Kun katselee hetken pienen ihmisenalun hymyileviä kasvoja, syviä tutkivia silmiä, niin hellä suojeleva tunne putkahtaa esiin.
Kukaan ei ole koskaan nähnyt pientä vauvaa syntyneenä ase kädessään. Voisikko kukaan edes kuvitella vastasyntynyttä vihaisena? Mahdotonta.
Keneltä pieni ihminen oppii ensimmäiset sanansa?
Keneltä hän oppii käyttäytymismallinsa?
Ketkä vaikuttavat eniten ensimmäisinä hetkinä, päivinä, kuukausina, vuosina tähän ihmisen herkkään ja huimaan kehitykseen?
Jokainen terveesti ajatteleva ja tunteva isä ja äiti toivovat tälle tulevalle aikuiselle hyvää.Aivan varmasti toivotaan parasta mahdollista.
Kuka on se toinen ihminen, joka opettaa tälle lapselle rumia, tai solvaavia sanoja? Mistä mallista hän oppii vihaa, tai halveksuntaa?
Kuka on se ihminen, joka vääristää tämän kasvavan ihmisen mielen? Kenen suusta hän kuulee olevansa huono, kelpaamaton, tai mitätön?
Oppiiko hän sen ihan ilman muiden ihmisten mallia?
Tuskin.
Kuinka uskot asian olevan; kumpaa ihminen enemmän tarvitsee vihaako, vai rakkautta?
Onko yhtään asiaa, jonka uskoisit vaikuttaneen omaan käyttäytymiseesi ja muuttokseesi paremmaksi ihmiseksi vihan avulla?
Montako asiaa tiedät muuttuneen miellyttävämmäksi ja tehneen elämästäsi onnellisemman rakkauden ja hyväksyvän ymmärryksen kautta?
Kukaan ei ole koskaan nähnyt pientä vauvaa syntyneenä ase kädessään. Voisikko kukaan edes kuvitella vastasyntynyttä vihaisena? Mahdotonta.
Keneltä pieni ihminen oppii ensimmäiset sanansa?
Keneltä hän oppii käyttäytymismallinsa?
Ketkä vaikuttavat eniten ensimmäisinä hetkinä, päivinä, kuukausina, vuosina tähän ihmisen herkkään ja huimaan kehitykseen?
Jokainen terveesti ajatteleva ja tunteva isä ja äiti toivovat tälle tulevalle aikuiselle hyvää.Aivan varmasti toivotaan parasta mahdollista.
Kuka on se toinen ihminen, joka opettaa tälle lapselle rumia, tai solvaavia sanoja? Mistä mallista hän oppii vihaa, tai halveksuntaa?
Kuka on se ihminen, joka vääristää tämän kasvavan ihmisen mielen? Kenen suusta hän kuulee olevansa huono, kelpaamaton, tai mitätön?
Oppiiko hän sen ihan ilman muiden ihmisten mallia?
Tuskin.
Kuinka uskot asian olevan; kumpaa ihminen enemmän tarvitsee vihaako, vai rakkautta?
Onko yhtään asiaa, jonka uskoisit vaikuttaneen omaan käyttäytymiseesi ja muuttokseesi paremmaksi ihmiseksi vihan avulla?
Montako asiaa tiedät muuttuneen miellyttävämmäksi ja tehneen elämästäsi onnellisemman rakkauden ja hyväksyvän ymmärryksen kautta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Poistin itse oman alotukseni tänä aamuna.
Syy lienee kyllin selvä selittämättäkin:=)
..että tähän minunminun pikkupalstalleni ei sitten tulla älämöimään:=) Keskinäiset kähinät saa itse ja kukanenkin hoitaa tästälähin ikiomilla" porkkanamaillaan.
Tämä alue on rauhanlipuin varustettu ja täällä keskustellaan vain ja ainoastaan ihmisyyttä kunnioittaen, sekä rauhan rakentavassa hengessä.
Miten saadaan palstasta otsikon, ei otsikkon, kaltainen?
Tämä onkin nyt minun" porkkanaviljelmäni.
Suurviljelmässä on enemmän duunia:-)
tämä aloitus on niin rauhallinen ja lämmin että pelkkä toteaminen tuntuu rehelliseltä.Haetaanko vihan kautta liian usein pakotietä totuudesta,sitä monesti miettii.Viha suurta ja komeaa,rakkaus raukkamaista?Tunteet heiluu ja hakee paikkaa ja yksin niitä on monesti vaikea hallita.Mutta lapsi saa meidät näyttämään sisimpämme,miksi sitten pidämme sitä piilossa.Pieni lapsi ja kuolema,mitä se meistä kertoo,vai onko niin että lapsi rakentaa muotin itselleen vanhemmista ja jos vanhemmilla ei ole aikaa lapselle,niin muotit sortuu ja viha korjaa sen....
Luultavasti maailmamme olisi toisenlainen, jos rakkautta olisi enemmän.
Universaili laki on; että viha synnyttää vihaa ja rakkaus löytää rakkauden luokse.
Me ihmiset olemme vapaan valinnan mahdollisuuteen syntyneitä. Aikuisuuteen kuuluunee tuon vapauden ja vastuun yhdistelmä.
Se pieni hetki, joilloin näemme myös itsesessämme lapsen, avaa sydämen ymmärtämään, mitä oikeasti haluamme.
kirjottamaan sulle vastausta ja huomasin, että siitä tulee päättymätön:) Lyhennän vastaukseni tällaiseksi:
Lapsi peilaa vanhempiaan ja ympäristöään.
Lapsi havainnoi ympäristöään niin aktiivisesti, että usein vanhemmat ihmettelevät mistä lapsi on mitäkin oppinut. Lapsi ei osaa suodattaa asioita niinkuin aikuinen, siksi hän imee itseensä niin huonot kuin hyvätkin vaikutteet. Aikuisen tehtävä on olla se suodatin ja opettaa lapsella oikean ja väärän ero.
Lasta nuhdellessa ei koskaan tule arvostella häntä itseään vaan hänen käytöstään. Lapsi tarvitsee rakkautta. Hänen tulee kuulla siitä puhuttavan ja hänen tulee tuntea se joka hetki.
Vihaa ja pettymystä voi myös oppia käsittelemään. Lapsen kanssa tulee keskustella näistä tunteista ja nimetä ne. Huonosta käytöksestä ei seuraa koskaan mitään hyvää ja hyvästä käytöksestä seuraa vain hyvää. Nämä kaksi asiaa tulee osoittaa lapselle konkreettisesti, näin lapsi oppii että oikealla valinnalla hän saavuttaa asioita.
Lapsi tarvitsee rajoja jotka aikuiset asettavat, jotta he voivat ne ylittää, mutta turvallisesti ja rakkaudella ohjattuna.
en ole nähnyt vastasyntynyttä myöskään rakastuneena toiseen sukupuoleen. Eiköhän kaikki tunteet ja tuntemukset ole meissä jo valmiina, ja tulevat esille jossain elämämme vaiheissa. Mikäpä ihanampaa kuin rakkaus, mutta entäs kun homma menee säleiksi, kyllä sieltä usein kumpuaa kaikki vihat, kaunat, katkeruudet. Viha ja rakkaus taitavat olla sisarpuolia.
En haluaisi elää maailmassa jossa kaikki vaan rakastaisivat, olisivat hyviä toisilleen sun muuta. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tuskin sellaista olotilaa osaisi arvostaa ellei olisi vastakohtia. Aatamilla ja Eevalla oli lokoisat oltavat paratiisissa, vaan kuinkas kävikään, joten olemme nyt täällä, missä tunteet jylläävät vihasta rakkauteen. Miten hyvin ihminen sitten pärjää tunteidensa kanssa, siinä on ollut päälääkäreillä hommia maailman sivu. :)
Mukava aihe taas, mutta nyt on mentävä kauneusunille. Lauluista tuli mieleen Mikko Alatalon Suojelusenkeli, oikein kaunis sävelmä sekin.
..yks artikkeli, muistaakseni antroposofinen näkemys.Siinä annettiin vanhemmille ohjeita kohdata vastasyntynyt. Syntyvän lapsen sielu laskeutuu suojelusenkelin hellästä hoivasta vanhempien vaalittavaksi. Lapsi nähtiin ennekaikkea sielullisena olentona, joka syntyy tänne matoiseen maailmaan, aineeseen, fyysiseen kehoonsa, hengen värähtelemästä,kauniista, rakkauden täyttämästä maailmasta,Myöskin heidän näkemyksessään, sielulla on jo pitkä elämä takanaan.
On toki mahdotonta edes kuvitella, etteikö ihmisellä olisi jo syntyessään valmiudet tunteiden moninaisuuteen. Vanhemmat toimivat ensialkuun noiden tunteiden käynnistäjinä. Kuitenkin itse koen, että olen halukkaampi tukemaan positiivisia tunteita. Negatiiviset kyllä tulevat mukaan ihan elämisen myötäkin. Tunteita voi kuitenkin oppia jo varhaislapsuudessa käsittelemään. Miksi me muuten olisimme järjellisiä olentoja.