1. maailmansodassa Mannerheim soti Puolassa saksalaisia vastaan. Venäjän armeijan upseerina Mannerheim ei tiennyt että suomalaiset poliitikot puuhaavat sodan käydessä kuumimmillaan - maanpetosta.
Jääkäreitä koulutettiin salaa tuolloisen vihollisen eli Saksan armeijassa, Mannerheimin ollessa valmiina antamaan henkensä Tsaarin, Venäjän - ja Suomen Suurruhtinaskunnan puolesta. Kun Mannerheim kuuli maanpetoksesta - hän yritti estää vihollisen kouluttamien jääkäreiden käytön Suomen sisällissodassa. Suomen tulisi taistella itsenäisyytensä ilman vieraan vallan apua. Tosin punaisten rosvojoukon kukistaminen oli pääasia.
Mannerheim suunnitteli vielä 20-luvun alussa Venäjän sisällissodan jatkuessa, yhdessä venäjän valkoisten upseerien kanssa Bolshevikkien kukistamista Pietarissa. Suomalaiset poliitikot sen sijaan valmistelivat jo sotilasliittoa Saksan kanssa tavoitteenaan saada Saksalta apua Itä-Karjalan valloittamiseen. Suomi oli valmis jopa valitsemaan saksalaisen kuninkaan maan johtoon ja alistamaan ulkopolitiikkansa Saksan määräysvaltaan. Hinnaksi asetettiin apu Itä-Karjalan valloittamiseksi. Itä-Karjalan valloitusta ja liittämistä Suomeen perusteltiin heimoajatuksella ja Venäjän heikkoudella.
Saksa kuitenkin hävisi 1. maailmansodan ja sotilasliitto sekä kunigashanke kaatuivat Saksan mukana - vallankumoukseen ajautunut Venäjä ennätti tekemään sitä ennen nöyryyttävän Brest-Litovskin rauhansopimuksen Saksan kanssa. Venäjä menetti Puolan ja Baltian, Suomi sai Leninin tunnustamaan itsenäisyyden. Lenin vertasi Brest-Litovskin rauhansopimusta maantierosvon tekemään ryöstöön.
Suomessa Leninin toivoma punaisten kapina saatiin kukistettua, ainoastaan Mannerheimin suunnitelmat Pietarin bolshevikkien kukistamiseen ja Tsaarinvallan palauttamiseen epäonnistuivat.
Suomen 20-luvun ulkopolitiikan tavoitteena voidaan sanoa olleen Itä-Karjalan valloitus, uskomattomalta tuntuva suunnitelma realisoitui hyökkäyksessä Aunuksen v. 1919, valloitussotaa käytiin epävirallisesti mutta suomalaisten poliitikoiden siunauksella. Sotaretki päättyi katastrofiin mutta sillä oli yksi Suomen kannalta merkittävä seuraus. Suomen hyökkäys Neuvosto-Venäjälle rikkoi kansainliitonkin mukaan Tarton rauhansopimusta. Tämä on Suomessa unohtunut.
Viimeiset suomalaiset sotajoukot poistuivat Itä-Karjalasta vasta 1922. On ironista että juuri näihin Suomen rikkomiin Tarton rauhan rajoihin "Karjalan palauttajat" edelleen vetoavat.
Aunuksen sotaretki ja keskinäiset epäluulot häiritsi maiden suhteita niin paljon että Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen vasta 1934. Aunuksen sotaretki johti myös Karjalassa asuvien suomalaisten karkoituksiin Siperiaan - Valkoisen Suomen vieressä ei saanut olla epäluotettavia aineksia. Saman kohtalon koki etelässä tsetseenit jotka avustivat saksalaisia. Stalinin terrori ei tuntenut armoa poliittisesti epäluotettavia henkilöitä saatikka kansoja kohtaan.
Suomen ja Saksan sotilasyhteistyö sai uutta henkeä Hitlerin valtaantulon myötä. Kansallissosialismin aate herätti 30-luvun Suomessakin ihailua ja Saksan nopea nousu Versaillesin nöyryyttävän rauhansopimuksen jälkeen sai vanhan liittolaisen tuntemaan itsensä jälleen vahvaksi. Suomessa vieraili säännöllisesti saksalaisia sota-aluksia ja Turun telakalla suunniteltiin saksalaisia sukellusveneitä. Saksan ja Suomen suhteet elivät kukoistuskauttaan. Suomen tieteen ja taiteen eliitti, Arvo Ylpöstä alkaen suomen eliitti pyöri Saksassa.
NL syytti Suomea toistuvasti Itämeren turvallisuustilanteen kärjistämisestä sodan partaalle - NL:ssa epäiltiin jopa suoranaista sotilasliittoa Suomen ja Saksan välillä. Suomi ja Viro sopivat lisäksi suomenlahden sulkemisesta joka oli selkeästi NL:a vastaan suunnattu sotilaallinen hanke. Stalin epäili myös Iso-Britanniaa joka oli 20-luvulla lähettänyt joukkojaan Venäjän valkoisten tueksi.
Mutta Suomea ei kiinnostanut yhteistyö länsivaltojen kanssa - Suomi tiesi että Itä-Karjalan valloittamiseen se ei saisi länsivaltojen hyväksynttä saatikka tukea. Saksa oli sen sijaan luvannut Suomelle Itä-Karjalan jo ennen 1. maailmansodan päättymistä. Tätä ei Suomessa unohdettu. 30-luvun puolivälissä Itä-Karjalan valloitussuunnitelmista puhuttiin taas avoimesti. AKS ja muut fasistiset järjestöt nostivat päätään.
Sota leijui jo ilmassa kaikkialla Euroopassa.
Stalin etsi 30-luvulla länsiliittoutumalta suojaa Hitleriä vastaan, Ranska solmikin puolustusliiton NL:n kanssa 1935. Iso-Britannia ajoi Saksan suuntaan myöntyväisyyspolitiikkaa ja suhtautui epäilevästi Staliniin, tämä johti siihen että NL:n-Ranskan ja Iso-Britannian sotilasliiton sijasta Stalin solmi Hitlerin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Hitlerin ja Stalinin hyökkäämättömyyssopimuksen saneli Stalinin NL:n heikkous ja Saksan sotasuunnitelmat lännessä. Hitlerin 20-luvulla julkaisema Main Kampf julisti avoimesti Saksan tavoitteita valloittaa elintilaa idästä. Stalin osti lisäaikaa varustautua, Stalinin mukaan NL oli 50 vuotta eurooppaa jäljessä ja kykenemätön vastaamaa Hitlerin hyökkäykseen.
Stalinin ja Hitlerin hyökkäämättömyyssopimus ja salainen lisäpöytäkirja etupiireistä johti Suomen kannalta arvaamattomiin seurauksiin. Hitler oli pettänyt Suomen poliitikkojen saksalaismyönteisen ydinjoukon. 1939 painajainen toteutui kun NL tiesi Suomen jääneen yksin. Saksalaismyönteistä politiikkaa harrastanut Valkoinen Suomi laitettaisiin polvilleen lyhyellä sodalla. Aunuksen sotaretki tuntuisi suomalaisista tämän jälkeen eväsretkeltä.
Suomi kesti hädin tuskin kevääseen 1940. Länsiliittouman tarjoama apu Suomelle sai Stalinin pysäyttämään hyökkäykseen. Todellinen apu tuli kuitenkin toisaalta. Hitler kehoitti suomalaisia suostumaan kaikkiin rauhanehtoihin - Suomen armeijalla olisi vielä käyttöä. Suomi käytännössä kieltäytyi länsiliittouman tarjoamasta avusta. Hyvin pian välirauhan jälkeen Natsi-Saksan armeija sai luvan joukkojen läpikulkuun Suomen kautta. Suomi avasi myös lentokenttänsä, pian lapissa oli enemmän saksalaisia sotilaita kuin lapissa väestöä. Suomen pohjoinen armeija alistettiin Saksalaisten komentoon.
Suomalaiset saivat pian kuulla operaatio Barbarossasta, Saksa hyökkäisi salamasodalla NL:oon - ja Suomi auttaisi siinä. Kun Hitler julisti radiossa sodan NL:lle - Suomi mainittiin aseveljenä. Leningradin pommitukset toteutettiin Suomen lentokentiltä. NL vastasi pommittamalla Suomen alueelta toimivia saksalaisia lentokoneita. Suomi katsoi NL:n hyökännenneen vaikka ainakin yksi suomalainen lentokone osallistui Leningradin pommitukseen.
Itä-Karjalan valloitusretki toteutui helpommin kuin oli osattu odottaa. Talvisodassa menetetyt alueet saataisiin korkojen kera takaisin. Suomen Saksan suurlähettiläs vaati jopa Leningradin tuhoamista.
Mutta kun Saksan sotaonni kääntyi Staliningradissa ja NL keskitti enemmän sotavoimia Suomen rintamalle - sotaonni kääntyi. Iso-Britannia oli jo julistanut sodan Suomelle ja USA uhkasi tehdä samoin jos Muurmanskin rataa ei pidettäisi auki. Suomessa tätä tosin pidettiin Mannerheimin ansiona.
Lopun tiedättekin.
Mitä tästä opimme. Emme mitään. Tulevaisuus on hyvin unohdettua menneisyyttä.
Jääkäreitä koulutettiin salaa tuolloisen vihollisen eli Saksan armeijassa, Mannerheimin ollessa valmiina antamaan henkensä Tsaarin, Venäjän - ja Suomen Suurruhtinaskunnan puolesta. Kun Mannerheim kuuli maanpetoksesta - hän yritti estää vihollisen kouluttamien jääkäreiden käytön Suomen sisällissodassa. Suomen tulisi taistella itsenäisyytensä ilman vieraan vallan apua. Tosin punaisten rosvojoukon kukistaminen oli pääasia.
Mannerheim suunnitteli vielä 20-luvun alussa Venäjän sisällissodan jatkuessa, yhdessä venäjän valkoisten upseerien kanssa Bolshevikkien kukistamista Pietarissa. Suomalaiset poliitikot sen sijaan valmistelivat jo sotilasliittoa Saksan kanssa tavoitteenaan saada Saksalta apua Itä-Karjalan valloittamiseen. Suomi oli valmis jopa valitsemaan saksalaisen kuninkaan maan johtoon ja alistamaan ulkopolitiikkansa Saksan määräysvaltaan. Hinnaksi asetettiin apu Itä-Karjalan valloittamiseksi. Itä-Karjalan valloitusta ja liittämistä Suomeen perusteltiin heimoajatuksella ja Venäjän heikkoudella.
Saksa kuitenkin hävisi 1. maailmansodan ja sotilasliitto sekä kunigashanke kaatuivat Saksan mukana - vallankumoukseen ajautunut Venäjä ennätti tekemään sitä ennen nöyryyttävän Brest-Litovskin rauhansopimuksen Saksan kanssa. Venäjä menetti Puolan ja Baltian, Suomi sai Leninin tunnustamaan itsenäisyyden. Lenin vertasi Brest-Litovskin rauhansopimusta maantierosvon tekemään ryöstöön.
Suomessa Leninin toivoma punaisten kapina saatiin kukistettua, ainoastaan Mannerheimin suunnitelmat Pietarin bolshevikkien kukistamiseen ja Tsaarinvallan palauttamiseen epäonnistuivat.
Suomen 20-luvun ulkopolitiikan tavoitteena voidaan sanoa olleen Itä-Karjalan valloitus, uskomattomalta tuntuva suunnitelma realisoitui hyökkäyksessä Aunuksen v. 1919, valloitussotaa käytiin epävirallisesti mutta suomalaisten poliitikoiden siunauksella. Sotaretki päättyi katastrofiin mutta sillä oli yksi Suomen kannalta merkittävä seuraus. Suomen hyökkäys Neuvosto-Venäjälle rikkoi kansainliitonkin mukaan Tarton rauhansopimusta. Tämä on Suomessa unohtunut.
Viimeiset suomalaiset sotajoukot poistuivat Itä-Karjalasta vasta 1922. On ironista että juuri näihin Suomen rikkomiin Tarton rauhan rajoihin "Karjalan palauttajat" edelleen vetoavat.
Aunuksen sotaretki ja keskinäiset epäluulot häiritsi maiden suhteita niin paljon että Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen vasta 1934. Aunuksen sotaretki johti myös Karjalassa asuvien suomalaisten karkoituksiin Siperiaan - Valkoisen Suomen vieressä ei saanut olla epäluotettavia aineksia. Saman kohtalon koki etelässä tsetseenit jotka avustivat saksalaisia. Stalinin terrori ei tuntenut armoa poliittisesti epäluotettavia henkilöitä saatikka kansoja kohtaan.
Suomen ja Saksan sotilasyhteistyö sai uutta henkeä Hitlerin valtaantulon myötä. Kansallissosialismin aate herätti 30-luvun Suomessakin ihailua ja Saksan nopea nousu Versaillesin nöyryyttävän rauhansopimuksen jälkeen sai vanhan liittolaisen tuntemaan itsensä jälleen vahvaksi. Suomessa vieraili säännöllisesti saksalaisia sota-aluksia ja Turun telakalla suunniteltiin saksalaisia sukellusveneitä. Saksan ja Suomen suhteet elivät kukoistuskauttaan. Suomen tieteen ja taiteen eliitti, Arvo Ylpöstä alkaen suomen eliitti pyöri Saksassa.
NL syytti Suomea toistuvasti Itämeren turvallisuustilanteen kärjistämisestä sodan partaalle - NL:ssa epäiltiin jopa suoranaista sotilasliittoa Suomen ja Saksan välillä. Suomi ja Viro sopivat lisäksi suomenlahden sulkemisesta joka oli selkeästi NL:a vastaan suunnattu sotilaallinen hanke. Stalin epäili myös Iso-Britanniaa joka oli 20-luvulla lähettänyt joukkojaan Venäjän valkoisten tueksi.
Mutta Suomea ei kiinnostanut yhteistyö länsivaltojen kanssa - Suomi tiesi että Itä-Karjalan valloittamiseen se ei saisi länsivaltojen hyväksynttä saatikka tukea. Saksa oli sen sijaan luvannut Suomelle Itä-Karjalan jo ennen 1. maailmansodan päättymistä. Tätä ei Suomessa unohdettu. 30-luvun puolivälissä Itä-Karjalan valloitussuunnitelmista puhuttiin taas avoimesti. AKS ja muut fasistiset järjestöt nostivat päätään.
Sota leijui jo ilmassa kaikkialla Euroopassa.
Stalin etsi 30-luvulla länsiliittoutumalta suojaa Hitleriä vastaan, Ranska solmikin puolustusliiton NL:n kanssa 1935. Iso-Britannia ajoi Saksan suuntaan myöntyväisyyspolitiikkaa ja suhtautui epäilevästi Staliniin, tämä johti siihen että NL:n-Ranskan ja Iso-Britannian sotilasliiton sijasta Stalin solmi Hitlerin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Hitlerin ja Stalinin hyökkäämättömyyssopimuksen saneli Stalinin NL:n heikkous ja Saksan sotasuunnitelmat lännessä. Hitlerin 20-luvulla julkaisema Main Kampf julisti avoimesti Saksan tavoitteita valloittaa elintilaa idästä. Stalin osti lisäaikaa varustautua, Stalinin mukaan NL oli 50 vuotta eurooppaa jäljessä ja kykenemätön vastaamaa Hitlerin hyökkäykseen.
Stalinin ja Hitlerin hyökkäämättömyyssopimus ja salainen lisäpöytäkirja etupiireistä johti Suomen kannalta arvaamattomiin seurauksiin. Hitler oli pettänyt Suomen poliitikkojen saksalaismyönteisen ydinjoukon. 1939 painajainen toteutui kun NL tiesi Suomen jääneen yksin. Saksalaismyönteistä politiikkaa harrastanut Valkoinen Suomi laitettaisiin polvilleen lyhyellä sodalla. Aunuksen sotaretki tuntuisi suomalaisista tämän jälkeen eväsretkeltä.
Suomi kesti hädin tuskin kevääseen 1940. Länsiliittouman tarjoama apu Suomelle sai Stalinin pysäyttämään hyökkäykseen. Todellinen apu tuli kuitenkin toisaalta. Hitler kehoitti suomalaisia suostumaan kaikkiin rauhanehtoihin - Suomen armeijalla olisi vielä käyttöä. Suomi käytännössä kieltäytyi länsiliittouman tarjoamasta avusta. Hyvin pian välirauhan jälkeen Natsi-Saksan armeija sai luvan joukkojen läpikulkuun Suomen kautta. Suomi avasi myös lentokenttänsä, pian lapissa oli enemmän saksalaisia sotilaita kuin lapissa väestöä. Suomen pohjoinen armeija alistettiin Saksalaisten komentoon.
Suomalaiset saivat pian kuulla operaatio Barbarossasta, Saksa hyökkäisi salamasodalla NL:oon - ja Suomi auttaisi siinä. Kun Hitler julisti radiossa sodan NL:lle - Suomi mainittiin aseveljenä. Leningradin pommitukset toteutettiin Suomen lentokentiltä. NL vastasi pommittamalla Suomen alueelta toimivia saksalaisia lentokoneita. Suomi katsoi NL:n hyökännenneen vaikka ainakin yksi suomalainen lentokone osallistui Leningradin pommitukseen.
Itä-Karjalan valloitusretki toteutui helpommin kuin oli osattu odottaa. Talvisodassa menetetyt alueet saataisiin korkojen kera takaisin. Suomen Saksan suurlähettiläs vaati jopa Leningradin tuhoamista.
Mutta kun Saksan sotaonni kääntyi Staliningradissa ja NL keskitti enemmän sotavoimia Suomen rintamalle - sotaonni kääntyi. Iso-Britannia oli jo julistanut sodan Suomelle ja USA uhkasi tehdä samoin jos Muurmanskin rataa ei pidettäisi auki. Suomessa tätä tosin pidettiin Mannerheimin ansiona.
Lopun tiedättekin.
Mitä tästä opimme. Emme mitään. Tulevaisuus on hyvin unohdettua menneisyyttä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siitä seurasi Itä-Euroopalle puoli vuosisataa punaista kurjuutta ja terroria. ½ vuosisataa ihmisoikeusrikkomusta punaisen uskonnon nimeen.
Muutama huomautus:
Toisessa kappaleessa oleva maininta, ettei Mannerheim olisi sallinut jääkäreiden käyttöä sisällissodassa ei pidä paikkansa.
Se mitä Mannerheim yritti estää, oli että Saksalle esitetään avunpyyntö. Tämän avunpyynnön perusteella tulikin sittemmin saksalaisia joukkoja Suomeen.
Mitä tulee jatkosodan alkamiseen, ei asia liene aivan niin yksinkertainen. Kyllä Suomi ilmeisesti tiesi hyökkäyksestä ja lähti sittemmin mukaan, mutta Suomen armeija oli kuitenkin ryhmittynyt puolustukseen Saksan hyökkäyksen alettua eikä voinut heti liittyä siihen mukaan.
Suomalaisesta lentokoneesta kuulen tässä ensimmäisen kerran.
Vielä voi mainita, että kyllä USA:kin julisti Suomella sodan, koska Suomi ei lopettanut hyökkäyksensä vaadittuun päivään mennessä, vaan vasta sen jälkeen kun asetetut tavoitteet oli saavutettu. Niihin ei Murmanskin radan katkaiseminen kuulunut.
Suomalaisten vapaaehtoisten tekemä hyökkäys Aunukseen 1919 ei voinut rikkoa Tarton rauhaa, joka solmittiin vasta 1920.
Viimeiset suomalaisten sissien tekemät rajaloukkaukset tapahtui 1922 - 2 vuotta Tarton rauhansopimuksen jälkeen.
Suomen armeija ei ollut mukana edes Aunuksen retkellä, joka sekin päätyi Tarton rauhaan.
vanhaksi kun vielä eläisi että joskus tajuaisi mitä tälläinen lause käytännössä tarkoittaa:
"Kyllä Suomi ilmeisesti tiesi hyökkäyksestä ja lähti sittemmin mukaan..."
Suomi tiesi? Suomi? Kun juuri se on ongelmana ettei meistä kukaan tiedä kuka tiesi ja mitä.
Marraskuussa 1921 Suomen rajalle Tuulivaaraan kerääntyneet "karjalan metsäsissit" (3500) ja suomalaiset heimosoturit (500) joukossa 27 jääkäriä valtasivat Vienan ja Pohjois-Aunuksen.
Joukot vetäytyivät Suomen puolelle helmikuussa 1922, Venäjä syytti Suomea Tarton rauhansopimuksen rikkomisesta.
Punaisen stalinistin näkemys, jossa voidaan uskotella mitä tahansa. Suomi ei uhannut N:liittoa kuin Stalinin harhaisissa aivoissa ja aivopestyjen raukkojen ajatuksissa vielä tänäkin päivänä, Suomi EI hyökännyt Neuvosto-Venäjälle.
Tarton rauha solmittiin vuonna 1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän kanssa. Rauha loi normaalit suhteet maiden välille. Suomi sai historialliset rajansa ja Petsamon ja Neuvostoliitto lupasi Itä-Karjalan autonomian.
Tarton rauhansopimus on viimeimen rauhansopimus Suomen ja N:liiton välillä, joka solmittiin ilman pakotteita ja yhteisymmärryksessä, sen sinä tietenkin olet jättänyt sanomatta.
Maaliskuussa 1922 Suomen hallitus allekirjoitti Puolan, Viron ja Latvian kanssa puolustusliittosopimuksen, mutta eduskunta EI hyväksynyt sitä, ja se jäi Suomen osalta vahvistamatta. Tämän jälkeen Suomen ainoaksi ulkopoliittiseksi vaihtoehdoksi jäi liittoutumattomuus. Suhteet Neuvostoliittoon KEHITTYIVÄT kuitenkin 1920-luvun loppua kohden vähitellen PAREMMIKSI. Vuonna 1932 maat allekirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen.
2. Molotov-Ribbentrop -sopimus
23.8.1939 Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit allekirjoittivat ns. salaisen lisäpöytäkirjan, joka edellytti Baltian ja SUOMEN kuulumisen Neuvostoliiton poliittiseen vaikutuspiiriin. Neuvostoliitto vaati heti samana vuonna Suomelta alueluovutuksia vedoten Leningradin ja Suomenlahden alueen puolustus- ja sodanuhkariskeihin. Neuvostoliitto oli liittynyt Saksan sotilaspoliittiseksi kumppaniksi.
3. Talvisota 1939-1940
Suomen hallitus piti tärkeänä maansa puolueettomuutta ja alueen koskemattomuutta eikä voinut hyväksyä aluevaatimuksia. Neuvostoliitto IRTISANOI MAITTEN VÄLISEN hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään sen hyökättyä Suomeen.
Kätevästi unohdetaan Stalinin rikokset, joukkomurhat ja N:liiton ainainen halu valloittaa lisää elintilaa.
vaan kyseessä oli julma yritys laajentua, imperialismi. Itä-Euroopalle olikin täysin sama kumpi voitti, Stalin vai Hitler. Seurasi pelkkää ankeutta.
toisella suupielellä, ja toista vetää itkuun.
Juttusi ensimmäisen ja viimeisen lauseen välissä on sovittamaton ristiriita, jota et ehkä itse huomaa, kun katselet kaikkea yhdestä, varsin aggressiivisesta näkökulmasta.
Ristiriita sisältyy tähän: pitääkö meidän ajatella Stalinia sairaana yksilönä, so. "harhaiset aivot" omaavana hirmuhallitsijana (ensimmäinen lause), vai pitääkö Stalin kuvitella täysjärkiseksi, loputtoman pahaksi "rikolliseksi" (viimeinen lause), jota kenties kannusti terve miehinen maailmanvalloitusmentaliteetti...?
Stalin oli joko sairas ihminen joka teki sairaan ihmisen tekoja, joiden selittämiseksi täytyy ottaa huomioon psyykkinen sairaus, tai sitten tekoja on selitettävä "järkevältä" pohjalta ikään kuin niihin ei sisältyisi "epäjärkevyyttä". Missä selittämisen rajat kohdallasi kulkevat?