Eero Heinäluoma lupaili valita puolet ministerinpaikoista naisille ja puolet miehille.
Mitä mieltä feministit on asiasta? Onko teidän mielestä naiset niin surkeita etteivät pääsis ministereiksi mikäli tehtäviin valittas kyvykkäimmät henkilöt?
Mitä mieltä feministit on asiasta? Onko teidän mielestä naiset niin surkeita etteivät pääsis ministereiksi mikäli tehtäviin valittas kyvykkäimmät henkilöt?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ajatusleikki:
Hallitukseen valitaan 18 ministeriä, joka heinäluomalaisen tasa-arvopolitiikan mukaan merkitsee pakkojakaumaa 9 9. Pätevimpien listalla on 10 miestä ja 8 naista, satunnaisessa järjestyksessä. Tätä 18 pätevimmän ryhmää ei voida sellaisenaan hyödyntää, koska se kymmenes mies on väärää sukupuolta. Mutta pääseehän listan ulkopuolelta mukaan yhdeksäs nainen, jonka edellä tosin, pätevyydellä mitattuna, saattaisi olla vaikka 50 miestä - KAIKKI väärää sukupuolta.
Tämä on kiintiöiden ongelma: syrjintä. Muistin virkistämiseksi Kirsi Piha -sitaatti: 'Tahdon olla nainen, en kiintiönainen.'
Aamen.
Eero "pari pierua ihmisen suuntaan" Heinäluoma on kosioretkellä - ääni se on vaaleissa naiseläjänkin ääni - pääasia, että se tulee 'oikealle' puolueelle !
...yhden saunasellaisen liikaa.
Kiintiöt ymmärrän tavallaan, ymmärrän sen syyn siihen (miesmyönteiset asenteet, naista ei pätevänäkään kelpuuteta, tuon välttäminen), mutta että oikein puolet... otan ja luulen että ei onnistuisi vaikka yrittäisi. Kiintiö on asia sinänsä, puolet ja puolet on jotain ihan muuta. Siinä väistämättä molempien sukupuolten arvostusta tallotaan asettamalla ensisijaiseksi kriteeriksi se mitä koipivälistä löytyy.
Ugh.
***
Emmekö me naiset olekaan valmiita täydelliseen tasa-arvoon? Haluammeko sittenkin vain pikkuisen leivän syrjästä?
sinusta tasa-arvoa on siis se, että omilla ansioilla ei saa olla asian kanssa mitään tekemistä vaan automaattisesti tulee joka paikkana ympätä tasamäärä miehiä ja naisia.
Ei siis riitä se, että luodaan mahdollisuudet jokaiselle. Lopputulos on taattava vaikka väkisin.
Mitenkäs jos tuonne ministeriöön ei löydy riittävästi halukkaita miehiä tai naisia. Haetaanko tarvittava kiintiömäärä vaikka kortistosta?
Mutta... Feministi haluaa jälleen kerran vain isomman palan kakusta viitsimättä sen eteen mitään tehdä.. Hohhoijjakkaa.
Minä näen sen näin; yksi tapa päästä tasa-arvoiseen tilaan on asennemuutos, eri tyyppisin keinoin päämääränä se tila jossa kriteerinä toimii vain aj ainoastaan pätevyys ja kyky, ei sukupuoli millään tasolla.
Toinen tapa päästä tasa-arvoiseen tilanteeseen on kiintiö. Tässä on kuitenkin se ongelma, että tasa-arvotila on näennäinen, se toimii vain paperilla. Varsinaiset asenteet ovat yhä samat, ja kumpikin puoli urputtaa. Toinene, koska koee itsensä aliarvioiduksi ja toinen koska ei yhä vieläkään voi hyväksyä naisten istuttamista isoille palleille (vaikka pakolla).
Pidän ensimmäistä tapaa hyvänä, toista huonona. Käytännössä kiintiö toimii sen hetken aikaa, mutta vahvistaa naisvastaista asennetta entisestään "on pakko asettaa kiintiö kun ne ei muuten pärjää"-tulkintaan tässä viitaten.
Hiih. En siis usko että koko kansa on vielä valmis täydelliseen tasa-arvoon, me olemme valmiit näkemään realistisesti sen pyrkimyksen arvon, hommana on enää löytää ne toimivat keinot.
Tai sitten voin aivan hyvin olla väärässäkin.
***
Hmmm...
Olen samaa mieltä asennemuutoksen tärkeellisyydestä, mutta koska tuo asennemuutos ei ota tuulta purjeisiinsa, niin jotain vähän radikaalimpaa on välillä tehtävä. Itse en näe kiintiöitä kauhukuvina, vaan ihan välttämättöminä joissain kohden.
Uskon, että naisvastaiset asenneet ovat ja pysyvät tietyn tyyppisten ihmisten piirissä ja niillä tehdään räikeästi propagandaa, mutta onko meidän tasa-arvon kannattajien pakko välittää.
En myöskään miellä kiintiötä sellaiseksi, että se pakottaa naista mihinkään, vaan antaa mahdollisuuden. Monet naiset haluavat nousta erilaisiin asemiin, mutta eivät vaivaudu edes yrittämään, koska tietävät yleisen ihmisten asennoitumisen. Kiintiö loisi kehikon, johon on hyvä asettua.
"En siis usko, että koko kansa on vielä valmis täydelliseen tasa-arvoon..." Itse olen kyllä ihan valmis täydelliseen tasa-arvoon ja minusta sellainen pitäisi olla jo. :)
En näe yhtään syytä, mikä jarruttelisi sp välistä tasa-arvoista Suomea.
Siinä mennään "omilla avuilla" ja lujaa!
Hiiohoi..........! ;)
"Olen samaa mieltä asennemuutoksen tärkeellisyydestä, mutta koska tuo asennemuutos ei ota tuulta purjeisiinsa, niin jotain vähän radikaalimpaa on välillä tehtävä. Itse en näe kiintiöitä kauhukuvina, vaan ihan välttämättöminä joissain kohden. "
Eli siis vaikka ihmiset eivät yleisesti ottaen
haluaa ottaa käyttöön sukupuolikiintiöitä, pitäsi ne mielestäsi kuitenkin implementoida vaikka väkisin. Demokraattinen ajattelutapa ei välity kommentistasi.
Oletko todella noin heikolla elämänkokemuksella varustettu ressukka? Johtajan on aina ansaittava kunnoituksensa ja puhtaan asemavaltuutuksen omaavat johtajat eivät kauaa toimessaan tunaroi.
Ihmisillä on taipumus kunnoittaa niitä jotka omilla ansioillaan raivaavat tiensä eteenpäin.
Naiset olisivat edelleen kotona paimentamassa 20 lastaan.
Nainen pystyy vain lapsenvahdiksi jos ei
erikseen auteta ? Kyllä minä HIUKAN enemmän uskon naisten kykyihin - sinut poislukien.
sanoa, että vihaat miehiä etkä pidä heitä pätevinä. Kaikki tietää sen.
Mutta kiintiönainen, se on kaikista paras ja pätevin.
Ajatella... Painetaankohan se heidän käyntikortteihinkin.. Entä puhelinluetteloon.. Kiintiönainen.
Kuka kiintiöillä kiipiää arvostaa?
Uskosi naisen kykyihin on melkoinen.
Ei ihme, että olet aina kannattanut kiintiöitä.
Se on vain minun omaa pikku vaistoani ja nykytilanteen haistelua, että se asennemuutos on tulossa pikapuoliin. Suuryritysten johtajisto vaihtuu nuorempiin versioihin, maanlaajuinen sukupolvenvaihdos on käynnissä yritysmaailmassa. Nämä tulevat johtajat ja valtaapitävät ovat kasvaneet ulos suurimmaksi osain noista vanhakantaisista asenteista, ja ovat jo lapsina kuunnelleet toitotusta tasa-arvosta niin kovaa että sen on ollut pakko jäädä jonnekin sinne korvien väliin ikäänkuin itsestäänselvyydeksi.
Kiintiöt ovat toki joissakin tapauksissa melkein välttämättömiä, sitä en kiellä. Kyse on vain hyvän välineen käyttämisestä liian laajalti, jolloin siitä tulee pönkittäjä juuri sille asenteelle jonka sen toivotaan korjaavan.
Olen kova uskomaan naisten omiin kykyihin ja omaan tahtoon jolla päästä eteenpäin vaikeassakin paikassa. En usko että noin suuria muutoksia voidaan mitenkään nopeuttaa tai kertarysäyksellä toteuttaa, sen on lähdettävä ihmisistä itsestään, hitaasti mutta varmasti. Pakottaminen aiheuttaa vain vastareaktion.
***
En epäile naisten kykyihin ollenkaan, vaan epäilen valtaa pitävien miesten oikeudenmukaisuuteen.
En minäkään mitään kertarysäystä, pakottamista tarkoita, enkä tarkoita sitäkään, etteikö naisten omaa tahtoa tarvita ja uskallusta. Minusta nämä asiat kulkevat ritirinnan. Mahdollisuuksien konkreettinen antaminen ja naisten omat toimet. Mutta siitä olen tarkka, etten innosta naisia hakkaamaan päätään ihan seinään, sillä siitä ei ole kuin haittaa itselle ja laajemminkin naisille.
kiintiöthän eivät ole itsessään myöskään oikeudenmukaisia saatika tasa-arvoisia. Jos tämä on perusteesi niin periaatteessa epäoikeudenmukaisuutta korjataan toisella epäoikeudenmukaisuudella. Matenmaattisissa laskutoimituksissa kahdesta negatiivisesta kyllä tulee positiivinen. Mietin vain, että mitenkä tämä sääntö pätee yhteiskuntaan.
Kiintiöiden perustelu myöskin sillä, että ne muokkaisivat asenteita on perin vaikeaa. Helposti tulee mieleen, että yhteiskuntaamme todellakin laskeutuu käsite "kiintiönainen". Toki kiintiöt saattaisivat koskea myös miehiä, mutta pääsääntöisesti niitä ehdotellaan valtaa ja vaurautta käsittäviin asioihin. Kiintiöitä ei ole ehdotettu esimerkiksi sairaanhoitajiin, siivoojiin, lastenhoitajiin jne.. Jotenka voimme olettaa kiintiöiden koskevan lähinnä miesvaltaisia aloja, joille halutaan naisia.
Lisäksi pitää miettiä, että kuinka tarkoituksen mukaista on saada joka paikkaan yhtä paljon naisia ja miehiä. Onko täysin mahdotonta ajatella, että olisi paikkoja joissa on enemmän naisia kuin miehiä tai päinvastoin?
Kiintiöt ovat perusteltavissa vain tasa-arvovinoutuman korjaamiseksi sillä perusteella, että oletamme kiintiöillä erilasiin asemiin pääsevien naisten suosivan naisia ja miesten miehiä. Mikäli osoittautuukin niin, että sukupuolista suosimista ei tapahdu niin kiintiöt eivät tällöin täytä niille asetettua tehtävää. Tästä taas seuraa se, että epäoikeudenmukaista ja epätasa-arvoista kohtelua on ollut turhaan. Ongelmalliseksi sen tekee se, että se on tällöin ollut valtion taholta täysin harkittua. On kuitenkin eri asia, jos yritys kohtelee jotain epätasa-arvoisesti kuin se että valtio kohtelee.
En sano, etteivätkö kiintiöt voisi olla toimiva keino. Niiden perustelu vaatii vain hieman syvempää perustelua, koska kyseessä on harkittu epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen kohtelu.
kirjoituksistasi saa sen käsityksen että miehelle kuin miehelle annetaan hopeatarjottimella se asema minkä tämä sattuu milloinkin haluamaan. Aivan kuin miehet eivät joutuisi tekemään rutkasti töitä paremman aseman ja elintason eteen.
Kyllä se kilpailu on ehkä hieman miehiselläkin alalla perin raadollista ja kovaa. Yleensä kun johtajan paikkoja on varsin vähän jaossa. Niitä ei siis ole jaossa kaikille halukkaille miehille... Kai ymmärrät sen.
Tästä seuraa se, että mikäli johtotasolla otettaisiin kiintiöitä käyttöön voisivat monet monet miehet kokea tulleensa kohdelluksi varsin väärin. Voit tietenkin sanoa, että naiset ovat kokeneet näin kautta aikain. Mutta toisaalta voin väittää, että tiettyä paikkaa hakeva mies ei ole varmaankaan ollut tähän syyllinen. Miksi häntä pitäisi rankaista tästä?
Mutta suhteessa naiskilpakumppaniin vaikuttavat asenteet vielä todella jyrkästi miesmyönteiseen suuntaan. Selviäähän se täälläkin, ettei Suomesta muka löydy viittä naispresidenttiehdokasta, vaikka viisi miestä löytyisi ihan tuosta vaan. Tämäkin näkökulma on juuri asenteista kiinni.
Kun naiset nykyään kilpailevat miesten kanssa ns. hyvistä paikoista, niin tottakai miehet kokevat epäoikeudenmukaiseksi sen, että entisen pelkästään miesten kesken kilpailun sijaan ovat naisetkin tulleet jakamaan paikkoja. Kuitenkaan sitä ei voi mitenkään pitää miesten "rankaisemisena". Yksinkertaisesti meitä vaan on sekä naisia että miehiä, joiden kesken paikat on jaettava. Ja jos paikat eivät lähde itsestään jakaantumaan MYÖS naisille, niin jonkin tyyppistä kiintiöpolitiikkaa tähän muutokseen väkisinkin tarvitaan.
niinhän minä kirjoitin, että miehet kokevat naisten mukaan tulon epäoikeudenmukaiseksi. Minähän en lainkaan kirjoittanut, että kiintiöt voidaan kokea epäoikeudenmukaisiksi.
Jos tästä maasta löytyy edes yhteensä naisista ja miehistä 5 pätevää presidenttiehdokasta niin kyllä helvettikin voi sitten jäätyä.
"Ja jos paikat eivät lähde itsestään jakaantumaan MYÖS naisille, niin jonkin tyyppistä kiintiöpolitiikkaa tähän muutokseen väkisinkin tarvitaan. "
Eivät ne paikat kyllä itsestään mene yhtään minnekään. Kyllä ne pitää itse ihan ottaa ja hakea.
Mutta onko se 50-50 tarkoituksen mukaista ja jos on niin miksi?
Naisten mukaantulo jakamaan hyviä työpaikkoja merkitsee sitä, että NIITÄ MYÖS KÄYTÄNNÖSSÄ JAETAAN NAISILLE. Eli kiintiöillä tai ilman - eihän siinä mitään varsinaista eroa ole.
Se taas, että naisilla olisi NÄENNÄISoikeus paikkoihin, ei paljon minun mieltäni lämmitä. En ole missään yhteydessä kiinnostunut näennäisyyksistä, vaan käytännössä toteutuvista asioista.
Aivan kuin edellisessä viestissä kirjoitit, välillä naisenemmistö, välillä miesenenmmistö. Nyt voitaisiin naisenemmistöllä lähteä seuraavaan presidentin vaaliin. Siinä ei olisi mitään kummallista, jos sinäkin TODELLA JA AIDOSTI tarkoitit, mitä kirjoitit.
Jos on oikein että naisille pitää kiintiöillä
taata n-kappaletta vastuullisia ja mielenkiintoisia hommia niin tasa-arvon nimessä myös epämiellyttäviin ja vaarallisiin hommiin tulee asetaa naiskiintiöt.
Rakennustyömies
Tienrakentaja
Rauhanturvaaja
Merimies
Ahtaaja
Palomies
Autonkuljettaja
Tuossa muutamia lähinnä miesten miehitämiä tehtäviä joita tehdään pienellä palkalla ja työuran jälkeen on kroppa rikki. Ohessa ote työtapaturmatilastosta joka kertoo omaa kieltään siitä kuinka tasa-arvoisesti työura kohtelee sukupuolia:
6. Palkansaajien työtapaturmat ja ammattitaudit
sukupuolen mukaan vuosina 1996-2004
Sattumisvuosi Yhteensä Miehet Naiset
1996 110 341 77 868 32 473
1997 118 465 83 102 35 363
1998 122 703 86 311 36 392
1999 120 722 84 758 35 965
2000 121 028 84 511 36 517
2001 121 867 84 515 37 352
2002 120 848 82 414 38 435
2003 118 078 79 559 38 520
2004 116 723 78 540 38 183
täydellinen tilasto linkistä:
http://www.tvl.fi/asp/ida/download.asp?pgid=767&pgmain=tvl-www&prm1=wwwuser&docid=166819&sec=&ext=.pdf
Kyllä naiset ovat jo mukana. Tietääkseni heillä on ihan vapaat kädet hakeutua johtajiksi, perustaa yrityksiä ja pyrkiä presidentiksi. En tiedä oletko huomannut, mutta meillä on naispresidentti, maan vaurain oli nainen, naisen johtama yritys takoo menestystä ja rahaa pitkin maailmaa.... Erona näille naisille esimerkiksi näemmä sinuun on se, että he eivät jääneet huutamaan että MULLE KANSSA JOTAIN KIVAA NYT... Heidät erottaa se, että he tulivat, ottivat ja voittivat... He tekivät sen kaiken itse. Näitä naisia tulee joka päivä lisää. Monet naiset eivät enää jaksa ruikuttaa surkeuttaan vaan tarttuvat toimeen ja muuttavat itse asioitaan.. Valitan ja olen kovin pahoillani jos et ole tällaisesta kuullut - vaihtoehdosta siis.
Minulle on täysin yhdentekevää, että millaisilla kokoonpanoilla lähdetään vaaleihin. Joku sieltä valitaan, mutta tämän kokoisen valtion presidentillä ei nyt juurikaan PR hommia kummempaa postia ole. Jos kaikki puolueet päättävät pistää naisen ehdokkaaksi niin heillä varmasti on hyvät perusteet ehdokkailleen. Siis samanlaisia kuin heillä olisi miesehdokkaille. Varmaan valitsevat siis mielestään pätevimmän, eivätkä munia tai munasarjaa kuten sinä tekisit.
Eli ei, siinä ei olisi mitään omituista minun mielestäni. Ihan ajan mukaista jopa.
Naisena vastustan ehdottomasti kaikkia sukupuolikiintiöitä. Jos sellaisia otetaan yhtään nykyistä laajemmin käyttöön, leimataan omilla ansioillaan hyviin yhteiskunnallisiin asemiin päässeet naiset. Kiintiönaisesta tulee suunnilleen samanlainen käsite kuin reittä pitkin asemaansa päässyt.
Se, mitä minä omalta sukupuoleltani toivon, on eteenpäinmenon raikas henki. Ei ole pakko uskoa peruskoulun opinto-ohjaajaa, joka ehdottaa sairaanhoitajan uraa. Tai lukion opinto-ohjaajaa, joka tuo eteen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan valintaoppaan.
Yhteiskunta on niin teknistynyt (samalla myös kaupallistunut), että sen pyörittämiseen tarvitaan aivan erilaista osaamista kuin ennen. Pelkään, että kiintiöpaikat täyttävät naiset olisivat sellaisia, joilla usko "oikeaan" asiaan ja palava into julistaa aatettaan, korvaisi kaiken todellisen osaamisen. Kuka tahansa nainen, joka hankkii osaamista alueilta, joiden osaamista yhteiskunnassa tarvitaan ja arvostetaan, pääsee omin avuin ilman mitään kiintiöitä tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa.
En ole kuullut yhdenkään humanistimiehen vaativan, että heille pitäisi olla omat kiintiöt yhteiskunnan teknillisis-taloudellisissa organisaatioissa, joissa tämän päivän todellista valtaa käytetään. Ei myöskään kukaan tuntemani työelämässä toimiva naisekonomi tai -insinööri ole kaipaamassa sukupuolelleen kiintiöitä.
"Kuka tahansa nainen, joka hankkii osaamisensa alueilta, joiden osaamista ja yhteiskunnassa tarvitaan ja arvostetaan, pääsee omin avuin ilman mitään kiintiöitä tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa."
No mutta sittenhän meillä ei ole mitään ongelmaa täällä Suomessa. Saanko kysyä, missä asemassa itse olet, kun tuollaisen voit suomalaisnaisille luvata.
Ja vielä olisin kysynyt juuri sinulta, Ampelisca, mihinkä perustuu yhteiskunnallinen työn arvostus, joka näyttää poikkeuksellisesti olevan niin rakentunut, että perinteiset miesvaltaiset alat olisivat arvostetuimpia kuin naisten alat ja palkat sen mukaiset.?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000021294988
lue ja laajenna maailmankuvaasi. Huomaatko muuten että yhä harvempi ottaa vakavasti kirjoituksiasi.
Jos feminismillä on tulevaisuutta niin se poikkeaa huomattavasti ajamastasi linjasta.
"Ja vielä olisin kysynyt juuri sinulta, Ampelisca, mihinkä perustuu yhteiskunnallinen työn arvostus, joka näyttää poikkeuksellisesti olevan niin rakentunut, että perinteiset miesvaltaiset alat olisivat arvostetuimpia kuin naisten alat ja palkat sen mukaiset.?"
Poikkeuksellisesti ? Nyt myönnän sivistymättömyyteni:
Siis onko muissa maissa poikkeuksetta tilanne jossa vallitsee samansuuruinen tai naisvaltaisten alojen suhteelisesti parempi palkkaus. Englanti ? Ruotsi ? Saksa ? Norja ?
Saat kysyä aivan vapaasti. Olen työelämässä hyvässä asemassa, johon olen päässyt omin valinnoin ja ponnistuksin. En ole kultalusikka suussa syntynyt, vaan työläisperheen tyttö. En ole huippuälykäs tai -kaunis. Olen kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Asemani on lähtökohdiltaan täysin tavallinen ja siksi uskallan luvata kenelle tahansa tämän yhteiskunnan naiselle saman.
Yhteiskunnallisen työn arvostus perustuu viime kädessä sen kykyyn tuottaa hyvinvointia. Hyvinvointimme on luonteeltaan sellaista, että sen ylläpitämiseen tarvitaan materiaalisia resursseja kahdesta syystä. Välitön syy on se, että esimerkiksi terveydenhuolto tarvitsee nykyään yhä kehittyneempää teknologiaa. Hyvinvointiteknologian tuottaminen on arvostettua ja siksi siitä ovat niin yhteiskunta kuin yksityisetkin ihmiset valmiita maksamaan.
Välillinen syy on se, että hyvinvoinnin ylläpitäminen - esimerkiksi hyvinvointipalveluiden tuottajien palkkaus - edellyttää sekin resursseja. Pitää olla jotakin myytävää, vaikka paperia, jotta myyntituotot saadaan kiertoon hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Syy siihen, että teknis-taloudelliset alat tarjoavat osaajilleen parempia palkkoja kuin esimerkiksi humanistiset alat, ei johdu siitä, että ne perusluonteeltaan olisivat miesvaltaisia. Taloudellinen arvostus johtuu siitä, että tässä yhteiskunnassa nuo alat tuottavat. Nainen voi työskennellä niillä täsmälleen yhtä hyvin kuin mies. Omaa motivaation puutetta on turha selitellä lasikatoilla.
Itse asiassa prosentuaalisesti paljon useammalle miehelle kuin naiselle tulee nykyisin teknis-taloudellisilla aloilla vertikaalinen lasikatto vastaan. Miehiä on näillä aloilla niin paljon enemmän, eikä heistäkään kuin pieni osa voi edetä huipputehtäviin. Sitä horisontaalista lasiseinää, joka palkkauksen muodossa kulkee esimerkiksi sosiologinja diplomi-insinöörin välillä, on vaarallista purkaa, koska se ei perustu taloudellisiin realiteetteihin. Palkka mitataan rahassa. Siksi sitä tulee ansaita eniten sen, joka tuottaa eniten rahassa mitattavia, eli parhaiten myyviä, asioita. Työn yleinen arvostus on asia erikseen, eikä sitä voi aina mitata rahassa. Esimerkiksi peruskoulun opettajan ammatti on hyvin arvostettu akateeminen ammatti, vaikka sen palkka ei ole kovin hyvä. Työn yleisen arvostuksen parantamisen varaa olisi paljon esim. hoitoalalla, jossa palkoissakin on selvästi jälkeenjääneisyyttä.
Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että meidän tavallisten ihmisten, kuluttajien, sijasta yhteiskunnan eliitti sanelee, mitkä alat saavat olla osaajilleen taloudellisesti palkitsevimpia. Hyvinvoinnin suhteen silloin on syytä varautua palaamaan pimeimmälle keskiajalle, kun rahoitusta ei a) ole tarpeeksi ja b) osa siitä suuntautuu eliitin hyväksi näkemiin asioihin eli heidän omiin harrastuksiinsa.
Kuinka paljon tämä lupaus palvelee Heinäluoman vallantarpeita?
Mikäli hallituspaikkoja jaetaan johdonmukaisesti siten, että otetaan nuoria/kokemattomia naisia ministereiksi, näinhän nykyään pyritään tekemään. Tästä seuraa selkeästi, sekä valtionvarainministerin (ensimmäisen) että pääministerin vallan kasvu. Kokemattomien ministereiden johtaminen on helppoa, samoin on helppoa kipata hallituksen ongelmat, näiden ihmisten pätemättömyydestä johtuviksi. Seuraa nykyisestä politiikasta tuttu ilmiö, nuoren naisen on helppoa nousta nopeasti hyvin korkeille päättäville paikoille, mutta myös sieltä on aivan yhtä helppoa myös pudota. Naiset vaihdetaan toisiin helpommin, kuin miehet silloin, kun he ovat työnsä oppineet tekemään ja omaa tahtoa alkaa löytymään. Tulee hankalan ihmisen maine ja vaihto nuorempaan "joustavampaan". Näitä esimerkkejä löytyy aika helposti, mikäli hallituspolitiikkaa seuraa.
Erikoinen ilmiö on muuten sekin, etteivät vanhat, jo pitkään eduskuntatyötä tehneet naiset, juurikaan ministeripaikkoja saa. Tämä kaunis käytäntö on toki tasa-arvon mukaista ja luvatontahan sitä on kritisoida. Tämä on myös feministien ongelma, pelkkä näennäen tasa-arvo on todella vain näennäestä.
Mukavaa välillä lukea analyyttinen ja harkittu
(feministin ?) viesti. Kuvaamasi tilanne on malliesimerkki kiintiöajattelun toiminnasta.
Missä on valtaa, siitä pidetään kiinni. Tästä syystä valta on pystyttävä ottamaan. Tämä on karu viidakon laki jota ihmisten lainsäädäntö ei pysty kumoamaan.
Yhdessäkään merkittävässä puolueessa eivät naiset ja puolueiden naisjärjestöt ole päässeet edustamaan yhtään mitään muuta kuin "naisia". Siitä on pidetty tarkka huoli. Naisehdokkaat on asetettu houkuttelemaan naisääniä ja antamaan vaikutelma muka-tasa-arvoisuudesta. Samalla on hoidettu niin, etteivät karismaattiset naiset pääse liikaa esille, vain susannahuovisia ja vastaavia.
Miesvaltaahan se vain on. Sitä on politiikassa ja elinkeinoelämässä. Kaikkialla.
Ongelmana on nyt se, kuinka päästäisiin oikeasti tasa-arvoiseen tilanteeseen. Mikä olisi oikea toimitamalli? Mikäli naiset eivät hyväksyisikään "hyssälöitä" säheltämään, vaan lähtisivät aidosti kilpailemaan -myös keskenään, auttaisiko se? Ongelma nousisi kuitenkin siten pinnalle. Nykyinen tilannehan on, että ollaan tyytyväisiä määrään laadusta tinkien. Tämä lisää ainoastaa erittäin vallanhaluisten ihmisten/miesten valtaa. Naiset pelkäävät osittain "naiskateutta" halutaan olla solidaarisia ja tämä mahdollistaa kieroutuneen vallankäytön.
Naiskateus, termi tarkoittaa sitä, että naisten katsotaan perinteisesti olevan kateellisempia toisilleen, kuin miesten. Tämä ajatusrakenelma ehkäisee kilpailua, koska "kissatappelijan" leiman, vaara on olemassa.
.. sukupuolten välillä etsitään polkuja kaikilla saroilla, politiikka on yksi niistä. Minusta tuntuu, että tavoitteessa onnistumiseen pätee sama kuin suruun: vain aika auttaa. Ei tosin pelkästään aika, ei saa käpertyä asiaintilaan, on kamppailtava eroon siitä tervasta, mihin on juututtu.
Kukaan puoluejohtaja minään tietämänäni aikakautena ei ole halunnut rinnalleen vakavasti otettavia kilpailijoita (halusiko Lipponen, halusiko Niinistö jne). Käsikassarat ovat marionetteja, niiden on oltava. Osaavia, mielellään kyllä, määrätietoisiakin, kyllä vain, mutta kuuliaisia on oltava, vannottava yhteisen edun nimeen. Puoluehajaannuksista ja näkyvästä riitelystä on ollut niin huonoja kokemuksia, että sitä pelätään oikealla ja vasemmalla ja keskustassa.
Siispä nuo puoluepomojen marionetit voivat yhtä hyvin olla naisia kuin miehiäkin, varsinkin, jos nykyään pidetään naisten tasa-arvoisempaa osallistumista matemaattisessa mielessä suotavana. Antaa edistyksellisen leiman.
Mikä auttaisi naisia nousemaan kellokkaiksi? Kohtalainen keskinäinen naistenvälinen kilpailu, terve tavoitteellisuus ja kunnianhimo on varmasti paikallaan, mutta en usko kiivaaseen kilpailuun. Lyönneissä jää kaikkiin mustelmia. Pitäisi pystyä myös arvioimaan realistisesti omia mahdollisuuksia, tukijoukkojen aktiivisuutta yms, ja sitten kyetä luopumaan paremman hyväksi, yhdistää voimat.
Mieskellokkaan ohi voi päästä vain karaistumalla kovassa pelissä ja sinnikkyydellä, ja mikä tärkeintä: karismaa on oltava. Siimeksellä sitä oli (on), Jäätteemäelläkin oli mielestäni jossain määrin (tosin hän painottaa jokaista sanaa, niin että puhe kuulostaa teatterimaiselta). Em. naisilla omat joukot (miehet) pettivät takana, ei ollut turnauskestävyyttä eikä riittävää halua tukea naisjohtajaa. Miesjohtajatkin ovat meillä kompuroineet joskus naurettavuuksiin asti, mutta ei heitä ole jätetty yhtä köykäisesti.
Miehet voivat lipsahtaa johtoon ilman karismaa, pelkällä "seksikkyydellä" (Vanhanen, vaikka en näe hänessä kumpaakaan, on oppivainen tavis, hieman kömpelö ja sikäli vetoaa joihinkin) tai uhkaavalla olemuksella tai ylimalkaan roikkumalla politiikassa kyllin kauan, nestoria arvostetaan. No, sama voi päteä naisiin, vaikkakin epätodennäköisemmin.
Politiikkaan liiallinen kiintiöittäminen toisikin ehkä juuri tuon kaltaista ongelmaa. Äänekkäämpi feministinen rintama saadaan ehkä turhankin helposti hiljaiseksi kun lätkäistään pari kiintiönaista jonnekin niin kaikki on tyytyväisiä. Mikäli tällainen nainen osoittautuukin päteväksi niin hänen sanomisiaan on helpohko mitätöidä puhumalla taas niistä kiintiöistä - eri sävyyn tietenkin kuin aikaisemmin.
Vaikka siis kiintiöt voitaisiin nähdä feministisessä kentässä hyviksi asioiksi niin kovin nopeasti ne voi valjastaa aseiksi myös tuollainen vanhoollisempi mies porukka.
Ihmettelenkin sitä, että esim. Susanna Rahkosen kaltaisia politiikkoja päästetään toilottamaan asiaansa kovaan ääneen vaikka mitään muuta ei tapahdu kuin se kova ääni. Kovin rakentavia ajatuksia ja ehdotuksia ei anneta ja lievä ääreisasenne antaa helpon aseen hänen vastustajilleen. Muutama ylilyönti Susannalta ja hänen merkityksensä enemmistön silmissä on melko mitätön. Ikäväkseen hän vetää toiminnassaan mukanaan koko feministisen toiminnan, jonka uskottavuuden palauttaminen vaatii jo muutakin kuin suukkoja.
siis sitä, että itse ainakin ottaisin nuoria kokemattomia naisia jos olisin Heinäluoma. Heiltä puuttuu sellainen poliittinen pelisilmä joka ei varmaan tule kuin kokemuksella vaikka älykkyyttä ja muita edellytyksiä olisi millä mitalla.
Suomessa on todellakin mistä valita pystyviä naisia hallituspolitiikan johtoon. Puolet-ja-puolet on oikeus ja kohtuus. Lähes puolet eduskunnasta on naisia, yli puolet kansakunnasta on naisia.
Muun kuin politiittisen puoliammattilaisuuden suhteen olisin varovainen kiintiöinneissä. Olen täysin varma, että kaikkiin tehtäviin löytyy päteviä naisia, pätevyyttähän kiintiöpaikoillekin edellytetään, mutta en halua kiintiöaatteen leviävän kaikkeen mahdolliseen, kuten etnisiin kiintiöihin, uskonnollisiin, kielellisiin jne.
Ministereinä on koko itsenäisyyden ajan ollut agrologeja, maanviljelijöitä, rakennusmiehiä ym, ja ei siinä mitään, arvostettavaa. Miten perustellaan, etteivät nykynaiset olisi päteviä? Jo pelkät naisehdokkaat tuntuvat olevan laidasta laitaan paitsi kokeneita myös koulutettuja ja kielitaitoisia.