Jumala on se mitä on.
Jumala on kaiken alku ja loppu, mitään ei ole Jumalan ulkopuolella.
Me elämme Jumalassa.
Me olemme kaikki Jumalan poikia (tyttöjäkin, täytyy sanoa nykyään).
Onko kyseisten kriteerien täyttävä Jumala pilven päällä istuskeleva ukko ? Ei kai ?
Jumala ei siis ole mikään erillinen hahmo. Jokin, joka voidaan havaita. Jumala on kaikki.
Buddhalaisuudessa sanotaan, että me olemme kaikki yhtä. Ei ole erillistä minää.
Nimimerkki Stafroty kiitoksia seuraavsta linkistä:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/index.htm
Kuunnelkaa 'Äänite 70-luvun alusta ...', jos ette koko juttua niin ainakin minuutti 18:00 - 19:00.
Jumala on kaiken alku ja loppu, mitään ei ole Jumalan ulkopuolella.
Me elämme Jumalassa.
Me olemme kaikki Jumalan poikia (tyttöjäkin, täytyy sanoa nykyään).
Onko kyseisten kriteerien täyttävä Jumala pilven päällä istuskeleva ukko ? Ei kai ?
Jumala ei siis ole mikään erillinen hahmo. Jokin, joka voidaan havaita. Jumala on kaikki.
Buddhalaisuudessa sanotaan, että me olemme kaikki yhtä. Ei ole erillistä minää.
Nimimerkki Stafroty kiitoksia seuraavsta linkistä:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/index.htm
Kuunnelkaa 'Äänite 70-luvun alusta ...', jos ette koko juttua niin ainakin minuutti 18:00 - 19:00.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kautta kelluvan rautalaivan..............
henki puhaltakoon lävitsesi.
Ihan kivaa höpötystä taas kerran. Ainoa ongelma tässäkin on että sanahelinä on aina sanahelinää. Sanomalla että "jumala on kaikki" ei oikeasti sano yhtään mitään. Mitäänsanomatonta sanahelinää siis.
Sanomalla, että jumala ei ole mitään, sanotaan kaikki ? Eikö niin ?
Ei todellakaan. En usko että ihminen edes pystyy sanomaan kaikkea. Mutta jumalan kieltäminen on ainakin lähempänä kaikkeutta kuin häneen uskominen.
Mitä mahdat tarkoittaa ?
Kaikkea. Maailmankaikkeus, elämän tarkoitus siis kaikkeus, kaikki.
Et tainnut ymmärtää koko pointtia.
Sinulla on erittäin lattea filosofia. Mutta voi noinkin uskoa.
Lattea mutta todenmukaisempi kuin mielihyväsadut. Minusta on kunniallisempaa jahdata totuutta, joka sattuu kuin tyytyä harhaan, joka miellyttää ja ei ole "lattea".
Totuuden perässähän tässä ollaan. Totuuden miellyttävyydestä ei ole vielä tietoa. Avoimmuus on avain.
Avoimuus on tosiaan avain totuuteen. Liian usein kuitenkin mielihyvähakuisuus rajoittaa ihmisen avoimuutta. Totuutta etsitään tavallaan vaan sieltä missä se vaikuttaa miellyttävältä, ja unohdetaan kokonaan se tärkein, eli totuus.
"Liian usein kuitenkin mielihyvähakuisuus rajoittaa ihmisen avoimuutta."
Filosofia on mielekkäimmän vaihtoehdon valitsemista?
Taitaa jää spragaa, mut mieti...
"Totuuden miellyttävyydestä ei ole vielä tietoa."
Oltiin tossa de Mellon kanssa kahvilla ja mietiskeltiin että mikäs tuosta totuudesta epämielyttävää tekis? Päädyttiin siihen tulokseen että totuuden on oltava miellyttävä...(karkeaa)
de Mello käski kysyä suhtautumistasi epämielyttäviin tapahtumiin matkallasi? Mitäköhän lie tarkottaa...
Oltiin tossa just de Mellon kanssaa himaa päin lähdössä könyymää, kun "sigi" Freud ja "kalle" Darwin soitti lähikippolasta josko jatkoille lähettäis? No eikai sitä nyt kuppiin aleta kesken iltaa sylkemään (mun tokasu) :p
"sigin" kanssa vähän aikaa puhelimessa kerkesin lärväämää ja se sano että hän on erittäin mielissään siitä että suhtautumisemme kutsuun (de Mellon) kanssa oli niinkin positiivista kuin se oli. Ottaen huomioon yhteisen historiamme, johon tapahtumia mahtuu jos jonkinmoisia..mm. "sigin" musta silmä :( (siitä joskus toiste)
"sigi alkoi lopettelemaan" puheluamme ainaiseen positiivisuuteen jankkaamiseen ja negatiivisten asioiden käsittelyn tärkeyteen, nostamatta niitä kumminkaa korkeimmalle jalustalle..plaa plaa (suuta kuivaa)
Löin luurin korvaa kun kuulin "kallen" huutelevan taustalla jotain uskontojen perusteista...siitä sit huomenna ilmeisesti kuullaan? Nyt ottamaan kippoa frendien kanssa ;)
Buddhan sanoin: "Valaistuminen ei ole kärsimystä". Se siis vaikuttaa mielihyvältä, mutta ei sitä kuitenkaan liene loppupeleissä. Valaistunut vain hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat.
Kyllä Jumala on kaikkea tuota mita sanoit. Olemisen perusta. Kaiken takana. Alku ja loppu. Eikä mikään tietty hahmo. Se on se Jumalan persoonaton puoli. Mutta en näe mitään ristiriitaa siinä etteikö Jumala olisi sekä persoonaton että persoonallinen yhtäaikaa. Persoonaton kaikessa suuruudessaan, kaikkeudessaan. Mutta persoonallinen siinä että ihminen ja Jumala voivat kohdata toisensa persoonina. Ja se mitä siinä kohtaamisessa ilmenee ei tietenkään ole juuri mitään siitä mitä hän todella itselleen on.
Todellisuudessa on eri tasoja. Ainakin kokemisen suhteen. Jollain perimmäisellä tasolla olemme yhtä ja yhtä myös Jumalan kanssa. Mutta Jumalaa voi kokea myös tässä arjen tasolla.Silmät auki. Ja erillisenä. Uskotko?
Uskon valaistumisen olevan mahdollista. Riittääkö ?
en taida osata sanoa että mikä riittää. ehkä sekin riittää että yrittää elää oikein. ja on avoin kaikelle. mutta voin olla väärässä. ja kärventyä lopun ikuisuuteni helvetin grillikioskeilla, nakkina paholaisen sämpylässä.
heti kun tajuat että taikausko on taikauskoa, olet valaistunut.
>> Mutta en näe mitään ristiriitaa siinä etteikö Jumala olisi sekä persoonaton että persoonallinen yhtäaikaa. >>
Joskus helpompaa, joskus vaikeampaa tuo ristiriitojen näkeminen.
Toisinaan ei onnistu löytämään esim. evoluutiosta yhtään mitään järkeenkäypää, toisinaan taas ei sellaista jumalväittämää olekkaan joka ei 100% looginen ja uskottava olisi.
Miten käy jos persoonallinen ja persoonaton Jumala tai jotkut heidän osansa kolminaisuudessa sattuvat olemaan erimieltä jostain asiasta ?
Vai eikö tällainen ole mahdollista, eikö jumaluuden kaikilla ilmentymillä yhteensäkään ole kuin yksi vapaa tahto, tai kentien nykyaikana ei enää tahtoa ollenkaan ?
Jos erimielisyys ei ole mahdollinen, onko mielekästä puhua persoonallisesta ja persoonattomasta Jumalasta, ja vielä erikseen Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, ikäänkuin todella olisi useammasta eri vaikuttajasta kysymys ?
de Mellon sanoin: "Täytyy luopua Jumalasta löytääkseen Jumalan". Eli yleisemmin "Saat sen mistä luovut". Käsitteitä, käsitteitä, käsitteitä, niistä on luovuttava.
normaalia uskiskäytöstä.
Mutta totean sinulle saman kuin muillekin, joilla on oma jumalansa: Parasiitti kuolee isännän mukana.
On aina virkistävää saada kuulla palstan tunnustetun älykön viisauksia.
kiusata! Ja se hymy persiisee...
Milloin se kehuminen on kusaamista ollut ?
> Milloin se kehuminen on kusaamista ollut ? <
11.11.2006 klo 20.55
Olin hieman ajattelematon sanomisissani. Mutta sovitaanko niin että vain hiukan, niin en mieltäni pahoita :)
Olen tunnetusti kiltti ihminen.
de Mello: "Täytyy luopua Jumalasta löytääkseen Jumalan"
Terveiset: ympyrää kulkemalla reitti tulee tutuksi. Poistu ympyrästäsi, kävele suoraan ja nauti ;)
Niinhän siinä sanotaankin.
"Jumala on se mitä on."
Luonnollisesti joku , jos olisi, olisi sitä mitä on.
"Jumala on kaiken alku ja loppu, mitään ei ole"
Jos uskoo käsitteeseen kaiken alkuperäisestä luojasta, on hänen oltava kaikesta ulkopuolella ja siis ikuinen.
"Jumalan ulkopuolella."
Nyt siirryit omituiseen tulkintaan. Heh. Jos ajattelet että olemme jumalaista alkuperää tai ominaisuuksiltamme jumalaisia. Luonnollisesti päädymme tähän jos olemme Jumalan kuvia.
"Me elämme Jumalassa."
Siis maailma on sinulle tämä Jumala? Ehei. Se ei ole elinehto kuten happi , vesi tai maa.
Jos uskottelet itsellesi Eläväsi jumalassa tai jumalasta on se samaa kuin ensin keksisi itselleen rinnakkaistodellisuuden ja loisi sinne mielikuvitusystävän ja pelin ehdot.
Harmonialla pyrittiin selittämään jumalaista yhteyttä maailmassa, vaikka kysymys on ihmisen mielen hahmoittamasta asiasta. Tapaamme harmoniaa kaikkialla ja oleellisesti se kuuluu osana fyysistä maailmankaikkeutta, kuten kaaoskin.
"Me olemme kaikki Jumalan poikia (tyttöjäkin, täytyy sanoa nykyään)."
Käännytyksen näkökulmasta , kaikki kuuluisi samaan uskonlahkoon, mutta emme ole kaikki Jumalan. Katsos.. jos ei usko määritelmään jumalasta, luomismyytistä jne.. ei luonnollisesti voi kuulua 'luojalleen'. Jos uskot kuuluvasi jollekin joka on sinut suunnitellut, niin otat kummallisen harppauksen. Kuka on luonut Jumalasi? No Ihminen, sen se teki omaksi kuvakseen.
"Onko kyseisten kriteerien täyttävä Jumala pilven päällä istuskeleva ukko ? Ei kai ?"
Se missä jumalan uskottiin olevan, on taivas. Taivaassa oli ylijumalan paikka muinaisuskonnoissa. Jupiter, Zeus, Thor.
Lähinnä taivaalla tarkoitetaan päänyläpuolella olevaa, toisin sanoen hengenmaailmaa.
"Jumala ei siis ole mikään erillinen hahmo. Jokin, joka voidaan havaita. Jumala on kaikki."
Jotkin uskonnot määrittelevät jumalansa noin ja päätyvät piirroksissaan selittämään jumalan eri olomuotoja, ominaisuuksia. Kuten vaikka hindujumalat, saattavat olla yhden jumalan ilmentymiä vaikka ovatkin eri muodossaan.
Jumalana palvottiin aurinkoakin ja lisäksi joitakin ihmisiä aikoinaan.
"Buddhalaisuudessa sanotaan, että me olemme kaikki yhtä. Ei ole erillistä minää."
Buddhalaisuudessa sanotaan että 'itse', joka luo harhaiseen minä kuvan on ongelma. 'Itse' määrittelee itsensä suhteessa toisiin. Tekojen karman kautta, eli ansioiden siis. 'Itse' tekee valintoja, unohtaen todellisen 'minuutensa', alkuperäisen selkeyden tilan jota etsitään buddhalaisuudessa valaistuksena.
Zenbuddhalaisuudessa kyse on tyhjyyden saavuttamisesta, samasta asiasta mutta eri menetelmin.
Mieli siis tarkertuu joihinkin muotoihin ja omaksuu tarvittavia muotoja. Muodottomuus uskotaan tuovan mahdollisuuden valaistua. Oivaltaa asioita laajemmin. Oivalluskyvystä siis.
Buddhalaisella ei ole lopulta jumalia vaan nekin ovat 'itsen' luomia harhoja, joilla 'itse' miellyttää itseään välttyäkseen kärsimykseltä. Jumala on keksitty lähinnä siksi että pääsisi kärsimyksestä 'ulkoisen auttavan tekijän' avulla.
Toisin sanoen, kun ihminen kohtaa tiedon ja taitonsa rajat, otetaan avuksi jumala ja mennään vielä pidemmälle. Ai missä? No 'Itserakkaudessa' tietysti. ^^
Lähinnä taivaalla tarkoitetaan päänyläpuolella olevaa, toisin sanoen hengenmaailmaa.
Ja dualismin sääntöjen mukaan, alhaalla on materian maailma, toisin sanoen maan kuumuus tulee vastaan kun tunkeudutaan kohti syvyyksiä. Tällekin sitten määriteltiin tehtävänsä, vastakohtainen paikka kuin taivas. Fyysinen , sidottu, kärsimyksen paikka jolla on oma jumalansa.
Kyse on siis jumala parista. Onko raamattu monoteistinen vai polyteistinen?
Nähdäkseni se on polyteistinen. Ainakin dualistinen saatana ja jumalan kanssa.
Polyteistinen jos uskoo enkelit ja pyhimykset ja marttyyrit ja henkiolennot, demonit sun muut.
Monoteistinen jos ajattelee että on vain se Yksi.
Ymmärtääkseni nuo kaikki lauseet löytyvät Raamatusta. Ne ovat sormia, jotka osoittavat jumalaa. Minulla ei ole hajuakaan siitä, mihin ne osoittavat, joten turha kysellä minulta, mitä minä luulen tai uskon. Vielä turhempaa on olettaa uskoja/luuloja valmiiksi minun puolestani.