Korkeasaari päätti sitten lopettaa tiikeri vanhuksen nimeltään Manninen. Tilalle hankitaan Britanniasta uudempi uros. Hyvä tapa vaikka Suomen valtiolle ehkäistä eläkepiikki: tapetaan vanhukset ja hankitaan ulkomailta työikäisiä ihmisiä.
Lisäksi ihmetyttää että amurintiikeri on erittäin uhanalainen laji ja silti sellaisia tapetaan eläintarhassa jossa sitä pitäisi suojella. Ja tiikereiden takia on kerätty Pantterit makeisten kautta rahaa ja Korkeasaaressa järjestettyä Kissojen yö -tapahtumia.
Asiasta lisää:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1265501
Adressi lisä infoa
http://www.jihaa.org/manninen
Lisäksi ihmetyttää että amurintiikeri on erittäin uhanalainen laji ja silti sellaisia tapetaan eläintarhassa jossa sitä pitäisi suojella. Ja tiikereiden takia on kerätty Pantterit makeisten kautta rahaa ja Korkeasaaressa järjestettyä Kissojen yö -tapahtumia.
Asiasta lisää:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1265501
Adressi lisä infoa
http://www.jihaa.org/manninen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et sitten lukenut ajatuksella tuota artikkelia, siinä todettiin epäsuorasti että se tiikerikanta uhkasi jäädä sisäsiittoiseksi joten tarvitaan uusia geenejä.
Sisäsiittoisuudesta seuraa usein vakavia geeniperäisiä sairauksia jolloin kaikki tarhan tiikerit jatkossa kärsivät/ jopa mahdollisesti kuolevat.
Eli aplodit eläintarhalle täältäpäin!
Niin mutta tiikeri vanhus oltais voitu antaa vaihdossa sinne mistä uus tulee. Tai kenties olis voinu pitää sen korkeasaares viel sen vanhuusvuodet.
Manninen oli uhanalainen eläin eikä mikään siitoskone tai näyttelyesine. Mannista ei voi enää pelastaa,mutta asiaa ei tarvitse jättää tähän.
Korkeasaaren www-sivuilla on Korkeasaaren johdon yhteystiedot. Pommittakaa sähköposteilla, jotta tämä vastuuton toiminta ei toistu.
Lisäksi voi allekirjoittaa adressin Korkeasaaren lopettamiseksi osoitteessa: www.adressit.com/korkeasaarivetoomus.
Lisätietoa myös: http://www.oikeuttaelaimille.net.
Manninen oli iäkäs, mutta yhä hyväkuntoinen. Sillä olisi ollut oikeus vanhuudenpäiviinkin.
Biologina olen tutustunut tarhaustoimintaan aika lailla. Ei - en ole töissä korkeasaaressa tai muussakaan tarhassa, mutta toimin uhanalaisten eläinten suojelussa.
Eläinten tarhaus kannan säilyttämiseksi vaatii hyvin pitkäntähtäimen suunnitelmia.
Ymmärrän, että ns. "kadunihmiset" katsovat asiaa eläinyksilön näkökulmasta. Suojelua tehdään kuitenkin populaation näkökulmasta. Niin kiva kuin se olisikin, että voitaisiin säilyttää kaikki kivat eläinyksilöt, niin rahaa ja tilaa on rajallisesti: nytkin lajien lisääntymistä joudutaan hillitsemään, kun ei ole tilaa niille tuleville pennuille. Tämä tarkoittaa monien potentiaalisten geeniyhdistelmien menettämistä.
Jonakin päivänä, tämä on toiveena, tiikerien luontainen elinympäristö on sellaisessa tilassa (lue: salametsästys, metsien hakkuu, tuhopoltot ja eksponentiaalisesti lisääntyvä ihmispopulaatio saadaan kuriin) ja eläimiä voidaan alkaa palauttaa niiden oikeille asuinsijoille. Sinne ei palaa Manninen, ei sen tilalle tuleva uros, eivät edes niiden jälkeläiset - se on monien sukupolvien päässä.
Silloin lajin tulevaisuuden takaa parhaiten mahdollisimman laaja geenipohja. Ja juuri sellaista nyt yritetään ylläpitää. Siksi Manninen tapettiin - se ei pysty enää rikastuttamaan geenipoolia.
Korkeasaaressa on monta surullista ihmistä nyt. Manninen oli hoitajilleen rakas. He kuitenkin ymmärtävät sen, ettei yhden eläimen eläkepäivät ole niin arvokkaat, että niiden takia voisi uhrata tilaa ja rahaa, jolla voi auttaa lajia.
Luonnossa, kun eläin on lisääntymisensä hoitanut, se tulee tarpeettomaksi. Sen kuluttamat resurssit ovat paremmassa käytössä muilla. Tämä on karua, mutta sellaista se on.
Täydellisessä maailmassa eläintarhoilla olisi tilaa ja rahaa vaikka kuinka paljon. Vielä täydellisemmässä maailmassa eläintarhoja ei tarvittaisi, koska eläimet voisivat elää luonnossa ilman, että ihminen uhkaa niiden olemassaoloa.
Jos Manninen todella surettaa, jos eläintarhat ahdistaa, toimikaa siten, että eläintarhat tulevat tarpeettomiksi: Antakaa rahaa kehitysyhteistyöhön, kehitysmaiden ehkäisyvalistuskampanjoihin, naisten koulutukseen, ostakaa reilun kaupan tuotteita, älkää ostako tiikkikalusteita tai muita sademetsää tuhoavia tuotteita, syökää lähellä tuotettuja kasviksia, älkää brassihärkää... Näin se vaan on, että ihan oikeasti pitää ajatella suuria eikä narista pieniä. Vaan kun on niin paljon helpompi vikistä, mitä muiden tarttis, kuin miettiä, mitä itse voisi.