Sain tässä hiljattain yllättävän suruviestin ystäväni äidiltä.
Hän läetti minulle kirjeen että, ystäväni oli kuollut.
En ole uskoa tuota uutista. Miten voi olla et lapsuuden ystäväni on poissa?
Emme olleet viime aikoina kovin yhteyksissä.
Ja yht äkkiä tulee kirje jossa kerrotaan tämän ystäväni kuolleen melkein pari kuukautta sitten.
Vain 32- vuotiaana. Vielä vaikeammaksi tuon uskomisen teki se että ystäväni oli joskus puhunut palturia eräästä asiasta.
Aloin uskoa ystäväni kuoleman vasta kun soitin tämän äidille kysyäkseni missä tuo hauta on.
Vielä silloinkaan en oikein uskonut tuota todeksi. Vasta kun löysin tuon haudan jossa ystäväni nimi oli kaiverrettuna oli pakko uskoa ettei tuota hyvää lapsuuden ystävää ja koulukaveriani enään ole. Samalla viikolla kun kuulin tuon ystävn kuolemasta sain kuulla erään toisen luokkakaverinikin kuolleen jossain kolarissa.
On niin vaikea hyväksyä että ikäisenikin voi kuolla yht äkkiä. Muistais vaan itse elää täysillä.
On kai vaikea hyväksyä kuolemaa nyt muutenkin kun vajaa pari vuotta sitten menetin äitinikin syövän takia. Miksi kuolemaa on niin vaikea hyväksyä?
Alan jo pelätä kuolemaa kun se noin kovin riehuu.
ystävän kuolema
13
2516
Vastaukset
- hassu juttu
Kuolema ei ole kiva. Mutta jotenkin välttämätön. Tuntuu melkein että kuolema sattuu enemmän niihin jotka jäävät tänne kuoleman jälkeen. Oma kuolema ei kosketa. Kaikki kuolevat. Siitä lähdetään. Joten mikä on elämän arvo? En tiedä, ei ainakaan itseisarvo. Kuollaan pois.
- murheellinen
Toki jokainen täältä lähtee joskus. Eniten se tosiaan sattuu niihin jotka jää kaipaamaan.
- Kaarina
Itse ymmärrän fyysisen kuoleman tarkoittavan sitä, että meidän sielumme/henkemme jättää asuinsijansa eli meidän ruumiimme. Uskon siihen, että jokaisella ihmisellä on oma enkeli, joka on meidän saattajana sillä viimeisellä matkalla. Maan päälle jää vain tämä kehomme, jonka sisässä asumme. "Minun minä" ei jää tänne.
"Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin..." sanotaan meidän Raamatussa.
Joku on sanonut sen näin: "Ihminen on henki, jolla on sielu, joka asuu ruumiissa."
Mietin paljon tätä kuolema-asiaa tyttäreni kuoltua. Minun sen aikaisia pohdiskeluja löytyy hänen muistosivultaan..
"Kuolema ei ole kiva", kirjoitit. Ei ole. Ja Raamatunkin mukaan: "...vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema". Vihollisista.
- on riittävän kohtuuton
Nämä kuolemay on mahdollisia pysähtymispaikkoja ja ainakin itse aloin ajatella ihan uudella tavalla. Nyt kuolema on läsnä koko ajan eikä se ole enää kohtuuton. Luin Tiibetiläisen kirjan elämästä ja kuolemasta ja nyt haluisin kohdatan kuoleman halliten en vastustaen. Mutta kova on ollut koulu. Ja muutos suuri.
- surunkyynel....
itse olen ajatellut asiaa näin,että kun synnymme nin meille on jo silloin myös laskettu päivä jolloin kuolemme=(itse menettänyt mieheni,isäni ja muita todella tärkeitä ihmisiä.3kk sitten hautasin kaksi hyvää ystävääni samaan hautaan,mikä oli todella rankkaa.avioparin,mistä jäi tytär ilman kumpaakin vanheempansa.silloin kyllä ajattelin,ettei tässä maailmassa ole mitää järkeä,että kuka päättää toisten elämästä ja ottaa heidät pois..mutta raakaa ja elämän on vaan jatkuttava,vaikka kuinka tuntisi suurta vihaa ja tuskaa..kaikille jaksamisia!!
- Kaarina
Oman lapseni sekä isäni ja anoppini (läheisimmät luetellakseni) menettäneenä olen kokenut kaikista eniten lohduttaneen ja lohduttavan sen, että uskon Jumalaan ja taivaan olemassaoloon. Siihen, että jos uskomme Jeesukseen, meitä varten on odottamassa siellä ihan "aikuisten oikeasti" paikka minne mennä... Kaikki eivät näin usko, mutta minua tämä on lohduttanut kaikista eniten - lähestulkoon pelkästään tämä.
Se ei poista inhimillistä ikävää ja kaipausta ja kipua, mutta antaa toivon siitä, että eromme ei ole ikuinen vaan ajallinen. - uskoen
Kaarina kirjoitti:
Oman lapseni sekä isäni ja anoppini (läheisimmät luetellakseni) menettäneenä olen kokenut kaikista eniten lohduttaneen ja lohduttavan sen, että uskon Jumalaan ja taivaan olemassaoloon. Siihen, että jos uskomme Jeesukseen, meitä varten on odottamassa siellä ihan "aikuisten oikeasti" paikka minne mennä... Kaikki eivät näin usko, mutta minua tämä on lohduttanut kaikista eniten - lähestulkoon pelkästään tämä.
Se ei poista inhimillistä ikävää ja kaipausta ja kipua, mutta antaa toivon siitä, että eromme ei ole ikuinen vaan ajallinen.Minä ajattelen samalla tavalla kanssasi.
Poikani ei jaksanut elää enää, vaan lähti 30.6.2006 "oman käden kautta". Hän oli 19v.
Hän romahti henkisesti. Uskon Taivaan Isän ottaneen hänet talteen. Hän näki lapseni surun ja tuskan ja salli hänen lähteä näin. Lähtötapa oli mielestäni tarkoituksena muille ihmisille, että "rakastakaa", sehän on Jumalan käsky ja minun poikani rakasti kuolemaansa asti.
Jaksan itse elää vain uskomalla Taivaan Isään, Jeesukseen ja jälleennäkemiseen. - Anonyymi
Kaarina kirjoitti:
Oman lapseni sekä isäni ja anoppini (läheisimmät luetellakseni) menettäneenä olen kokenut kaikista eniten lohduttaneen ja lohduttavan sen, että uskon Jumalaan ja taivaan olemassaoloon. Siihen, että jos uskomme Jeesukseen, meitä varten on odottamassa siellä ihan "aikuisten oikeasti" paikka minne mennä... Kaikki eivät näin usko, mutta minua tämä on lohduttanut kaikista eniten - lähestulkoon pelkästään tämä.
Se ei poista inhimillistä ikävää ja kaipausta ja kipua, mutta antaa toivon siitä, että eromme ei ole ikuinen vaan ajallinen. - Anonyymi
uskoen kirjoitti:
Minä ajattelen samalla tavalla kanssasi.
Poikani ei jaksanut elää enää, vaan lähti 30.6.2006 "oman käden kautta". Hän oli 19v.
Hän romahti henkisesti. Uskon Taivaan Isän ottaneen hänet talteen. Hän näki lapseni surun ja tuskan ja salli hänen lähteä näin. Lähtötapa oli mielestäni tarkoituksena muille ihmisille, että "rakastakaa", sehän on Jumalan käsky ja minun poikani rakasti kuolemaansa asti.
Jaksan itse elää vain uskomalla Taivaan Isään, Jeesukseen ja jälleennäkemiseen.Veda kirjat on käännetty sanskritin kielestä. Ilman kommentaareja on näitä kovin vaikea ymmärtää. Tieto on "monen lukon takana". Voisit aloittaa lukemalla kirjoja, joissa on Srila Prabhupadan kommentaarit. Hyvin selitetty ja kuolemanpelkosi häviää.
m - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Veda kirjat on käännetty sanskritin kielestä. Ilman kommentaareja on näitä kovin vaikea ymmärtää. Tieto on "monen lukon takana". Voisit aloittaa lukemalla kirjoja, joissa on Srila Prabhupadan kommentaarit. Hyvin selitetty ja kuolemanpelkosi häviää.
mVaikka haluaisi, niin ei kuole. Kuolee ainoastaan fyysinen keho. Kun ikuinen sielu on irtaantunut ruumiistaan fyysisen kuoleman jälkeen, niin hän huomaa, että elää. Sielu ei tuhoudu ei vedessä, ei tulessa, eikä millään muulla konstilla. Pitää vaan syntyä uudestaan ja uudestaan.
Saṃsāra (sanskritiksi संसार 'läpikulku; eteneminen monien vaiheiden kautta').
u
- Kaarina
Niin, me monesti ajattelemme että kuolema tulee vain vanhoille ja sairaille. Mutta se voi tulla jo nuorelle, jo ihan pienellekin lapselle. Ja se voi tulla omallekin kohdalle milloin tahansa.
Joku viisas on sanonutkin, että jokainen päivä pitäisi elää tavallaan ikään kuin se olisi viimeinen - eli ei esimerkiksi erota kenestäkään vihassa ja huonoissa väleissä, koska mikä tahansa tapaaminen voi olla viimeinen.
Ei se Raamatun Mooseskaan suotta rukoillut, että "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen". Me niin monesti elämme väärällä tavalla "kuin viimeistä päivää".
Oman lapseni muistosivut löytyy täältä, tein ne vasta tänä syksynä, kymmenen vuoden kuluttua hänen lähdöstään:
http://kaarinalle.googlepages.com/tiinaleena- Tuuli I.
Katsoin noita kuvia lapsestasi ja tuli tavallaan hyvä olo, että sait puretuksi tätä asiaa näin. Surullinen olen tietysti menetyksesi takia. Osanottoni ja voimia sinulle. Itse en lapsia saanut tässä elämässä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123880MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar782037Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5481641Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin851308Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671097Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331028Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214898Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60873- 171854
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3808