Pappeuden historia
Pappeus säädettiin miehille.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 28
1. "Ja kutsu eteesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron poikineen,
että he pappeina palvelisivat minua, Aaron ja hänen poikansa Naadab ja Abihu, Eleasar ja Iitamar.
2. Ja teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.
3. Ja puhuttele kaikkia taidollisia miehiä, jotka minä olen täyttänyt taidollisuuden hengellä, että he tekevät vaatteet Aaronille, jotta hänet pyhitettäisiin pappina palvelemaan minua.
4. Ja nämä ovat ne vaatteet, jotka heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruutuinen ihokas, käärelakki ja vyö. Ja he tehkööt sinun veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen pyhät vaatteet, että he pappeina palvelisivat minua.
EXODUS 29
1. "Tee heille näin, pyhittääksesi heidät pappeina palvelemaan minua:
Ota mullikka ja kaksi virheetöntä oinasta
2. ja happamatonta leipää ja öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja ja öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia; leivo ne lestyistä nisujauhoista.
3. Ja pane ne samaan koriin ja tuo ne korissa, samalla kertaa kuin tuot mullikan ja kaksi oinasta.
4. Tuo sitten Aaron poikinensa ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä.
5. Ja ota vaatteet ja pue Aaronin ylle ihokas ja kasukan viitta ja kasukka ja rintakilpi; ja sido hänen ympärilleen kasukan vyö.
6. Pane myös käärelakki hänen päähänsä ja kiinnitä pyhä otsalehti käärelakkiin.
7. Ja ota voiteluöljyä ja vuodata hänen päähänsä ja voitele hänet.
8. Ja tuo hänen poikansa esille ja pue heidän ylleen ihokkaat.
9. Ja vyötä heidät vyöllä, sekä Aaron että hänen poikansa, ja sido päähineet heidän päähänsä, että pappeus olisi heillä ikuisena säätynä. Vihi näin virkaansa Aaron ja hänen poikansa.
44.Ja minä pyhitän ilmestysmajan ja alttarin; ja minä pyhitän Aaronin poikinensa pappeina palvelemaan minua.
EXODUS 30
30.Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua.
EXODUS 31
1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
10. virkapuvut ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut,
12.Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA, LEVITICUS 6
29.Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä; se on korkeasti-pyhää
LEVITICUS 7
15.6. Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä.
KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA, LEVITICUS 21
1.Ja Herra sanoi Moosekselle: "Puhu papeille, Aaronin pojille, ja sano
heille: Pappi älköön saattako itseänsä saastaiseksi kenestäkään kuolleesta sukulaisestansa,
2. paitsi lähimmästä veriheimolaisestaan: äidistänsä, isästänsä, pojastansa, tyttärestänsä ja veljestänsä,
3. sekä sisarestansa, jos tämä oli neitsyt ja eli hänen luonaan eikä ollut naitu; hänestä hän saa saastua.
4. Älköön hän, sukunsa päämies, saattako itseänsä saastaiseksi, ettei hän itseänsä häpäisisi.
5. Älkööt he ajako paljaaksi päälakeansa älköötkä leikatko partansa reunaa älköötkä koristelko itseänsä ihopiirroksilla.
6. He olkoot Jumalallensa pyhät älköötkä häväiskö Jumalansa nimeä, sillä he uhraavat Herran uhreja, Jumalansa leipää; sentähden he olkoot pyhät.
7. Älkööt he ottako vaimoksi porttoa tai häväistyä naista älköötkä ottako miehensä hylkäämää vaimoa, sillä pappi on pyhä Jumalallensa.
8. Sinun on pidettävä häntä pyhänä, koska hän uhraa sinun Jumalasi leipää; hän olkoon sinulle pyhä, sillä minä, Herra, joka pyhitän teidät, olen pyhä.
9. Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon tulessa.
10. Se pappi, joka on ylimmäinen veljiensä seassa, jonka pään päälle voiteluöljy on vuodatettu ja joka pyhiin vaatteisiin pukemalla on vihitty virkaansa, älköön päästäkö tukkaansa hajalle älköönkä reväiskö vaatteitansa.
11. Älköön hän myöskään menkö minkään kuolleen luo; isästänsäkään tai äidistänsä hän älköön saattako itseänsä saastaiseksi.
12. Älköön hän lähtekö pyhäköstä, ettei hän häpäisisi Jumalansa pyhäkköä, sillä hänessä on hänen Jumalansa voiteluöljyn vihkimys. Minä olen Herra.
13. Hän ottakoon vaimoksensa neitsyen.
14. Leskeä tai hyljättyä vaimoa tai häväistyä naista tai porttoa hän älköön ottako, vaan neitsyen omasta suvustaan hän ottakoon vaimoksensa,
15. ettei hän häpäisisi jälkeläisiään suvussansa; sillä minä olen Herra, joka hänet pyhitän."
16. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
17. "Puhu Aaronille ja sano: jos jossakin sinun jälkeläisistäsi, tulevissa sukupolvissa, on joku vamma, älköön hän lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää.
18. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton,
19. jalkansa tai kätensä taittanut,
20. kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu.
21. Pappi Aaronin jälkeläisistä älköön kukaan, jossa on joku vamma, lähestykö uhraamaan Herran uhreja; hänessä on vamma, sentähden hän älköön lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää.
22. Kuitenkin hän syököön Jumalansa leipää, sekä korkeasti-pyhää että pyhää.
23. Mutta älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni; sillä minä olen Herra, joka pyhitän heidät."
24. Ja Mooses sanoi tämän Aaronille ja hänen pojillensa ja kaikille israelilaisille.
Pappeus säädettiin miehille.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 28
1. "Ja kutsu eteesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron poikineen,
että he pappeina palvelisivat minua, Aaron ja hänen poikansa Naadab ja Abihu, Eleasar ja Iitamar.
2. Ja teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.
3. Ja puhuttele kaikkia taidollisia miehiä, jotka minä olen täyttänyt taidollisuuden hengellä, että he tekevät vaatteet Aaronille, jotta hänet pyhitettäisiin pappina palvelemaan minua.
4. Ja nämä ovat ne vaatteet, jotka heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruutuinen ihokas, käärelakki ja vyö. Ja he tehkööt sinun veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen pyhät vaatteet, että he pappeina palvelisivat minua.
EXODUS 29
1. "Tee heille näin, pyhittääksesi heidät pappeina palvelemaan minua:
Ota mullikka ja kaksi virheetöntä oinasta
2. ja happamatonta leipää ja öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja ja öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia; leivo ne lestyistä nisujauhoista.
3. Ja pane ne samaan koriin ja tuo ne korissa, samalla kertaa kuin tuot mullikan ja kaksi oinasta.
4. Tuo sitten Aaron poikinensa ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä.
5. Ja ota vaatteet ja pue Aaronin ylle ihokas ja kasukan viitta ja kasukka ja rintakilpi; ja sido hänen ympärilleen kasukan vyö.
6. Pane myös käärelakki hänen päähänsä ja kiinnitä pyhä otsalehti käärelakkiin.
7. Ja ota voiteluöljyä ja vuodata hänen päähänsä ja voitele hänet.
8. Ja tuo hänen poikansa esille ja pue heidän ylleen ihokkaat.
9. Ja vyötä heidät vyöllä, sekä Aaron että hänen poikansa, ja sido päähineet heidän päähänsä, että pappeus olisi heillä ikuisena säätynä. Vihi näin virkaansa Aaron ja hänen poikansa.
44.Ja minä pyhitän ilmestysmajan ja alttarin; ja minä pyhitän Aaronin poikinensa pappeina palvelemaan minua.
EXODUS 30
30.Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua.
EXODUS 31
1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
10. virkapuvut ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut,
12.Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA, LEVITICUS 6
29.Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä; se on korkeasti-pyhää
LEVITICUS 7
15.6. Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä.
KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA, LEVITICUS 21
1.Ja Herra sanoi Moosekselle: "Puhu papeille, Aaronin pojille, ja sano
heille: Pappi älköön saattako itseänsä saastaiseksi kenestäkään kuolleesta sukulaisestansa,
2. paitsi lähimmästä veriheimolaisestaan: äidistänsä, isästänsä, pojastansa, tyttärestänsä ja veljestänsä,
3. sekä sisarestansa, jos tämä oli neitsyt ja eli hänen luonaan eikä ollut naitu; hänestä hän saa saastua.
4. Älköön hän, sukunsa päämies, saattako itseänsä saastaiseksi, ettei hän itseänsä häpäisisi.
5. Älkööt he ajako paljaaksi päälakeansa älköötkä leikatko partansa reunaa älköötkä koristelko itseänsä ihopiirroksilla.
6. He olkoot Jumalallensa pyhät älköötkä häväiskö Jumalansa nimeä, sillä he uhraavat Herran uhreja, Jumalansa leipää; sentähden he olkoot pyhät.
7. Älkööt he ottako vaimoksi porttoa tai häväistyä naista älköötkä ottako miehensä hylkäämää vaimoa, sillä pappi on pyhä Jumalallensa.
8. Sinun on pidettävä häntä pyhänä, koska hän uhraa sinun Jumalasi leipää; hän olkoon sinulle pyhä, sillä minä, Herra, joka pyhitän teidät, olen pyhä.
9. Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon tulessa.
10. Se pappi, joka on ylimmäinen veljiensä seassa, jonka pään päälle voiteluöljy on vuodatettu ja joka pyhiin vaatteisiin pukemalla on vihitty virkaansa, älköön päästäkö tukkaansa hajalle älköönkä reväiskö vaatteitansa.
11. Älköön hän myöskään menkö minkään kuolleen luo; isästänsäkään tai äidistänsä hän älköön saattako itseänsä saastaiseksi.
12. Älköön hän lähtekö pyhäköstä, ettei hän häpäisisi Jumalansa pyhäkköä, sillä hänessä on hänen Jumalansa voiteluöljyn vihkimys. Minä olen Herra.
13. Hän ottakoon vaimoksensa neitsyen.
14. Leskeä tai hyljättyä vaimoa tai häväistyä naista tai porttoa hän älköön ottako, vaan neitsyen omasta suvustaan hän ottakoon vaimoksensa,
15. ettei hän häpäisisi jälkeläisiään suvussansa; sillä minä olen Herra, joka hänet pyhitän."
16. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
17. "Puhu Aaronille ja sano: jos jossakin sinun jälkeläisistäsi, tulevissa sukupolvissa, on joku vamma, älköön hän lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää.
18. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton,
19. jalkansa tai kätensä taittanut,
20. kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu.
21. Pappi Aaronin jälkeläisistä älköön kukaan, jossa on joku vamma, lähestykö uhraamaan Herran uhreja; hänessä on vamma, sentähden hän älköön lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää.
22. Kuitenkin hän syököön Jumalansa leipää, sekä korkeasti-pyhää että pyhää.
23. Mutta älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni; sillä minä olen Herra, joka pyhitän heidät."
24. Ja Mooses sanoi tämän Aaronille ja hänen pojillensa ja kaikille israelilaisille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siis on ollut naispappeja mutta pelastus historia tarvitsi miehen.
1.
Korinttolaiskirje:
11:3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
11:12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.
Efesolaiskirje:
5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
Ensimmäinen kirje Timoteukselle 3
1.Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
2.12. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
1.Timoteuksen kirje:
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:12 Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
Tiituksen kirje:
1:6 jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
Naispapit olivat silloin muotia.Paljon kirjoitettiin Ruotsin liberaaleista naispapeista. Itse kuitenkin edellytän seurakunnan paimenelta situotumista. Hänen on pystyttävä sitoutumaan opetukseensa ja elämään arvojensa mukaan.
ILmiönä tuo korkealla käynyt keskustelu naiten soppivuudesta papin virkaan on jo saatanan metkuja. Hän haluaa vierottaa meidät herrastamme ja ohjata noudattamaan omia tarkoitusperiään.
Jeesuksen aikana ja uudessa testamentissa tuli käyttöön uusia juttuja. Jos tekee työtä Jumalalle ei ole väliä kuka on, minkä ikäinen on, onko nainen vai mies...
Laitan tähän vielä että meillä on vapaa tahto valita sillä;
1.Korinttolaiskirje:
14:33 sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,
meil on vapaa tahto valita.
1. Raamatun naiskuva Vanhassa Testamentissa
Naisella on luomiskertomuksen perusteella sama ihmisarvo kuin miehelläkin. Tämä saattaa tuntua täällä kristinuskon hapattamassa lännessä itsestään selvyydeltä, mutta sitä se ei suinkaan ole suuressa osassa maailmaa. Naisen tasa-arvo miehen kanssa on nimittäin Raamatun ihmiskuvan tuotetta. Ihmisen luominen kerrotaan Raamatun alussa kahteenkin kertaan (1.Ms.1:26-28; 1.Ms.2:20-25; Junkkari Kaija 1984, 51.).
Jumala loi siis ihmisen alun perinkin mieheksi ja naiseksi. Mies ja nainen yhdessä muodostivat alusta asti Jumalan kuvan. Luotiin siis kaksi ihmistä, ei yhtä. Nainen tehtiin Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisekseen täsmälleen samalla tavalla kuin mieskin, joskin näiden tekemisen väli ajallisesti on määrittelemätön. Ja on muistettava, että Jumala teki naisen ei mies. Nainen kuulee Jumalan äänen ja voi kommunikoida hänen kanssaan samalla tavalla kuin mieskin. Kulttuurikäsky, maan viljeleminen ja varjeleminen, kuuluu molemmille sukupuolille. Samoin Jumalan siunaus ja kehotus suvun jatkamiseen. Vaikka nainen ja mies luotiin samanarvoisiksi, heitä ei luotu samanlaisiksi. Heidän fyysinen ja psyykkinen rakenteensa ja myös tehtävänsä poikkeavat toisistaan. (Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille 2003,32-33; Räsänen Päivi 1991, 9-21; Aída Besancon Spencer 1985, 20-42; Gundry Patricia 1977, 17-25; Junkkari 1984, 55; C.H. Macintosh 1936, 5-17, 18-47.)
Mutta sitten harmonia särkyi, josta on syytetty suurelta osin naista. Nainen näki, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Adam oli se, joka oli kuullut Jumalan käskyn tämän omasta suusta, koska Eevaa ei vielä oltu tehty. Voidaanko sen perusteella tehdä päätös pappeudesta? Mooseksenkirjan tekstistä näemme, että mies oli paikalla, kun Eeva tarttui kädellään kiellettyyn hedelmään ja söi sen. Mies ei karjunut, ei varoittanut, ei lyönyt hedelmää Eevan kädestä – kuuli vaimonsa sanaa enemmän kuin Jumalan sanaa!? Tällaisessa tilanteessa pitäisi perheen pään kantaa vastuu perheestään eikä pistää pystyyn demokraattisia vaaleja: syödäänkö hedelmä vai eikö syödä. Mies pettää tehtävänsä perheen päänä, hän ei tätä vastuuta kanna. Syömällä myöskin hedelmästä mies sinetöi katastrofin. Seuraukset eivät anna odottaa itseään. Ensin nähdään, että mies onkin yhtäkkiä muuttunut pelkuriraukaksi. Hän juoksee yhdessä vaimonsa kanssa pusikkoon Jumalaa piiloon. Miten tuollaista miestä voi enää kunnioittaa? Ja kohta Adam on jo syyttelemässä Eevaa lankeemuksesta ja Jumalaa siitä, että tämä antoi hänelle tuollaisen vaimon. On huomion kohtaloista, että Herra puhuu ensin miehelle, vaikka nainen olikin langennut ensin, sitten vaimolle, sitten käärmeelle, sitten vaimolle ja viimeksi vielä kerran miehelle (ABCBA). (1Moos 3:6-19; Veijola Timo 1990, 186-188; Kuula ym. 2003, 36-37; Aída Besancon Spencer 1985, 20-42; Gundry Patricia 1977, 17-25; C.H. Macintosh 1936, 5-17, 18-47; Junkkari Kaija 1984, 57-62; C.H. Macintosh 1984, 29-47.)
Oliko nainen sitten miehelle alamainen Edenissä, vai tuliko alamaisuus vasta syntiinlankeemuksen jälkeen? Paavali sanoo näin: ”Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala” (1.Kor.11:3).Tämä ns. kefale-struktuuri on kuulunut luomisesta saakka Raamatun ihmiskuvaan (kuten se on kuulunut iankaikkisesti Jumala-kuvaankin). Ihmisen – miehen ja naisen – oli määrä olla Jumalan kuvana samanlaisia ja samalla erilaisia, aivan kuten kolmiyhteisen Jumalan persoonat sitä ovat. Mies ja nainen eivät kuitenkaan ole eriarvoisia - onhan mahdotonta ajatella, että Jeesuksen ja hänen Isänsä välillä olisi jokin arvoero. Mies oli naisen pää paratiisissa yhtä ongelmattomasti kuin Isä-Jumala on aina ollut Poikansa pää. Jos Edenissä olisi pysytty, ei asiasta olisi koskaan tullut mitään ongelmaa Eevalle enempää kuin hänen tyttärilleenkään. Miehestä ja naisesta olisi tullut yksi liha ilman mitään säröjä.
Mitä päänä oleminen sitten tarkoittaa? Siinä on kyse johtajuudesta, mutta erilaisesta johtajuudesta kuin mitä me sillä sanalla yleensä ymmärrämme. Pään on määrä kantaa suurempi osa yhteisestä kuormasta, niin vallasta kuin vastuustakin. Pää asettuu vapaehtoisesti toisen palvelijaksi ja kaikkien orjaksi. (Aída Besancon Spencer 1985, 20-42; Gundry Patricia 1977, 17-25; Mailis Janatuinen 18.02.2003; Mailis Janatuinen 13.2.06; Junkkari Kaija 1984,51-63.)
Syntiinlankeemuksen tuloksena naisen ja miehen suhde muuttuu ambivalentiksi. Yhtäältä nainen tuntee voimakasta vetoa miehen puoleen eikä voi elää ilman häntä. Toisaalta hän joutuu miehen vallitsemaksi. Nainen haluaa sekä sitoutua että vapautua. Kuuluiko Kefale-struktuuri jo alun perin Jumalan suunnitelmaan, ollaan montaa mieltä, mutta syntiinlankeemuksen yhteydessä Herra ilmaisee asian käyttäen sanaa ”vallitseminen”. Silloin kun puhuttiin luomakunnan vallitsemisesta, käytettiin hepreassa raadaa ja kaabash –verbejä, joilla on sivumerkitys ”polkea jalkoihinsa, valloittaa, tehdä alamaiseksi”. Naisen vallitsemisesta puhuessaan Raamattu käyttää kuitenkin maashal-verbiä, johon ei liity negatiivista sivumerkitystä. Miehen ei missään kohden Raamatussa käsketä alistaa vaimoaan polkemalla tämän oikeuksia – hänen käsketään päinvastoin rakastaa tätä yhtä epäitsekkäästi kuin Kristus rakasti seurakuntaa Ut:n puolella. Ja niin kauan kuin nainen saa kokea miehensä taholta uhrautuvaa rakkautta, hän kunnioittaa tätä ja iloitsee saadessaan olla tälle alamainen. Naisen alamaisuus on tärkeä raamatullinen periaate, joka määrittelee naisen ja miehen suhdetta. Se perustuu kahteen asiaan: Jumalan hyvään luomistekoon (kefale-struktuuriin) ja syntiinlankeemuksen seurauksiin (miehen asemaan naisen vallitsijana). Historian kuluessa miehet ovat valitettavasti tulkinneet alamaisuus-periaatetta väärin. Sana ”alamainen” on usein luettu väärin, ikään kuin se tarkoittaisi ”alistettua”. Viimeisen sadan vuoden aikana naiset ovat puolestaan alkaneet tehdä näistä teksteistä omia tulkintojaan. Moderni nainen kokee alamaisuuden alistamisena ja tahtoo siitä irtautua. Viimeinen asia, minkä mies paratiisissa tekee, on uuden nimen antaminen vaimolle. Issa vaihtuu Eevaan, mikä tarkoittaa ”kaiken elävän äitiä”. Nimeen sisältyy naisen korkein kutsumus ihmiskunnassa ja pelastushistoriassa. Naisestahan tulee loppujen lopuksi myös Jumalan äiti, sillä juuri vaimon siemen polkee rikki käärmeen pään (1 Moos. 3:15, Luuk 2:6-7). Mentäessä Jumalan antamaan kymmeneen käskyyn, missä sanotaan sen neljännessä käskyssä näin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi!”, voidaan todeta, mitä mieltä Jumala on naisesta ja miehestä. Tämä on vallankumouksellista maailman uskontojen ja kulttuurien kirjossa, että lapsen on kunnioitettava äitiään aivan yhtä paljon kuin isäänsäkin. (Aída Besancon Spencer 1985, 20-42; Mailis Janatuinen 18.02.2003.; Haverinen Soili 19.03.2003; Minna Ahola, Marjo-Riitta Antikainen & Päivi Salmesvuori 2002, 23; Junkkari Kaija 1984,51-63; Ruohomäki Jouko 2006.)
Vanhassa Testamentissa naisille ei sallittu näkyvää ja kuuluvaa asemaa Lähi-idän uskonnoissa tai politiikassa. Naisvastainen maine perustuu juutalaisiin saastaisuussäädöksiin. Suurin osa näistä oli järkeviä ja käytännön syistä käyttöön otettuja ja ongelmia syntyi vasta kun myöhemmät polvet eivät ymmärtäneet näiden alkuperäistä merkitystä ja alkoivat yhdistää näitä saastaisuussäädöksiä moraalikysymyksiin. Mutta kuitenkin, vaikkei naisen asema ollut erityisen vahva sen ajan yhteiskunnassa, Naiset olivat Jumalan kansan jäseniä siinä missä miehetkin. Nainen tarvitsi syntiuhria kuten miehensäkin. Papin tehtävään ja seurakunnan hengelliseksi johtajaksi naista sen sijaan ei päästetty. Kun Mirjam, Mooseksen sisar, pyrki Jumalan kansan hengelliseksi johtajaksi, siitä tuli hänelle kohtalokkaat seuraukset. Jumalan sanan välittäjinä eli profeettoina naiset sen sijaan saattoivat hyvin toimia. Naispuolisia profeettoja VT:tti tuntee nimeltä neljä: Mirjamin (Aaronin sisar), Huldah (Josin aikana) ja Deboran ( tuomareiden aikana) ja sitten vielä Noadjan (Nehemian aikaan), joka oli väärä profeetta. (4 Moos. 12; Junkkari Kaija 1984, 63-83-103; Ruohomäki Jouko 2006.; Gover Ralph 1990, 58; http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.htm)
Raamatun VT:n naiset olivat hyvin itsenäisiä, esimerkiksi nuori Rebekka sai päättää itse omasta avioliitostaan (1.Ms.24:57, 58). Debora oli korkeimman oikeuden tuomari, ja piteli pelkäävää sotapäällikköä kädestä, jotta tämä uskaltaisi lähteä vapauttamaan Jumalan kansaa sen sortajan vallasta. Katsoessamme sananlaskuja on nähtävissä, että ihannenainen on kaikkea muuta kuin hellä ja hentoinen. Hän käy kauppaa, ostaa peltoja, istuttaa viinitarhoja, tekee käsitöitä, hallitsee kotiaan ja palvelijoitaan ja pitää huolta köyhistä ja kurjista. Lisäksi hän vielä harjoittaa sielunhoitoa (Snl.31:10-31). Mutta tämäkin nainen kuvataan suhteessa mieheen. Hänellä on aviomies, joka häntä tukee ja poikia, jotka ovat hänestä ylpeitä. Ainoa todella vähättelevä Raamatunkohta löytyy Saarnaajan kirjasta 7:26-29. Mutta Saarnaajan kirjahan ei esitäkään meille Jumalan ajattelutapaa, vaan sellaisen ihmisen ajattelutavan, joka etsii elämään mielekkyyttä ulkopuolelta Jumalan sanan.( Ruohomäki Jouko 2006; Junkkari Kaija 1984, 83-103. )
Itse VT:tti ei sisällä perusteluja naisen alisteiselle asemalle. Jahvistin nainen on kumppani ja sopiva ’apu’ sekä Pappiskirjan mies ja nainen ovat Jumalan kuvia, molemmat hierarkkisesti samalla askelmalla. Ei ole olemassa luomiseen perustuvaa syytä pitää nainen alisteisessa asemassa mieheen nähden. Syntiinlankeemuskertomus on voinut vaikuttaa luomiskertomusten patriarkaaliseen tulkintaan alistamisen teologiasta. Muut argumentoinnit naisen alisteiselle asemalle, jotka eivät nouse luomiskertomuksen tulkinnasta vaan muista VT:n teksteistä tai ympäröivästä kulttuurista perustuvat VT:n puhtaussäädöksiin, näkemykseen, että nainen on viettelijätär ja jumalasuhteen särkijänä jne.( 1 Moos. 1-2; Junkkari Kaija 1984, 51-53.)
2. Jeesuksen suhtautuminen naisiin
Evankeliumeista on pääteltävissä, että Jeesuksen päätavoite oli julistaa Jumalanvaltakuntaa kutsuen sinne sekä miehiä että naisia. Patriarkaalisessa yhteisössä asennemuutos, jota valtakunnassa eläminen edellytti, vaati melkoisesti suhtautumisen muuttumista aina poliittisesta vallasta naisen asemaan avioliitossa asti. Jeesuksen asettama esikuva asenteesta ja palvelijan tehtävästä oli pääasiallisesti naisilla, palvelijoilla ja orjilla ominaista. Tämän esikuvan esille tuominen jo yksistään oli hyvä uutinen naisen aseman muuttumiselle muuten niin halveksitun sukupuolen elämässä. Naisen arvo kulminoitu äitiyteen ja vaimouteen juutalaisessa kulttuurissa Jeesuksen aikana. Jeesus menee kuitenkin vieläkin pidemmälle verrattaessa naista senaikaiseen arvojärjestelmään. Hän ajatuksensa ja tekonsa olivat vallankumouksellista. Jumalan valtakunnassa näkemys naisen asemasta kuten niin monesta muustakin oli ylösalainen vallitsevaan yhteiskunnalliseen instituutioon verrattuna. Ei voida kuitenkaan asettaa juutalaisuutta ja Jeesusta vastakkain, koska heikko naisen asema ei ollut vain juutalainen ilmiö ja olihan Jeesus itsekin juutalainen. Näkemyksessään Jeesus oikeastaan palasi Vt:n näkemykseen miehen ja naisen ihanteesta ja siksi onkin ymmärrettävää se huomio tähän vääristymiseen miehen ja naisen suhteen välillä, koska Jumalan valtakunnassa ei saanut olla valta- tai alistussuhteita. (Matt 19:8; Mark 10:6; Kuula Kari 2002, 44-49; Junkkari Kaija 1984, 123; Uro & Lehtipuu 1997, 182-186.)
Jeesusta ympäröivään väkijoukkoon kuului niin miehiä kuin naisiakin sekä kokonaisia perheitä (Matt 14:21; 15:38). Tärkeä viittaus naisopetuslapsiin kahdentoista rinnalla löytyy Markuksen 15:40-41. Nimettyjen naisten joukossa oli myös muitakin naisia, jotka olivat seuranneet Häntä Galileasta lähtien, josta Jeesuksen missio alkoi. Voidaan myös päätellä, ettei tuo seuranneiden naisten joukko ollut kovin suuri, koska tuon ajan yhteisössä ei ollut naiselle soveliasta jättää perhettään ja kotiaan ja lähteä vaeltavan opettajan matkaseurueeseen. Tämän johdosta on myös päätelty, että seuraava joukko olisikin koostunut kodittomista, prostituoiduista ja ehkä perheensä menettäneistä. Mikä myös selittäisi kritisoinnin, että Jeesus viihtyi syntisten kanssa. Evankeliumitraditiosta löytyy ainakin 14 erilaista kertomusta, jossa Jeesus kohtaa naisen (sia) ilman heidän puolisoa, joista tässä muutama: Martan ja Marian suhteessa Jeesukseen kuvastuu syvä ystävyys (Luuk. 10:38-42); prostituoitu nainen fariseuksen huoneessa (Luuk. 7:37), johon Jeesus suhtautuu ihmisenä antaen tunnustusta rohkeasta ja vilpittömästä rakkauden teosta; samarialainen nainen (Joh. 4:2-7), jossa Jeesus ei nähnyt kohdusta asti saastaista hylkiötä vaan naisen, vaimon, joka oli äärimmäinen kohteliaisuus naiselle; aviorikoksesta yllätetty nainen ( Joh. 8:1-5), missä Jeesus näkee koko kontekstisen irvokkuuden rikoksesta, johon tarvitaan naisen lisäksi myös mies. Hän oli armollinen; Verenvuotoa sairastava nainen ( Matt. 9:20-22; Mark. 5:25-26; Luuk. 8:43-48) Hän tahtoi parantamisen lisäksi kohdata saastaiseksi luokitellun naisen kasvotusten ja lähettää hänet kokonaisvaltaisen (shalom) rauhan ja eheytymisen saattelemana matkaan. Voidaan siis päätellä, vaikka osa näistä kertomuksista olisikin tradition luomia, että Jeesus kohtasi sukupuolesta riippumatta aina ihmisen. Eri motiiveista riippuen voidaan luoda vastakkainasettelu Jeesuksen ja Paavalin välille naisten asemaa koskevissa kysymyksissä. Suositun yleistyksen mukaan Jeesus ajoi sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta Paavali ja hänen aikalaisensa sysäsivät naiset jälleen taka-alalle varhaiskristillisissä seurakunnissa. On totta, että Jeesuksen meille säilyneessä opetuksessa ei ole naista alistavia tai halventavia lausumia. Jeesuksen on jopa kerrottu kuvanneen seuraajiaan tasa-arvoiselta vaikuttavalla tavalla (Mark. 3:31-35). Toisaalta Uuden testamentin evankeliumeissa ei ole tallennettuna sellaista materiaalia, joka osoittaisi Jeesuksen erityisesti kamppailleen naisten oikeuksien puolesta aikansa patriarkaalisia näkemyksiä vastaan. ( Kuula Kari 2002, 50-53; Junkkari Kaija 1984, 131-148; Uro & Lehtipuu 1997, 180-186, 189-201.)
3. Raamatun naiskuva Uudessa Testamentissa
Naiskäsitys on rakentunut alkukirkkoon vaikuttaneista kulttuureista ja sen ajan naisiin kohdistuneista odotuksista. Raamatun historiallinen naiskuva on monisäikeinen ja taustan syvempi ymmärtäminen vaatii huomion kiinnittämisen siihen vaikuttaneisiin tekijöihin. Kristinuskon syntyaikoina juutalaisuudessa esiintyi diasporaslaista ja Palestiinan juutalaista näkemystä naisen asemasta, vaikkakin tutkijat varoittavat lukijoita tekemästäkin liiansuurta eroa näiden kahden välille. Naisnäkemykseen vaikuttivat myös juutalaisuuden lisäksi kreikkalaiset filosofit ja hellenistinen kulttuuri. Kristinuskon syntyaikaan Rooman valtakunnassa oli myös vallalla uusia uskontoja, jotka olivat perusluonteeltaan dualistisia, ja niissä nainen katsottiin olevan pahan kanssa samalla puolella ja mies vastaavasti hyvän vastapari. Tästä on vain pieni askel kristillisen kulttuurin naisvihaan. (Uro & Lehtipuu 1997, 185.)
Varhaisen kristillisen kirkon toiminnassa oli mukana naisia. Uusi, kaikille oikeuksia lupaava uskonto vetosi kaikkiin ahdingossa eläviin, joten siis myös naisiin. Seurakunnissa toimi kirkon alusta saakka aktiivisia naisia. Merkittävää on se, että käytännön työssä Paavali piti naisia työtovereinaan. Selvimmin tämä käy ilmi Roomalaiskirjeen 16. luvun tervehdyslistassa, jossa 30 mainitun henkilön joukossa on 10 naista. Paavali mainitsee nämä naiset pääasiallisesti siksi, että he "ovat nähneet vaivaa Herran työssä". Paavalin käyttämä verbi on sama, mitä hän käyttää puhuessaan miespuolisista työtovereistaan (1. Tess. 5:12; 1. Kor. 16:16). Tervehdyslista alkaa viittauksella Foibeen, Kenkrean seurakunnan palvelija (diakoni; Room. 16:1-2), jota Paavali erityisesti suosittelee ja jolla todennäköisesti on Paavalin kirjoittama kirje mukanaan. Listassa esiintyy myös Junia, jota yhdessä miehensä kanssa kutsutaan apostoliksi (Room. 16:7). Junia on erityisen kiintoisa henkilö siksi, että Paavalin kielenkäytön perusteella hän on evankeliumin julistaja, varhainen kristillinen lähetyssaarnaaja. Roomalaiskirjeen 16. luku (vrt. myös Fil. 4:2-3) osoittaa hyvin, että joillakin naisilla oli varhaiskristillisissä seurakunnissa hyvin aktiivinen rooli. Onkin ilmeistä, että niin kauan kuin seurakunnat kokoontuivat kodeissa, jotka antiikin maailmassa kuuluivat naisten elämän piiriin, naiset saattoivat toimia näkyvissä seurakunnallisissa tehtävissä, jopa julistajina. Kun seurakunnat alkoivat saada suurempaa yhteiskunnallista näkyvyyttä, naiset joutuivat kuitenkin syrjäytetyiksi. Naiset diakoneina: Foibe, Room. 16:1; Naiset pastoreina: Maria, Johannes Markuksen äiti (Ap.t. 12:12), Lydia (Ap.t.16:12-15), Priskilla (Ap.t. 18:24-26), Valittu rouva (2. Joh.1); Naiset opettajina: Priskilla (Ap.t. 18:24-28), Loois ja Eunike (2. Tim. 1:5; 3:14-15); Naiset profeettoina: Filippoksen neljä tytärtä, jotka profetoivat (Ap.t. 21:8-9), naiset profetoivat (1 Kor. 11:3-16); Naiset apostoleina: Junia, Room. 16:7.(Ruohomäki Jouko 2006; Kuula 2002, 101-118; Patricia Gundry 1977, 100.)
Paavalin ensimmäisen kirjeen korinttilaisille 11:3 on ollut yksi tärkeimmistä argumentoinneista naisen jättämiseen kirkon ulkopuolelle. Vaikka Pää-sanalla ei Paavalin aikana ollut sellaisia johtajuusmerkityksiä kuin nykyään, Lääketiedekään ei pitänyt päätä elintoimintojen keskuksena. Pää-sanalla ei siis ollut eriarvoisuutta kuvaavaa merkitystä, mikä sille tänään hyvin usein annetaan. Pää-sanan varsinainen merkitys kreikan kielessä on alkupiste, lähde tai alkuperä. Samoin tässä yhteydessä. Paavali viittaa luomiskertomukseen, jonka mukaan nainen luotiin miehen kylkiluusta. Samoin Poika on syntynyt Isästä iankaikkisuudessa, syntynyt, ei luotu.
Pään peittäminen liittyy tässä suoraan sen ajan jumalanpalveluskäytäntöihin. Niissä oli vertauskuvallisuutta, joka puhui läsnä oleville. Juutalaisuudessa oli totuttu tällaiseen vertauskuvallisuuteen. Temppelipalvelus oli sitä täynnä. Pään peittäminen tai peittämättä jättäminen viittaa siihen kenestä kukin on lähtöisin. Mies ei peitä päätään, hän on alkuisin Kristuksesta. Nainen peittää päänsä, hän on alkuisin miehestä. Näin kukaan ei etsi omaa kunniaansa seurakunnan kokoontuessa, vaan toisen kunniaa. Tämä kuva puhuu voimakkaasti seurakunnan ykseydestä. Kaikki on alkuisin Jumalasta ja hänen kunniaansa etsitään jumalanpalveluksessa. Paljaalla päällä on myös toinen yhteys – prostituutio. (Patricia Gundry 1977,57-84; Kuula 2002, 120-141.)
Edellä esitetty korinttolaiskirjeen paikka on yksi niistä kohdista, joilla on kautta aikojen painettu naisia alas. Oliko se Paavalin tarkoitus? Hän viittaa koko ajan luomiskertomukseen, joka ilmaisee, miten toinen toisistaan riippuvaisia olemme; miehet naisista ja naiset miehistä. Nainen luotiin miehelle voimakkaaksi avuksi (= ezer - samaa sanaa käytetään Jeesuksesta Jumalan kumppanina luomistyössä). Heidän saamansa tehtävä, luomakunnan viljeleminen ja varjeleminen, oli sen verran suuri, että vain tasaveroisessa kumppanuudessa se oli mahdollista toteuttaa Paavalin naiskielteinen maine johtuu pitkälti siitä, että hänen syykseen pannaan kaikki se, mitä Uuden testamentin sisältämissä Paavalin nimissä kirjoitetuissa teksteissä on sanottu naisista. Nykytutkimus on kuitenkin osoittanut, että pastoraalikirjeiden naisille suuntaama opettamiskielto (1. Tim. 2:12) ja Efesolaiskirjeessä naisille osoitettu käsky alistua miehiensä tahtoon (Ef. 5:24) eivät ole välttämättä Paavalin omia opetuksia, vaan hänen jälkeensä vaikuttaneiden opettajien uudessa tilanteessa muotoilemia kannanottoja. On jopa mahdollista, että 1.Korinttilaiskirjeessä naisille huomautettu vaitiolokehotus (1. Kor. 14:34-35) ei ole Paavalin omaa tekstiä vaan myöhempi täydennys. Jos edellä mainitut kirjoitelmat eivät ole Paavalin käsialaa, tarkoittako tämä sitä, että Paavali oli teologialtaan sangen naismyönteinen? Näinkään ei voi sanoa, koska Paavalikin saattoi ainakin teoreettisesti osoittaa luomisjärjestykseen ilmauksena miehen ylemmyydestä naiseen nähden, vaikkakaan 1 Moos 3:16 ei ole kysymys jumalallisesta säätämyksestä vaan syntiinlankeemuksen seurauksesta. ( Kuula ym. 2003, 229; Patricia Gundry 1977,57-84; Turun Sanomat 01.10.2006.)
On erittäin vaikeaa antaa lyhyttä ja selkeää vastausta naisen asemasta nuoressa kristinuskossa Ut:n puolella. Ensimmäiset kirjalliset tuotokset tarjoavat lukuisia erilaisia ajatuksia naisen asemasta ja roolista seurakunnassa. Mutta joitakin painotuksia on löydettävissä. Niin kuin edellä on hyvin pienimuotoisesti esiin tuotu, ensimmäinen seurakuntapolvi suhtautui naiseen ehkä kaikkein vapaamielisin, mikä ilmentyy Paavalin tuonaikaisista kirjeistä, joissa seurattiin historiallisen Jeesuksen jäljissä. Jeesuksen joukossa oli siis myös naisopetuslapsia. Kuitenkaan varhaiskristillisyyttä sen enempää kuin Jeesustakaan ei voida pitää naisvapautuksen edelläkävijöinä. Voi olla että Patriarkaalisuus oli niin voimakasta Jeesuksen opetuksesta huolimatta, että vain erityisen vahvat naiset kykenivät seurakuntayhteisön vastuutoimiin. Pikkuhiljaa aktiivisten naishenkilöiden toimintaa kahlehdittiin Paavalin nimissä julkaistuissa kirjeissä, joissa viranhaltijoiksi nostettiin miehet ja naiset vaiennettiin opetuskiellolla, syystä taikka ilman syytä. Hiljentäminen ei kuitenkaan koskenut koko kristikuntaa, mikä kertoo meille naisten aseman moninaisuudesta. (Kuula 2002, 318-319; Junkkari Kaija 1984, 63-83.)
Ensimmäisten vuosisatojen seurakuntia leimasi eri näkemysten ja käytäntöjen moneus. Usko ja sakramentit kaivoivat uomaansa. Tuona aikana syntynyt kirjallisuus osoittaa seurakuntien eri käytännön naisten toimien suhteen, etenkin pastoraalikirjeiden seurakunnissa. Naisnäkemyksen kehityskaarta seurattaessa on nähtävissä naisnäkemyksen eri ääripäät; vahvasti patriarkkaalisen kulttuurin näkemys ja knostilaisuuden naispalvonta - kirkkoisät kuvasivat gnostilaisia yhteisöjä, joissa naiset toimivat opettajina ja johtajina. Nag Hammadin kirjastossa on monia tekstejä, joissa esimerkiksi nähdään naisella olevan aivan erityinen asema Jeesuksen oppilaspiirissä ja taasen Tuomaan evankeliumissa tuodaan esille, että naisen on muututtava mieheksi, jotta hän olisi kelvollinen taivasten valtakuntaan. Nämä ja monet muut tekijät loivat pohjan myöhemmille kristityille tehdä omia päätelmiä naisnäkemyksilleen. Vaikkakaan yleisesti kristillisissä pohdinnoissa ei anneta painoarvoa Ut:n ajan kristillisyyden käytännöille vaan enemmänkin niiden teologisille perusteille, johtuu siitä, että käytännöt voivat olla kulttuurisidonnaisia mutta teologiset näkemykset eivät ole kauttaaltaan kulttuurin kyllästämiä. Juuri tästä syystä kristillistä naiskysymystä arvioitaessa on niiden teologiset perspektiivit ensiarvoisempia kuin ko. sukupolven kulttuuriset käytännöt. (Kuula 2002, 320; Dunderberg Ismo, Marjanen Antti & Salmenkivi Erja 2005, 289-323, 435-442; http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/suomi/socialworld.html.)
UT:n keskeiset teologiset suuntaviitat puoltavat miehen ja naisen tasavertaisuutta, etenkin tarkasteltaessa teologista näkemystä pelastuksesta – kaikki, niin mies kuin nainen, ovat synnin vallan alla ja tarvitsevat henkilökohtaista pelastusta, eikä sillä ole merkitystä kumpi sukupuoli on julistanut evankeliumia tai kastanut. Myös ajatus Pyhän hengen vaikutuksesta tuo esille sukupuolten välisen tasavertaisuuden. Paavalin opetuksen mukaan Pyhä Henki voi kutsua kenet tahansa ja mihin tahansa tehtävään. Henki on se, joka antaa kyvyn profetoida, opettaa, johtaa tai palvella toisia. Teologinen päättely UT:n naisnäkemyksistä on myös siksi vaikea, että UT:n teologit eivät selvitä luomisnäkemyksiä kovin yksityiskohtaisesti, vaan yhtyvät VT:n opetukseen Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Todennäköisesti moni kuitenkin liitti luomisjärjestyksen ajatuksen tarkoittavan sukupuolten välistä hierarkiaa. Takana on myös ajatus siitä, että koska miehet ovat fyysisesti vahvempia kuin naiset, on heidät luotu hallitsemaan (vaikka tiedämme naisten olevan henkisesti vahvempia kuin miesten). UT:n teologeille oli luonnosta päätellä näin, sillä kaikissa heidän aikalaistensa kulttuureissa miehet olivat naisten yläpuolella. Tuona aikana ihmisarvo ja ihmisten ja sukupuolten välinen tasa-arvo oli täysin vieras. Siksi sukupuolten välistä hierarkiaa pidettiin luontaisesti osana luomisjärjestystä. (Kuula 2002, 321; Gower Ralph 1990, 57-87; Junkkari Kaija 1984, 63-83)
Itselle heränneitä kysymyksiä. Miksi koko muu maailma näki naisen alempiarvoisena kuin miehen, vai oliko yhteisöjä, jossa ajateltiin toisin kautta koko ihmishistorian. Miksei Jumala selventänyt tätä ihmiskuvaa paremmin. Onko todella niin, että sukupuolitasa-arvoisuus jää yhdeksi salaisuudeksi, kunnes kokototuus paljastuu ja onko tutkimukset asiasta oikeasti objektiivisiaa vai vaikuttaako tutkimuksien lopputulokseen yhteiskunnallinen muutospaine? vrt. kaksi saman alan professoria ja pappia saa samasta kirjasta täysin vastakkaiset tulokset ja pieni ihminen siinä välissä miettii, kumpi on se paimen, jonka äänen minun pitäisi kuulla.
LÄHTEET
RAAMATUT
Raamattu 1936/38
Raamattu 1992
Raamattu kansalle käännös 1999
King James Version 1979
KIRJAT KOTIMAINEN
-Ahola Minna, Marjo-Riitta Antikainen, Päivi Salmesvuori 2002. Eevan tie alttarille - Nainen kirkon historiassa. Edita
-C.H.Macintosh 1936. Ensimmäinen Mooseksen kirja. RV-paino:Vantaa
-Dunderberg Ismo & Marjanen Antti 2005. Nag Hammandin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WS Bookwell oy:Juva
-Gover Ralph 1990. Raamatun ihmisten maailma. Painomeklari oy:Vantaa
-Junkkari Kaija 1984. Nainen Jumalan kuvana. Karisto Oy:Hämeenlinna
-Kuula Kari 2002. Nainen uudessa uskossa. Uuden Testamentin naiskuvia. Kirjapaja Oy:Helsinki
-Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille 2003. Johdatus Raamattuun. Karisto Oy:Hämeenlinna
-Räsänen Päivi 1991. Jumala loi naisen. Uusitie:Helsinki
-Uro Risto & Lehtipuu Risto 1997. Nasaretilaisen historia. Gummerus Kirjapaino Oy: Jyväskylä
-Veijola Timo 1990. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 167. Vanhan Testamentin tutkimus ja Teologia. Gummerus Kirjapaino Oy:Saarijärvi
KIRJAT ULKOMAINEN
- Aída Besancon Spencer 1985. Third printing 1997. Beyond The curse. Women called to ministry. Printed in the United states of America
-Patricia Gundry 1977.Woman be free. Library of Congress Cataloging in Publication Data
LUENNOT
-Haverinen Soili 19.03.2003 Luento naisena seurakunnassa
-Jouko Ruohomäki 10.09.2006 Luento Naisia erilaisissa seurakunnallisissa tehtävissä UT:ssa
-Mailis Janatuinen 13.02.2006 Seminaari Hengellisen elämän syventymispäivillä. Raamatun mieskuva
-Mailis Janatuinen 18.02.2003 Luento Nainen ja hänen miehensä; naisen paikka seurakunnassa; Raamatun naiskuva – aikamme naiskuva
NETTI JA MUUT LÄHTEET
-http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.htm viitattu 31.10
-http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/suomi/socialworld.html viitattu 1.11
-Turun Sanomat, Miettunen Sari, 01.10.2006. Naisten Priscilla-yhdistys torjuu naispappeuden.
Olipa hyvää ja selvää tekstiä.
olisi saanut olla vain enempi
välejä
olisi parempi lukea
pitkäkin teksti.
Siis mies kantaa vastuun lankeemuksesta?
( pelastus historia )
kysymyksesi on hyvä!
jos nyt vastaisin, että miehellä on ja oli vastuu, olisin feministi. Jos taasen vastaisin syyn olleen naisen, olisin sovinisti :).
Onko sillä periaatteessa merkitystä kumpi oli kumpi ja ensin, koska molemmat kuitenkin söivät kielletystä hedelmästä ja lankeamuksen seurauksista kärsii tänään molemmat sukupuolet. Ja mikä tärkeintä Hän, siis Jumala, kutsuu kuitenkin samalla tavalla meitä molempia sukupuolia yhteyteensä. Muistetaan ettei tasa-arvo keskustelussa saa sekoittaa mukaan samanlaisuus keskustelua, me emme ole unisexmaailmassa kuitenkaan samanlaisia; miehillä on m... ja naisilla on r...
Me olemme sukupuolisina olentoina erilaisia ja spesiaalialueemme ovat erilaiset niin kuin ihmisillä muutenkin ( jopa saman sukupuolen edustajilla).
Paavalilla on miehen naisen välille erittäin hyvä ohje : " Kilpailkaa toinen toistenne Kunnioittamisesta!"jolloin ei jää aikaa sille, että kumpi meistä THE BOSS. Toisaalta myönnän myös sen, että tämä pappeuskysymys on itsellenikin vielä ?. Mutta minun puolestani jokainen saa olla niin pappi kuin opettajakin, JOS hän on Jumalan kutsua kantava ja valtuutettu sitä tekemään.
Noiden kappaleiden välien suhteen olen pahoillani. Kopioin itse tekstin suoraan koneeltani, jossa oli kappalejaot ok mut tää foorumi halus laittaa ne omatoimisesti itselleen sekavaan muotoon :)
tv: Medi
Niin säädettiin miehille, vaan mitenkä se toimii nykyaikana, kun nämä uroot, joiden kuuluisi johtaa perhettään ja seurakuntaansa, istuvat valitettavan usein sunnuntaisin jalkapallokatsomoissa ja arkisin television ääressä tai ylitöissä?
Muistan, kuinka itse jouduin jossakin tilanteessa
puhumaan ja marmatin tästä Jumalalle selittäen, että miestenhän nämä asiat kuuluisi tehdä.
Ei Jumala kinaamaan alkanut, totesi vain:
"Ei ole miehiä lähtemään."
Ihanne on ihanne ja realismi on realismia, Venäjälläkin monta kertaa kommunismin vuosina
vanhat mummot hoitivat seurakuntansa papintehtävät. Usko jatkui vainon aikojen yli
mummojen esiliinantaskussa, eikä Jumala heitä halveksinut.
Eri asia tietenkin on, että voimme rukoilla sellaista vastuuherätystä luomakunnan kruunujen keskuudessa, että pääsemme naisina nauttimaan
suojeltuina olemisesta. Siihen saakka ainakin on pakko pistää kampoihin, kun vanha kehno käy kimpuun.
sinua siunaten
Onhan meitä joka junaan.
vatuun kantajia on sekä miehiä että naisia,
on miehiä joilla on vetelä vaimo,
sekä ripeitä naisia joiden harteilla on vastuu
joskus raskaskin.
neh, olkoot vaikka kuus tissii ja seittemän paria kiveksiä, ei niitä pappeja tartte kuunnella :)