Mikäs se juttu on, että Korhonen kuseksii Kekkosen hautapaadelle?
Ja kuka se niistä Korhosista on, joita keskustan ja keskustapolitiikan ympärillä kovasti pyörii?
Ja kuka se niistä Korhosista on, joita keskustan ja keskustapolitiikan ympärillä kovasti pyörii?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Idea oli Emerituksen. Hän se ensimmäisenä väitti minun kuseksivan Kekkosen haudalle ja taisipa esittää aiheesta runontapaisenkin, joka oli kuitenkin niin huono, että tein itse heti paremman. Näin se kuului:
Korhonen se illan tullen
Hietaniemeen astelee.
Itsestänsä kiinni pitää,
Urkin paaden kastelee.
Myös esitys patsaakseni tuli eilen kepulaiselta. parantelin ideaa tällä (samasta ketjusta sen yläpuolelta näet sen alkuperäisen ehdotuksen):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021208214
Millainen se runontapainen oli?
Se Laitisen?
Minä en muista, sillä en paina mieleeni huonoa runoutta. Enkä lue roskalehtiä.
kerropa, mitä kirjaa nyt (tai siis nukkumaanmennessäsi) luet?
...kuten aina monta kirjaa samanaikaisesti. En vielä tiedä, mitä tänä iltana lueskelen. Luen aina luvun yhdestä ja sitten toisesta, niin siten ei kyllästy.
Nyt yöpöydälläni on ainakin Edward Radzinskin "Viimeinen tsaari", Robert Servicen "Lenin", Henrik Meinanderin "Suomen historia", Jukka Seppisen "Urho Kekkonen - Suomen johtaja", Pekka Visurin "Suomi kylmässä sodassa", useiden eri kirjoittajien "Suomi ja Nato - eurooppalaisia näkökulmia sotilasliitosta" ja Hannu Reimen "Israel ja Palestiina". Monet noista ovat jo kauan olleet keskenlukuisia, kun välissä olen lukaissut jonkin romaaninkin, mm. Ranskan matkallani kaksi dekkaria.
En muuten ole täällä "aina", en tänäänkään ole ollut kuin korkeintaan runsaan tunnin muutamassa periodissa. Ja nyt iltapesuilla käytyäni lähden taas vuoteeseen lueskelemaan.
Sekö on noin helppoa?
Runoudenkin arvioiminen?
Jorma sanoo, mikä on huono, mikä on hyvä?
Aivan kuin muissakin asioissa, Jorma tietää, mikä on huono, mikä on hyvä?
Joitain asioita on olemassa, joista minulla on täällä esittämäsi perusteella muistikuvia, että olet muuttanut mielipiteitäsi.
Yksi oli Halosen osallistuminen Moskovan juhlallisuuksiin.
Tuomitsit sen aika jyrkästi ensin, mutta myöhemmin kerroit "pitkin hampain" sen hyväksyväsi.
Muistatko itse noita ensikommenttejasi, joilla arvostelit Halosen osallistumista tuohon tapahtumaan?
Ennen kuin huomasit hyväksyväsi asian?
" ...kuten aina monta kirjaa samanaikaisesti. En vielä tiedä, mitä tänä iltana lueskelen. Luen aina luvun yhdestä ja sitten toisesta, niin siten ei kyllästy."
Samalla tietenkin varmistuu, ettei ymmärrä mistään mitään.
Mutta ehkä se selittää Korhosen kirjoitusten sekavuuden ja epätotuuksien poikkeuksellisen korkean määrän - ovat menneet kirjat sekaisin sotilaan pikkuruisissa aivoissa.
Sinä se taisit niitä JKK:lta tuolla jo pyytääkin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021239636
Kapi taas valehtelee, kuten aina.
Avauksen otsikossa on kaksi saitin suurinta nimeä, Korhonen ja Kekkonen. Ihan oikeassa järjestyksessäkin. Mikseivät kepulit käy kimppuun! Tässä pitäisi olla jo tuhat kävijää ja sata puheenvuoroa! Hopi-hopi nyt, marx, marx - ja voltteja!
Hiipii yössä Hietaniemen,
äijä hyvin hämärä.
Hiipii-hiipii varovasti
ääreen suuren hautapaaden.
Tempaa housun uksen auki,
mielii kiinni itsestään pidellen,
haudan kukat kastella kuseskellen.
Mut kaivaa, kaivaa eikä löydä.
Mihin on nyt heppi hävinnyt,
kasteluletku katala kadonnut?
Heppi on kutistunut pieneksi piliksi,
mennyt piiloon kurtun alle,
pelosta suuren Urkki-uroon.
Kuulee silloin urahduksen,
paaden alta karjahduksen:
"Pilipali-äijä taidat olla,
rinnalla oikeiden uroiden.
Pane pili housuihisi,
joutuin jouvu matkaasi,
untani häirihtemästä,’
sinä ukko höperö"
Häpeissään luikkii pois äijä nolo,
onnistunut ei taaskaan homma,
voi-voi-sentään ukko polo.
Ehk' on huomenna päivä parempi,
hepin kunto korskeampi.
Jos ryhtyy runoilemaan, tulisi tietää ainakin jotain alkeita runouden lajeista ja tyylikeinoista! Missään tapauksessa ei saisi samassa runossa sekottaa perinteistä loppusoinnullista (Leino, Jylhä ym..) ja modernia (Vala, Anhava, Taberman, ym.) kaikkein karkein virhe on, jos samassa runossa esiintyy kalevalamittaa, nelipolvista trokeeta ja muita tyylilajeja.
Sinä olet lähtökohdaksesi tavoitellut kalevalamittaa, jossa säkeissä on yleensä kahdeksan tavua ja neljä kaksitavuista runojalkaa, trokeeta. Siitä kertovat eräät sanavalintasikin, uksi, urahdus ym. Mutta et ole pysynyt runomitassasi kahta riviäkään, kun jo horjut muualle, siihen taas hetkeksi palataksesi.
Tuollaisen lukeminen on tuskaa runouden ystävälle. Jos joku tuollaisen julkisesti esittäisi, se saisi kuulijakunnan punastelemaan ja hikoilemaan kiusaantumisesta.
Vaikka lienen prosaistina parempi kuin lyyrikkona, tuollaista en sentään koskaan missäään tilanteessa näppäimistöltäni ulos päästäisi! Mauton, tyylitön, kerta kaikkiaan surkea esitys! Nimettömyytesi säästää sinut julkiselta häpeältä, mutta ymmärtänet hävetä tykönäsi!
Minä olen useimmiten ottanut tukea itseäni suuremmilta runoilijoilta (Omar Khaijam, Eino Leino ja moni muu), mutta ihan "omasta päästänikin" veistämissäni ei tuollaisia tyylirikkoja esiinny. Katsopa vaikka näitä, ja ota opiksesi:
OODI kesKUSTALLE (omaa tuotantoa)
On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
ANNELIN MUISTOLLE III (omaa tuotantoa)
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
kun Anneli on mennyt meiltä pois.
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
ja yksinäinen, ilman palvontaa.
Ja unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
Tietoisuus siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
Kusikorhonen.