Kirjoitan aivan omasta päästäni, vaikka hakusanalla voisi löytyä ennakoivasta ajosta paljonkin hyvää tietoa.
Liukkaan kelin kursseja on halukkaille, mutta siitäpä en ole varma, onko varsinaista ennakoivan ajon kurssia keksitty, vaikka ennakoivasta ajosta kyllä paljon kijoitetaan, esim. Kari Pitkäsen liikennepalstoilla.
Mutta nyt lähdemme matkalle, jolla opimme ennakoivaa ajamista.
Lähdemme selvänä ajamaan, on ennakoiva ajotapa numero yksi.
Kun elämme nyt talvessa, täytyy aamulla herätä senverran aikaisin, jotta ehtii lämmittämään auton ja rappaamaan kaikki lasit huuruista, jäistä ja lumista puhtaiksi, ellei satu olemaan sisätilalämmitintä.
Lähdemme liikkeelle hyvissä ajoin, jotta ajo ei olis kiireen ja ruuhkaliikenteen sävyttämää ja sitä myöten hermot kireällä.
Iloinen ja reipas mieli ajaessa auttaa havaitsemaan muita tiellä liikkujia.
Taustalla soi vaimeasti rauhallinen musiikki tai paikallisradion ohjelma, mutta ei missään nimessä sellainen jumputtava rokki auton peräkontissa, joka saa jo ulkopuolisen ärsyyntymään itsestä puhumattakaan.
Nuori kuski, jolla tupakka käryää hampaissa ja taustalla soi korvia järisyttävä jysktys, ei ainakaan paranna kuskin liikennetilanteita, vaan hän kiristelee hampaitaan ilme kurtussa koko ajan stressi päällä ja hän ei pysähtele suojateitten eteen ja kiroilee hidastetöyssyjä ja ajaa koko ajan edessäolevan peräpuskurissa kiinni, tehden järjettömiä ohituksia.
Mielentila on ennakoivan ajon oleellinen tekijä, sillä jos mielentila säkenöipi koko ajan hitaammin ajavien vuoksi, hän on riskialtis kolariin.
Mutta ennakoiva ajaja ajatelee tilanteita koko ajan. Niihin ei voi tottua, vaan tilanteita kehittyy koko ajan. Niihin voi turtua ja olla välittämätä.
On perin kummallista, että samankaltaiset kolaritilanteet toistuu tavan takaa, kun seuraa lehtien kolariuutisia.
Luulisi, että joka sellaisen lukee, ajattelisi mielesään, että minäpä otan oppia, sillä en halua ajaa itse sasmanlaista kolaria.
Mitä kovempi on nopeus, sitä valppaammin ja tarkemmin on liikennesilmän pelattava.
Näin ilmeisesti on monen täällä kirjoittavan kohdalla, että he pystyy ajamaan liukkaalla tiellä vielä 140 km/h vauhtia ilman, että sattuu mitään.
Eihän palovakuutustakaan jätetä ottamatta sillä ajatuksella, että mä olen niin tarkka, ettei tulipaloa voi sattua.
Liikenteessä ei voi ajatella olevansa niin taitava, ettei mitään voi sattua.
Siihen, ettei ole sattunut mitään kahteenkymmenen vuoteen, ei voi tuudittautua ja jatkaa samalla tavalla. Jo ikäkin heikentää ihmisen tarkkaavaisuutta.
Kairakettu ajaa kovaa ja sanoo tilannenopeutensa olevan kohdallaan, koska on selviytynyt tähän mennessä hyvin.
Teillä liikkuu päivittäin miljoonia autoja ja niillä tehdään satoja miljoonia ajokilometriä päivittäin.
Jos ajettuja kilometrejä verrataan onnetomuuksiin, niin voimme todeta, että onnekkaasti me osataan kaikki ajaa.
Mutta ne, mitä sattuu, satuttavat meitä ja ovat liikaa. Liikenteessä kuolee ja vammautuu niin paljon porukkaa, että se on liikaa, varsinkin niille, joiden kohdalle se sattuu.
Mutta palataanpa vasrsinaiseen ennakoivaan ajoon.
Usein näkee, kuinka rekat pääsääntöisesti ajavat rajoitinta vastaan, eli niiden vauhti on 90 - 95 km/h. Kun se henkilöautoilija ajaa vain sallittua talvirajoitusta 80 km/h, tulee rekka tietysti perään roikkumaan ja lähellähän sen pitää silloin ajaa, jotta pääsee helpommin ohi.
Siinä henkilöbiilin kuljettajaa hirvittää, että jos nyt edessä tapahtuu jotain sellaista, että joudun voimakkaasti jarruttamaan, rekka liiskaa auttamattomasti päälle.
Miksi rekat eivät voi pysyä 80.n vauhdissa, niinkuin kaikki muutkin. Selitykseksi ei kelpaa, että mulla on kiire, sunnuntai autoilijat väistäkööt tai vielä parempi, pysykköt poissa meidän ammattirahtarien tieltä.
Sanottan nyt Sinivilkun mieliksi, että autetaan sitä rekkaa pääsemään ohi hiljentämällä ja ajamalla niin laitaan, jotta siitä vaarallisesta perässäroikkujasta päästäsiin nopeasti eroon.
Lumipölly on viheliäistä, koska näkyvyys on nolla varsinkin, kun rekka tulee vastaan tai rekka menee ohi.
Tänäkin talvena on jo sattuntu tapauksia, jolloin on ajettu lumipölysä toisen perään.
Kun näkee rekan tulevan vastaan, on jo silloin alettava valmistautumaan pahimman varalle.
Takanatulevia on varoitettava hätävilkuin ja jarruvaloja pumppaamalla samalla kun itse hiljentää vauhtia.
Välimatkan pitäminen on kaiken A ja O lumipöllyisellä tiellä ajettaessa ja tietysti nopeuden pudottaminen, jota monikaan ei halua pudottaa, koska haluaa ajaa yhtä lujaa kaiken aikaa.
Ja suojatiet, järki-ihmisen pitää tajuta, että mennään yli hiljisella nopeudella ja tietysti pysähtymällä, jos joku on jo viereisellä kaistalla pysähtynyt.
Ennakoiva ajaja ei aa vain omat oikeudet mielessään. On otettava huomioon, ettei kaikki noudata liikennesääntöjä varsinkaan risteyksissä.
Vaikka toiset sanoo, että valoristeys on ylitettävä nopeasti ja vielä punaisillakin, koska ehtiihän sitä vielä, ei ennakoivan autoilijan tarvi tehdä niin.
Valojen vaihtumisen pelossa moni ryntää risteykseen vielä, kun on mennyt keltaiset ja punaiset, uskotaan, että vielä mä ehdin.
Risteyksiin ei tarvi olla kiire, sillä vaikka ei jonossa kerkiä vihreiden palaessa mennäkkään, niin seuraavissa vihreissä oletkin sitten ensimmäinen.
Hirvien, porojen, kauriiden jne. päälleajolta ei vältytä sillä, että ajetaan varoitusmerkeistä välittämättä 120 km/h pimeässä ja mutkaisilla tieosuuksilla.
Vaikka ajaa valtatiellä, niin vaara on yhtä suuri, koska jatkuva vastaantulijoiden virta häikäisee, eikä tielle ryntääviä eläimiä ehdi milläön väistelemään.
Kun vähnetää nopeuttaa, voi lohduttautua sillä, että ainakin ehdin paremmin väistämään tai jos törmään, nin seuraukset ovat 70 km,n vauhdissa huomattavasti pienemmät, kuin että ajaisin 120 km.n vauhdilla, jolloin selviämismahdollisuudet ovat olemattomat.
Eräs vauhtimies kertoi eräänä päivänä tapauksen hirvikolarista. Hän sanoi ajaenneen 150 km.n vauhdilla hirveä päin, mutta että hän selvisi siitä kovan nopeutensa ansiosta. Vauhti oli ollut niin kova, ettei hirvi ollut kerinnyt kaatua moottorin päälle, vaan auto oli sukeltanut niin nopeasti alta, jolloin hirvi oli lentänyt katon yli pudoten tyhjälle tielle.
Uskoo, ken haluaa, mutta voi se kova vauhtikin joskus auttaa ja pelastaa.
En suosittele kuitenkaan ottamaan oppia.
Talvikeli on kesäkeliä paljon arvaamattomampaa.
Varsinkin takavetoiset luistelee ja sutii kovasti.
Joskus sitä on sellaisella autolla lystikseen suditeltu ja kyllähän se sudittelu pienessä vauhdissa onnistuukin, mutta mitä enemmän nopeus kasvaa, sitä heikommat on luistelijan hallita autoaan.
Peräänajot on tunnettu jo iät ja ajat, mutta vieläkään eivät autoilijat tiedosta, mikä suuri riski perässä roikkumiseen sisältyy.
Väitetään, ettei kaupunkiajossa ole tarpeen pitää välimatkaa edellä ajavaan, koska ajetaan hiljaisia nopeuksia, mutta kyllä minä olen sitä mielipuolta, että välimatkan järkevyys korostuu myös taajama-ajoissakin.
Talviajo on sellaista aika ajoa, mikä tarkoittaa, että aikaa ajamiseen on varattava aina kesäajoa enemmän. Kun ajamiseen on varattu riittäväasti aikaa, sitä ei tarvitse ajaa niin hermostuneessa ja kiihtyneessä mielentilassa.
Ja siitä perässäroikkujasta pääsee eroon, kun pudottaa nopeutensa niin alhaiseksi, että sen on pakko mennä ohi.
Tämäkään ei onistu joka tilanteessa, kun vastaantulevaa liikennettä on paljon.
Kyllähän sitä voisi Sinivilkun ohjeiden mukaan mennä sivuun ja pysähtyä levikkeelle, mutta jos tämän joutuu tekemään yhtä mittaa, ei sekään ole mielekästä.
Liukkaan kelin kursseja on halukkaille, mutta siitäpä en ole varma, onko varsinaista ennakoivan ajon kurssia keksitty, vaikka ennakoivasta ajosta kyllä paljon kijoitetaan, esim. Kari Pitkäsen liikennepalstoilla.
Mutta nyt lähdemme matkalle, jolla opimme ennakoivaa ajamista.
Lähdemme selvänä ajamaan, on ennakoiva ajotapa numero yksi.
Kun elämme nyt talvessa, täytyy aamulla herätä senverran aikaisin, jotta ehtii lämmittämään auton ja rappaamaan kaikki lasit huuruista, jäistä ja lumista puhtaiksi, ellei satu olemaan sisätilalämmitintä.
Lähdemme liikkeelle hyvissä ajoin, jotta ajo ei olis kiireen ja ruuhkaliikenteen sävyttämää ja sitä myöten hermot kireällä.
Iloinen ja reipas mieli ajaessa auttaa havaitsemaan muita tiellä liikkujia.
Taustalla soi vaimeasti rauhallinen musiikki tai paikallisradion ohjelma, mutta ei missään nimessä sellainen jumputtava rokki auton peräkontissa, joka saa jo ulkopuolisen ärsyyntymään itsestä puhumattakaan.
Nuori kuski, jolla tupakka käryää hampaissa ja taustalla soi korvia järisyttävä jysktys, ei ainakaan paranna kuskin liikennetilanteita, vaan hän kiristelee hampaitaan ilme kurtussa koko ajan stressi päällä ja hän ei pysähtele suojateitten eteen ja kiroilee hidastetöyssyjä ja ajaa koko ajan edessäolevan peräpuskurissa kiinni, tehden järjettömiä ohituksia.
Mielentila on ennakoivan ajon oleellinen tekijä, sillä jos mielentila säkenöipi koko ajan hitaammin ajavien vuoksi, hän on riskialtis kolariin.
Mutta ennakoiva ajaja ajatelee tilanteita koko ajan. Niihin ei voi tottua, vaan tilanteita kehittyy koko ajan. Niihin voi turtua ja olla välittämätä.
On perin kummallista, että samankaltaiset kolaritilanteet toistuu tavan takaa, kun seuraa lehtien kolariuutisia.
Luulisi, että joka sellaisen lukee, ajattelisi mielesään, että minäpä otan oppia, sillä en halua ajaa itse sasmanlaista kolaria.
Mitä kovempi on nopeus, sitä valppaammin ja tarkemmin on liikennesilmän pelattava.
Näin ilmeisesti on monen täällä kirjoittavan kohdalla, että he pystyy ajamaan liukkaalla tiellä vielä 140 km/h vauhtia ilman, että sattuu mitään.
Eihän palovakuutustakaan jätetä ottamatta sillä ajatuksella, että mä olen niin tarkka, ettei tulipaloa voi sattua.
Liikenteessä ei voi ajatella olevansa niin taitava, ettei mitään voi sattua.
Siihen, ettei ole sattunut mitään kahteenkymmenen vuoteen, ei voi tuudittautua ja jatkaa samalla tavalla. Jo ikäkin heikentää ihmisen tarkkaavaisuutta.
Kairakettu ajaa kovaa ja sanoo tilannenopeutensa olevan kohdallaan, koska on selviytynyt tähän mennessä hyvin.
Teillä liikkuu päivittäin miljoonia autoja ja niillä tehdään satoja miljoonia ajokilometriä päivittäin.
Jos ajettuja kilometrejä verrataan onnetomuuksiin, niin voimme todeta, että onnekkaasti me osataan kaikki ajaa.
Mutta ne, mitä sattuu, satuttavat meitä ja ovat liikaa. Liikenteessä kuolee ja vammautuu niin paljon porukkaa, että se on liikaa, varsinkin niille, joiden kohdalle se sattuu.
Mutta palataanpa vasrsinaiseen ennakoivaan ajoon.
Usein näkee, kuinka rekat pääsääntöisesti ajavat rajoitinta vastaan, eli niiden vauhti on 90 - 95 km/h. Kun se henkilöautoilija ajaa vain sallittua talvirajoitusta 80 km/h, tulee rekka tietysti perään roikkumaan ja lähellähän sen pitää silloin ajaa, jotta pääsee helpommin ohi.
Siinä henkilöbiilin kuljettajaa hirvittää, että jos nyt edessä tapahtuu jotain sellaista, että joudun voimakkaasti jarruttamaan, rekka liiskaa auttamattomasti päälle.
Miksi rekat eivät voi pysyä 80.n vauhdissa, niinkuin kaikki muutkin. Selitykseksi ei kelpaa, että mulla on kiire, sunnuntai autoilijat väistäkööt tai vielä parempi, pysykköt poissa meidän ammattirahtarien tieltä.
Sanottan nyt Sinivilkun mieliksi, että autetaan sitä rekkaa pääsemään ohi hiljentämällä ja ajamalla niin laitaan, jotta siitä vaarallisesta perässäroikkujasta päästäsiin nopeasti eroon.
Lumipölly on viheliäistä, koska näkyvyys on nolla varsinkin, kun rekka tulee vastaan tai rekka menee ohi.
Tänäkin talvena on jo sattuntu tapauksia, jolloin on ajettu lumipölysä toisen perään.
Kun näkee rekan tulevan vastaan, on jo silloin alettava valmistautumaan pahimman varalle.
Takanatulevia on varoitettava hätävilkuin ja jarruvaloja pumppaamalla samalla kun itse hiljentää vauhtia.
Välimatkan pitäminen on kaiken A ja O lumipöllyisellä tiellä ajettaessa ja tietysti nopeuden pudottaminen, jota monikaan ei halua pudottaa, koska haluaa ajaa yhtä lujaa kaiken aikaa.
Ja suojatiet, järki-ihmisen pitää tajuta, että mennään yli hiljisella nopeudella ja tietysti pysähtymällä, jos joku on jo viereisellä kaistalla pysähtynyt.
Ennakoiva ajaja ei aa vain omat oikeudet mielessään. On otettava huomioon, ettei kaikki noudata liikennesääntöjä varsinkaan risteyksissä.
Vaikka toiset sanoo, että valoristeys on ylitettävä nopeasti ja vielä punaisillakin, koska ehtiihän sitä vielä, ei ennakoivan autoilijan tarvi tehdä niin.
Valojen vaihtumisen pelossa moni ryntää risteykseen vielä, kun on mennyt keltaiset ja punaiset, uskotaan, että vielä mä ehdin.
Risteyksiin ei tarvi olla kiire, sillä vaikka ei jonossa kerkiä vihreiden palaessa mennäkkään, niin seuraavissa vihreissä oletkin sitten ensimmäinen.
Hirvien, porojen, kauriiden jne. päälleajolta ei vältytä sillä, että ajetaan varoitusmerkeistä välittämättä 120 km/h pimeässä ja mutkaisilla tieosuuksilla.
Vaikka ajaa valtatiellä, niin vaara on yhtä suuri, koska jatkuva vastaantulijoiden virta häikäisee, eikä tielle ryntääviä eläimiä ehdi milläön väistelemään.
Kun vähnetää nopeuttaa, voi lohduttautua sillä, että ainakin ehdin paremmin väistämään tai jos törmään, nin seuraukset ovat 70 km,n vauhdissa huomattavasti pienemmät, kuin että ajaisin 120 km.n vauhdilla, jolloin selviämismahdollisuudet ovat olemattomat.
Eräs vauhtimies kertoi eräänä päivänä tapauksen hirvikolarista. Hän sanoi ajaenneen 150 km.n vauhdilla hirveä päin, mutta että hän selvisi siitä kovan nopeutensa ansiosta. Vauhti oli ollut niin kova, ettei hirvi ollut kerinnyt kaatua moottorin päälle, vaan auto oli sukeltanut niin nopeasti alta, jolloin hirvi oli lentänyt katon yli pudoten tyhjälle tielle.
Uskoo, ken haluaa, mutta voi se kova vauhtikin joskus auttaa ja pelastaa.
En suosittele kuitenkaan ottamaan oppia.
Talvikeli on kesäkeliä paljon arvaamattomampaa.
Varsinkin takavetoiset luistelee ja sutii kovasti.
Joskus sitä on sellaisella autolla lystikseen suditeltu ja kyllähän se sudittelu pienessä vauhdissa onnistuukin, mutta mitä enemmän nopeus kasvaa, sitä heikommat on luistelijan hallita autoaan.
Peräänajot on tunnettu jo iät ja ajat, mutta vieläkään eivät autoilijat tiedosta, mikä suuri riski perässä roikkumiseen sisältyy.
Väitetään, ettei kaupunkiajossa ole tarpeen pitää välimatkaa edellä ajavaan, koska ajetaan hiljaisia nopeuksia, mutta kyllä minä olen sitä mielipuolta, että välimatkan järkevyys korostuu myös taajama-ajoissakin.
Talviajo on sellaista aika ajoa, mikä tarkoittaa, että aikaa ajamiseen on varattava aina kesäajoa enemmän. Kun ajamiseen on varattu riittäväasti aikaa, sitä ei tarvitse ajaa niin hermostuneessa ja kiihtyneessä mielentilassa.
Ja siitä perässäroikkujasta pääsee eroon, kun pudottaa nopeutensa niin alhaiseksi, että sen on pakko mennä ohi.
Tämäkään ei onistu joka tilanteessa, kun vastaantulevaa liikennettä on paljon.
Kyllähän sitä voisi Sinivilkun ohjeiden mukaan mennä sivuun ja pysähtyä levikkeelle, mutta jos tämän joutuu tekemään yhtä mittaa, ei sekään ole mielekästä.
Vastaukset 47
Vanhimmat
etsisit pätkän köyttä, rasvaisit sen ja sitten etsisit jonkin syrjäisen puun oksan ja ripustaisit itsesi siihen.
Typerät juttusi ovat todella typeriä.
että rekat ajavat 90-95km/h. Sä puhut paskaa ÄIJÄLÄ
Typerys olet sinä itse köysijuttuinesi. Minähän haluan elää vanhaksi ja toivon samaa kaikille muillekkin tielläliikkujille, että muistaisitte ajaa ennakoivasti ja säästyisitte pahalta äkkikolarilta, josta voi olla seurauksena elinikäinen invaliditeetti tai matka hornaan paholaisen luo hiiliä lapioimaan.
Älä enää viitsi laskea leikkiä tieliikenne turvallisuusasioilla.
Hyvä että olet tyytyväinen, ja avohoidossa.
Moni täällä on vain laskenut leikkiä ja kirjoittanut puuta heinää.
Minä olen aidosti tosissani, enkä halua puhua lööperiä.
Kuvitteleppa itsesi kolariosapuoleksi. Olet ajanut varomattomalla ohituksella kolarin paikassa, jossa näkyvyys oli huono.
Kähiset henkitoreissasi ja veri valuu suusta ja korvista. Seuraavat 2 kuukautta makaat lasaretissa kipujen ja kärsimysten miehenä ja kiroat elämäsi.
Hoitaja tuo allesi ankan, johon voit tehdä tarpeesi, kun et itse pysty.
Minulla on sellainen käsitys, että teihin sattuu ja kolahtaa lujasti minun totuuden sanat liikenteestä. Ja koska ette kestä kuulla totuuksia, se saa teidät raivon valtaan.
Ota vaarin totuudet ennakoivasta ajotavasta, et menetä mitään.
Sinunlaisesi ylivarovaiset autoilijat ovat yhtä suuri vaara liikenteessä, kuin kaaharitkit.
Väistelet autollasi päästäisen kokoisia eläimiä ja laitat HÄTÄVILKUT PÄÄLLE REKAN LÄHESTYESSÄ.!!!!
Autoilu on sinulle nähtävästi niin suuri pelon aihe, että sinun pitäisi siirtyä julkisten käyttäjäksi.
Ei taida olla tutkimuksia, kummat ovat pahempia, kaaharit ja rattijuopot, vasi ylivarovaiset kuskit.
Hätävilkut ovat myös ennakoivia varoituksia varten, vaikka kukaan ei osaa käyttää niitä kuin vasta sitten, kun mälli on jo ajettu.
Hätävilkkuista on se hyöty, että silloin ainakin takanatuleva perässäroikkuja viimeistään havahtuu.
Älä vääristele sanomisiani. En ole sanonut väistelleeni päästäisen kokoisia, mutta orava on jo senverraqn kookas, että mielelläni jarrutan ja säästän kurren hengen ja toivon samalla, ettei perässäni roikuttaisi, jotta vosin väistää eläinten lisäksi myös humalaisia, lapsia, hirviä ja toista nysväriä.
Oma ajoni ei pelota minua lainkaan, mutta toisten ajotyyli pelottaa. Miksi esim. pitää aina ajaa niin lähellä, mitä vaikeaa siinä on jättää sitä väliä.
Kukaan ei ole vielä kyennyt kertomaan muuta, kuin vain, en minä tiedä.
Puhutaan ns. kokovartalokortsusta, joka tuntui sinulle tässä taannoin olevan uusi käsite. Pitäisikö elämää elää pussista käsin? Ajetaan autolla, jotta opitaan ajamaan ja osataan ajaa autolla. Jos elät varomalla joka hetken, voi se varovaisuus koitua pahemmaksi onnettomuudeksi. Aistit peliin liikenteessä ja keskitytään ajamaan!
Tarkka lukija olet sinäkin. Muuten hauska kommentti sinulta, mutta kun et sinäkään tahdo pysyä itse asiassa, vaan menee aina asian vierestä.
Kyllä kaikki osaa ajaa. Minäkin osaa ajaa rekkaa suoraan eteenpäin, mutta peruuttaessa menis kuviot sekaisin.
Kerran yksi rekkakuski heitti minulle, että kuules Äijälä, jos saat peruutettua tuon rekan tuohon solaan, saat satamarkkaa.
En alkanut edes kokkeilemaan, sillä niin taitavia ovat vain oikeat rekkakuskit.
Kyllä pirulauta varominen on esim. vaarallisisssa töissä asia, joka pitäis aina olla päänupissa etualalla.
Olen työmaalla jatkuvasti seuraamassa tilanteita, etteihän satu mitään ikävää.
Nostan heti mekkalan, jos turvallisuusasiossa lipsutaan.
Kyllä mun mielestä liikenteessäkin pitää olla työturvallisuus etualalla, vaikka olis vaan sunnuntaiautoilija.
Tähän tarvittais vähitään psykologi kolmanneksi pyöräksi, onko ylivarovaisuus sairasta.
Mutta järkivähäni sanoo, että meillä useimmilla alivarovaisuus on enemmän käytössä
Missä kohtaa on lipsahtanut viereen? Tietty joskus saattaa pasmat seota, mutta täytyy yrittää pitää ajatukset suunnilleen kasassa, kun kirjoittelee näitä, toisinaan huvittaviakin juttuja.
Kukaan ei kiellä ennakoivaa ajotapaa eikä varovaisuutta liikenteessä, tiettyyn pisteeseen asti. Kun varominen menee överin puolelle, niin homma kääntyykin päälaelleen ja "arkajalka" muuttuukin toisille riskitekijäksi. Tämä oli pointtini, joko valaistuit?
Pois liikenteestä jos et pysty ajamaan mininopeuksia..
vain yhteen asiaan, on niin pitkä tuo litaniasi, etten viitsi kaikkeen puuttua.
>>Kun näkee rekan tulevan vastaan, on jo silloin alettava valmistautumaan pahimman varalle.
Takanatulevia on varoitettava hätävilkuin ja jarruvaloja pumppaamalla samalla kun itse hiljentää vauhtia.
Tietääkseni Suomessa on hätävilkun käyttö kielletty ajon aikana?
En tietenkään tarkoittanut, että joka kerta pitää toimia kuvaamallani tavalla.
Hätävilkku ei ole mielestäni vain sitä varten, että sitä käytetään vain silloin, kun hätäpaska on jo housussa, vaan että sitä vois käyttää jo uhkaavan hädän varalle.
Tälläinen hätä on, kun edessäsi ja takanasi ajaa auto letka kovassa lumipyryssä satasen vauhtia ja rekka tulossa vastaan.
Nyt pitäisi hiljentää, mutta kun se takanatulija on niin lähellä ja viimeistään rekan kohdatessa se takanatulija ja edessäni olevat eivät näe mitään, enkä minäkään näe edessäni ajavaa.
Pöllyävän rekan tai lumiauran nähdessään lähestyvän on vauhtia hiljennettävä, koska en voi tietää, aikooko edessäni oleva hiljentää tai älyääkö takanani tuleva hiljentää.
Minun on äkkiä saatava viestitetyksi takantulijalle, että mä aijon hiljentää paljon ja mikäpä sen parempi kuin hätävilkku, jolloin tyhmempikin tajuaa, että kaverilla on asiaa, mun pitää hiljentää.
Tässä ei ole kysymys leikkimisestä, eikä joulukuusena olosta. Kahta välinettä suomalaiset autoilijat eivät osaa käyttää, ne ovat äänimerkki ja hätävilkku. Ei sitä hätävilkkua kannata sakon pelossa jättää käyttämättä, sillä jos sen avulla pelastuu uhkaavasta tilanteesta, ei sakot merkitse vaakakupissa mitään.
Sinä kyllä muistat mollata varovaisia ajajia ja siinä se sinun suurin syntisi ja erheesi ovat.
...onko niin, että tietääkseni laki kieltää hätävilkut ajon aikana?
PS. "kovassa lumipyryssä satasen vauhtia" ei aja edes "Tojo-Kölli" (vaikka olenkin sitä mieltä, että nykyrajoitukset ovat minimi, eikä maksiminopeuksia), miten ihmeessä satasta ajaisi "ÄIJÄLÄ" ja muut nysvärit?????
Lait on tehty sitä varten, että niitä voi rikkoa.
Ja eikö ole niin, että tämän lain rikkominen on siitä pienimmästä päästä, mitä voidaan liikennerikkomuksia tehdä.
Hätävilkkujen käyttö ei todellakaan ole iso liikennerikos, jos vertaa sitä vaikka huimiin ylinopeuksiin tai suojatien ylitys niin, että törmää jalankulkijaan.
Halusin tällä lumipyryesimerkillä osoittaa, että se tavallinen taavi, joka ajaa kovaa lumipyryssä, havahtuu kuitenkin viime hetkellä hiljentämään, mutta ei huomaa sitä, että se takanatulija pamauttaa perään. Itse en tietenkään aja satasta lumipyryssä, mutta silti on vaaranpaikka, jos ajankin 70.n vauhtia ja hiljennän 50,n vauhdiksi kohtaamistilanteessa lumiauran kanssa, jolloin takana tulija voi yhäkkin pömäyttää perääni, ellei ole sitä turvaväliä.
Pilkille lähtijöille on jonkin verran kursseja tarjolla, mutta minäpä yritän muutamalla sanalla antaa asiallisia ohjeita, koska selvästikään kaikki eivät ole kursseilla käyneet, eikä näitä asioita ehkä edes käsitellä siellä.
Jos on tarkoitus yöpyä kesämökillä, jota muutoin pidetään kylmillään, niin on ensiarvoisen tärkeää saapua mökille hyvissä ajoin ja laittaa mökki lämpenemään. Pilkille ei saa olla niin kiire, ettei ensin varmistu siitä, että mökin oven saa avattua ja lämmöt päälle. Ruokien ja juomien lisäksi on tärkeää ottaa vaihtovaatteita mukaan, sillä avantoon pudotessa niille voi löytyä todellista käyttötarvetta, vaikka muuten joku ei viitsi edes kalsareitaan vaihtaa edes saunan jälkeen.
Jos lämmitys tapahtuu puita polttamalla, niin kylmä piippu ei ehkä vedä heti. Sen vuoksi ei kannata heti täyttää pesää puilla, sillä piippu voi vetää väärään suuntaan ja savut tulevat sisälle. Piipun pellit kannattaa avata vähintään puoli tuntia ennen kuin tulet aikoo sytyttää ja silloinkin aluksi vain pienet tulet, jotta varmistutaan vedon käynnistymisestä oikeaan suuntaan.
Kylmillään ollutta saunaa kannattaa myös hieman esilämmittää. Kun tulet on saatu sytytettyä, niin voi jo ottaa ensimmäisen konjakin, tai oluen. Sitten voikin jo lähteä pilkille, mutta jäiden kantavuus täytyy tietysti varmistaa. Missään tapauksessa heikoille jäille ei kannata lähteä. Välillä pitää käydä sen verran jaloittelemassa, että käy lisäämässä puita pesään, nimittäin pilkkimisen päätyttyä lämmin mökki on huomattavasti kylmää mökkiä mukavampi.
Ennakoiva pilkillelähtijä ei siis mitenkään voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että putoaa avantoon, mutta jos niin kuitenkin kaikesta huolimatta käy, niin ennakoimalla sellainen tilanne on tietysti täysin poissuljettu, että avantoon pudottuaan joutuisi lähtemään kännipäissään ja alastomana paluureissulle.
Kaikki eivät ehkä tiedä jutun taustaa, mutta Äijälä kertoi taannoin pudonneensa pilkkireissulla kännipäissään avantoon ja kertomansa mukaan ajoi autolla alastomana hitaasti kotiinsa poliisit perässään. Mökin ovikaan ei kuulemma ollut auennut, eikä saunaa oltu osattu lämmittää.
Uskokoon kuka haluaa, minä en ainakaan, juttu vaikutti jostain lainatusta muutellulta. Jos se känniajelu on kuitenkin totta, niin selvää kuskia peräävä Äijälä on kyllä varsinainen pelle saarnoineen.
Miksi puhut aidanseipäästä, kun piti puhua ennakoivasta ajosta.
Ainakin olet tarkkaan lukenut kirjoituksiani, joten ainoa plussa tulee siitä.
Ennakoiva pilkkireissu ei kuulu tähän palstaan, vaikka se hyvin ennakoiva olikin ja josta voi ottaa oppia, eikä mene oppi hukkaan, sillä jäihin putoaa jatkuvasti kalamiehiä syystä tai toisesta, kun ei ollut ennakoitu reissua etukäteen.
Eikai sullekkaan ole outo termi tämä ennakoiva ajaminen. Olisin toivonut sinun kirjoittavan itse aiheesta, eikä minun vanhoista töppäyksistä.
Viinan takia kuolee tuhansia työikäisiä vuodessa, joten siitä puhuminen ei ole turhaa sinultakaan.
Minulla oli tilanteessa kuitenkin vielä järkeä senverran tallessa, että tajusin ajaa oikeaa tilannenopeutta, eli niin hiljaa, että kylmästä kangistunut ja humalainen pysyy tiellä.
Minä sentään kehtaan myöntää, että on niitä töppäyksiä sattunut, mitä te muut ette koskaan tunnusta, muuta kuin vain sen, että olette vuorenvarmoja ratin pyörittäjiä, jotka voitte ajaa
aina yhtä lujaa kelissä kuin kelissä ja toisen perässä.
Kyllä ennakoivaan ajoon kuuluu pilkkireissutkin. Pitää osata ottaa huomioon vapaa-ajan mahdolliset kohellukset niin, että ei tarvitse syyllistyä rattijuopumukseen.
Kirjoitit itsekin: "Lähdemme selvänä ajamaan, on ennakoiva ajotapa numero yksi".
Jokainen meistä töpeksii, se on varma juttu se! Eri asia on sitten, moniko ottaa opikseen virheistä.
Voinen tunnustaa, että on tuota pari-kolme kertaa oltu kuormurin kanssa aika kiperässäkin kiipelissä. Joka kerralla keli on ollut sellainen, että olisi pitänyt vaan vetää verhot kiinni ja katsoa seuraavana päivänä uudestaan. Vaan aina ei homma mene sen yksinkertaisen kaavan mukaan, johtuen useista sellaisista seikoista, joihin itse oli aika hankala vaikuttaa. Yhdessäkään tapauksessa ei tullut henkilövahinkoja, koska vastapuolta (henkilöä) ei ollut. Yhdessä tapauksessa pysäköity henkilöauto sai "pusun" ja meni vähän rutuille, mutta siitä saa kiittää kyseisen pitäjän tiemestaria (n. 30 senttiä lunta tiellä ja kivikovat, jäiset penkat ohjasivat mäessä peräedellä tultaessa "pikku kattilan" päälle, kun vauhti loppui mäkeen tultaessa kesken). Muuten on nämä pari muuta olleet puhtaita tieltä suistumisiä, toinen n. kävelyvauhdista ja toinen paikaltaan.
Ootkos nyt tyytyväinen?
Aijonkin tästedes kunnioittaa raskasta liikennettä vielä paremmin kuin tähän asti.
Raskaalle kalustolle jaksaa antaa tietä, sekä olla haittaamatta heidän matkantekovaan, mutta sunnuntaiautoilijoista ei ole niin väliä.
Kun iso auto tulee perääni, hiljennän vauhtia, jotta se pääsisi nopeammin ohi.
Uskon, että ne, jotka työnään ajavat. eivät tahallaan piruile, niinkuin me muut pikkuauton kuskit.
Hätävilkut päälle, kun rekka tulee lumipöllykelillä vastaan... Hullua touhua!
Ja tämänkin sepustuksen meille tarjosi ÄIJÄLÄ, jonka mielestä lievä ylinopeus on rikos, josta pitäisi rangaista angarasti. Oikeasti kyseessä on rike, josta saa pienen sakon. Uskon enemmän yleiseen oikeuskäsitykseen ja lainlaatijoihin, että esim. myymälävarkaus on ankarammin rangaistava asia (isommista varkauksista, petoksista, jne. puhumattakaan) kuin rikesakolliset liikennerikkeet. Rikolliset tekee noita rikoksia, joihin tarvitaan erilainen mielenlaatu ja "rohkeus" kuin rikkeiden tekemiseen. Tavallinen kansalainen ei moisiin yksinkertaisesti pysty.
Antaisiko ÄIJÄLÄn tiukennettu rangaistuskäytäntö myymälävarkaudesta kuolemantuomion? Vai oisko käytäntö noiden kohdalla sitten lievennetty?
Mietitäänpä tätä hetki, kunnes tuo ajatusten tonava taas tulvii uudelleen yli äyräidensä...
Moneen ongelmaani. Kiitos nyt tästä suuresta-avusta jota olet jakanut meille "maanmatosille". Jotka emme pärjää teidän amatöörien valloittamassa maassamme,liikenteen saralla.
Kiitos vielä,,, ja kumarrus.
Nyt uskallan lähteä liikkeelle varoen ja peläten,eniten itseäni. Muistanko kaiken kirjoittamasi.
Ei minulle tarvitse pokkuroida, mitäs miä, vanha ikäloppu äijänkäppyrä.
Kai kirjoituksessani oli ainaski hitunen asiaakin.
Sanoinhan, että aika moni on selvinnyt, kun verrataan ajettuja kilometrimääriä.
Mutta kyllä sitä toheloijaanni ja näiden kirjoitusten sanoma pitäisi mennä juuri heille, eikä teille, jotka ajatte järki kouransilmässä.
Pelkäänpä, ettei näitä juttuja lue ne sankarit ja suharit, jotka päivittäin koheltavat ja aiheuttavat onnettomuuksia.
Liikenneopetus pitäisi saada oppiaineeksi jo koulujen ala-asteille.
Minä kiteyttäisin neuvosi kahteen asiaan
1. turvaväli
2. tilannenopeus
Nämä kun pitää kohdallaan kaikissa tilanteissa, niin ollaan jo aika pitkällä. Moni kolari jää syntymättä.
Latteuksia, latteuksia,
rajoitustenmukaan on oikeassa.
Minä en teissä muissa näe muuta kuin todella huolestuttavia asenteita!
Kaikista vastauksistaq näkee, ettei asenteet liikenneturvallisuuteen ja ennakoivaan ajoon ole lähestulkoonkaan kohdallaan.
Sinulla oli ja se lämmittää vanhaa sydäntä.
Moni kolari jäisi syntymättä, mutta kuka olisi niin viisas, että pystyisi sanomaan, mistä johtuu, että näitä oikeita asennekasvatuksia vihataan, niinkuin täälläkin mitäänsanomattomista vastauksista selvästi käy ilmi
Jos turvaväli ja sopiva tilannenopeus on latteuksia, niin mikä sinun mielestä on liikenteessä liikkumisessa tärkeätä?
Mahdollisimman usein huippunopeutta ajo vai?
On todellakin ällistyttävää, että lentoliikenteessä, laivaliikenteessä sekä myös junaliikenteessä turvallisuus menee kaiken edelle, mutta autoillessa näin ei saisi olla.
Kun tällä palstalla yrittää ylläpitää turvallisuushakuista asennetta, niin heti on nysväri.
Minä on todellakaan ole mikään tientukko, mutta ajan rajoitusten mukaan ja sopivaa tilannenopeutta. Erityinen ärtymyksen aihe on liian pieni turvaväli. Itse pyrin pitämään sen kohdallaan.
Sanokaa nyt kaikki kaaharit, että valitsetteko mieluummin sen lentoyhtiön, joka ei ikinä ole myöhässä vai sen lentoyhtiön, jonka kone tulee ehjänä perille?
Valitsen tietysti sen lentoyhtiön, joka ei ole koskaan myöhässä, koska ilman myöhästymistä sen täytynee myöskin olla luotettava ja tulla aina ehjänä perille.....
Ymmärsitpä hienosti. Estonia-laivakin halusi pysyä aikataulussa. Ei sekään laiva aikaisemmin ollut koskaan uponnut.
Minulla oikein kyyneleet valuu silmistä, että löytyy järkevästi ajattelevia immeisiä.
Kävin tässä lentäen helsingissä ja turvatarkastukset olivat huippuluokkaa.
En viitsinyt lähteä ajamaan autolla, kun on näitä halpalentojakin.
Toden totta, lento, laiva ja junaliikenteessä ei turvallisuudesta tingitä tippaakaan, mutta kun puhutaan rekkaliikenteestä, ei turvallisuustekijät ole läheskään kohdallaan.
Talvisilla liukkailla huonoilla teillä rekat paahtaa ja niiden perävaunut heittelehtii puolelta toiselle.
Kuskit ajavat väsyneinä ja uupuneina ja moni kärsii uniapneasta.
Oma lukunsa ovat venäläiset rekat, jotka ovat aikapommeja teillämme.
Se on silla lailla, että kelin mukaista nopeutta pitää ajaa. Ja kun näin ei valtaosa halua ajaa ja osa haluaa, niin vastakkain asetteluahan siitä tulee.
Itse vihaan perässäroikkujia ja olen joka päivä ärtynyt heidän takiaan.
...elikkä ko. laivaliikennereitillä olisi ollut joku toinenkin vaihtoehto? Hidas mutta turvallinen?
Ja juurihan sanoit, että laivaliikenteessä otetaan huomioon kaikki turvallisuusseikat?
Kyllä mä uskon ymmärtäväni, mitä ajoit takaa, mutta vertauksesi ei ollut kovin onnistunut :-)
Selvennän: Estonia yritti pysyä aikataulussa ja sen seurauksena upposi, kun keulaportti ei kestänyt aallokon rynkytystä.
Aikataulussa pysyminen oli tärkeämpää kuin turvallisuus. Lopputulos oli, että aikataulussakaan ei pysytty tällä kertaa.
Hiljaisempi vauhti olisi rynkyttänyt sitä keulaporttia pienemmällä voimalla aaltoja vasten ja keulaportti olisi saattanut kestää.
Muistelisin, että tutkijalautakunta päätyi tällaiseen selitykseen. En ota kantaa mihinkään salaliittoteorioihin, eikä se enää kuulukään tähän asiaan.
http://www.liikenneturva.fi/fi/liikennekasvatus/iakkaat/ikaautoilijan_kuntokurssi.php
Joo, olen ikäautoilija, mutta ei minusta silti tule parempaa autoilijaa, vaikka kävisin kyseisen kurssin.
Olin kerran liukkaan kelin ajokurssilla.
Enhän minä pysynyt radalla ollenkaan, kun piti väistellä esteitä ja tehdä hienoja äkkikäännösjarrutuksia.
Autoni meni joka kerta mihin sattuu ja opettaja hermostui ja sanoi: Kuulehan Äijälä, et sinä näy oppivan, mutta yhden hyvän neuvon voin sinulle antaa. Aja aina niin hiljaa, ettei sinulle tule mitään yllätyksiä vastaan! Vastasin: Kuule, juuri näinhän minä olen tähän asti aina tehnytkin ja olen pysynyt tiellä, vaikka liukasta olis ollut.
Rajoitinta vasten,huhhuhuhuhhuu mitä väitteitä ja vielä 90-95km/h.ensinnäkin rajoitin säädetään enintään 85km/h ja siksi toiseksi ne jotka posottaa rajoitinta vasten on aika pieni vähemmistö rekkakuskeista ja kolmanneksi näistä perässä roikkujista niin eiköhän ne ole joitain muita kuin rekkakuskeja esim.10.11 klo 06.00-8.00 ylivieska-oulu väli ajoin rekallanin82km/h ja ohitseni ajoi n50 h-autoa .MIten se on mahdollista koska kyseisellä osuudella ei ole yli80 aluetta??????????Nämä ne minun mielestäni on niitä liikenteen vaarantajia vai mitä???
On kanssa tullut huomattua, ettei henkilöautoliikenteessä kaikille ole vielä talvirajoitukset astuneet voimaan.
>>vai ajaa rekat pääsääntöisesti Rajoitinta vasten,huhhuhuhuhhuu mitä väitteitä ja vielä 90-95km/h.ensinnäkin rajoitin säädetään enintään 85km/h ja siksi toiseksi ne jotka posottaa rajoitinta vasten on aika pieni vähemmistö rekkakuskeista
Rajoittimet ovat ihmisen tekemiä, ihminen voi niitä myös peukaloida.
Mutta montako rekkaa sinut on 80 alueella ohittanut? vai onko niin ,että ne ohittelijat on lähes sata prosenttisesti h-autoja.Täytyy muistaa ,että rajoittimen ronkkiminen on rikos ,mutta niin on myös ylinopeuden ajaminen.Kumpiko on isompi rikos??????Samakait se on sitten rajoittimia rukata jos kerta ylinopeutta SAA ajaa vai mitä?Itse ajan lähes poikkeuksetta rajoitusten mukaan koska minulle on yks ja sama olenko sadan kilometrin matkalla viittä minuuttia myöhemmin perillä ,itse asiassa en ole koskaan saanut ylinopeus sakkoja 12 vuotisen ajourani aikana ja polttoainetta kuluu huomattavasti vähemmän kuin rajoitinta vasten pärräämisessä ja mikä parasta olen tuntityöläinen eli saan joka minuutista rahaa eli miksi repiä???????????
Minäkin istunut h-auton kyydissä joka ajoi 250km/H eikä mitään järkeä.
se nyt tähän liittyy?
>>Mutta montako rekkaa sinut on 80 alueella ohittanut? vai onko niin ,että ne ohittelijat on lähes sata prosenttisesti h-autoja.>Täytyy muistaa ,että rajoittimen ronkkiminen on rikos ,mutta niin on myös ylinopeuden ajaminen.Kumpiko on isompi rikos??????>Samakait se on sitten rajoittimia rukata jos kerta ylinopeutta SAA ajaa vai mitä?>Itse ajan lähes poikkeuksetta rajoitusten mukaan koska minulle on yks ja sama olenko sadan kilometrin matkalla viittä minuuttia myöhemmin perillä ,itse asiassa en ole koskaan saanut ylinopeus sakkoja 12 vuotisen ajourani aikana ja polttoainetta kuluu huomattavasti vähemmän kuin rajoitinta vasten pärräämisessä ja mikä parasta olen tuntityöläinen eli saan joka minuutista rahaa eli miksi repiä???????????
Hassu juttu että aina raskastakalustoa "haukutaan".
Ajavat ylinopeutta? Entks kun ajelin itse Raskaalla 11.11 n.600km yksikään raskas ei saavuttanut minua enkä minä saanut ketään kiinni.
navigaattorin mukaan nopeuteni oli 82-83km/h.
Tosin kaikki ohittajat olivat kylläkin h-autoja,toiset kiittivät vielä heittelemällä loskaa maskille! jos uskaltavat ohittaa voisivat edes ajaa vasenta kaistaa hieman pidemmälle,mutta kun on kova kiire takaisin ennen kuin keltainen viiva loppuu.
Paras ohitus oli kun h-auton takavaloja ei pelkurinpuolelta nähnyt ennen kuin se on edessä.
(palaa takaisin omalle kaistalle niin läheltä auton keulaa).
ketkähän niitä ylinopeutta ajavat olivatkaan?