Viime vuonna tuli kuluneeksi 60 vuotta Dresdenin tuhoisista pommituksista.
Liittoutuneiden yli 2000 pommikonetta tuhosi pakolaisia tulvillaan olevan kaupungin ja surmasi eri arvioiden mukaan 30 000-135 000 ihmistä.
Kaupungilla ei ollut mitään sotilaallista merkitystä sen enempää kuin pommituksellakaan.
Amerikkalaiset olivat sitä mieltä, että liittoutuneiden pommitukset olisi keskitettävä sotilaallisesti merkityksellisiin kohteisiin, mutta britit olivat toista mieltä.
Britit halusivat kostaa mm. vuoden 1940 Lontoon pommitukset ja Coventryn hävittämisen, missä noin tuhat ihmistä sai surmansa. Britit tosin tiesivät etukäteen tulevasta Coventryn pommituksesta, mutta eivät evakuoineet kaupunkia pääministeri Winston Churchillin käskystä.
Brittien sodanjohto pelkäsi, että heidän tarkimmin varjeltu salaisuutensa paljastuisi. Briteillä oli nimittäin hallussaan Saksan armeijan käyttämä salakirjoitusjärjestelmä Enigma - asia, joka valkeni saksalaisille vasta sodan jälkeen.
Churchill sai aiheen todeta vuonna 1941, että "teemme pommituksilla Saksasta erämaan. Siellä asuu 70 miljoonaa hunnia, joista jotkut ovat uudelleen kasvatettavissa, loput on eliminoitava." ????!!!!!!!!!!!!!!!
Suurpommitukset aloitettiin vuonna 1942 ja niiden kestäessä lähes kaikki Saksan kaupungit tuhottiin, monissa vain 15-20 prosenttia rakennuksista säilyi vahingoittumattomina.
Siviiliuhrien määrä oli valtava, pommituksissa kuoli satoja tuhansia ihmisiä, Hampurissa yli 30.000 ihmistä. Hampurissa liittoutuneet saivat aikaan palopommeilla myös ensimmäisen tulimyrskyn jossa lämpötila nousi jopa 1500 asteeseen.
Siviiliväestön pommitukset eivät myöskään murtaneet kotirintaman selkärankaa, eivätkä aiheuttaneet levottomuuksia tai kapinoita, vaikka etenkin britit olivat niin - ainakin virallisissa puheissa - toivoneet. Pikemminkin kävi päinvastoin, pommitukset vain lujittivat siviiliväestön vastarintatahtoa.
Yli 2200 pommikonetta, 3860 tonnia pommeja
Brittien 900 pommikonetta pudotti kaupunkiin 1500 tonnia pommeja sekä 1200 tonnia fosforipohjaisia palopommeja, jotka aiheuttivat kaupungissa infernon.
Vaatteisiin tai ihoon takertunut fosfori poltti ikään tai sukupuoleen katsomatta. Silminnäkijät ovat kertoneet, kuinka SS, sotilaat ja poliisi ampuivat jokeen tai suihkulähteisiin hypänneitä ihmisiä lopettaen heidän kärsimyksensä, koska fosfori syttyi uudelleen palamaan heti kun, ihmiset nousivat pinnalle.
Kuinka moni kuoli Dresdenissä 13.-14. helmikuuta välisenä yönä??
Varovaisimmat arviot puhuvat 30 000, suurimmat 135 000 kuolleesta. Yleisimmät arvioit liikkuvat noin sadassatuhannessa kuolonuhrissa. Vuonna 1939 Dresdenissä oli 600 000 asukasta, mutta helmikuussa 1945 kaupungissa oli satojatuhansia Saksan itäisistä osista puna-armeijaa paenneita pakolaisia.
Dresdenin tuhoamisen jälkeen britit pommittivat maan tasalle vielä mm. Würzburgin, Hildesheimin ja Halberstadtin, joilla niin ikään ei ollut mitään sotilaallista merkitystä.
Auschwitzin pommitusta pyysivät kesäkuussa 1944 mm. Juutalainen maailmankongressi (WJC) ja sotapakolaisjärjestö War Refugee Board. Mutta liittoutuneet eivät koskaan pommittaneet kuolemanleiri Auschwitzia, vaikka sen olemassaolo oli tiedossa jo vuonna 1942. Se ei ehkä ollut sotilaallisesti merkityksellinen kohde, koska siellä tapettiin "vain" 1,1 miljoonaa juutalaista? Jos liittoutuneet olisivat pommittaneet Auschwitzia kesällä 1944, olisi ehkä edes osa 400 000 Unkarin juutalaisesta pelastunut.
Liittoutuneiden yli 2000 pommikonetta tuhosi pakolaisia tulvillaan olevan kaupungin ja surmasi eri arvioiden mukaan 30 000-135 000 ihmistä.
Kaupungilla ei ollut mitään sotilaallista merkitystä sen enempää kuin pommituksellakaan.
Amerikkalaiset olivat sitä mieltä, että liittoutuneiden pommitukset olisi keskitettävä sotilaallisesti merkityksellisiin kohteisiin, mutta britit olivat toista mieltä.
Britit halusivat kostaa mm. vuoden 1940 Lontoon pommitukset ja Coventryn hävittämisen, missä noin tuhat ihmistä sai surmansa. Britit tosin tiesivät etukäteen tulevasta Coventryn pommituksesta, mutta eivät evakuoineet kaupunkia pääministeri Winston Churchillin käskystä.
Brittien sodanjohto pelkäsi, että heidän tarkimmin varjeltu salaisuutensa paljastuisi. Briteillä oli nimittäin hallussaan Saksan armeijan käyttämä salakirjoitusjärjestelmä Enigma - asia, joka valkeni saksalaisille vasta sodan jälkeen.
Churchill sai aiheen todeta vuonna 1941, että "teemme pommituksilla Saksasta erämaan. Siellä asuu 70 miljoonaa hunnia, joista jotkut ovat uudelleen kasvatettavissa, loput on eliminoitava." ????!!!!!!!!!!!!!!!
Suurpommitukset aloitettiin vuonna 1942 ja niiden kestäessä lähes kaikki Saksan kaupungit tuhottiin, monissa vain 15-20 prosenttia rakennuksista säilyi vahingoittumattomina.
Siviiliuhrien määrä oli valtava, pommituksissa kuoli satoja tuhansia ihmisiä, Hampurissa yli 30.000 ihmistä. Hampurissa liittoutuneet saivat aikaan palopommeilla myös ensimmäisen tulimyrskyn jossa lämpötila nousi jopa 1500 asteeseen.
Siviiliväestön pommitukset eivät myöskään murtaneet kotirintaman selkärankaa, eivätkä aiheuttaneet levottomuuksia tai kapinoita, vaikka etenkin britit olivat niin - ainakin virallisissa puheissa - toivoneet. Pikemminkin kävi päinvastoin, pommitukset vain lujittivat siviiliväestön vastarintatahtoa.
Yli 2200 pommikonetta, 3860 tonnia pommeja
Brittien 900 pommikonetta pudotti kaupunkiin 1500 tonnia pommeja sekä 1200 tonnia fosforipohjaisia palopommeja, jotka aiheuttivat kaupungissa infernon.
Vaatteisiin tai ihoon takertunut fosfori poltti ikään tai sukupuoleen katsomatta. Silminnäkijät ovat kertoneet, kuinka SS, sotilaat ja poliisi ampuivat jokeen tai suihkulähteisiin hypänneitä ihmisiä lopettaen heidän kärsimyksensä, koska fosfori syttyi uudelleen palamaan heti kun, ihmiset nousivat pinnalle.
Kuinka moni kuoli Dresdenissä 13.-14. helmikuuta välisenä yönä??
Varovaisimmat arviot puhuvat 30 000, suurimmat 135 000 kuolleesta. Yleisimmät arvioit liikkuvat noin sadassatuhannessa kuolonuhrissa. Vuonna 1939 Dresdenissä oli 600 000 asukasta, mutta helmikuussa 1945 kaupungissa oli satojatuhansia Saksan itäisistä osista puna-armeijaa paenneita pakolaisia.
Dresdenin tuhoamisen jälkeen britit pommittivat maan tasalle vielä mm. Würzburgin, Hildesheimin ja Halberstadtin, joilla niin ikään ei ollut mitään sotilaallista merkitystä.
Auschwitzin pommitusta pyysivät kesäkuussa 1944 mm. Juutalainen maailmankongressi (WJC) ja sotapakolaisjärjestö War Refugee Board. Mutta liittoutuneet eivät koskaan pommittaneet kuolemanleiri Auschwitzia, vaikka sen olemassaolo oli tiedossa jo vuonna 1942. Se ei ehkä ollut sotilaallisesti merkityksellinen kohde, koska siellä tapettiin "vain" 1,1 miljoonaa juutalaista? Jos liittoutuneet olisivat pommittaneet Auschwitzia kesällä 1944, olisi ehkä edes osa 400 000 Unkarin juutalaisesta pelastunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Firestorm" l. tulimyrsky oli pommitustaktiikka, jota britit ja ilmamarsalkka Arthur Harris kehittelivät innokkaasti, ei voitu lainkaan käyttää sotilaallisiin kohteisiin. Se oli suunnattu siviiliväestön terrorisoimiseen.
Dresdeniin, Hampuriin ja Kölniin hyökättiin juuri "firestorm"-taktiikalla.
Dresdeniä ei lainkaan puolustettu ilmahyökkäyksiä vastaan it-tykistöllä, mikä viittaa siihen ettei siellä ollut mitään tärkeätä sotilaallista materiaalia.
Dresdenin sillat ja rautatiet jäivät pommituksissa vahingoittumattomiksi, sillä ratakiskothan eivät pala. Liikenne-yhteyksien tuhoamiseen olisi tarvittu aivan toisenlaista pommitustapaa.
Miten "sotilaallisia kohteita" voi tuhota ampumalla hävittäjäkoneiden konekivääreillä liekkejä pakenevia siviilejä??
Dresdenin uhrien määrä oli saksalaisten viranomaisten mukaan se 40 000, mihin lukuun päädyttiin kun ruumiiden tunnistaminen ja laskeminen lopetettiin.
Kaupunki oli täynnä pakolaisia, joita ei oltu kirjattu mihinkään, ja uhrien lukumäärää ei siksi saada koskaan selville. Esitetyt suuret luvut ovat mahdollisia.
Ruumiita poltettiin suuria määriä, ilman tunnistamista ja tilastoimista, mikä on kaikki virallisen laskelman lisäksi. Tunnistamatta tuhottiin enemmän kuin oli saatu asianmukaisesti tutkittua ja haudattua.
Englantilaisten pommitukset eivät suinkaan loppuneet sodan viimeisinä päivinä, vaan Harris käytti viimeisetkin hetket hyväkseen päästäkseen tappamaan ihmisiä.
Eräs surkea esimerkki on suuren loistoluokan matkustaja-aluksen "Kap Arconan" pommittaminen Lübeckin satamassa. Alus oli täynnä evakuoituja, joista ainakin suurin osa oli keskitysleiri-vankeja, joita viranomaiset eivät antaneet tuoda kaupunkiin epidemioiden pelossa.
Liittoutuneille ilmoitettiin Sveitsin punaisen ristin kautta, ketä laivassa oli ja että sitä ei puolusteta. Sodan loppumiseen oli aikaa enää yksi vuorokausi.
Englantilaiset pommittivat laivan tuleen, ja liekeissä sai surmansa noin 7000 henkilöä.
Näyttää siltä, että varsinkin britit pommittivat tarkoituksella ei-sotilaallisia kohteita?
Ei kai britit mitään pahoja olleet, ainakaan niihin aikoihin kun kokeilivat uutta asettaan, konekivääriä zuluihin. Kun kuningasperheen vesat olivat naamiaisissa, nousi erään pikkuprinssin natsiasusta kohu. Kukaan ei kohissut toisen kuninkaallisen zuluvetimistä. Mitä tämä kertoo kauhistelijoiden moraalista?
mutta ei kannata irrottaa tapahtumaa kehyksistään. Sotaa oli käyty kauan, britit ja monet muut olivat kärsineet valtavasti natsien takia. Katsottiin Saksan kansan kannattavan laajemminkin natseja, koska heitä ei syösty vallasta. Siis kansa sai natsien kauheuksien tuesta myös maksaa.
Samaa Neuvostoliitto yritti tehdä Helsingissä kevättalvella 1944. Puhdas terrori- ja kostopommitusyritys. Suomen ajan tasalla ollut ilmatorjunta esti aikeet. Selvittiin vähillä uhreilla. Muuten olisi tullut Pohjolan Dresden.
kurdeja ja arabeja Irakissa.
Yllättäen noissakin "humaaneissa" kahinoissa oli mukana samainen Mr. Harris.
Chuchillin mielestä kaasu oli erittäin hieno ase taistelussa "sivistymättömiä heimoja" vastaan.
*I do not understand this sqeamishness about the use of gas. I am strongly in favour of using poison gas against uncivilised tribes.*
http://www.iraqwar.org/chemical.htm