Olenko mä ainoa jota talvella ajo pelottaa... Mulla on nyt auto toista talvea käytössä. Viime talvena olin ihan kauhusta kankeana kun ajelin talvella. Ei siinä mitään sellaisella kunnon pakkaskelillä.. Mutta sitten kun sataa paljon tai lämpötila on nolla tai vähän alle sen.. OOn huomannut että mulla on taas sama pelko.
Tossa viime viikolla tuli niin paljon lunta yks pv, että meinasin ihan oikeesti päästää yhdessä risteyksessä ojaan kun ei vaan auto kääntynytkään silloin kun piti.. onneks kuitenkin pysähtyi ajoissa ja sain käännettyä.. Oli ilmeisesti vaan liian suuri nopeus.. vaikka 2 vaihteella ajoinkin jtn 30.. Opinpahan siitä ainakin että risteykset ja käännökset mennään ihan minimi vauhdilla..
Olis ollut niin paljon helpompaa kun olis ajanut kortin talvella.. Olis tottunut sihen talvikeliin heti.
Viime talvi meni ihan hyvin. Ei sattunut minkään näkösiä onnettomuuksia, enkä edes ojaan päätynyt kertaakaan.. ONNEKSI EN. Viime talven ajoin sellaisella vanhemmalla Nissan Sunnyllä.. Nyt mulla on 99vm Bora.. tosin tuntuu että sen renkaat on huonommassa kunnossa kun mitä Sunnyssä oli..
Mut millä ihmeellä mä saan tän pelon katoamaan? Joka ilta ja aamu seuraan liikennesäätä ja pelkään sitäkin enemmän jos aihetta on.. Töihin meen joka pv 80km/h tietä.. 15km.. välillä oon kiertänyt pienempiä teitä.. tosin nuo päätiethän on paremmassa kunnossa..
Antakaa mulle nyt jtn vinkkejätalvella ajoon ja keinoon millä tää pelko lähtee pois.. vai lähteekö tää pelko koskaan pois?
Tossa viime viikolla tuli niin paljon lunta yks pv, että meinasin ihan oikeesti päästää yhdessä risteyksessä ojaan kun ei vaan auto kääntynytkään silloin kun piti.. onneks kuitenkin pysähtyi ajoissa ja sain käännettyä.. Oli ilmeisesti vaan liian suuri nopeus.. vaikka 2 vaihteella ajoinkin jtn 30.. Opinpahan siitä ainakin että risteykset ja käännökset mennään ihan minimi vauhdilla..
Olis ollut niin paljon helpompaa kun olis ajanut kortin talvella.. Olis tottunut sihen talvikeliin heti.
Viime talvi meni ihan hyvin. Ei sattunut minkään näkösiä onnettomuuksia, enkä edes ojaan päätynyt kertaakaan.. ONNEKSI EN. Viime talven ajoin sellaisella vanhemmalla Nissan Sunnyllä.. Nyt mulla on 99vm Bora.. tosin tuntuu että sen renkaat on huonommassa kunnossa kun mitä Sunnyssä oli..
Mut millä ihmeellä mä saan tän pelon katoamaan? Joka ilta ja aamu seuraan liikennesäätä ja pelkään sitäkin enemmän jos aihetta on.. Töihin meen joka pv 80km/h tietä.. 15km.. välillä oon kiertänyt pienempiä teitä.. tosin nuo päätiethän on paremmassa kunnossa..
Antakaa mulle nyt jtn vinkkejätalvella ajoon ja keinoon millä tää pelko lähtee pois.. vai lähteekö tää pelko koskaan pois?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kun sopivissa määrin pelkää, tulee ajettua rauhallisemmalla nopeudella.
Jos renkaat tuntuu liian liukkailta, hanki uudet, mutta älä luota uusiinkaan renkaisiin liikaa.
Itse ainakin ajattelen, että en ole tienpäällä koskaan yksin.
Kyllä hieman pitääkin pelätä, Toivon, että et silti jätä autoa kotiin, vaan lähdet varovasti liikenteeseen, ja ajat juuri niin ja sillä nopeudella kuin mitä itsestä tuntuu turvalliselta.
Ajokokemus auttaa. Olen minäkin 18-vuotiaana ajanut auton lumihankeen. Ei kukaan ole heti täydellinen kuski.
Älä yritä ajaa muiden tahtiin, vaan ajat ihan sitä vauhtia, mikä sinulle sopii. Jos joku hiillostaa takapuskurissa, niin aja silti omaa vauhtia.
Yritä etsiä joku liukkaan kelin ajoharjoittelukurssi paikkakunnaltasi.
Kuten ensimmäinen vastaaja jo sanoi, pieni pelko on hyvästä, ei kuitenkaan liikaa kannata pelätä ja ajaa huomattavaa alinopeutta jonossa ja tukkia likennettä joka taas aiheuttaa vaaratilanteita sillä kun muut saattavat hermostua ja tehä odottamattomia liikkeitä...
Mielestäni paras keino tuon "talvipelon" minimoimiseen on oppia tuntemaan oma auto mahdollisimman hyvin. Mitä se tekee liukaalla tiellä, miltä se tuntuu ajaa sivuluisussa, perä luisussa, etupää puskiessa.. Etsi vaikka joku iso tyhjä parkkipaikka, illalla kun ei ketään ole liikkeellä ja leiki autollas, kiihdytä, jarruta, käytä käsijarrua vauhdista..
Sitten kun tuntuu että auto pysyy jo hieman hallinnassa ja tiedät miten sen saa pysymään oikeassa suunassa voi jo hieman tuo pelkokin hellittää.
Muilla voi olla paremmat autot, paremat renkaat tai enemmän kokemusta. Ei kannata ajaa niin kovaa että tuntuu vaaralliselta. Ei kaikkien tarvii olla Alonsoja. Kaupungissa voi ihan hyvin ajella 5km/h alle rajoituksen vilkkaillakin teillä. Ilman että tarvii sivulle vetää. Sen pari minuuttia kun ne ovat perässäsi, eivät ne siinä montaa sekuntia menetä.
Tässä on asiaa. Ennen oli aina talvisin vesistöjen jäille aurattu jääratoja, joilla sai vapaasti harjoitella autolla ajoa talvisissa olosuhteissa, poissa yleisestä liikenteestä. Hyödyllistä ja jopa hauskaa, siksi taitaa olla peräti laitonta nykyisin. Kiitos vaan viherdemarit!
oo kovin vaarallista kun ei tarvii minnekkään kääntyä.
Nuo risteykset pääsevät toisinaan minutkin yllättämään, mutta pienessä nopeudessa ei paljoa tunnu vaik vetäiskin pöpelikköön.
Hmm jos asut maalla niin jossain on varmaan ns. peltoauto rata?
Siinä se pelko lähtee kun oikein tahallaan koittaa saada perän heittämään jne. jääradatkin oli hemmetin kivoja paikkoja ajella, mut eikös joidenkin viherpiipertäjien pitäny nekin sitten estää...
Pieni pelko on ihan tervettä. Ja ilmeisesti talven(fysiikan lait) lait ovat tullet tutuiksi, auto liikkuu huonolla pidolla sitä todennäköisemmin suoraan mitä kovempaa liikut.
"huonompi" pito loskassa voi johtu leveämmistä renkaista borassa(leveämmät renkaat nousevat helpommin liejun päälle).
Koska bora mitä ilmeisemmin on enemmän aliohjautuvaa tyyppiä, saattaisin harkita muutamaa tuntia isolla parkkipaikalla käsijarruun tutustumiseksi, kovassa hädässä kun ei suunta meinaa muuttua voi sitä käyttää, kuhan tietää miten auto käyttäytyy ja mikä on pitoon nähden järkevä nopeus(ettet huomaa käännöksen jälkeen olevasi matkalla samaan suuntaan, perä edellä, tai jonkun keulassa poikittain).
Vaikka liikenne on yhteispeliä ja sujumisen kannalta on paras että kaikki liikkuvat samaan tahtiin, jokainen on yksin vastuussa itselleen sopivasta tilannenopeudesta jonka puitteissa pystyy välttämään mahdollisen kolarin.
Jäärata(jos jotain sellaisen löytää) on myös erinomainen paikka tutustua auton käytökseen ääritilanteissa ja hankkia varmuutta talviajoon.
tarvitse pelätä. Rauhallisesti kun ajelee, eikä tee mitään äkkinäisiä liikeitä.
Nykyisiä etuvetoisia autoja voi ohjata kaasun kanssa. Jos alkaa puskea kaasu pois ja käännetään ohjausta ja uudestaan kaasua, muttei liikaa ettei renkaiden pito katoa. Tarvii harjoittelua.
Vaikka onkin luistonestojärjästelmiä, lukkiutumattomat jarrut ei niihin kannata 100% luottaa. Fysiikan lait tulevat vastan.
Tämä ei suoranaisesti liity aiheeseen mutta minulle fysiikan eivät olet tulleet tutuisiksi, sillä ajan kalliilla premium-tason autolla.
Laadukkaat talvirenkaat, ajonvakautus, luistonesto, tietokone ohjattu neliveto, seisontalämmitin, aktiiviset kallistuksen vakaajat sekä kaikki muut härpäkkeet ovat pitäneet huolta siitä ettei talvi tai fysiikka ole lakeineen päässyt minua yllättämään, vaikka olenkin ajellut urheilullisesti kelistä riippumatta.
Ja sittenkö tuli äiti laittaan iltapesulle ja leluautot laatikkoon odottamaan huomista päivää.
Pitäisiköhän itsekkin hankkia premium?
Olen aina miettinyt millaista olisi matkustaa ajassa tai materialisoitua toiselle puolelle maapalloa.
DeLorian on ilmeisesti premium auto?
Fysiikan lait eivät yllätä ketään,joka niistä on tietoinen(ja ne ymmärtää). En ole kenenkään nähnyt säikähtävän maolia avatessaan.
Kiitos kovasti vastauksista kaikille. Eiköhän se pelko lähde vielä joskus kuhan vaan ajelee eikä sen pelon takia ala kulkemaan joukkoliikenteellä. Kyllä mä ihan oon samaa tahtia noilla isommilla teillä ajanut kuin suurin osa muistakin kuskeista.. Mutta erittäin iso kiitos kaikille vastanneille!!:) Eiköhän se tästä pikkuhiljaa sitten.. ja niinkuin mies sanoo niin onhan mulla täyskasko ja vakuutus kunnossa.. jos jtn joskus sattuu.. mutta toivotaan ettei.
Itse kuulun miljoonakerhoon, eli kilometrejä on takana melkoisesti ja sellaista säätä ei ole enää nähtykään että pelkäämään olisi ollut syytä ruveta.
Säätäkään en nykyisin seuraa, tiedän että ehjänä päästään perille joka tapauksessa, mutta duunikaverit kyllä soittelevat välillä iltaisin huolissaan aamun kelistä. Olen sitten yrittänyt lohduttaa, että on sitä pahemmissakin keleissä perille päästy...
Talvella pärjää hyvin kun muistaa että suoraan on helppo ajaa, kääntyminen vaikeampaa. :D
No joo, ennakointi on päivän sana. Talvella voi ajaa lähes kuin kesällä kunhan näkyvyys on riittävän hyvä. Tiukimmat mutkat pitää todellakin ottaa hitaammin, mutta muuten ei ongelmia yleensä ole. Lumimyrskyt ovat sitten asia erikseen, mutta silloin kyse on juuri siitä näkyvyydestä, ei niinkään heikosta pidosta.
käydä jääradalla kokeilemassa auton käytöstä liukkaalla - vaikka ilmoittautua jollekin kurssille jos ei ilmaista paikkaa löydy. Autokoulussa kyllä on se pakollinen liukkaan kelin kurssi, mutta on tosi hienoa kokeilla omalla autolla ajamista jääradalla vielä myöhemminkin, kun auto on jollain tavalla tuttu. Minä en muista, mitä ne kurssit maksaa, mutta itse sain kyllä ensimmäisen kerran jälkeen omalla autolla siellä kurssilla jotenkin semmoista realistista itsevarmuutta. Minä en ainakaan pysty toimimaan järkevimmällä mahdollisella tavalla jos pelottaa. Ja jos ei yhtään tiedä, miten juuri tämä auto käyttäytyy liukkaalla ja miltä se tuntuu p***ssä juuri ennen kuin se on aikeissa lähteä luistelemaan, niin silloin kyllä pelottaa.
Vaihdoin kesällä auton ja odotan innolla että pääsen kohta jääradalle hyörimään. Nyt on ESPiä ja automaattista nelivetoa, mutta jäärata varmasti näyttää että niitten tuoma turva on äkkiä ulosmitattu jos on tarpeeksi liukasta ja vähän liian paljon vauhtia. Parempi tehdä tämä mullistava havainto jääradalla kuin maantiellä.
Mutta muuten kyllä se pelko tosiaan hellittää ajamalla - ei varmaan kokonaan lähde koskaan pois jos on vastuuntuntoinen kuski kyseessä. Parempi olla aina pikkuisen liian varovainen kuin pikkuisen liian rohkea. "Ne muut" joilla on jäänyt leipä uuniin tai muuten vaan liian kiire, pääsevät kyllä ohi jos ovat niin hyviä kuljettajia kuin itse luulevat. :)
asiaa tuntuvat puhuvan.
Rauhallisesti vaan.
Kiireisemmät menkööt ohi,ota aikaa itsellesi kun kuljet.Hyvät renkaat ja ennakointi,sekä rauhalliset liikkeet.
Siittä se lähtee.
Turvallisia kilometrejä vaan.
Pelko on samaa kuin että itsesuojeluvaisto pelaa.
Kaikilla se ei nimittäin pelaa ollenkaan.
Lehdet ovat joka päivä täynnä rattijuoppoja, ilman korttia ajavia ja vaikka minkälaisia tumpeloita. Kun lähdetään poliisia ajamaan karkuun nasta laudassa tuhatta ja sataa, ei itsesuojeluvaistosta ole tietoakaan.
Minäkin pelkään liikenteessä ajoa. Oma ajoni ei pelota pätkääkään, mutta toisten ajo pelottaa. Jatkuvasti saa pelätä esim.sitä, että ajetaan perään, vaikka olenkin turvallisessa maasturissa.
Silloin lumipyräköiden aikaan oli paha tilanne.
Meitä ajoi letkassa kolme autoa peräkkäin minä eellimäisenä.
Saavuttiin sellaiseen kurviin, joka kallistuu oikealle ja se kurvi on melkein 90 astetta.
No minä huomasin, että täysperävaunurekka saapuu justiin siihen kurviin yhtä aikaa minun kanssani.
Koska sillä rekalla näytti olevan reipas vauhti, löin jarrut pohjaan ja pysäytin autoni, aikoen odottaa, että rekka tulee ulso kurvista, sillä etiäiseni kuihki, että sen perävaunu voi jyrkässä mutkassa huilata minun kaistalleni.
Samalla kun pysähdyin, kuului takaani töksäys. Katsahdin peiliin ja näin, että takana ajanut oli ajanut hätäpäissään tienraviin hankeen, kun ei ollut älynnyt pitää sitä turvaväliä.
Samantien kuului toinen rysähdys.
Siinä ehdin nähdä myöskin sen tilanteen, että rekan perävaunuhan oikaisi kurvia ja jos olisin ajanut kurviin, se olisi törmännyt minuun arviolta 40 km. tuntivauhdilla.
Rekka jatkoi pysähtymättä matkaansa, mutta minä nousin autosta katsomaan. Kolmas minun perässäni ajanut oli rysäyttänyt keskimäisenä ajaneen perään.
Valittelin sitä, kun jouduin äkkiä jarruttamaan lisäten samalla, että jos olisitte muistaneet pitää sitä turvaväliä.
Jätin mies ja naiskuskin selvittelemään peräänajojaan ja olin itse hyvilläni, että maalaisjärkeni toimi taas kiperässä tilanteessa juuri niinkuin pitikin.