Teoria elämästä
Ihmisen elämä on täynnä valintoja, jotka johtavat tapahtumat, jotka taas johtavat valintoihin. Jokaisella valinnalla ja tapahtumalla on aina tarkoitus. Kaikella on aina jokin tarkoitus. Ihmisen elämä koostuu ns. väylistä. Kun uusi ihminen saa alkunsa, saa alkunsa myös kyseisen yksilön elämän väylät. Väylät ovat yksilöllisiä ja ne ovat tarkoituksenmukaisia jokaiselle yksilölle erikseen.
Jokaisella ihmisellä on olemassa absoluuttisen hyvyyden väylä. Tällä väylällä ihmisen elämä on koko elämän kaaren ajan onnellista, hyvää ja kaunista. Tälle väylälle ei voi päästä. Toisena ääripäänä on absoluuttisen pahuuden väylä .Tällä väylällä ihmisen elämä on pahaa, rumaa ja epäinhimillistä. Sillekään väylällä ihminen ei voi joutua. Jokaisella ihmisellä on miljoonia näiden väylien välimuotoja, joita pitikin ihminen ajoittain kulkee. Elämän tarkoitus on löytää se hyvä väylä, joka on kaikkein lähimpänä absoluuttista hyvää. Jokaisella ihmisellä se on erilainen ja jokainen yrittää löytää sitä tavallaan. Kuten siis sanoin väylät ovat yksilöllisiä. Minä en voi sanoa onko jonkun toisen ihmisen kulkema väylä lähellä hyvää vai pahaa. Hän tietää sen itse.
Mistä ihminen siis todella tietää sen ,kulkeeko hän juuri sitä oikeaa väylää pitkin tai lähellä sitä? Jos ihminen on löytänyt sisäisen rauhan ,on sisäisesti onnellinen, arvostaa omaa elämäänsä, osaa arvostaa muiden ihmisen väyliä, on suvaitsevainen, ei ole kateellinen, ei ole katkera eikä varsinkaan epäile omaa itseänsä eli siis ei omaa huonoa itsetuntoa voi hän sanoa, että hän on ainakin lähellä hyvyyden väylää. Jos ihminen on riidanhaluinen, arvostelee toisia, on narsistinen , on kateellinen ym. hän ei ole päässyt lähelle omaa väyläänsä. Hän kertoo siitä tietämättään ympäristölleen. Haluan painottaa suvaitsevuutta ja avarakatseisuutta. Ihmiset usein arvostelevat toisia, toisten elämäntapoja, eri kulttuureja ja kaikkea mahdollista mikä ei ole omassa elämässä tärkeätä. Miksi näin? Minähän en voi tietää sitä, onko hippiliikkeeseen kuuluva anarkistikaverini todellakin päässyt lähellä sitä omaa persoonallista hyvyyden väyläänsä. Minä eikä kukaan muukaan voi tietää sitä. Haluaisin myös puhua kateudesta. Jos ihminen on kateellinen, hän ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Hän ei välttämättä näe sitä, mitä hänellä on vaan haluaa vain lisää ja lisää. Mutta mitä hän haluaa? Ihminen on kateellinen, koska joku toinen on ehkä päässyt hyvään työpaikkaan, löytänyt elämänsä rakkauden jne. Tämä joku toinen on ehkä päässyt lähelle omaa absoluuttisen hyvyyden väyläänsä. Eihän sen pitäisi olla kateuden aihe. Se väylä ei ole sinun hyvyyden väyläsi. Se voi olla lähellä sitä ja sen takia olet ehkä kateellinen asioista, joita sinä myös haluaisit, mutta se ei voi olla sama väylä. Väylät ovat yksilöllisiä. Ehkä sinun tulisi yrittää löytää omaa hyvyyden väylääsi kateuden sijaan. Kateus on yksi pahimmista ongelmista maapallollamme ja kun me olemme kateellisia etäännymme koko ajan absoluuttisen hyvyyden väylästä, koska silloin emme nauti omasta olostamme, emme edes yritä löytää omaa sisäistä onnellisuutta jne. vaan keskitymme seuraamaan toisen ihmisen kulkua väylällä, joka ei ole meidän väylämme.
Kun ihmiset syntyvät, syntyvät myös siis väylät. Vaikka väylät ovat erilaisia kaikilla meille, jokaisella väylälle on olemassa pari. Aivan kuten DNA:n kaksoisjuosteen emäksille on kaikille oma pari (A-T ,U,G-C). Pari on olemassa sekä ääripäille että kaikille niille miljoonille välimuodoille Otetaan esimerkiksi ihminen A ja ihminen B. Heidän väylänsä muodostavat parin. A:lla on spesifiset ”reseptorit” B:n ”välittäjäaineille”. Sitä onko muodostunut pari kestävä vai ei määrittelee väylien etäisyys absoluuttisen hyvyyden väylästä .Kestävin pari muodostuu aina jos A, joka on lähellä omaa absoluuttista hyvyyden väyläänsä, kohtaa B:n, joka myös on lähellä omaa hyvyyden väyläänsä. Väylien muodostuminen kuvaa ihmissuhteita. Avioliitot ja avioerot liittyvät väylien pariutumiseen. Liitto ei mitenkään voi kestää, jos väylät, joita ei ole tarkoitettu toisillensa kohtaavat. Tämän takia monet ihmiset ovat onnettomia kulissiavioliitoissa ja he eivät ole siis sillä hetkellä lähellä omaa hyvyyden väyläänsä.
Nämä olivat minun mietteitäni elämästä ja sen kulusta. Voin sanoa, että itse ainakin luulen olevani lähellä absoluuttista hyvyyttä. En siis pidä tätä ”väyläteoriaani” minään suurena totuutena vaan pidän sitä itselleni selityksenä elämän monimuotoisuudesta. Siihen kysymykseen kuka näitä väyliä luo, en voi antaa itseäni tyydyttävää vastausta.
Kiitoksia.
Ihmisen elämä on täynnä valintoja, jotka johtavat tapahtumat, jotka taas johtavat valintoihin. Jokaisella valinnalla ja tapahtumalla on aina tarkoitus. Kaikella on aina jokin tarkoitus. Ihmisen elämä koostuu ns. väylistä. Kun uusi ihminen saa alkunsa, saa alkunsa myös kyseisen yksilön elämän väylät. Väylät ovat yksilöllisiä ja ne ovat tarkoituksenmukaisia jokaiselle yksilölle erikseen.
Jokaisella ihmisellä on olemassa absoluuttisen hyvyyden väylä. Tällä väylällä ihmisen elämä on koko elämän kaaren ajan onnellista, hyvää ja kaunista. Tälle väylälle ei voi päästä. Toisena ääripäänä on absoluuttisen pahuuden väylä .Tällä väylällä ihmisen elämä on pahaa, rumaa ja epäinhimillistä. Sillekään väylällä ihminen ei voi joutua. Jokaisella ihmisellä on miljoonia näiden väylien välimuotoja, joita pitikin ihminen ajoittain kulkee. Elämän tarkoitus on löytää se hyvä väylä, joka on kaikkein lähimpänä absoluuttista hyvää. Jokaisella ihmisellä se on erilainen ja jokainen yrittää löytää sitä tavallaan. Kuten siis sanoin väylät ovat yksilöllisiä. Minä en voi sanoa onko jonkun toisen ihmisen kulkema väylä lähellä hyvää vai pahaa. Hän tietää sen itse.
Mistä ihminen siis todella tietää sen ,kulkeeko hän juuri sitä oikeaa väylää pitkin tai lähellä sitä? Jos ihminen on löytänyt sisäisen rauhan ,on sisäisesti onnellinen, arvostaa omaa elämäänsä, osaa arvostaa muiden ihmisen väyliä, on suvaitsevainen, ei ole kateellinen, ei ole katkera eikä varsinkaan epäile omaa itseänsä eli siis ei omaa huonoa itsetuntoa voi hän sanoa, että hän on ainakin lähellä hyvyyden väylää. Jos ihminen on riidanhaluinen, arvostelee toisia, on narsistinen , on kateellinen ym. hän ei ole päässyt lähelle omaa väyläänsä. Hän kertoo siitä tietämättään ympäristölleen. Haluan painottaa suvaitsevuutta ja avarakatseisuutta. Ihmiset usein arvostelevat toisia, toisten elämäntapoja, eri kulttuureja ja kaikkea mahdollista mikä ei ole omassa elämässä tärkeätä. Miksi näin? Minähän en voi tietää sitä, onko hippiliikkeeseen kuuluva anarkistikaverini todellakin päässyt lähellä sitä omaa persoonallista hyvyyden väyläänsä. Minä eikä kukaan muukaan voi tietää sitä. Haluaisin myös puhua kateudesta. Jos ihminen on kateellinen, hän ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Hän ei välttämättä näe sitä, mitä hänellä on vaan haluaa vain lisää ja lisää. Mutta mitä hän haluaa? Ihminen on kateellinen, koska joku toinen on ehkä päässyt hyvään työpaikkaan, löytänyt elämänsä rakkauden jne. Tämä joku toinen on ehkä päässyt lähelle omaa absoluuttisen hyvyyden väyläänsä. Eihän sen pitäisi olla kateuden aihe. Se väylä ei ole sinun hyvyyden väyläsi. Se voi olla lähellä sitä ja sen takia olet ehkä kateellinen asioista, joita sinä myös haluaisit, mutta se ei voi olla sama väylä. Väylät ovat yksilöllisiä. Ehkä sinun tulisi yrittää löytää omaa hyvyyden väylääsi kateuden sijaan. Kateus on yksi pahimmista ongelmista maapallollamme ja kun me olemme kateellisia etäännymme koko ajan absoluuttisen hyvyyden väylästä, koska silloin emme nauti omasta olostamme, emme edes yritä löytää omaa sisäistä onnellisuutta jne. vaan keskitymme seuraamaan toisen ihmisen kulkua väylällä, joka ei ole meidän väylämme.
Kun ihmiset syntyvät, syntyvät myös siis väylät. Vaikka väylät ovat erilaisia kaikilla meille, jokaisella väylälle on olemassa pari. Aivan kuten DNA:n kaksoisjuosteen emäksille on kaikille oma pari (A-T ,U,G-C). Pari on olemassa sekä ääripäille että kaikille niille miljoonille välimuodoille Otetaan esimerkiksi ihminen A ja ihminen B. Heidän väylänsä muodostavat parin. A:lla on spesifiset ”reseptorit” B:n ”välittäjäaineille”. Sitä onko muodostunut pari kestävä vai ei määrittelee väylien etäisyys absoluuttisen hyvyyden väylästä .Kestävin pari muodostuu aina jos A, joka on lähellä omaa absoluuttista hyvyyden väyläänsä, kohtaa B:n, joka myös on lähellä omaa hyvyyden väyläänsä. Väylien muodostuminen kuvaa ihmissuhteita. Avioliitot ja avioerot liittyvät väylien pariutumiseen. Liitto ei mitenkään voi kestää, jos väylät, joita ei ole tarkoitettu toisillensa kohtaavat. Tämän takia monet ihmiset ovat onnettomia kulissiavioliitoissa ja he eivät ole siis sillä hetkellä lähellä omaa hyvyyden väyläänsä.
Nämä olivat minun mietteitäni elämästä ja sen kulusta. Voin sanoa, että itse ainakin luulen olevani lähellä absoluuttista hyvyyttä. En siis pidä tätä ”väyläteoriaani” minään suurena totuutena vaan pidän sitä itselleni selityksenä elämän monimuotoisuudesta. Siihen kysymykseen kuka näitä väyliä luo, en voi antaa itseäni tyydyttävää vastausta.
Kiitoksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.