Nato-jäsenyyttä voisi luonteeltaan verrata auton kaskovakuutukseen tai polkupyöräilijän käyttämään kypärään. Joka ostaa alle tonnilla kesäauton, ei tarvitse kaskovakuutusta, koska vakuutusmaksut vuodessa jo ovat ylittäneet auton ostohinnan. Joka on lopen kyllästynyt elämään, ei tarvitse kypärää pyöräillessään, koska ripustamalla henkensä hiuskarvan varaan saa edes hetkellistä jännitystä elämäänsä, eikä kypärän käyttö ja sen mukanaan tuoma turvallisuus edes olisi tarpeellista, kun ei olisi mitään mitä varjella.
Onko Suomi maana niin halpa, ettei sitä kannata vakuuttaa? Ovatko suomalaiset niin lopen kyllästyneitä elämäänsä, että kokevat saavansa jonkinlaista perverssiä jännitystä/nautintoa tietäessään ripustavansa kansallisen turvallisuutensa hiuskarvan varaan jättäytymällä ideologisten (demokratia ja ihmisoikeudet) ja taloudellisten (EU:n vapaakauppa-alue) liittolaistensa muodostaman puolustusyhteisön ulkopuolelle, epädemokraattisen suurvallan etupiiriin?
Kerta toisensa jälkeen toistuvana argumenttina Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan - tai ennemmin yrityksenä leimata itse aihe niin tyhjänpäiväiseksi, ettei siihen tarvitse ottaa kantaa lainkaan - kuulee Tarja Halosen suusta, "ettei Nato-jäsenyyden hakeminen nyt ole ajankohtaista". Nato on paitsi turvatakuidensa myös siihen liittymiseen liittyvien edellytysten osalta verrattavissa vakuutukseen ja kypärään. Kaskovakuutusta on turha alkaa ruikuttaa vakuutusyhtiöltä siinä vaiheessa, kun istuu puristuksissa korjauskelvottomaksi ruttaantuneen loistoautonsa ohjaamossa. Samoin kypärää on turha alkaa pukea kallomurtumaan jo menehtyneen pyöräilijän päähän. On myös turha toivoa, että Suomen mahdollinen jäsenhakemus läntiseen sotilasliittoon hyväksyttäisiin siinä vaiheessa, kun sodan uhka olisi reaali. Tämä seuraa de facto jo Naton perussopimuksen ("The North Atlantic Treaty" / http://www.nato.int/docu/basictxt/treaty.htm) artiklasta 10, jossa säädetään, että uuden jäsenen hyväksyminen liittoon edellyttää vanhojen jäsenten yksimielisyyttä ("The Parties may, by unanimous agreement, invite any other European State in a position to further the principles of this Treaty and to contribute to the security of the North Atlantic area to accede to this Treaty").
Fiktiivisenä ajatusleikkinä voimme spekuloida, olisiko Suomi vanhan jäsenen asemassa valmis hyväksymään jonkin sodan uhkaaman / jo riepoman maan liiton jäseneksi, kun se eittämättä merkitsisi Suomen vapaaehtoista sekaantumista konfliktiin? Vastaus lienee tietyin varauksin "ei", ja sen johdosta onkin aiheellista kysyä, miksi muutkaan Nato-maat olisivat innolla valmiita hyväksymään Suomea sotilasliiton jäseneksi siinä vaiheessa, kun esim. Venäjä olisi alkanut painostaa Suomea poliittisesti ja ehkä sotilaallisestikin?
Tarja Halosen käyttämä käsitteistö "ei ole ajankohtaista" vs "on ajankohtaista" antaa viitteitä siitä, että sanonta "on ajankohtaista" saattaisi sananpartena tulla osaksi presidenttimme vokabulaaria poliittisen ja sotilaallisen tilanteen muodostuttua Suomessa kestämättömäksi, ehkä jopa katastrofaaliseksi. Ristiriita piilee siinä, että Nato-jäsenyydessä nimenomaan on kyse vakaiden olojen aikana tehtävästä sitoumuksesta, jonka avulla pyritään harkitusti ennalta ehkäisemään liittoutumisen "ajankohtaisuuden" puolesta puhuvien tekijöiden - kuten Venäjän Suomeen kohdistaman sotilaallisen painostuksen - ilmaantumista joskus tulevaisuudessa. Onko tämä Natoon liittyvä perusolettama ja lähtökohta jäänyt Haloselta tiedostamatta, vai eikö hän vain välitä Suomen kansallisesta turvallisuudesta?
Onko Suomi maana niin halpa, ettei sitä kannata vakuuttaa? Ovatko suomalaiset niin lopen kyllästyneitä elämäänsä, että kokevat saavansa jonkinlaista perverssiä jännitystä/nautintoa tietäessään ripustavansa kansallisen turvallisuutensa hiuskarvan varaan jättäytymällä ideologisten (demokratia ja ihmisoikeudet) ja taloudellisten (EU:n vapaakauppa-alue) liittolaistensa muodostaman puolustusyhteisön ulkopuolelle, epädemokraattisen suurvallan etupiiriin?
Kerta toisensa jälkeen toistuvana argumenttina Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan - tai ennemmin yrityksenä leimata itse aihe niin tyhjänpäiväiseksi, ettei siihen tarvitse ottaa kantaa lainkaan - kuulee Tarja Halosen suusta, "ettei Nato-jäsenyyden hakeminen nyt ole ajankohtaista". Nato on paitsi turvatakuidensa myös siihen liittymiseen liittyvien edellytysten osalta verrattavissa vakuutukseen ja kypärään. Kaskovakuutusta on turha alkaa ruikuttaa vakuutusyhtiöltä siinä vaiheessa, kun istuu puristuksissa korjauskelvottomaksi ruttaantuneen loistoautonsa ohjaamossa. Samoin kypärää on turha alkaa pukea kallomurtumaan jo menehtyneen pyöräilijän päähän. On myös turha toivoa, että Suomen mahdollinen jäsenhakemus läntiseen sotilasliittoon hyväksyttäisiin siinä vaiheessa, kun sodan uhka olisi reaali. Tämä seuraa de facto jo Naton perussopimuksen ("The North Atlantic Treaty" / http://www.nato.int/docu/basictxt/treaty.htm) artiklasta 10, jossa säädetään, että uuden jäsenen hyväksyminen liittoon edellyttää vanhojen jäsenten yksimielisyyttä ("The Parties may, by unanimous agreement, invite any other European State in a position to further the principles of this Treaty and to contribute to the security of the North Atlantic area to accede to this Treaty").
Fiktiivisenä ajatusleikkinä voimme spekuloida, olisiko Suomi vanhan jäsenen asemassa valmis hyväksymään jonkin sodan uhkaaman / jo riepoman maan liiton jäseneksi, kun se eittämättä merkitsisi Suomen vapaaehtoista sekaantumista konfliktiin? Vastaus lienee tietyin varauksin "ei", ja sen johdosta onkin aiheellista kysyä, miksi muutkaan Nato-maat olisivat innolla valmiita hyväksymään Suomea sotilasliiton jäseneksi siinä vaiheessa, kun esim. Venäjä olisi alkanut painostaa Suomea poliittisesti ja ehkä sotilaallisestikin?
Tarja Halosen käyttämä käsitteistö "ei ole ajankohtaista" vs "on ajankohtaista" antaa viitteitä siitä, että sanonta "on ajankohtaista" saattaisi sananpartena tulla osaksi presidenttimme vokabulaaria poliittisen ja sotilaallisen tilanteen muodostuttua Suomessa kestämättömäksi, ehkä jopa katastrofaaliseksi. Ristiriita piilee siinä, että Nato-jäsenyydessä nimenomaan on kyse vakaiden olojen aikana tehtävästä sitoumuksesta, jonka avulla pyritään harkitusti ennalta ehkäisemään liittoutumisen "ajankohtaisuuden" puolesta puhuvien tekijöiden - kuten Venäjän Suomeen kohdistaman sotilaallisen painostuksen - ilmaantumista joskus tulevaisuudessa. Onko tämä Natoon liittyvä perusolettama ja lähtökohta jäänyt Haloselta tiedostamatta, vai eikö hän vain välitä Suomen kansallisesta turvallisuudesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos laajasta selvityksestä.
Ikävä ettei kansan ja kansanedustajien valtaosa ole noin tietoista Naton välttämättömyydestä.
On hienoa, että voi täällä keskustelupalstalla valottaa Naton tärkeyttä.
Niinistö tiivisti hienosti, miten me pörräämme Naton pyöröovessa. Tai siis nyt halonen pyörii. Riippuu siitä kuka kulloinkin on äänessä, mikä on "Suomen" kanta. Vaalit ovat tulossa ja siksikin vaan pyöritään ulos pääsemättä. Kyllä on outo maa tämä halosensuomi. Väärin valittu pressanrumilus!