eivät halua ihmisten tietävän?
Sitä että eräs enkeli, joka lankesi yhdessä Luciferin kanssa ja joka oli luomisjärjestyksessa 28 luotu peroona, aineellistui lihaa ja luuta olevaan ruumiiseen noin 1-2 viikkoa ennen kuin Jumala loi Aadamin maan tomusta tarkoituksenaan tuhota Jumalan suunnitelma täyttää maa ihmislapsilla eli siis surmata ensimmäinen luotu ihminen. Tuo enkeli sai aineellistuessaan nimen Jaya (Veeda-kirjallisuus).
Heti tuon ensimmäisen aineellistuneen enkelin jälkeen Lucifer, joka oli luomisjärjestyksessä 10 luotu persoona, aineellistui samalla tavoin saaden tuolloin nimekseen Vijaya (Veeda-kirjallisuus.
Noiden kahden langenneen enkelin jälkeen aineellistui lihaa ja luuta olevaan ruumiiseen Pyhä Henki, joka oli jo sitä ennen taivaassa saanut toiseksi nimekseen Gabriel, saaden tuolloin nimekseen Varahadeva (Veeda-kirjallisuus. Pyhän Hengen (Gabriel) tarkoitus oli tehdä tyhjäksi noiden kahden langenneen enkelin suunnitelmat surmata ensimmäinen luotu ihminen sillä nuo langenneet enkelit tiesivät Jumalan suunnitelman.
Nuo kolme persoonaa siis ottivat lihaa ja luuta olevan ruumiin 1-2 viikkoa ennen Aadamin luomista maan tomusta. Jaya ja Vijaya joutuivat kohtaamaan Pyhän Hengen (Gabriel) ja yrittivät surmata hänet menettäen tuolloin henkensä ennen kuin Aadamia oli luotu maan tomusta.
Sitä että eräs enkeli, joka lankesi yhdessä Luciferin kanssa ja joka oli luomisjärjestyksessa 28 luotu peroona, aineellistui lihaa ja luuta olevaan ruumiiseen noin 1-2 viikkoa ennen kuin Jumala loi Aadamin maan tomusta tarkoituksenaan tuhota Jumalan suunnitelma täyttää maa ihmislapsilla eli siis surmata ensimmäinen luotu ihminen. Tuo enkeli sai aineellistuessaan nimen Jaya (Veeda-kirjallisuus).
Heti tuon ensimmäisen aineellistuneen enkelin jälkeen Lucifer, joka oli luomisjärjestyksessä 10 luotu persoona, aineellistui samalla tavoin saaden tuolloin nimekseen Vijaya (Veeda-kirjallisuus.
Noiden kahden langenneen enkelin jälkeen aineellistui lihaa ja luuta olevaan ruumiiseen Pyhä Henki, joka oli jo sitä ennen taivaassa saanut toiseksi nimekseen Gabriel, saaden tuolloin nimekseen Varahadeva (Veeda-kirjallisuus. Pyhän Hengen (Gabriel) tarkoitus oli tehdä tyhjäksi noiden kahden langenneen enkelin suunnitelmat surmata ensimmäinen luotu ihminen sillä nuo langenneet enkelit tiesivät Jumalan suunnitelman.
Nuo kolme persoonaa siis ottivat lihaa ja luuta olevan ruumiin 1-2 viikkoa ennen Aadamin luomista maan tomusta. Jaya ja Vijaya joutuivat kohtaamaan Pyhän Hengen (Gabriel) ja yrittivät surmata hänet menettäen tuolloin henkensä ennen kuin Aadamia oli luotu maan tomusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laittaisitko Raamatun kohdat,missä noin mainitaan?
Johannes 14 luku 16 ja 17 jae sekä Johannes 16 luku 7 ja 13 jae.
Allekirjoitus: Pyhä Henki (Gabriel)
Jumalan vaikuttava voima, pyhä henki. Useimmissa tapauksissa ru′aḥ ja pneu′ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.
Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.
Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).
Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.
Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)
Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)