Persoonallinen Jumala

Kirkko on Raamatussa mainittu portto.

Kyllähän tuo persoonallinen jumala - käsite pitää sisällään melkoisesti ongelmia. Alkaen ihan alkuvaiheesta, eli luomisesta.

Loiko tuo Kaikkivaltias ihmisen tarkoituksella sellaiseksi kuin loi, vai epäonnistuiko luomishomma jotenkin? Oliko siis tarkoitus, että ihminen on synnile altis, vai eikö Kaikkivaltias ja Kaikkinäkevä osannut nähdä tuota ilmeistä tapahtumaa tulevaksi? Ja mikäänhän ei tapahtune Jumalan sallimatta ja kaikella on tarkoituksensa, eikö näin pitäisi olla? Syntiinlankeemus siis oli tarkoitettu ja tapahtui Jumalan salliessa sen.

Mutta sitten Jumala kiukustui luoduilleen, ja ajoi pois Paratiisista ankeisiin oloihin kiroukset niskassa. Vaikka olisi voinut vaikka pyyhkäistä hiekkakakkunsa pois saman tien ja luoda synnittömämpiä palvelijoita tilalle. Mutta ei.

Sen sijaan Jumala ilmesen harmistuneena seuraili ihmisten elämänmenoa, ja ihmetteli sukupolvien ajan, että mitä noiden kanssa tekisi, kunnes totesi että ei auta kuin hukuttaa koko sakki kuin kissanpennut. Ja ei kun toimeksi. Muutama valioyksilö valittiin siitokseen toiveena tuottaa edes nyt parempi ja synnittömämpi kanta. Vaan ei Taivaallisen Jalostajan toimenpiteet vieläkään tuottaneet toivottuja tuloksia. Eripura ja synninteko jatkuu, eikä Luoja saa luoduiltaan vielkään haluamaansa palvontaa.

En jaksa nyt enää käsitellä myöhempiä vaiheita, mutta sama kierotuneen tuntuinen juoni tuntuu jatkuvan loppuun asti, jolloin tarkkaan laskettu osa väestöstä otetaan taivaan iloihin muiden joutuessa loputtomaan kidutukseen. Perusteena tässä jaossa eivät ole teot tai muut ansiot, vaan ainoastaan sen hetkinen usko kolmeksi jakautuneen persoonallisen jumalan olemassa oloon.

Että mitä tuollaisesta persoonallisesta jumalasta oikein pitäisi ajatella. Hyvä ja täydellinen ja rakastava? Vai narsistinen ja kylmäverinen tunari, jonka mieli ailahtelee jatkuvasti?

Hyviä opintoja...

Ei sinun omakaan argumentaatiosi niin vakuuttavalta vaikuta.

Millä perusteella oletat, että persoonallinen Jumala on sellaisen henkilön mielestä "paha", joka ei siihen usko?

ja Antti Heikkilän ruumiin evankeliumi.
Käy kirjastossa.
Haluaisin vielä myöhemmin kuulla ajatuksiasi niistä.

Hei! En luokittele itseäni piin kovakisi ateistiksi, mutta kirjoituksesi oli mielenkiintoinen ja haluaisin jatkaa aiheesta keskustelua.

Eihän mainitsemassasi kristillisessä jumalakäsityksessäsi ole mitään vikaa jos se on oikeasti sinun henkilökohtainen kokemuksesi asiasta. Mutta, esitän sinulle vastakysymyksen, onko panteistisessa jumalakäsityksessä sitten jotain vikaa jos joku kokee sen omakseen?

Ihmisen henkiset tarpeet ja kokemukset kun tahtovat olla kovin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia, eli mielestäni niistä väittely tyylin "minun kokemukseni on oikeampi kuin sinun" heijastaa kuitenkin enemmän epävarmuutta omasta vakaumuksestaan.

Kirjoitat että tunnet myötähäpeää ateisteja kohtaan, koska heidän argumentointinsa on epäloogista ja perustuu puutteelliseen arkitietoon. Yksi kysymys: onko jumalasta ja hänen tai sen olemassa olosta olemassa kiistatonta tietoa jonka voisi kaivaa esiin jostakin? Tähän voi tietysti vastata, että raamattuhan on täynnä tätä tietoa. Toisaalta siihen voi vastata koraanin ja vaikka hindulaisten pyhien tekstienkin olevan täynnä sitä. Sitten ollaan taas sen edessä kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

"Pyhiä" kirjoituksia joissa käsitellään jonkin kokeamman voiman tai jumalan olemassaoloa on maailma ja eri kulttuurit täynnä. Ainakin yksi varma asia mitä ne todistavat on se, että ihmisellä on muista eliöistä maan päällä poiketen henkinen ulottuvuus, eli sisäsyntyinen tarve löytää merkitys omalle olemassaololleen toiminalleen.

Ateistien on toisaalta helppo tyrmätä kaikki jumalan olemassaolon puolesta olevat argumentit sanomalla, että jumalan olemassaoloa ei voi millään tieteellisesti luotettavalla tai mitattavilla keinoilla todistaa. Se onkin toinen asia onko tieteestä nykyään tullut se kaikelle siunaksen antava voima. Eli tyyliin jos asiaa ei voi eristää koeputkeen sitä ei ole olemassa.

Toinen kysymys: Miksi arkitieto/kokemus olisi vähäpätöistä? Eikö vakaumuksessa loppujen lopuksi ole kysymys henkilökohtaisesta ja sisäisestä kokemusesta siitä, että kokee merkityksen olemassaololleen. Jos ateisti kokee oman maailmankatsomuksensa omakseen ja saa siitä mielenrauhan mitä vikaa siinä on? He voivat ihan yhtä lailla ajatella, että persoonallisen jumalan puolustajan suusta ei tule mitään järkevää. Heidän perustelut omasta kannastaan tuntuvat sinulle luultavasti yhtä perusteettomilta, kuin sinun perustelusi persoonallisen jumalan olemassaolosta. Haluaisitko siis, että he perustelisivat uskottavasti oman vakaumuksensa sinulle, vai kaipaisitko selkeämpiä perusteluja heidän argumentoinnilleen omaa vakaumustasi vastaan?

Jatketaan...

Jos koet että sinun tuntemasi ateistit eivät osaa järkevästi perustella sinulle Jumalan olemattomuutta, niin mieleen tulee tiettyjä syitä moiseen:

- olette vielä nuoria ja siten asenteiltanne mustavalkoisia ja väittelynne menevät juupaseipästelyksi jossa tunteella ja paatoksella on enemmän valtaa kuin viileällä älyllisellä järkeilyllä

- et edes kestä kuulla näkemyksiä jotka liittyvät Jumalan olemattomuuteen

- esiinnyt jotenkin ärsyttävästi, jotta sinulle tullaan haastamaan riitaa

Tässä ketjussa näkemäni kommentit ovat mielestäni olleet aivan asiallisia ja varteenotettavia. Itse lähinnä mietiskelisin että minkähän vuoksi ateistin pitäisi sinulle perustella Jumalan olemattomuus, kun olet kerta valmiiksi päättänyt että ainoa "järkevä" usko on usko Jumalaan, vieläpä kristilliseen versioon Jumalasta? Eikö tämä ole hieman itseriittoista ja -keskeistä sinun puoleltasi, että ateistiystäviesi pitäisi ajatella koko ajan ensisijaisesti miten voivat miellyttää sinua parhaiten? Entä jos yrittäisit itse kuunnella HEITÄ, tai unohtaisit koko asian?

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä että koko olemassaolon alkusyynä oleva taho tuskin voi olla yksinomaan inhimillinen (kuten kr. Jumala on) - nimittäin jos maailmankaikkeudessa on olemassa muitakin älyllisiä olentoja (ja tasan taatusti on muita eläviä olentoja), niin minkä takia Jumala olisi nimenomaan erehtyväisen, vajavaisen ja ennenkaikkea PERSOONALLISEN ihmisen, Homo sapiens sapiensin, kuva?

Persoonana oleminen ihmisellä ainakin edellyttää sitä että olet yhtä, mutta olet olematta jotain toista. Voisiko kaikkivaltias Jumala olla niin vajavainen että siitä/hänestä puuttuisi jotain ja siinä olisi vain jotain tiettyä, vaikkapa vain yksi sukupuoli? Naurettava ajatus. VT:n Jumala Jahve vaikuttaa niin kiukkuiselta ja vihaiselta olennolta että hänestä näyttäisi puuttuvan nimenomaan rakkaus. UT:n Jumalaa en voikaan pitää samaa hahmona. MIKÄ siis ON kristillinen Jumala? Mitä milloinkin sen mukaan millainen ihminen häneen sattuu uskomaan?

en ole ateisti,mut ota vastaan jehovan todistajien kirjallisuutta.siinä on totuus ,raamattu tulkitsee itse itseään!jos olet vilpitön ja nöyrä ,annat ylhäältä tulevan viisauden avata suomut silmiltäsi.haluan vain parastasi.niinkuin kaikkien parasta jotka tämän lukevat.

En ole filosofi, tohtori, enkä mitään muutakaan hienoa titteliä omista. Minulla on kylläkin oma mielipide ja uskon siihen melko vakaasti. Kristinusko on mielestäni haitallinen monelle, sillä se saa ihmisen idolisoimaan itseään. Ihminen verrastaa itseään jumalaan jatkuvasti ja tekevät asioita jumalan nimeen, sillä eivät itse halua/uskalla ottaa vastuuta teoistaan ja omasta elämästään. Mihin siis luottaa pahan paikan tullen?: Jumalaan, sillä millä muulla selittää ympärillä tapahtuva? Eräs menettää lapsensa sotarintamalla ja ketä hän siitä syyttää? Jumalaa usein. Eräs voittaa lotossa, ketä siitä kiittää?
Eihän kristinusko niinkään paha ole, mutta se turruttaa ihmisen oman ajattelun. Tällaisissa tapauksissa ihminen on liian laiska ajattelemaan itse. Miten kirkko vaikuttaa tilanteeseen? Se ihannoi edelleen jumalaa ja idolisoi sitä ja turvautuu aina samoihin argumentteihin, aivan kuin kirkon ei tarvitsisi kehittää itseään. Eikö uskonto voi sitten kehittää itseään? Jumalan palvonta on alkeellista touhua ja ritualistista hömppää johon moni ihminen uskoo. Kirkko pitää perinteistä kiinni hampain ja kynsin, sillä jos luopuisi perinteistä, se luopuisi nykyisestä uskosta. Tuo vaikuttaisi luultavasti monen ihmisen uskoon ja mielipiteisiin kirkon suhteen.
Mutta mistä sinä tiedät olevasi oikeessa mielipiteidesi suhteen? Luetun perusteella? Kirkon ja raamatun tarjoamalla materiaalilla? Kuinka usein kyseenalaistat kristinuskoa? Jos et, niin miksi et? Jos kuvittelet olevasi aina oikeassa alasi suhteen, niin taidat olla aika sokea. Sanot, että olet avarakatseinen, mutta tuo sinun avarakatseisuus on ristiriidassa kun sanoit: "mutta välillä tunnen myötähäpeää teidän ateistien puolesta, koska argumentaationne on täysin epäloogista tai perustuu virheelliseen/puutteelliseen arkitietoon." Selitä ensin mitä on arkitieto. Onko omilla aivoilla ajattelu arkitietoa? Mikä on sinun mielestä järkevää tietoa?