olisi aikanaan mahdollisuus saada paljon suurempia etuja kuin etu olla apostolina maan päällä, kuulua ensimmäisen vuosisadan hallintoelimeen tai saada mikä tahansa muu nimitys Jumalan kansan keskuudessa nykyään (Galatalaisille 3:27–29).

Eräs apostoli sanoi, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apostolien teot 10:34, 35). Kaikilla on tosiaan erotuksetta mahdollisuus hyötyä Kristuksen lunnaista. Jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansakunnasta otetaan yksilöitä taivaalliseen Valtakuntaan ja suureen joukkoon, joka elää ikuisesti maan päällä.

Monista ihmisistä tulee herkkiä rotu-, kieli- tai kansallisuustaustojen suhteen. Tätä valaisee Apostolien tekojen 6:1:n kertomus eräästä kiistanalaisesta kysymyksestä, joka aiheutti nurinaa kreikan- ja hepreankielisten kristittyjen välillä. Nykyinen herkkätunteisuus kieltä, rotua, etnistä taustaa tai sukupuolta koskevissa kysymyksissä on voinut vaikuttaa meihin lapsuudestamme lähtien tai olemme voineet omaksua sen myöhemmin. Koska näin on hyvinkin voinut käydä, meidän on hyvä ponnistella päättäväisesti ja antaa sen Jumalan näkemyksen muovata tunteitamme ja reaktioitamme, että hänen edessään kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, olipa ulkonainen olemuksemme millainen tahansa. Kun Jumala ilmoitti vanhinten ja avustavien palvelijoiden pätevyysvaatimukset, hän ei maininnut mitään rodusta eikä kansallisuudesta. Ei, vaan hän kiinnitti huomiota siihen, millaisia hengellisiä ominaisuuksia odotetaan niiltä, joita voitaisiin käyttää palvelukseen. Tämä pitää nykyään paikkansa paikallisista vanhimmista, matkavalvojista ja haaratoimistojen henkilökuntaan kuuluvista, aivan kuten se piti paikkansa ensimmäisen vuosisadan hallintoelimestä.

Voihan se tietysti olla tahaton sattuma, että hallintoelin on ollut aina(?) valkoinen. Todennäköisempää olisi kuitenkin, että hallintoelin koostuisi 37% afroamerikkalaisia, kuten JT yhteisö muutenkin rapakon toisella puolella.

http://www.gc.cuny.edu/faculty/research_studies/aris.pdf

Samuel Herd on tummaihoinen hallintoelimen jäsen.
Se siitä.

Tsekkaappa seuran historian hallinto elimen erirotuiset!! Kiitos.