1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, lähetetty julistamaan lupausta siitä elämästä, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
2 rakkaalle pojalleni Timoteukselle. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!
3 Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla-samoinkuin minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani öin ja päivin,
4 haluten, muistaessani kyyneleitäsi, saada sinua nähdä, että täyttyisin ilolla-
5 kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.
6 Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.
7 Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.
8 Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
Paavalin monet kehoitukset viemään evankeliumin ilosanomaa eteenpäin ovat varmaan meitä kannustaneet myös kilvoitteluun.
Eräs kohta noista edellä olevista jakeista taas pysähdytti.
Paavali oli koko ikänsä puhtaalla omalla tunnolla vaeltanut, eli silloinkin, kun hän etsi kristittyjä käsiinsä, mistä moinen.
Oliko oppi ollut sellainen, että sen johdosta Saulus eli oikein, jopa Jumalan silmissä.
Saulus tunsi kirjoitukset jo nuoruudestaan, mutta Kristus ei päässyt sydämmeen.
Tänään hyväksytään opillisesti monet asiat, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olisi ollut eroittamisen aihe seurakunnasta, onko suola poistumassa, vai miksi kaikki hyväksytään,(jääkööt listaamatta) hyväksyykö Jumala, joka on sama eilen tänään ja iänkaikkisesti.
Onko nämä "vesittämiset" lopun ajan merkkejä, miksi opetus on muuttumassa "mauttomaksi", armoa kyllä tarjotaan, vaikka ihminen ei tiedä mihin sitä tarvitsee.
Lopuksi vielä neuvoni, katsokaa elävässä uskossa eläviä romaaneja, he eivät häpeä Kristusta (minä ent. romaani vastustaja)
Room. 1:16,17 ei siis hävetä evankeliumia se on voimaksi ja pelastukseksi.
Siunaten jätän teidät Isän hoiviin, kun tässä alan matkasuunitelmiani tekemään, kiitän jos joku muistaa minuakin rukouksin,t. frihet.
2 rakkaalle pojalleni Timoteukselle. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!
3 Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla-samoinkuin minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani öin ja päivin,
4 haluten, muistaessani kyyneleitäsi, saada sinua nähdä, että täyttyisin ilolla-
5 kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.
6 Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.
7 Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.
8 Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
Paavalin monet kehoitukset viemään evankeliumin ilosanomaa eteenpäin ovat varmaan meitä kannustaneet myös kilvoitteluun.
Eräs kohta noista edellä olevista jakeista taas pysähdytti.
Paavali oli koko ikänsä puhtaalla omalla tunnolla vaeltanut, eli silloinkin, kun hän etsi kristittyjä käsiinsä, mistä moinen.
Oliko oppi ollut sellainen, että sen johdosta Saulus eli oikein, jopa Jumalan silmissä.
Saulus tunsi kirjoitukset jo nuoruudestaan, mutta Kristus ei päässyt sydämmeen.
Tänään hyväksytään opillisesti monet asiat, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olisi ollut eroittamisen aihe seurakunnasta, onko suola poistumassa, vai miksi kaikki hyväksytään,(jääkööt listaamatta) hyväksyykö Jumala, joka on sama eilen tänään ja iänkaikkisesti.
Onko nämä "vesittämiset" lopun ajan merkkejä, miksi opetus on muuttumassa "mauttomaksi", armoa kyllä tarjotaan, vaikka ihminen ei tiedä mihin sitä tarvitsee.
Lopuksi vielä neuvoni, katsokaa elävässä uskossa eläviä romaaneja, he eivät häpeä Kristusta (minä ent. romaani vastustaja)
Room. 1:16,17 ei siis hävetä evankeliumia se on voimaksi ja pelastukseksi.
Siunaten jätän teidät Isän hoiviin, kun tässä alan matkasuunitelmiani tekemään, kiitän jos joku muistaa minuakin rukouksin,t. frihet.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En minäkään tahdo väsyä julistamaan sitä lupausta.
että Paavali oli ihminen, ihmis tarpeineen. Huvikseen kirjoitteli mitä mieleen juolahti, ihmisenä.
Paavali tosin ei kirjoitellut ihan huvikseen, mitä sylki suuhun toi, vaan kirjoitti hengen innoittamana, mitä käskettiin.
Siinä on melkoinen ero, mitä Jumala tahtoo ihmisen kirjoittavan ja mitä ihminen itsestään kirjoittaa.
Raamattu ei muutenkaan ole yhdenkään ihmisen ymmärrettävissä, jollei Henki sitä eläväksi tee.
Kannustetaan kuitenkin tällä tiellä toinen toistamme olipa sit seurakuntamme, mikä kristillinen tahansa.
että Jeesuksesi häpeäisi sinua kirjoitellessasi hänen asiamiehenään härskin hurskaita kolumnejasi.
Ehkä kurituskin on kirjoitusteni mukaista, jo tässä ajallisessa ajassa, et älä ole kade sinäkään, mutkat meillä kaikilla.
Armo on niin ylenpalttinen, et sitä on riittäny minulle, huonoimmallekki, ihan riittämiin.
Armoa kyllä tarjotaan sinullekin, kunhan kelpuutat, sen Kristuksessa.
Joten koitahan sinäkin pärjäillä.
Oon joskus aatellu, et millo minut hylkäät, mut ei saatanakaan ole minua hyljänny, et onhan se lohduttavaa tietää, olevansa vielä kotitiellä.
Tuo oli myös mielenkiintoinen: "Usko, joka oli... isoaidilläsi... äidilläsi... sinulla...". Ettei tämä äitien usko vain ole samaa kuin vihattu isien usko?
Miten luja usko äidillänikin oli, kun luotti Jeesukseen, niin paljon kirjoittaessaan vielä viimeisessä kirjeessään ommalle siskolleen, että Jeesus vielä frihetin pelastaa ja niin siinä kävi, vaan meni kolmetoista vuotta äitini kuoleman jälkeen, ennen kuin minä sain tuon ihana armon vastaanottaa, eli rukous kannattaa.
Te jotka tosiaan rukoilette Isän edessä, niin tämä on yksi vahvistus teille, että äitiemme rukoukset kuullaan, tosin muutkin.
En tosin usko, että kellään tuota uskoa liikaa on, joten tuota uskonkilven vahvistusta tarvitaan.