kun kuolee, stop jätät ruumiisi
ja sinun henkesi nousee yös..
Itse en pelkää kuolemaa, koska
olen ollut läsnä, kun isäni lähti
jonnekkin kauas pois.
Löysin lapseni kuolleena, tunsin kylmän
kuoleman kosketuksen.Hävisin kuolemalle.
Uskon, että ei tämä tähän pysähdy..
Elämä jatkuu..eri muodossa.tunnen
lapseni olevan lähellä minua..
Joskus saan ihanan tuoksun ja
uskon sen olevan lapseni tuoksun.
Joskus vielä kohtaan lapseni..
ja sinun henkesi nousee yös..
Itse en pelkää kuolemaa, koska
olen ollut läsnä, kun isäni lähti
jonnekkin kauas pois.
Löysin lapseni kuolleena, tunsin kylmän
kuoleman kosketuksen.Hävisin kuolemalle.
Uskon, että ei tämä tähän pysähdy..
Elämä jatkuu..eri muodossa.tunnen
lapseni olevan lähellä minua..
Joskus saan ihanan tuoksun ja
uskon sen olevan lapseni tuoksun.
Joskus vielä kohtaan lapseni..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainakin jos uskot aistiharhojasi.
Kuvailetko muutamin sanoin todellisuutta, jonka näet ympärilläsi, että voin saada vihjeen siitä, mikä ei ole mielestäsi aistiharhaa?
Minäkin menetin vasta lapseni ja olen kokenut samantyyppisiä tuntemuksia ja näkyjä. Ne lohduttavat. Älä menetä uskoasi jälleennäkemiseen, sitten joskus.
Kuolemaa ei ole.Se on sananakin pelottava.Pelkäämistä ei ole.On vain siirtyminen erilaiseen olotilaan.Minulle on lähetetty ruusuntuoksua,vaikka toiset ei ole sitä aistineet.Se lähetys oli etiopialaisen kummilapseni isältä.Ynnä paljon muuta on tapahtunut!
Mielestäni kuolema on kaunis. Syksyn ja ruskan muuttuminen kuoleman kautta pehmoiseen talveen... kakofonian ja hysterian vaihtuminen lämpöön ja rauhaan.. Kaikki on vain luontoa ja nyansseja.. niissä asuu kauneus. Unohtakaa viimein kova logiikka ja ajatelkaa pyöreästi.
Kuolema tulee hellän saattajan ominaisuudessa... olen joskus itse meinannut hukkua ja kokemus oli mitä kaunein.. pakokauhu vaihtuu rauhaan ja lämpöön.. todellisuudet ovat vain harsoja.. untuvia, joiden välissä kellumme keveinä.
Ei ole tarvetta perustella asioita itselleen.. näkee, ken tahtoo. En ole välttämättä oikeassa, mutta sillä ei ole väliä, koska elän siellä täysin välinpitämättömänä epäilyksistä. Tunnen oman rakkauteni ja se riittää.
Tunnen oman rakkauteni ja se riittää. Miten kauniisti sanottu. Noin minäkin ajattelen.
En pelkää kuolemaa, mutta en tietenkään tietoisesti sitä haekaan, mutta sitten kun sen aika tulee, tulipa se miten tahansa, niin tiedän, että sen jälkeen en silti ole kuollut, vaan "elän jossain paremmassa", missä kaikki on vielä parempaa...
Tässä mahtavaa tietoa. Suosittelen.
http://www.taivaankaari.fi/esittelyt/sim.html