oksennusfobia

Tuotanoinniin...miksi pelkäät jotain, mitä ei ole edes VÄLTTÄMÄTTÄ OLEMASSA? (siis pelkät oksennusta silloinkin, kun et ole vatsataudissa)

Sitä paitsi oksennukseen kukaan harvemmin "kuolee". Kyllä se vain näin on. Ihminen oksentaa pari kertaa ja sitten HELPOTTAA.

Kyllähän se pahalta maistuu ja hetken "yökäyttää", mutta kuten sanottu, sen jälkeen onkin välittömästi parempi olo.

http://www.createphpbb.com/emetofoobikot/

kärsin siitä...

Pelot hallitsevat ihmisten elämää liiaksi. Koita siis ajatella järjellä. Itselläni ei ole ollut oksennustautia varmaankaan vuosikymmeneen, enkä mitenkään välttele bakteerien saamista. Totuushan on se, että jos aina yrität olla mahdollisimman bakteerittomassa ympäristössä, sinun elimistösi vastustuskyky laskee, jolloin riskisi sairastua kasvaa. Teet vain karhunpalveluksen itsellesi. Yrittämällä vältellä oksennustautia, itseasiassa lisäätkin riskiäsi saada sen.

Jos kerran tämä vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi, eikö olisi helpompaa vaikka sairastaa vatsatauti kerran parissa vuodessa. Itseasiassa uskon, että et tule samaan vatsatautia läheskään niin usein. Se on loppujen lopuksi melko harvoin ilmenevä tauti. Itsekin sanoit olleesi oksentamatta seitsemän vuoden ajan. No eihän sinulla silloin ole taipumusta siihen. Ainoastaan silloin voit saada vatsatautitartunnan, jos olet tekemisissä toisen ihmisen kanssa, jolla on vatsatauti. Silloin kun vatsatautia on liikkeellä, on syytä olla varovainen. Muulloin se on aivan turhaa.

Ajattele siis järjellä. Mieti kuinka moni lähipiirisi ihminen on viime aikoina sairastanut vatsataudin. En usko, että kovinkaan moni. Silloin sinäkään et sitä sairasta, niinkuin et moneen vuoteen olekaan.

Nimittäin tuo oksennusfobia... Olin viime yönä ihan paniikissa, kun tuli juotua tota alkomahoolia aika paljon. Meinas yrjöset nimittäin tulla! :/ Onneks osaan saakeli hallita kehoani joten kuten ettei tullut yli! heh

Näin jälkeen päin naurattaa koko homma, mutta viime yönä.. huh huh.. Luulin suurinpiirtein et kuolen... Pelkäsin niin yrjöjen lentämistä. Tiedän ettei siihen kuole, mutta se tunne kun oksettaa ja odottaa sen tulemista, on vaan niin hemmtin kamala..

Sulla pelkosi on kyllä aika huonossa jamassa... Onko sulla myös mahdollisesti bakteerikammoa kenties..? Kannattaa ehkä mennä terapautin juttusille, jos vaikka helpottaisi.. Fyysiset pahoinvoinnit johtuvat varmasti pään sisälläs tapahtuvasta jatkuvasta kamppailusta.. Siihen auttaa vaan psyykkisesti tapahtuva muutos parempaan suuntaan.. :)

terv. oksentamatta 13 vuotta (heh)

Mulla on aivan sama ongelma...se palaa joka ikinen helvetin kevät. Kaikki alkoi siitä, kun menin kouluun ekalle luokalle. Noh, tietysti siihen mennessä oli jo miljoonasti oksenneltu ja vatsataudit koettu, mutta ekaluokalla, se vain tuli. Sitten kun se tauti tuli 4 vuotta vanhemmalle veljelleni, olin aivan kauhuissani! Mä suurinpiirtein lukittauduin huoneeseeni ja itkeä vollotin siellä päivät pitkät....No kyllä se lopulta mullekkin tuli... Ja vieläkin, 6 luokalla, tälläkin hetkellä, mä oikeasti PELKÄÄN kuollakseni. Siis jotenkin inhoan sitä jos kuulee kun toinen oksentaa tai itse oksentaa tai jotain..oon aina ennen luullut , et oon ainoa joka pelkää niin mitätöntä asiaa kuin oksennustautia! Minulla on pikkusisko, joka nyt on aika usein hoitopaikassa, ja siellähän sitten ne kaikki taudit leviävät...joka päivä mä toivon ja rukoilen, että se ei tulisi meille kellekkään... Mulla ei oo nyt ollu sitä tautia johki 3 vuoteen, koska olen pysynyt vain omassa huoneessani lukittautuneena, kun kaikki muut ovat oksennelleet oven toisella puolella xD Mutta tää fobia OIKEASTI häiritsee mun elämää. Koulussakin jos tiedän, että jollakin on ollut oksennustauti, yritän suurinpiirtein olla hengittämättä! Tää on niin kauheeta! Mä en kestä enää.

Olen kohta 13 vuotias täyttävä tyttö ja kärsin oksennusfobiasta aika pahasti (: Olin kaverillani yötä ja hänen äitinsä tuli kotiin kännissä, ja sanoi että tuokaa nopeasti sankko, kohta lentää laatta. Tunsin heti kun veri nousi päähän ja kylmä hiki alkoi virrata. Olin ihan paniikissa ja suorastaan juoksin kaverini huoneeseen peiton alle ja yritin nukahtaa, vaikka oikeasti olin täysin valveilla. Peittelin korviani ja yritin olla kuulematta kun kaverini äiti oksensi äänekkäästi viereisessä huoneessa. Keksin tekosyyn lähteä kotiin ja juoksin sinne kamat mukanani. Tuo samainen kohtaus pyöri päässäni koko illan ja olin aivan hemmetin helpottunut kun pääsin pois. Samanlainen tilanne tuli, kun kaverini pikkusisko (7v) oksenteli vessassa kun istuimme kaverini kanssa keittiössä. Lähdin kotiin paniikissa ja tapaus pyöri päässäni koko illan. Tiedän, että tämä aihe on joku 4v vanha, mutta en löytänyt uudempaa xD

Mullaki oksennusfobia... jos tunnen mahassa pientäki huonoa oloa alan vaa ajatella sitä oksennusta... ja sitte alan itkee, tärisee ja kylmän hiki nousee pintaan.. sitä kestää n 30-60 min.. mut sitte sitä oksennusta ei koskaa tulekkaa.. en pysty kuulemaan tai varsinkaa katsoo ku joku oksentaa.. se saa minut voimaan nii pahoin. käverini ihmettelevät aina miten minulla on nii paha olla jos joku oksentaa. mutta sille nyt ei oikee voi vaa mitää.. tää on jotain nii kauheaa!

Moi ketjulaiset(:
En millään tahtoisi uskoa, että mulla olisi tämä kammo.. En sillä, että vähättelisin tai pitäisin teitä mitenkään pimeänä- vaan en ole tiedostanut enkä tiedä osaanko tiedostaa että itselläni olisi tämä fobia. Tässä taustaa mun vaivasta;

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10007092

Mulla on itselläni jonkinlaisia kummallisia fobioita (esim. en voi olla huoneessa jossa on avonaisia astia/vaatekaapin ovia, lipastonlaatikot ei ole tasaisesti kiinni yms. ilman että kokisin suurta ahdistusta ja palavaa halua mennä sulkemaan niitä) mutta en ole koskaan ajatellut että mulla vois olla oksentamisen pelko. Pelkään oksentamista kyllä, aiheuttaisiko se sitten tuon päivittäisen pahoinvoinnin? Tulee tuommoinen oravanpyörä, pelkää oksentavansa niin paljon että alkaa pelon vuoksi oksettaa.. Itse en suostu syömään edellisen päivän ruokia tai puhdistamaan ruoanjätteitä lavuaarin likaritilästä. En kestä likaisia käsiä ollenkaan ja enkä kestä että joku koskee ruokaani tai minuun likaisilla käsillä. Pelkään myös ajoittain kissojeni likaisia tassuja.. Tää mun keissi menee jo varmaan bakteerikammon puolelle? D:

Aina sitä luulee olevansa ainoa, mutta ei sitten olekaan. :D

Mulla on kans jonkin sortin... tai siis pahakin... oksennusfobia. Kuten muillakin täällä näin niin jos on pienikin huono olo niin se kyllä varmasti kasvaa siitä pahemmaksi, kun pelkää että joutuu oksentamaan. Ja kun olo on pahempi niin se vaan pahenee ja pahenee ja kädet hikoaa ja ahdistaa.
Itse pelkään niin paljon oksentamista, että yksi syy siihen, miksi en halua juoda alkoholia on se, että pelkään että joudun oksentamaan krapulassa.
Jos joudun olemaan yksin kotona yötä, pelkään että oikea paha olo iskee ja joudun oksentamaan eikä mulla ole ketään ketä "auttaisi" siinä tilanteessa. :'D
Rakastan matkustamista ja ulkomailla ollessani en halua juoda muuta kuin pullovettä ja syödä vain asiallisen näköisissä rafloissa, ettei vaan tulisi mitään tautia.
Usein mietin, että mitä kauhee oksentamisessa voi muka olla ja toivon, että saisin oksennustaudin ja voisin kohdata pelkoni... En tosiaan ole oksentanut ehkäpä 5 vuoteen... Mutta sitten ajatus alkaa pelottaa ja alkaa oksettamaan.
Sairasta. :D

luulin itekki olevan ainoa joka kärsii tästä oksennusfobiasta...kun mulle tulee pahaolo laivalla , linkissä , junassa, tunneilla , se hallitsee ihan liikaa mun elämää koska pitää olla useasti tunneilta pois..ja en uskalla liikkua mihinkään , jos tulee vähänki paha olo niin alan pelkäämään ihan hirveesti ja alkaa kuumottaa ja yritän kaikkeni etten oksentaisi ja olen ollut sen reilu 4-7 vuotta oksentamatta ..nyttenki olen lähdössä linkillä ja pitää olla siellä sen tunnin ja otin kaikki maailman lääkkeet ja vesipullot mukaan ja pelottaa ihan sairaasti :(...haluaisin apua tähän

Oksennusfobiaa kutsutaan emetofobiaksi, itse olen kärsinyt siitä koko ikäni. Olen rekisteröitynyt vertaistukifoorumille:

http://emetofoobikot.createphpbb.com

Meitä on oikeasti monta (: rohkeasti vain mukaan, toivotamme kaikki emetofoobikot tervetulleiksi (:

mä oon just täyttänyt 11 vuotta. mä kärsin jonkin laisesta oksennusfobiasta. mä en pelkää et muut oksentaa vaan ihan sairaasti et mä ite oksennan. mut se ei mua niin haittaa aina ja pystyn puhumaan oksennuksesta ilman että alan voimaan pahoin. mun kaveri pelkää ihan sairaasti jos joku ees sanoo voivansa pahoin mut se siltii tykkää kertoo ja kuunnella oksennus tarinoita.

Täältäkin löytyy yksi, jolla oli yhdessä vaiheessa todella pahana ko. pelko.

Ahdistuin joka kerran kun kuulin, että jollakulla oli mahatauti ja jos perheessä joku sai tartunnan, niin se oli pahinta mahdollista. Tuolloin vältin kaikkea mihin tiesin sairastuneen koskeneen, istuneen ja joskus jopa välttelin kohtia joista näin tämän juuri kävelleen. Ei ollut hauskaa sellainen. Luonnollisesti saatoin myös sulkeutua omaan huoneeseeni ja tulin sieltä ulos vain välttämättömissä asioissa, kuten vessassa käydäkseni, kunnes sairastunut sisko, isä, äiti, veli jne. oli terve. Jos itselläni oli vähänkään maha kipeä, niin saatoin olla välittömästi sitä mieltä, että olin saanut mahataudin.
Äitihän tuolle pelolleni pääasiassa naureskeli.

Joskus ahdistuin myös jos joku vain mainitsi sanan ''oksennus''. Inhosin myös elokuvien ja kirjojen kohtauksia, joissa henkilö oksensi.
Pelko oli siis itselläni eräässä vaiheessa todella paha, enkä muista itse pelänneeni oikein mitään muuta yhtä selkeästi. Vanhetessa, pelko kuitenkin pikkuhiljaa alkoi hälventyä.

Varsinainen pelosta parantuminen tapahtui vasta kun eräs talvi sitten sain lyhytkestoisen mahataudin ja jouduin oksentamaan. Sen jälkeen pahimmat pelot hitusen hälvenivät. Se ei kuitenkaan vielä ollut se riittävä tekijä, vaan vasta kun myöhemmin samana vuonna join itseni elämäni ensinmäistä kertaa kunnolla humalaan ja aamulla olin sitten rapulan vuoksi pytyn äärellä useamman tunnin ajan oksentaen kolme-neljä kertaa.
Sen jälkeen, voin omalta kohdaltani sanoa, että selätin ko. pelon ja se oli todellakin helpotus. Vieläkin tosin tunnen pientä pelkoa mahatautia ja siihen sairastumista kohtaan, mutta verrattuna siihen mitä se pelko joskus oli, niin tämä nykyinen ei ole enää mitään.

Pelosta parantumiselle, en siis näe mitään muuta tehokasta keinoa, kuin oksentamisen.

Minäkin luulin että oksentaminen parantais... no,lapsien ilmestyttyä elämään,olen joutunut itse kokemaan sen taudin 2 kertaa. viimeksi noin 2v sitten ja kummallaki kerralla oksensin noin 10 kertaa... no ei... ei se kammo ole minnekkään hävinny. Itse oksentaminen (miltä se tuntuu) se ei enää niin pelota,mutta näköjään itellä on se että MIHIN ja MILLON oksentaa ja kenen nähden?
..liekkö sitte kammo tullu siitä kun humalassa teininä oksensin entisen poikakaverin nähden.. en tiiä. mutta nytkin vaikka saman miehen kanssa ollu kohta 20v niin menin aina ilmoittamatta... suihkuvessaa okselle, ja vasta sen jälkeen kerroin että kävin.
Nythän sitä sitte aloitin terapian... siellä toki käyvvään läpi muutakin kuin tätä kammoa.

Helsingistä sieltä hypnoosi mikälie opistolta sain tarjouksen jossa joku lupas minut 500e parantaa.. :/ hmmmm.... en tiiä.. varmaan olisin hullu ja maksasain ja kokeilisin mutta kun tässä on vielä 600-700km matkaa.

Mulla oli vuosikausia oksennusfobiaa, joka paheni muutama vuosi sitten niin että laihduin useita kiloja, kun en oikein pystynyt syömään mitään tuntematta kuvotusta, vatsakipuja ja pelkäämättä että, mitä JOS oksennan. Kyse oli siis psykosomaattisista oireista. Pikkuhiljaa pelko sitten kuitenkin hälveni, jotenkin kyllästyin siihen, tajusin sen järjettömyyden...
Viime viikolla sairastin noroviruksen ja pakkohan siinä oli oksentaa. Eikä se nyt niin hirveää ollut... Helpotti itseasiassa ihan hirveästi vatsakipuja ym. Kuvottavan olon pelkoa on vielä jonkun verran, mutta oksennusfobia on kyllä tipotiessään ollut jo yli vuoden ajan. Ei jaksa vaivaa päätään sillä enää. Muutenkin on tullut oksennettua vain oksutaudeissa, ja niitä on ollut huimaavat 3 elämäni aikana, joten riski yrjöämiseen on naurettavan pieni ja jos laatta lentää, niin lentäkööt.

mullakin on toi oksennuksen hirveä pelko. Joskus ihan kuvittelen sen ja valitan kuinka kohta tulee ylös, mutta ei oo ikinä tullu. Lukkitaudun aina jonnekkin missä kukaan ei ole tartuttamassa. Tarvitsen tosi paljon apua sillä olen myös laiha ja pelkään myös oksentavani jonkun anoreksian takia. Tää kyl ei varmaa kiinnosta. Mut aina ku näkee jonku joka oksentaa en pysty hallita itseeni juoksen vaa pois paikalta.

heippa ! :) sattumalta tämän keskustelun löysin ja oli pakko tulla jakamaan omakohtaset kokemukset fobian suhteen. ite siis aloin oksentamista pelkäämään muistaakseni joskus 8-9 vuotiaana ja pelko hallitsi elämääni aika huolella . aloin kuvittelemaan että jos teen niin ja näin niin en tule saamaan esim oksennustautia , esimerkiksi joskus noin 10 vuotiaana kuvittelin että jos pesen tietyn verran käsiä päivässä niin en saa tautia , olkoon luku sitten vaikka 15 kertaa mutta jos en ollut illalla nukkumaan mennessä pessyt kuin esim 11 kertaa , niin oli pakko mennä pesemään kädet vielä 4 kertaa , alusta asti , eli aina kädet kuivattuani pesin ne uudestaan . jossain vaiheessa en uskaltanut mennä illalla nukkumaan kun pelkäsin että yöllä alkaa oksennustauti , itkin monet illat äidille kuinka en uskalla nukkua ja eihän siihen voinut oikein mitenkään auttaa. pahoinvointi alko aina illalla pelkästä liiasta kuvittelusta. noin vuoden ajan nukuin niin että ämpäri oli koko ajan sängyn vieressä , en tiedä miksi se helpotti , kun nimenomaan pelkään eniten itse oksentamista. pelko meni niin pitkälle että aloin usein hyperventiloimaan huononolon tullessa , ja sehän vain oloa pahenti , saatoin istua monta tuntia vessan ovella itkien ja peläten että kohta oksennus tulee. iän myötä olen huomannut että pelko on helpottanut. ennen en olisi voinut kuvitellakaan oksentavani mutta nyt kuukauden sisällä olen saanut kaks kertaa niin pahan kipukohtauksen että oksennusta ei ole pystynyt pidättämään, ja se on vain tullut. pelostani olisi niin paljon kerrottavaa mutta ei tila riitä tähän viestiin. paljon jää nyt kertomatta mutta tuossa nyt pääpiirtein kaikki. pelko on hallinnut elämääni liikaa.

Mullakin on melko paha oksennusfobia. Se alko varmaan joskus 8 vuotiaana. Välttelin kaikkia asioita mitä olin vaikka syönyt ennen kuin oksensin. Esim en pystynyt syödä juustosämpylää 6:n vuoteen koska söin sitä ennen kun oksensin. Oksennustauti mulla on ollut ehkä viimeks 6 vuotta sitten 9 vuotiaana, mut 10 vuotiaana oksensin koska söin liikaa hedelmäsosetta. Sen jälkeen en oo voinut syödä sitä :D Pelkään ihan kaikkea oksennukseen liittyvää. Jopa lukiessa oksentamiseen liittyvistä asioista alkaa kuvottaa ja tärisyttää. Riittää jo että jos jonkun kaverin vanhemmalla on oksennustauti niin en pysty olla sen kaverin kanssa edes koulussa vaikka sillä itellä ei oliskaan. Aina jos kuulen jonkun oksentavan makaan peiton alla ja tärisen tukkien korvani niin hyvin kun pystyn. Siis en pysty olla missään tekemisissä ees oksentamisen ajatuksen kanssa. V***ttaa tää...