Erityisen merkillepantavaa täällä on ollut, että juuri kepulaiset nostavat koulutuksen merkityksen kovin korkealle. Olisikohan siinä jotakin tarkoitushakuista? Heinäluomako? Onko keskiverto kepun kannattaja kenties Heinäluomaa koulutetumpi? Koulutetumpi kuin esim. kokoomuksen tai demarien kannattaja? Päätellen eilisen HS:n Nato-gallupin vastanneiden profiilista asia ei niin ole. Sen mukaanhan koulutus ja yhteiskunnallinen asema korreloivat selvästi käsityksiin Natojäsenyytemme tarpeesta. Eli koulutetumpi ja paremmassa asemassa oleva oli myönteisempi. Ja täällä kepulaisten valtaosa taitaa kuitenkin olla Nato-kielteisiä.
No, tarkastelenpa nyt asiaa kuitenkin aivan toisesta näkökulmasta: Kun ihminen hankkii koulutuksen jollekin alalle, yleensä hänen tarkoituksensa on myös työskennellä sillä alalla. Aina ei kuitenkaan käy niin.
Tämän aamuisen Helsingin Sanomien talousliitteessä on haastateltu monia ihmisiä, joilla on koulutus muuhun kuin missä he ovat elämäntyönsä tehneet. Joukossa on mm. Timo Koivusalo, jonka ensimmäinen koulutus oli ravintolakokiksi ja toinen mielisairaanhoitajaksi, ja joissa tehtävissä hän muutamia vuosia työskenteli, mutta tunnetuksi hän on tullut show-bisneksessä, laulujen tekijänä (mm. Joel Hallikaiselle), näyttelijänä ja elokuvien tekijänä (käsikirjoittajana ja ohjaajana)
Haastateltujen joukossa on yksi poliitikkokin: opetusministeri Antti Kalliomäki. Hänhän on koulutukseltaan voimistelunopettaja, ja tuo moninkertainen Suomen mestari ja maaotteluvoittaja seiväshypyssä ja Montrealin olympialaisten (1982) hopeamitalimies toimi jo aktiiviurheilja-aikoinaan opettajana, joskin joutui välillä pitämään pitkiä virkavapauksia. Hän edelleen pitää voimistelunopettajan työtä niin vaativana, että pohtii, että ”olisikohan kaali kestänyt” toimia siinä kaikki tähänastiset vuosikymmenensä.
Politiikkaan Kalliomäki tuli presidentti Koiviston sitoutumattomana valitsijamiehenä jo silloin Montrealin olympialaisten vuonna, ja sosialidemokraattiseksi kansanedustajaksi ek-vaaleissa seuraavana vuonna ollessaan 36-vuotias. Siitä alkaen hänen poliitikonuransa on jatkunut yhtäjaksoisesti vieden miestä mm. pääministeri Sorsan sihteeriksi, kauppa- ja teollisuusministeriksi, sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, valtiovarainministeriksi ja opetusministeriksi.
Kalliomäki toteaa, että ministerin tehtävään koulivaa koulutusta ei ole. Mikään yliopistokoulutus ei ole tae siitä, että poliitikonhommat sujuvat. Kansanedustajan työn antamaa koulutusta hän pitää parhaana mahdollisena. Myös eduskuntaryhmän puheenjohtajuuden hän kokee olleen itselleen hyvin tärkeän. ”Ilman sitä minulla ei olisi ollut valmiuksia ryhtyä valtiovarainministeriksi, sanoo Kalliomäki.
Kalliomäki antaa arvoa myös kokemuksilleen huippu-urheilijana ja koulutukselleen ja työlleen voimistelunopettajana. Kaikkihan eivät ymmärrä tuollaista arvostaa, mutta Kalliomäki toteaa: ”Maailman lyhyin pururata kulkee urheilijan korvien välissä. Jos noista asioista haluaa taakan tehdä, kyllä sen taakan saa. Itse olen ottanut taustani enemmänkin kunniaksi”.
Kalliomäen asenne kertoo hänen olevan varsin viisas mies. Täällähän on siis pidetty Eero Heinäluomaa epäpätevänä tehtäväänsä ja varsinkin tulevaksi pääministeriksi, kun hän on ”vain” ylioppilas. Ehkäpä hänkin on oppinut jotain tarpeellista myös jo kohta 30 vuotta jatkuneella poliittisella urallaan ensin poliittisissa nuorisojärjestöissä ja sitten ammatillisissa järjestöissä jo koko ajan myös puolueessaan monessa mukana olleena ja jo kauan melkoisena taustavaikuttajana.
Yhtenä parhaista viime vuosikymmenten valtiovarainministereistä on yli puoluerajojen pidetty kepun Ahti Pekkalaa, joka ponnisti politiikkaan keskikoulun käyneenä pikkupankin konttorinjohtajana, mutta lähiseutu hänet oli oppinut tuntemaan viisaana ja varovaisena mutta ahkerana ja luotettavana miehenä. Sitä hän olikin. Ei lähtenyt mukaan puolueensa räyhärientoihin, mutta nautti kai silti luottamusta niin K-linjalta kuin muiltakin, ja mikä tärkeintä, myös puolueensa ulkopuolelta.
Hieman nuorempaa kaartia samassa puolueessa oli iittiläinen pitkäaikainen kansanedustaja Mikko Pesälä. Hän on ”vain" kansakoulun käynyt maanviljelijä, mutta pitkäaikainen luottamustoiminta on koulinut miehen niin, että varmaankin hän oli yksi pätevimpiä kepun kansanedustajia, jota myös arvostettiin yli puoluerajojen. Res. ylivääpeli Pesälä toimi pitkään Reservi aliupseerien liiton puheenjohtajana, ja jossain reserviläisten tilaisuudessa minäkin hänet kerran tapasin ja hetken aikaa huulta heitettyämme totesin, että hänen maineensa hauskana seuramiehenä pitää paikkansa. Viimeiset poliitikon vuotensa hän toimi europarlamentaarikkona, jota varten joutui opettelemaan ja pystyi oppimaankin auttavan englannin kielen. Hän myös kirjoitti tyylilleen sopiva hauskan kirjan ”Herrana on hyvä olla”.
Maalaisliittolainen talvisodan ajan presidenttimme Kyösti Kallio oli myös kai vain kansakoulun käynyt, mutta kyllä hän hyvin arvostettu presidentti oli. Hänen kielitaidottomuuttaan tosin pidettiin esteenä hoitaa presidentille kuuluvalla tavalla ulkosuhteitamme, mutta kyllä Kallio niistäkin selvisi, vaikka tulkki piti aina mukana olla. Usein julkaistussa kuvassa pohjoismaiden muiden päämiesten kanssa hän kyllä vaikuttaa hieman riihen seinästä reväistyltä, ja hänen pienikokoisuutensakin korostuu noiden lähes kaksimetristen kuninkaiden rinnalla. Mutta sellainen on vain pintaa. Merkittävämmän elämäntyön kuin presidenttinä Kallio teki kuitenkin Väinö Tannerin vastapelurina yhdistäessään vapaussodassa revenneen Suomen kansan niin, että jo vajaat 20 vuotta myöhemmin yhdessä otimme asiaankuuluvalla tavalla vastaan maahamme hyökänneen vihollisen.
Eikä muodollisella koulutuksellaan voinut ylpeillä yksi suurimmista ja menestyneimmistä poliitikoistamme kautta aikojen, joka vain yhdellä äänellä hävisi presidentinviran Kekkoselle. K-A.Fagerholm oli vain ruotsinkielisen kansakoulun käynyt parturi, joka vielä pitkään poliitikkona ollessaankin hoiti myös parturin työtään. Fagerholmilla oli tosin kielitaitoa, sillä hänelle kaksikielisenä lienee ollut helpompaa oppia siihen lisää kaksi muuta kieltä, sillä myös saksalla ja englannilla hän hyvin selvisi. Ehkä osin kielitaitonsakin ansiosta, mutta varmaan enemmän jo pitkän poliittisen uransa saavutusten vuoksi hän joutui mukaan sosialidemokraattien kansainväliseen toimintaan ja sai paljon kansainvälisiä ystäviä. Heidän kauttaan hänestä tuli myös suuri juutalaisten ystävä, joka henkilökohtaisestikin pelasti yhden Keski-Euroopasta tulleen ja luovutusuhan alla olleen juutalaisnaisen ottamalla hänet kotiapulaisekseen. Fagerholmhan oli sittemmin myös Suomi-Israel-seuran puheenjohtaja ja myöhempi kunniapuheenjohtaja.
Yllä esittämälläni olen vain halunnut kiinnittää huomiota siihen, että aina ei ole tärkeätä omata jokin korkea muodollinen koulutus päästäkseen elämässä eteenpäin. Osata silloin toki pitää, mutta osaamista voi oppia muuallakin kuin koulussa. Toki nykyaikana on niin, että on hyvä olla myös koulutus ja loppututkintokin, kun niitä arvostetaan silloin, kun ihmistä ei vielä tunneta, ja niiden avulla pääsee näyttämään osaamistaan – jos sitä on. Paraskaan koulutus ei ole aina tae osaamisesta, eikä koulutuksen puute välttämättä merkitse osaamattomuutta.
Ja yhä useammin nykyisin taitaa kuitenkin tapahtua niin, että koulutettukin ihminen tekee elämäntyönsä muulla alalla kuin sillä, jolle hän on koulutuksensa saanut. Ja läheskään aina ei päästä opiskelemaankaan alalle, joka eniten kiinnostaisi ja jolla saattaisi hyvin menestyä.
Kansakoulun opettaja minustakin ensiksi piti tulla, ja seminaarin pääsykokeita varten tiiviisti opiskelin, mutta kun en saanut rahoitusta, niin en päässyt aloittamaankaan. Sitten olin metsäharjoittelijana Lapissa ja kävin myös aputyönjohtajakurssin ja piti sitten mennä metsäkouluun, mutta sen suunnitelman esti nainen, johon tutustuin jo väliaikaiseksi tarkoittamanani ”kesäkersantti”-aikanani. Ensimmäinen vaimoni. Ja siitä väliaikaisuudesta tuli sitten varsin pitkä ja monipuolinen jakso, mutta siitähän olen jo joskus kertoillut… No, parhaimman koulutukseni kyllä sitten sain sotilaaksi, useille aloille, ja koulutustani vastaavissa tehtävissä sotilasurani tein. Toiseksi pisimmän työurani tein isännöitsijänä, ja olinhan suorittanut myös isännöitsijäkurssin Kiinteistöalan Koulutuskeskuksessa, mutta sotilastaustani taisi painaa enemmän tehtävään päästessäni.
”Ei aina käy niin, kuin haaveillaan” – lauletaan eräässä James Bond –elokuvan tunnussävelessä. Joidenkin kohdalla käy paremminkin. Kuten esim. Antti Kalliomäen, Kyösti Kallion, K-A.Fagerholmin, Ahti Pekkalan, Mikko Pesälän ja JormaKKorhosenkin!
Ja nyt heti se minua siellä jossain puskassa aina odottava tyyppi esittämään minulle suurta viisauttaan ja kertomaan minulle, kuinka typerä olen! Helpotin tehtävääsi kertomalla itsestäni sen verran, että saat hyvän tarttumakohdan.
No, tarkastelenpa nyt asiaa kuitenkin aivan toisesta näkökulmasta: Kun ihminen hankkii koulutuksen jollekin alalle, yleensä hänen tarkoituksensa on myös työskennellä sillä alalla. Aina ei kuitenkaan käy niin.
Tämän aamuisen Helsingin Sanomien talousliitteessä on haastateltu monia ihmisiä, joilla on koulutus muuhun kuin missä he ovat elämäntyönsä tehneet. Joukossa on mm. Timo Koivusalo, jonka ensimmäinen koulutus oli ravintolakokiksi ja toinen mielisairaanhoitajaksi, ja joissa tehtävissä hän muutamia vuosia työskenteli, mutta tunnetuksi hän on tullut show-bisneksessä, laulujen tekijänä (mm. Joel Hallikaiselle), näyttelijänä ja elokuvien tekijänä (käsikirjoittajana ja ohjaajana)
Haastateltujen joukossa on yksi poliitikkokin: opetusministeri Antti Kalliomäki. Hänhän on koulutukseltaan voimistelunopettaja, ja tuo moninkertainen Suomen mestari ja maaotteluvoittaja seiväshypyssä ja Montrealin olympialaisten (1982) hopeamitalimies toimi jo aktiiviurheilja-aikoinaan opettajana, joskin joutui välillä pitämään pitkiä virkavapauksia. Hän edelleen pitää voimistelunopettajan työtä niin vaativana, että pohtii, että ”olisikohan kaali kestänyt” toimia siinä kaikki tähänastiset vuosikymmenensä.
Politiikkaan Kalliomäki tuli presidentti Koiviston sitoutumattomana valitsijamiehenä jo silloin Montrealin olympialaisten vuonna, ja sosialidemokraattiseksi kansanedustajaksi ek-vaaleissa seuraavana vuonna ollessaan 36-vuotias. Siitä alkaen hänen poliitikonuransa on jatkunut yhtäjaksoisesti vieden miestä mm. pääministeri Sorsan sihteeriksi, kauppa- ja teollisuusministeriksi, sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, valtiovarainministeriksi ja opetusministeriksi.
Kalliomäki toteaa, että ministerin tehtävään koulivaa koulutusta ei ole. Mikään yliopistokoulutus ei ole tae siitä, että poliitikonhommat sujuvat. Kansanedustajan työn antamaa koulutusta hän pitää parhaana mahdollisena. Myös eduskuntaryhmän puheenjohtajuuden hän kokee olleen itselleen hyvin tärkeän. ”Ilman sitä minulla ei olisi ollut valmiuksia ryhtyä valtiovarainministeriksi, sanoo Kalliomäki.
Kalliomäki antaa arvoa myös kokemuksilleen huippu-urheilijana ja koulutukselleen ja työlleen voimistelunopettajana. Kaikkihan eivät ymmärrä tuollaista arvostaa, mutta Kalliomäki toteaa: ”Maailman lyhyin pururata kulkee urheilijan korvien välissä. Jos noista asioista haluaa taakan tehdä, kyllä sen taakan saa. Itse olen ottanut taustani enemmänkin kunniaksi”.
Kalliomäen asenne kertoo hänen olevan varsin viisas mies. Täällähän on siis pidetty Eero Heinäluomaa epäpätevänä tehtäväänsä ja varsinkin tulevaksi pääministeriksi, kun hän on ”vain” ylioppilas. Ehkäpä hänkin on oppinut jotain tarpeellista myös jo kohta 30 vuotta jatkuneella poliittisella urallaan ensin poliittisissa nuorisojärjestöissä ja sitten ammatillisissa järjestöissä jo koko ajan myös puolueessaan monessa mukana olleena ja jo kauan melkoisena taustavaikuttajana.
Yhtenä parhaista viime vuosikymmenten valtiovarainministereistä on yli puoluerajojen pidetty kepun Ahti Pekkalaa, joka ponnisti politiikkaan keskikoulun käyneenä pikkupankin konttorinjohtajana, mutta lähiseutu hänet oli oppinut tuntemaan viisaana ja varovaisena mutta ahkerana ja luotettavana miehenä. Sitä hän olikin. Ei lähtenyt mukaan puolueensa räyhärientoihin, mutta nautti kai silti luottamusta niin K-linjalta kuin muiltakin, ja mikä tärkeintä, myös puolueensa ulkopuolelta.
Hieman nuorempaa kaartia samassa puolueessa oli iittiläinen pitkäaikainen kansanedustaja Mikko Pesälä. Hän on ”vain" kansakoulun käynyt maanviljelijä, mutta pitkäaikainen luottamustoiminta on koulinut miehen niin, että varmaankin hän oli yksi pätevimpiä kepun kansanedustajia, jota myös arvostettiin yli puoluerajojen. Res. ylivääpeli Pesälä toimi pitkään Reservi aliupseerien liiton puheenjohtajana, ja jossain reserviläisten tilaisuudessa minäkin hänet kerran tapasin ja hetken aikaa huulta heitettyämme totesin, että hänen maineensa hauskana seuramiehenä pitää paikkansa. Viimeiset poliitikon vuotensa hän toimi europarlamentaarikkona, jota varten joutui opettelemaan ja pystyi oppimaankin auttavan englannin kielen. Hän myös kirjoitti tyylilleen sopiva hauskan kirjan ”Herrana on hyvä olla”.
Maalaisliittolainen talvisodan ajan presidenttimme Kyösti Kallio oli myös kai vain kansakoulun käynyt, mutta kyllä hän hyvin arvostettu presidentti oli. Hänen kielitaidottomuuttaan tosin pidettiin esteenä hoitaa presidentille kuuluvalla tavalla ulkosuhteitamme, mutta kyllä Kallio niistäkin selvisi, vaikka tulkki piti aina mukana olla. Usein julkaistussa kuvassa pohjoismaiden muiden päämiesten kanssa hän kyllä vaikuttaa hieman riihen seinästä reväistyltä, ja hänen pienikokoisuutensakin korostuu noiden lähes kaksimetristen kuninkaiden rinnalla. Mutta sellainen on vain pintaa. Merkittävämmän elämäntyön kuin presidenttinä Kallio teki kuitenkin Väinö Tannerin vastapelurina yhdistäessään vapaussodassa revenneen Suomen kansan niin, että jo vajaat 20 vuotta myöhemmin yhdessä otimme asiaankuuluvalla tavalla vastaan maahamme hyökänneen vihollisen.
Eikä muodollisella koulutuksellaan voinut ylpeillä yksi suurimmista ja menestyneimmistä poliitikoistamme kautta aikojen, joka vain yhdellä äänellä hävisi presidentinviran Kekkoselle. K-A.Fagerholm oli vain ruotsinkielisen kansakoulun käynyt parturi, joka vielä pitkään poliitikkona ollessaankin hoiti myös parturin työtään. Fagerholmilla oli tosin kielitaitoa, sillä hänelle kaksikielisenä lienee ollut helpompaa oppia siihen lisää kaksi muuta kieltä, sillä myös saksalla ja englannilla hän hyvin selvisi. Ehkä osin kielitaitonsakin ansiosta, mutta varmaan enemmän jo pitkän poliittisen uransa saavutusten vuoksi hän joutui mukaan sosialidemokraattien kansainväliseen toimintaan ja sai paljon kansainvälisiä ystäviä. Heidän kauttaan hänestä tuli myös suuri juutalaisten ystävä, joka henkilökohtaisestikin pelasti yhden Keski-Euroopasta tulleen ja luovutusuhan alla olleen juutalaisnaisen ottamalla hänet kotiapulaisekseen. Fagerholmhan oli sittemmin myös Suomi-Israel-seuran puheenjohtaja ja myöhempi kunniapuheenjohtaja.
Yllä esittämälläni olen vain halunnut kiinnittää huomiota siihen, että aina ei ole tärkeätä omata jokin korkea muodollinen koulutus päästäkseen elämässä eteenpäin. Osata silloin toki pitää, mutta osaamista voi oppia muuallakin kuin koulussa. Toki nykyaikana on niin, että on hyvä olla myös koulutus ja loppututkintokin, kun niitä arvostetaan silloin, kun ihmistä ei vielä tunneta, ja niiden avulla pääsee näyttämään osaamistaan – jos sitä on. Paraskaan koulutus ei ole aina tae osaamisesta, eikä koulutuksen puute välttämättä merkitse osaamattomuutta.
Ja yhä useammin nykyisin taitaa kuitenkin tapahtua niin, että koulutettukin ihminen tekee elämäntyönsä muulla alalla kuin sillä, jolle hän on koulutuksensa saanut. Ja läheskään aina ei päästä opiskelemaankaan alalle, joka eniten kiinnostaisi ja jolla saattaisi hyvin menestyä.
Kansakoulun opettaja minustakin ensiksi piti tulla, ja seminaarin pääsykokeita varten tiiviisti opiskelin, mutta kun en saanut rahoitusta, niin en päässyt aloittamaankaan. Sitten olin metsäharjoittelijana Lapissa ja kävin myös aputyönjohtajakurssin ja piti sitten mennä metsäkouluun, mutta sen suunnitelman esti nainen, johon tutustuin jo väliaikaiseksi tarkoittamanani ”kesäkersantti”-aikanani. Ensimmäinen vaimoni. Ja siitä väliaikaisuudesta tuli sitten varsin pitkä ja monipuolinen jakso, mutta siitähän olen jo joskus kertoillut… No, parhaimman koulutukseni kyllä sitten sain sotilaaksi, useille aloille, ja koulutustani vastaavissa tehtävissä sotilasurani tein. Toiseksi pisimmän työurani tein isännöitsijänä, ja olinhan suorittanut myös isännöitsijäkurssin Kiinteistöalan Koulutuskeskuksessa, mutta sotilastaustani taisi painaa enemmän tehtävään päästessäni.
”Ei aina käy niin, kuin haaveillaan” – lauletaan eräässä James Bond –elokuvan tunnussävelessä. Joidenkin kohdalla käy paremminkin. Kuten esim. Antti Kalliomäen, Kyösti Kallion, K-A.Fagerholmin, Ahti Pekkalan, Mikko Pesälän ja JormaKKorhosenkin!
Ja nyt heti se minua siellä jossain puskassa aina odottava tyyppi esittämään minulle suurta viisauttaan ja kertomaan minulle, kuinka typerä olen! Helpotin tehtävääsi kertomalla itsestäni sen verran, että saat hyvän tarttumakohdan.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Egosentrinen maailmankatsomuksesi on kuvottavaa.
Et sinä sitä näe, ja luulet toisten olevan väärässä.
OMEN! Tiesivät jo viisaat roomalaiset aikoinaan...
...huomaat sen sisältävän paljonkin kepun politiikkaa! Puhetta mista kepulaisista poliitikoista. Ja lopussa astuu esille se kepun politiikan oleelliseen ydinsisältöön täällä kuuluva asia!
(Olisi tosin pitänyt esittää otsikossa kysymys, että "ajatteleeko Matti Vanhanen niin, että..." ja sitten jatkaa siten kuin jatkoin. Tuolla tavallahan useimmat kepun politiikkaa täällä phuvat)
Avaus saattaa olla hyvinkin tylsin avaus kautta aikojen. Ei ainakaan alun tai lopun perusteella mitään muuta kuin yritystä sepustaa itsestään selvästä asiasta tarkoitushakuista sontaa. Luulisi Korhosen tietokoneenkin jo protestoivan - onhan se kuitenkin niistä kahdesta luovempi.
..että koulutetut ovat enemmän NATO myönteisiä mutta samalla hengenvedolla voi todeta ,että ovat myös sotahullumpia ja liipasin herkempiä,joten ei kannata oikein kehua sillä.
ajattelee, olla noin Vittumainen, paremmin tuun ja sanon, kun ovat nuo Kepuhörhöt, Korhosen nimen nähdessään. Kun avaaja todistaa esimerkiksi minulle, Kansakoulupohjaiselle Tuunarille, että ei koulutus, ihmisestä sinällään viisasta tee,elämän pitkässä saatossa, niin jo Kepulit hyökkäävät, kuten avaaja jo tiesi, täysin ilman pienintäkään perustetta, veetuilemaan avaajalle.
Kun vielä ottaa huomioon, kuten avaaja toteaa, että Kepulaiset kuuluvat suurimmaksi osaksi juuri tähän pököpäiden porukkaan, sen tämä avaajan solvaaminen, varsin selvästi osoittaa.
Luulisi sinua vähintään kartanon omistajaksi, mutta et taida omistaa edes omakotitaloa, niin olen käsittänyt. Etkä kai kovin suureksi johtajaksi päässyt sotaväessä tai Valiollakaan. Ihan kateellinen täytyy olla, kun joku voi olla niin tyytyväinen niin vähään. Meikä tahtoo joskus olla tyytymätön, vaikka meikällä on enemmän kaikkea, koulutusta, asemaa, omaisuutta ja muuta. Mutta eikös se joku viisaus väitä, että tyytyväisyyden paras edellytys on yksinkertaisuus.
..kirjoituksesi henkiikin. Eihän niitä Korhosen juttuja ole pakko lukea. Jos et ole kiinnostunut hänen pakinoistaan, jätä ne hyvä mies väliin. Korhonen osaa kyllä kirjoittaa, tällä palstalla ei ole montaakaan sellaista sananiekkaa. Sisältöä arvioikoon jokainen omasta lähtökohdastaan. Jos Korhonen on kriittinen kepua ja sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan, kannattaisi varmaan asiapohjalla osoittaa kritiikki vääräksi, eikä harrastaa matalaotsaista sanoilla leikittelyä. Sitä paitsi uskon , että Korhonen piruuttaan ärsyttää ja nauraa partaansa kun ihmiset vetää porot nokkaan mitä pienimmistä asioista. Jos jutut ei kiinnosta on helppoa kirjautua ulos palstalta.
Korhonen on palstan "ajanvietehullu".
Ei häneen järkiperusteet tehoa. Ne hän sivuuttaa, jotta oma, hieman pimeä, käsitysmaailma ei järkkyisi.
Hullu se on.
...ei siinä mitään hävytöntä ole. Minusta on syytä tyytyväisyyteen hyvin moneen asiaan, joihin olen lähtökohtieni heikkoudesta huolimatta päässyt.
Minulla ei esim. ollut sitä taloa perittävänä, eikä mitään muutakaan aineellisella puolella. Ihan hyvään taloudelliseenkin asemaan olen päässyt, enkä todellakaan pidä sitä suurimpana saavutuksenani. Varmaan minulla ei ole omaisuutta kuten sinulla, mutta jospa minä osaan käyttää sitä vähäänikin paremmin kuin sinä sitä suurta?
Ja eikö ole hyvä, että ihminen on tyytyväinen itseensä ja siihen, mitä hänellä on? Liian monen puheesta täällä päällimmäisenä näkyy tyytymättömyys. Varsinkin sen yhden, joka on sentään toimittaja ja liikemies (ainakin entinen, ainakin omien sanojensa mukaan) ja häntä tyytymättömämpää ihmistä ei olekaan. Tyytymättömyys itseensä lienee suurinta, ja se on myrkyttänyt hänen koko elämänsä niin, että kun hän näkee jonkun tyytyväisen, ei voi olla yrittämättä hänen kimppuunsa. Nähdään jo tässäkin avauksessa!
Varsinkin nyt, kun hieman väsyneenä pahojen työviikkojen jäljiltä toivoin saavani Isänpäivälahjaksi levätä tarpeekseni. Sehän onnistui, sillä perheeni hommasi lahjaksi varsin kevyttä luettavaa:
pojaltani S.Hietanen "Armeijamuistojani!
tyttäreltäni S.Hietanen "Kuinka menestyä liike-elämässä" ja
vaimoltani S.Hietanen "Äidinkielemme kukkasia".
Mikään noista kirjoista ei kuluttanut liikaa aikaani, sillä niissä oli vain etukansi, nimilehti ja takakansi.
-----
Kun ihminen hankkii koulutuksen jollekin alalle, yleensä hänen tarkoituksensa on myös työskennellä sillä alalla. Aina ei kuitenkaan käy niin.
-----
Eipä, eipä. Tunnetaan eräs toimittaja, joka on varmaan saanut koulutuksen alalle, mutta ei vaan saa toimittaa täälläkään. Äskenkin hän yritti, mutta heti ajettiin pois.
-----
”Ei aina käy niin, kuin haaveillaan” – lauletaan eräässä James Bond –elokuvan tunnussävelessä. Joidenkin kohdalla käy paremminkin. Kuten esim. Antti Kalliomäen, Kyösti Kallion, K-A.Fagerholmin, Ahti Pekkalan, Mikko Pesälän ja JormaKKorhosenkin!
-----
Jonkun kohdalla käy myös huonommin kuin hän on haaveillut. Varmaan sen toimittaja-parankin. Sen kyllä huomaa.
>>>Maalaisliittolainen talvisodan ajan presidenttimme Kyösti Kallio oli myös kai vain kansakoulun käynyt, mutta kyllä hän hyvin arvostettu presidentti oli. Hänen kielitaidottomuuttaan tosin pidettiin esteenä hoitaa presidentille kuuluvalla tavalla ulkosuhteitamme, mutta kyllä Kallio niistäkin selvisi, vaikka tulkki piti aina mukana olla.
Hemmetti! Kommentistani pyyhkiytyi vahingossa pois yksi olennainen sana eli että Kallio oli käynyt lyseota kuusi luokkaa.
http://www.keskusta.fi/content/henkilot/kallio.html
...Kallion kohdalla; katsoin tietosanakirjasta (WSOY: Facta 2001), mutta siinäkään ei Kallion koulutustaustasta puhuta mitään, vaikka monia muita ansioitaan luetellaan sivun pituudelta. Sen sijaan monistakin yhteyksistä olen lukenut, että ei hän todellakaan vieraita kieliä hallinnut, ei edes ruotsia.
Tuo tosiasia ei mitenkään vähennä minun Kalliota kohtaan tuntemaani arvostusta, ei sitten vähääkään. Historianharrastajana tunnen Kallion tekemiset hänen pitkällä urallaan hyvin, ja mielestäni hän on hyvin suuri poliitikko ja valtiomies, ehdottomasti suurin maalaisliittolainen presidenttimme.
Kielitaitoisiakin ihmisiä jo Kallion aikalaisissakin oli. Esim Paasikivi (5 kieltä) Tanner (6 kieltä, niiltä kaikilta myös kääntänyt kirjallisuutta), Mannerheim 7 kieltä, kenraali Martola myös kai seitsemää kieltä taisi, joista useimpia verrattoman hyvin. Mutta olivathan nuo kokemustaustansakin vuoksi kosmopoliitteja toisella tavalla kuin Kallio
Totta myös on, että ei entinen koulujärjestlmämme opettanut kielillä puhumaan. Se on ollut minun etuni, kun ne kolme vierasta kieltäni ólen oppinuty lähinnä itseopiskelulla ja kokemuksen kautta, niin ei ole tullut pelkokynnystä siitä että puhuisi väärin. Edesmennyt vaimoni oli lukenut pitkän saksan, ja hyvän arvosanan saanut siitä kuten muistakin yo-aineistaan, ja käänsi sujuvasti mitä tahansa saksankielistä kirjallisuutta.
Kerran alkuaikoinamme Münchenissä ollessamme kuljimme kioskin ohi, josta tulvivat houkuttelevat bratwurstin tuoksut. Sanoin vaimolleni: "ostapa sinä saksantaitoisena meille tuosta makkarat". Huomasi, että vaimo alkoi rakentaa päässään täydellistä lausetta, jolloin minä kärsimättömään tapaani menin ja ostin ne makkarat huonolla englannillani!
Mielenkiintoinen kirjoitus, johon lisäisin seuraavaa:
- Kyösti Kallio oli käynyt lukiota valmistumatta kuitenkaan ylioppilaaksi
- Ahti Pekkala oli muistaakseni - en siis ole varma - agrologi ja erittäin ahkera mies
Tuossahan joku jo todistaa Kallion käyneen kuusi luokkaa lyseota. Katso vastaukseni hänelle, ole hyvä!
Pekkala saattaa hyvinkin olla agrologi, mutta siitäkään en löydä merkintää tietosanakirjasta, ja kirja "Kuka Kukin On" on minulla sen verran uusi, että siinä Pekkalan kohdalla viitataan vain vanhempaan kirjaan.
Pekkalan ahkeruuteen kiinnitin itsekin huomiota jo avauksessani. Ja hyvin sivistyneesti käyttäytyvä mies Pekkala on aina ollut. Maaherrahan hänestä lopuksi urallaan tuli.
Sait tungettua pitkähköön jorinaasi mukaan myös (näennäis)korrelaation koulutuksen ja Nato-myönteisyyden välille. Arvelisin, että koulutetut ja hyvätuloiset kansalaiset kannattavat myös vähemmän tuloerojen kasvattamista kuin pienituloiset. Koulutetumpi väki vastustanee myös enemmän maataloustukia ja aluetukia kuin kouluttamattomat.
Tällaisten korrelaatioiden esittäminen siinä muodossa, että kantaa seuraisi jotenkin suurempi viisaus, on virhe. Politiikassa on yleensä vastakkain edut, arvot, arvostukset, mielipiteet, maailmankatsomus jne., mikä ei ole koulutuksen tuoman viisauden mukaan jaoteltavissa. Jos olisi, kannattaisi valita Suomen eduskuntaan kymmenen koulutetuinta ja Mensan testeissä viisaimmaksi havaittua ihmistä.
Natokysymyksessäkin mielipide voi seurata esittämälläsi tavalla ihmisten koulutusta, mutta heti, kun näkökulmaa tarkennetaan, voidaan saada aivan uusia tuloksia. Jos esim. puhuttaisiin vain yliopistokoulutuksen saaneista ja sitten eriytettäisiin näistä joukko, joka on kvalifioitunut ammatillisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi asiantuntijoiksi, tulos voisi olla aivan päinvastainen. Silloin voisikin käydä niin, että kaikkein suurimman asiantuntemuksen omaava ryhmä vastustaakin Natoon liittymistä. Jos tästä vielä pelkistettäisiin joukkoon vain presidentti, ulkoministeri ja pääministeri, jotka ovat suhteellisen hyvin koulutettuja, Natoon liittymisen vastustaminen voisi nousta ihan 100 %:iin.
Siis sinulle ilmeisesti oleellisimpaan. Koetko olevasi jotenkin heikoilla näkemyksesi perusteissa? Älä välitä, ei sillä väliä ole; ei Suomi kuitenkaan mene Natoon seuraavalla vaalikaudella. Ainahan pitää poliitikkojen puheisiin uskoa. Eikä ehkä ehdi mennä sitä seuraavallakaan, jos Venäjä ei silloin enää anna siihen lupaa.
Mielestäni tuossa "pitkässä jorinassani" olisi kyllä mielenkiintoisempaakin pohdittavaa.
Olennaisuuksista on tässä turha kiistellä. Minulla on ollut tähän saakka sellainen vaikutelma, että Natokysymys on ollut ysädntäsi lähempänä kuin moni muu aihe palstalla. Ehkä olen sitten väärässä.
Natokeskustelua tullaan arvaukseni mukaan kyllä käymään edelleenkin tästä eteenpäin, sillä meillä on koko joukko niitä, jotka ovat innostuneita tällaisista sotilasliitoista. Sotilasliitto on ehkä tässä sopivan neutraali ilmaisu puolustus- ja sotaliiton välissä. Venäjän luvasta tämä ei ole kiinni sen enempää myöhemmin kuin nytkään, jos Suomi pysyy EU:n jäsenenä. Jos eroamme EU:sta tilanne voi tietysti olla silloin toinen, mutten pidä realistisena eroa, joten sillä lienee turha spekuloida. Muussa tapauksessa Venäjän neuvottelukumppani on EU ja jos Suomi haluaa EU:n yhteiseen puolustukseen liittyen valita Nato-option, Venäjällä ei siinä ole silloin kummempaa vastaanpanemisen mahdollisuutta, ellei se halua asettua poikkiteloin koko EU:ta vasten.
Sori, tarkoitus ei olut vähätellä kirjoitustasi, mutta tapasi väännellä asioita uuvuttaa joskus kokeneemmankin lukijan. Itselläni on kyllä osin sama vaiva.
Don`t worry - be happy!
Pääseeköhän Suomessa rahalla ja nimellä, nepotismillä, niin kuin jenkeissä pääsee, siihen koulutukseen mihin haluaa?
Heinäluomasta ei ole pääministeriksi, eikä sinusta Rooman paaviksi.
"Heinäluomasta ei ole pääministeriksi"
Mistä tiedät? Mistä olet lukenut? Jospa se on vain mielipiteesi. Perustelit edes. Ai, mutta sinähän oletkin kepulainen.
Toinen sulla on oikein. Ei kapista olisi paaviksi. Ikä sitä ei estä, vaan uskonto, sillä kapi on evankelis-luterilainen.
Avaukseni tästä aiheesta ei näy kiinnostavan niin paljon kuin avaukseni yleensä, joten saatan poitaa tämän vielä myöhemmin illalla saittia turhaan rasittamasta. Luultavasti tämän ovat jo nähneet ja sanoneet mielipiteensäkin ne, joita aihe on kiinnostanut. Ja onhan tuossa moni myös jo päässyt ilmaisemaan jotain muuta.
Itse ainakin rupean nyt iltatoimiin ja sen jälkeen lueskelemaan.
kyllä maailmaan mölyä mahtuu
Käsket poistaa, mutta heti perään sanot, että "kyllä maailmaan mölyä mahtuu". Siis tarkoittanet, että saa jäädä tähän. No, jääköön sitten, ainakin toistaiseksi. Hyvää yötä!
Lasol six-päkki taas saatavilla huoltamoilta
kuin vitunpuolikas.
...julkisessa profiilissanikin, jota sinäkin lienet siis käynyt ihailemassa. Mikä vika sinun naamassasi sitten on, kun et ilkiä laittaa sitä esille?
No, onhan tuo pärstäni jo hieman kulunut, kun sitä on kahdeksattakymmentä vuotta käytetty, mutta onneksi sen takana, siinä yläosassa oleva elin on vielä iskussa. Paljon paremmassa kuin sinulla tai monella kepulaisella, jotka pystyvät tuottamaan vain tuollaisia "ajatelmia".
Jos naamani sai sinulla sesahtumaan muutakin kuin järkesi, niin tule rohkeasti ulos kaapista ja mene sinne, mistä apua löydät; minä en voi sellaisessa auttaa.
saatana toinen jalaka haudassa muuta tee ko vittuilee palstalla saatanan mätämuna eunukki.
1. Montrealin Olympialaisia ei suinkaan käyuty vuonna 1982, vaan vuonna 1976, joiden jälkeen Kekkonen valittiin veilä vaaleilla prewsidentiksi. Kalliomäki ei siis ollut heti Montrealin Olympialaisten jälkeen kenenkään avustajana...
2. Mikko Pesälää ei juuri omassa puolueessaan eikä muuallaakaan arvostettu asioiden osaajana. Pikemmin hän oli joutava jutunkertoja, jonka juttuja muut vähän kístaantuneina kuuntelivat, kun tämä ei oikein itse tajunnut sitä, mikä siinä kertomisessa meni pieleen. Myös hillittömästä alkoholikäyttäytymisestä tuli joskus Pesälälle ongelmia. Varapuhemieheksi hän päätyi ylipäätään siksi, että hän masentui niin paljon ja pahasti siitä, että jäi taas kerran valitsematta ministeriksi, että Matti Ruokolan oli pakko ilmoittaa Väyryselle ja Kääriäiselle, ettei hän uskalla lääkärinä ottaa vastuuta siitä mitä tapahtuu, ellei Pesälä saa varapuhemiehen paikkaa.
Mistä ihmeestä olen saanut Montrealin olympiavuodeksi 1976! Minä, joka muistan kaikkien kesä- ja talviolympialaisten vuodet ja pitopaikat vaikka unissani! Jo pikkupoikana osasin melkein ulkoa silloisen Urheilun pikkujättiläisen, ja kirja on edelleen hyllyssäni. Kuten mm. kolmiosainen Suuri olympiakirja.
Eihän vuonna 1982 tietenkään kesäolympialaisia ollut, kun v. 1980 olivat Moskovan olympialaiset ja 1984 ne Los Angelesin olympialaiset, joissa Martti Vainio kärähti dopingista.
Ajattelin siis jotain muuta kuin kirjoitin, tuossa tapauksessa. Mikko Pesälästä sen sijaan minulla on myönteisempi käsitys kuin sinulla ilmeisesti hänen puoluelaisenaan. Ja varmaan Pesälä nautti luottamusta myös iittiläisiltä ja muilta vaalipiirissään, koskapa tuli muistaakseni valituksi aina, kun ehdolla oli. En toki itse asiaa seurannut, mutta muistelen näin todetun häntä esitelleissä lehtijutuissa.
muistakkan kuin väärin. hah ha ha hah haaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa