Hämmästyttää tämä nykyinen työttömien solvaaminen ja panettelu, jota esim. Raimo Sailas harrastaa, uusliberaalien ja Wahlroosien kera. Olen tehnyt töitä parikymmentä vuotta, mutta ollut välillä ilman töitä, jonka ajan olen osittain opiskellut. Eli olen nähnyt mitalin molemmat puolet.
Uskomattoman hyvin ihmisiin on juurrutettu luterilais-moralistisen agraariyhteiskunnan jäänne ja harhaluulo, että "työtön ei halua tehdä töitä", että "työtön on laiska ihminen" ja että "töitä kyllä riittää".
Ikävä kyllä moiset käsitykset ovat vain harhaluuloja. Tämä ennakkoluulo ei vastaa todellisuutta, joka on todella raaka jokaiselle ”yli-ikäiselle” työnhakijalle eli yli 40 -vuotiaalle. Pitäisi olla ikää 20 vuotta, jolla on 20 vuoden työkokemus ja joka tekisi töitä minimipalkalla. Suuri osa työttömistä haluaisi töitä, sillä 370€:n/kk korvaus riittää vain kurjuuden ylläpitämiseen. Siinä elävä ei voi kehua olevansa tyytyväinen tai onnellinen elämässään. Peruspäivärahalla eläminen on todellinen kiirastuli. Jos siitä selviää, kestää mitä vain.
Ihmetyttää työssä olevien kateus ”ilmaista rahaa nostavia” ja ”sohvalla makaavia” työttömiä kohtaan, koska tuohon kateuteen ei ole mitään aihetta. Työttömyys on oikeasti kurjaa ja rankkaa.
Työttömien joukossa on kaikenlaisia ihmisiä, kuten työssä olijoidenkin. Työttömäksi joutuminen on usein sattumanvaraista ja mielivaltaista. Kuka hyvänsä tänään töissä olijoista voi huomenna huomata olevansa työtön.
Toinen käsitys on, ettei työttömille tule maksaa mitään. Eläkööt omillaan. Mihin työttömiä tarvitaan ja miksi heitä pitäisi elättää? Eli työttömälle ei pitäisi antaa oikeutta elää.
Mitenhän silloin kävisi?
Ensiksi Suomessa olisi yks’ kaks 300–600 000 ihmistä, jotka olisivat valmiita mihin hyvänsä saadakseen ruokaa ja oikeutuksen elämäänsä. Koska töitä ei siitä huolimatta olisi, ottaisivat he väkisin oikeutensa. Sitä korvausta siis maksetaan yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi.
Toiseksi yrityksiltä, liikkeiltä ja virastoilta pysähtyisi toiminta siihen päivään, sillä enää ei olisi tarjolla pystyvää ja hyväkuntoista työvoimaa. Nälkiintynyttä ja asunnotonta ihmistä on vaikea laittaa tuottavaan ja tehokkaaseen työhön.
Lopputulos olisi katastrofi ja täydellinen yhteiskunta rauhan sortuminen.
Hyvinvoivien ihmisten asenteet työttömiä ja muutenkin köyhempiä ihmisiä kohtaan ovat koventuneet ja jopa raaistuneet. Sota-aikana, kun kaikki olivat köyhiä, tämä kansa huolehti vielä omistaan. Nyt tästä hyvinvoivasta kansasta on tullut, anteeksi vain, omahyväisen mätä ja haiseva.
Ei köyhää työtöntä tarvitse silti sääliä, sillä siitä koettelemuksesta selvinneet selviävät aina.
Uskomattoman hyvin ihmisiin on juurrutettu luterilais-moralistisen agraariyhteiskunnan jäänne ja harhaluulo, että "työtön ei halua tehdä töitä", että "työtön on laiska ihminen" ja että "töitä kyllä riittää".
Ikävä kyllä moiset käsitykset ovat vain harhaluuloja. Tämä ennakkoluulo ei vastaa todellisuutta, joka on todella raaka jokaiselle ”yli-ikäiselle” työnhakijalle eli yli 40 -vuotiaalle. Pitäisi olla ikää 20 vuotta, jolla on 20 vuoden työkokemus ja joka tekisi töitä minimipalkalla. Suuri osa työttömistä haluaisi töitä, sillä 370€:n/kk korvaus riittää vain kurjuuden ylläpitämiseen. Siinä elävä ei voi kehua olevansa tyytyväinen tai onnellinen elämässään. Peruspäivärahalla eläminen on todellinen kiirastuli. Jos siitä selviää, kestää mitä vain.
Ihmetyttää työssä olevien kateus ”ilmaista rahaa nostavia” ja ”sohvalla makaavia” työttömiä kohtaan, koska tuohon kateuteen ei ole mitään aihetta. Työttömyys on oikeasti kurjaa ja rankkaa.
Työttömien joukossa on kaikenlaisia ihmisiä, kuten työssä olijoidenkin. Työttömäksi joutuminen on usein sattumanvaraista ja mielivaltaista. Kuka hyvänsä tänään töissä olijoista voi huomenna huomata olevansa työtön.
Toinen käsitys on, ettei työttömille tule maksaa mitään. Eläkööt omillaan. Mihin työttömiä tarvitaan ja miksi heitä pitäisi elättää? Eli työttömälle ei pitäisi antaa oikeutta elää.
Mitenhän silloin kävisi?
Ensiksi Suomessa olisi yks’ kaks 300–600 000 ihmistä, jotka olisivat valmiita mihin hyvänsä saadakseen ruokaa ja oikeutuksen elämäänsä. Koska töitä ei siitä huolimatta olisi, ottaisivat he väkisin oikeutensa. Sitä korvausta siis maksetaan yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi.
Toiseksi yrityksiltä, liikkeiltä ja virastoilta pysähtyisi toiminta siihen päivään, sillä enää ei olisi tarjolla pystyvää ja hyväkuntoista työvoimaa. Nälkiintynyttä ja asunnotonta ihmistä on vaikea laittaa tuottavaan ja tehokkaaseen työhön.
Lopputulos olisi katastrofi ja täydellinen yhteiskunta rauhan sortuminen.
Hyvinvoivien ihmisten asenteet työttömiä ja muutenkin köyhempiä ihmisiä kohtaan ovat koventuneet ja jopa raaistuneet. Sota-aikana, kun kaikki olivat köyhiä, tämä kansa huolehti vielä omistaan. Nyt tästä hyvinvoivasta kansasta on tullut, anteeksi vain, omahyväisen mätä ja haiseva.
Ei köyhää työtöntä tarvitse silti sääliä, sillä siitä koettelemuksesta selvinneet selviävät aina.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos tuote ei käy kaupaksi sellaisenaan, tuotteen ominaisuuksia täytyy parantaa tai hintaa laskea.
Ihminen ei ole tuote.
Työn siirtäminen halvan työvoiman maihin on tätä päivää.Tulee koskemaan ajan kanssa kaikkia työpaikkoja ja työntekijöitä jollei tavalla niin sitten toisella.Optiomiljonäärit sanelevat mitä tehdään halvimmalla ja missä tehdään halvimmalla.Sillä siellä tehdään missä on halvimmat työntekijät ja kustannukset ja mistä optiomiljonäärit saavat eniten voittoja.Työntekijöistä ja laadusta viis,sillä halpa menee aina kaupaksi.Turha siis irvailla vertaamalla IHMISIÄ tuotteeksi.
Laiskoja ne on työssä käyvätkin.