Uusi testamentti vaikenee
Protestantit myöntävät, ettei Uudessa testamentissa ole mitään nimenomaista käskyä sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, eikä ohjeita sen vietosta.
"Kristuksen kuolemaan mennessä päivää ei ollut muutettu", ja "historiallisen todistusaineiston mukaan he [apostolit] eivät -- antaneet nimenomaista käskyä seitsemännen päivän sapatin hylkäämisestä ja viikon ensimmäisen päivän viettämisestä lepopäivänä."
Roomalaiskatolilaiset myöntävät kirkkonsa muuttaneen sapatin ja selittävät, että viettämällä
sunnuntaita protestantit tunnustavat katolisen kirkon vallan.
He toteavat: "Vanhan lain aikana lauantai oli pyhäpäivä; mutta kirkko, Jeesuksen Kristuksen opettamana ja Jumalan Hengen johtamana, on korvannut lauantain sunnuntailla. Siksi me pyhitämme ensimmäisen päivän, emme seitsemättä. Sunnuntai on nyt Herran päivä. "
Rooman kirkon arvovallan merkkinä katolilaiset kirjoittajat pitävät "sapatin muuttamista sunnuntaiksi, minkä protestantitkin hyväksyvät - - sillä pyhittämällä sunnuntain he tunnustavat kirkon vallan säätää juhlapäiviä. "
Mitä muuta sapatin muuttaminen sitten on kuin Rooman kirkon arvovallan merkki - "pedon merkki"?
Rooman kirkko ei ole lakannut vaatimasta ylivaltaa. Kun maailma ja protestanttiset kirkot hyväksyvät sen asettaman lepopäivän ja hylkäävät Raamatun sapatin, ne itse asiassa myöntyvät tähän vaatimukseen. Samalla ne hylkäävät sen periaatteen, joka erottaa heidät Roomasta - että "Raamattu ja yksin Raamattu on protestanttisen uskon perustus". Kun sunnuntainvieton pakolliseksi tekemistä vaativan liikkeen kannatus lisääntyy, koko protestanttinen maailma päätyy lopulta Rooman lipun alle.
Paavinvallan kannattajat vakuuttavat, että "pyhittämällä sunnuntain protestantit osoittavat tahtomattaan kunnioitusta [katolisen] kirkon arvovallalle. "Kun maallinen valta saattaa voimaan uskonnollisen velvollisuuden, syntyy pedon kuva; siksi sunnuntainvieton pakolliseksi tekeminen Yhdysvalloissa merkitsee pedon ja sen kuvan palvonnan pakolliseksi tekemistä.
Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnuntaita ja luulivat siten pyhittävänsä Raamatun sapatin, ja vielä nytkin on kaikissa kirkoissa todellisia kristittyjä, jotka pitävät vilpittömästi sunnuntaita
jumalallisena asetuksena. Jumala hyväksyy heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä. Mutta kun sunnuntainvietto säädetään lailla ja maailma saa tiedon oikeasta sapatista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn noudattaakseen Rooman asetusta, asettaa paavinvallan Jumalan yläpuolelle. Hän osoittaa kunnioitusta Roomalle. Hän palvoo petoa ja sen kuvaa. Tämä on merkki uskollisuudesta Roomaa kohtaan - Pedon merkki". Vasta sitten kun asia esitetään ihmisille näin selvästi ja heidät pakotetaan valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, ne, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista, ottavat pedon merkin.
Protestantit myöntävät, ettei Uudessa testamentissa ole mitään nimenomaista käskyä sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, eikä ohjeita sen vietosta.
"Kristuksen kuolemaan mennessä päivää ei ollut muutettu", ja "historiallisen todistusaineiston mukaan he [apostolit] eivät -- antaneet nimenomaista käskyä seitsemännen päivän sapatin hylkäämisestä ja viikon ensimmäisen päivän viettämisestä lepopäivänä."
Roomalaiskatolilaiset myöntävät kirkkonsa muuttaneen sapatin ja selittävät, että viettämällä
sunnuntaita protestantit tunnustavat katolisen kirkon vallan.
He toteavat: "Vanhan lain aikana lauantai oli pyhäpäivä; mutta kirkko, Jeesuksen Kristuksen opettamana ja Jumalan Hengen johtamana, on korvannut lauantain sunnuntailla. Siksi me pyhitämme ensimmäisen päivän, emme seitsemättä. Sunnuntai on nyt Herran päivä. "
Rooman kirkon arvovallan merkkinä katolilaiset kirjoittajat pitävät "sapatin muuttamista sunnuntaiksi, minkä protestantitkin hyväksyvät - - sillä pyhittämällä sunnuntain he tunnustavat kirkon vallan säätää juhlapäiviä. "
Mitä muuta sapatin muuttaminen sitten on kuin Rooman kirkon arvovallan merkki - "pedon merkki"?
Rooman kirkko ei ole lakannut vaatimasta ylivaltaa. Kun maailma ja protestanttiset kirkot hyväksyvät sen asettaman lepopäivän ja hylkäävät Raamatun sapatin, ne itse asiassa myöntyvät tähän vaatimukseen. Samalla ne hylkäävät sen periaatteen, joka erottaa heidät Roomasta - että "Raamattu ja yksin Raamattu on protestanttisen uskon perustus". Kun sunnuntainvieton pakolliseksi tekemistä vaativan liikkeen kannatus lisääntyy, koko protestanttinen maailma päätyy lopulta Rooman lipun alle.
Paavinvallan kannattajat vakuuttavat, että "pyhittämällä sunnuntain protestantit osoittavat tahtomattaan kunnioitusta [katolisen] kirkon arvovallalle. "Kun maallinen valta saattaa voimaan uskonnollisen velvollisuuden, syntyy pedon kuva; siksi sunnuntainvieton pakolliseksi tekeminen Yhdysvalloissa merkitsee pedon ja sen kuvan palvonnan pakolliseksi tekemistä.
Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnuntaita ja luulivat siten pyhittävänsä Raamatun sapatin, ja vielä nytkin on kaikissa kirkoissa todellisia kristittyjä, jotka pitävät vilpittömästi sunnuntaita
jumalallisena asetuksena. Jumala hyväksyy heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä. Mutta kun sunnuntainvietto säädetään lailla ja maailma saa tiedon oikeasta sapatista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn noudattaakseen Rooman asetusta, asettaa paavinvallan Jumalan yläpuolelle. Hän osoittaa kunnioitusta Roomalle. Hän palvoo petoa ja sen kuvaa. Tämä on merkki uskollisuudesta Roomaa kohtaan - Pedon merkki". Vasta sitten kun asia esitetään ihmisille näin selvästi ja heidät pakotetaan valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, ne, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista, ottavat pedon merkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kysynyt sitä monta kertaa näillä sivuilla,ja kukaan ei ole sitä löytänyt.Ei ole myöskään sununtaita,kun UT.ei ole koko lepopäivä käskyä.levätä voi mikä päivä vain.
"Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra." Matt. 12:8
"Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina." Matt. 24:20
Tämän profetian Jeesus tiesi toteutuvan UL:n kristityille v. 70 jKr ensivaiheessa ja perimmäisellä täyttymyksellä aivan ajan lopulla, jolloin viimeinen vaino alkaa Jumalan omia kohtaan ennen Kristuksen saapumista.
"Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan." Luuk. 4:16 vrt. 1. Piet. 2:21, jonka mukaan meidän tulee seurata Jeesusta esikuvanamme.
"Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille." Ap.t. 16:13.
Tässä Paavali oli saapunut jo Euroopan puolelle, mutta silti hän aina sapatinpäivisin julisti Jumalan Sanaa makedonialaisillekin.
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut." Matt. 5:17,18.
Kuten luemme Jaak. 2:10, on Jumalan laki kiinteä kokonaisuus sapattikäskyineen päivineen. Siten tuo Jeesuksen sana Matt. 5 luvussa vahvistaa myös tämän lepopäiväkäskyn muuttumattomuuden niinkuin muidenkin käskyjen, aina ajan loppuun asti.
Tässä nyt vain muutama kohta - näin alkupalaksi.
Jos lisää tarvitaan, on minulla kooste, jossa löytyy 100 todistusta Sapatin tueksi, raamatullisesti.
UT.ta,muut9 kylläkin.
Jumalalla ei ole mitään 9 käskyn lakia, vaan kaikki 10 ovat voimassa tai ei yksikään ja Raamattu osoittaa, että ne kaikki ovat voimassa.
Nämä kaikki 10 käskyä sisältyvät muuttumattomina - jolloin sapattikäsky on tietenkin mukana - varmasti ainakin seuraaviin raamatunkohtiin: 1. Joh. 5:3 ja Ilm. 12:17 ja Ilm. 14:12.
Kun sitten ajatellaan Kristus-uskossa olevaa uudestisyntynyttä ihmistä, niin Jumalan laki on hänelle sydämenasia, omantunnonasia eli ei Jumalan tarvitse omiaan käskeä näissä asioissa, vaikka uskova lankeaakin syntiin ja ainakin ajatustasolla jopa päivittäin, niin hän ei tee sitä tahallaan, koska kunnioittaa Lunastajaansa/Lain antajaa.
Tätä tilannetta kuvaa Hepr. 8:8-10.
Nyt, Kristuksen valtavan uhrin tähden, uskova tietää, miten järkyttävä asia on synti eli lainrikkomus, koska rakkaan Vapahtajamme täytyi noin valtavasti kärsiä syntiemme takia.
Siksi uskova, synnistä armahdettu ihminen pyrkii elämään Jumalan, Armahtajansa tahdon mukaan eli pyrkii elämään hänen lakiansa noudattaen.
Mutta itse degalogissa mikään, ei edes piirto ole muuttunut, kuten Jeesus vahvistaa Matt. 5:17, 18.
Siten lepopäiväkäsky kohdistuu Sapatille, kuten 2. Moos. 20:8-11 sen alkuperäismuodossaan ilmaisee ja kuten vuoden 1776 suomenkielinen käännös sen aidosti tuo esille: "Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.
Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman.
Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on.
Sillä kuutena päivänä on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen."