että pitää tehdä hyvää niillekin, jotka kohtelevat meitä väärin - muistaako kukaan? Yritän löytää nuo jakeet, jotta voin laittaa ne jonnekin, jossa näen ne joka päivä. Vasta tänään jotenkin 'kalahti' tuon kohoituksen merkitys. Miten helppoa onkaan olla miellyttävä niille, joista pidämme, ja miten vaikea muille. Auttaisikohan muistamista se, jos laittaisi epämukavan sormuksen sormeen (en pidä koruista, ne tarttuvat joka paikkaan, ja hankaavat) muistuttamaan. On niin helppo olla kasvamatta ihmisenä.
Missä päin Raamattua
puhutaan siitä,
15357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tällaisen kohdan löysin Raamatusta, olisikohan tästä kyse?
Luukkaan evankeliumi:
6:27 Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,
6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
Olen sellainen tuittupää - tiuskaisen ensin ja kadun jälkeenpäin. Haluan yrittää muistaa olla hiukan tietoisempi toiminnastani, ja nuo sanat ehkä siinä auttavat.
Tuleekohan itsehillintä ja pyyteetön lähimmäisenrakkaus helpommaksi, vähitellen, jos sitä muutaman vuoden harrastaa? Luonnostaan se ei ainakaan suju. Suuttuminen on paljon 'luontevampaa'. Mutta sillä suuttumisella ei yleensä ole kovin hyvät seuraukset. Itsestä tuntuu hyvältä vähän aikaa - 'sainpahan sanotuksi' - mutta se haihtuu pian ja jäljelle jää häpeä omasta tökeryydestä.
sinä joudut raatajaksi, lainalaisuuteen, ole vapaa, et sinä niillä "hyvillä" töollä savuta mitään, koska ne on vain lahalle mieluisia töitä.
Onnistuessasi sinulle tulee hyvä mieli, tämänhän siis voi tehdä täysin Jumalalle vieraskin, vaikka ateisti. Jumalan tarkoitus on, että kantaisimme Hengen hedelmää, että tekisimme Hänen tekojaan, emme omiamme.
Jos nyt alat hakemalla hakemaan niitä oletettuja "vihamiehiäsi", alat tekemään lainalaista, laista saatavaa vanhurskauden työtä, älä nyt lankea loveen !
Lepää vaan kuule Kristuksessa, ja Hän johdattaa sinut tekemään töitä, jotka ovat sinulle edeltä määrätyt, ja se ies on sopiva ja kuorma keveä.
Omat työt vie lain alaisuuteen.
nuo ovat? Pitäiskö deletoida ne valmiiksi pois Sanasta, ettei kukaan vain ala kuvitella, että ne ovat tarkoituksella lausutut ja ala vielä tehdä niiden mukaan?
No, Jeesus kysyi aivan oikein: "Miksi te ette tee, niin kuin Minä sanon?"
Vastaus: Koska siinä kuolee liha.
Siinä voi pelastua jokunen sielukin. Uskotko tosiaan, että jos Jeesus antoi tuollaisen ohjeen, niin siihen ei Pyhä Henki yhtyisi ja antaisi voimaa? No, miksi ihmeessä sanotaan Sanassa: "Kuolettakaa Hengellä lihan teot?" Tai "Rakkaus on vuodatettu sydämiin Pyhän Hengen kautta?"
no, uudesta testamentista niitä löytyy jeesuksen puheista vähän väliä. myös isä meidän rukouksessa on hieman naamioituna tämä sama asia: "anna anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". myös tämä on hyvän tahdon ele, eli hyvän tekemistä.
ja siitä löytyy alaviitteet eteenpäin.
Room. 12:14,17,21
"Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. -- Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. -- Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."
1. Piet. 3:9
"Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte."
Siunausta sinulle.
Kai tuo kaikenkattava rakastaminen on monenkin uskonnon perusidea. Ja vaikea. Ja kovin tavoittelemisen arvoinen taito.
Itse en ole 'uskonnollinen', mutta olen alkanut hiukan oivaltaa, miten oma elämä muuttuu parempaan suuntaan mitä enemmän tulee tietoiseksi itsestään. Jos muistaisi joka hetki olla tietoinen sanoistaan ja niiden takana olevista motiiveistaan, ja niiden seurauksista, meistä tulisi parempia lähimmäisiä, ja oma elämä paranisi huomattavasti.
Kiitos sinulle.
Tiedätkös mitä, kuten osuvasti ilmaisit, "kaikenkattava rakastaminen" on todellisuudessa ihan helppoa. Kun otat vastaan Jumalan rakkauden, et voi olla rakastamatta myös lähimmäistäsi. Hienoa on myös se, että siihen ei vaadita tippaakaan uskonnollisuutta.
Omin neuvoin ei ihminen voi muuttaa itseään paljoakaan. Me olemme oman edun tavottelijoita ja niin helposti rikomme lähimmäistämme vastaan. Sen sinäkin olet näköjään huomannut. Samalla olet rikkonut myös Jumalaa vastaan, "sillä minkä te olette tehneet näille vähäisille, sen te olette tehneet minulle" ~Jeesus. Juuri sen tähden Jeesus kuoli meidänkin syntiemme tähden, että me saisimme rikkomuksemme anteeksi. Siitä anteeksiannosta ja armosta käsin me voimme jakaa rakkautta lähellemme, missä ikinä kuljemme.
Jos haluat todellisen muutoksen elämääsi, anna Jumalan tehdä työnsä sinussa. Muuten parantelu jää vain pintaraapaisuksi.
Hyvää jatkoa sinulle :)
haluaisin vain mainita, että kommentissasi oli useita uskonnollisia fraaseja. Olin itsekin ennen uskonnollinen, ensin luterilainen, sitten helluntailainen, mutta sen karistua ajattelen asioista eri tavalla. Jeesuksen opetus oli ihmisen opetusta, joka tosiaan oli tietoinen itsestään, ja kehotti kaikkia pyrkimään samaan. "Kaiken, mitä minä voin tehdä, voitte tekin, ja enemmän." Eikös hän jotenkin noin sanonut? Muhammedin ajatuksista syntyi siitäkin uskonto, kun seuraajat eivät oikein ymmärtäneet asian ydintä, ja loivat nuo ulkoiset rituaalit kainalosauvoikseen.
En halua aloittaa väittelyä aiheesta. Sanon vain ihan ystävällisesti, että jos lukee Raamattua, tai mitä tahansa hengellistä tekstiä, noiden ulkoisten tapojen ja rituaalien ja fraasien merkitys häipyy, ja asiat alkavat paljastua selvemmin. Minulle totuus, hyvyys ja rakkaus eivät vielä ole kovin hyvin kirkastuneet. Olen kuitenkin lopultakin alkanut oivaltaa siihen pyrkimisen merkityksen. Olen polkuni alussa.
En toki loukkaannu viestistäsi. Ymmärrän kyllä, että uskonnollisuus ja Jumalan lahjoittama usko on vaikeaa erottaa jollei sitä ole omakohtaisesti saanut kokea.
Toivottavasti sallit polullesi jonain päivänä myös Kristuksen, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Aikaisempi uskonnollisuutesi näyttää sen jälkeen, niin kuin sanoit, kainalosauvoilta. Todellinen elämä Kristuksessa on kuitenkin jotain aivan muuta.
Hyvää jatkoa elämääsi.
Niin monet niistä, jotka 'ruokkivat meitä hengen ravinnolla' ovat itsekin aliravittuja.
Kun on sokea totuudelle ja tukeutuu valmiiksipureskeltuihin fraaseihin, ei keskustelua sellaisen henkilön kanssa voi käydä.
Syytöksesi valmiiksipureskeltuihin fraaseihin tukeutumisesta ei kuitenkaan pidä paikkansa. Vaikka silloin tällöin fraasit ovatkin paljon käytettyjä, se ei tietenkään tarkoita sitä, etten olisi niitä pureskellut hyvinkin pitkään.
Jätän tämän nyt tähän, ja menen lukemaan noita jakeita. Ehkä ne vähitellen menevät jakeluun minullakin.
Antoisia lukuhetkiä :)