Ajattelin avata seuraavanlaisen ketjun, jossa
kartoitetaan hiippakuntamme liturgista tilaa.
Kiinnostaisi tietää miten eri seurakunnissa
messua vietetään. Kuvailkaa siis vaikka tyypillinen kirkkovuoden sunnuntain messu. Saa toki olla jokin erityinen messu, esim. mieleen
jäänyt sielunmessu, morsiusmessu tai jokin muu
liturgia. Onko alttaripalvelijoita, suitsutusta,
vihmomista ennen messua, musiikin toteutus jne...
kartoitetaan hiippakuntamme liturgista tilaa.
Kiinnostaisi tietää miten eri seurakunnissa
messua vietetään. Kuvailkaa siis vaikka tyypillinen kirkkovuoden sunnuntain messu. Saa toki olla jokin erityinen messu, esim. mieleen
jäänyt sielunmessu, morsiusmessu tai jokin muu
liturgia. Onko alttaripalvelijoita, suitsutusta,
vihmomista ennen messua, musiikin toteutus jne...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Viesti on ollut näkyvillä vuorokauden. Ei yhtäkään vastausta. Voi siis kuvitella seuraavaa :
1. Hiippakunta on kuollut?
2. Palsta on kuollut?
3. Kirjoittajat ovat kuolleet?
4. Liturgia on kuollut?
5. Aloitus syntyi kuolleena?
6. Kuolonkankeus on hiipinyt keskuuteemme?
mutta, jos ja kun menen naimisiin Suomessa, niin haluaisin häiden tapahtuvan Olavinlinnan kappelissa. Se olisi tosi stuilua.
Tosin vielä siistimpää olisi vuokrata linna Keski-Euroopasta ja viettää häät siellä. Tosin häävieraille se tietäisi hiukan matkustusta. Mutta jos vuokraisin koko linnan vaikka viikonlopuksi, niin olisihan se kiva kokemus vieraillekkin.
Schloss Neuschwanstein voisi olla sopiva?
Mites kuitenkin esimerkiksi Oulun neokatolinen kirkko? Vähän on semmoista bysanttis-babtistista makua, mutta sisääntulomarssi landolan tykityksessä voisi olla kokemuksen värtti.
Entä Lahden kirkko? Ikävä kyllä vieraat eivät löydä sitä, vaikka seisoisivat pihalla.
...ehkä se Olavinlinnan kappeli sittenkin...
on kyllä kiva kappeli ja tanssisalissa riittää tilaa isommallekkin poppoolle ja paikka kyllä varmasti täyttäisi vaativiempinkin vieraiden toiveet. Huonopuoli lienee se, että vuokraus olisi aika hankalaa, kun paikka on turistikäytössä ja museo joten tuskin antaisivat kunikaan vuodetta käyttöön hääparille.
Joten Olavinlinna on hyvä vaihtoehto.
En usko, että lämpenen neokatekumeenien kirkolle, sillä olen kuitenkin aika konservatiivinen. Tajuntaa laajentavien kokemusten hankkiminen on kuitenkin hyödyllistä, mutta tiukoissa paikoissa menen aina siihen pomminvarmaan vaihtoehtoon joka on moneisa liemessä keitetty, vaikka "Parla mi lentamente dall'amore" olisikin erinomainen häämarssi.
Meillä St.Henrikin seurakunnassa sunnuntain päämessussa on yleensä useita messupalvelijoita, suitsutukset ja urkumusiikkia. Kaikki tapahtuu juhlallisesti ja perinteitä kunnioittaen. Välillä itse piispakin toimii selebranttina.
Catholic student´s clubin messuissa, jotka yleensä pitää isä Manuel sakramenttikappelissa on melkein oikea Tridenttisen messun tunnelma. Pappi on osan aikaa kääntyneenä alttariin päin eli selin kansaan ja messu vietetään latinaksi.
Koska on seuraava isä Manun messu? Olisi hieno päästä mukaan. Onko ei-opiskelija tervetullut?
Isä Manun messu on tänään klo 18.30. Mukaan vaan, vaikka olisit eläkeläinen.
En tajua tuota kommenttia messun tunnelmasta... Eikä kauniita ja hartaita messuja muka ole vietetty VII:n jälkeen?
Tietenkin pappi on selkä kansaa päin, kun messua vietetään kappelissa, jossa ainut alttari on seinän vieressä. VII:n dokumenteissa ei muuten missään kohtaa lue, että papin tulisi olla nenä kansan suuntaan. Siis jos todella VII:laisia halutaan olla, niin suurin osa messuista vietetään väärin. Myöskään latinan ei pitänyt hävitä.
K.o. kirkolliskokous ei varmaan luonut liturgisia kirjoja, antoi vaan niille sen paljon tarvitun alkusysäyksen.
... suunnittelemaan hääsi? Olen melkoinen alan amatööritaitaja ja seremoniapuolen osaan kuin vettä vain. Jos te KUMMATKIN olette katolilaisia, en veloita mitään.
Kiitos ehdotuksestasi, mutta aviossa ollaan
jo. Juttelin kirkon urkurin kanssa kerran ja
kävi ilmi että tulevat avioparit eivät oikein
tunne liturgiaa, eivätkä omaa oikein näkemystäkään.
"Meille se tavallinen paketti". Toki häät ja hautajaiset maksavat, mutta voin sanoa vilpittömin sydämin että, kaikki satsaus liturgiaan ja sen musiikkiin tulee monin verroin takaisin. Eräissä
häissä messuna oli M.Duruflen Missa cum Jubilo sekä kauttaaltaan gregorianiikkaa. Pappikin pisti parastaan. Kerrassaan poikkeus ja suorastaan outo kokemus näillä leveysasteilla. Kerran yksissä hautajaisissa urut jäivät pois. Erinomainen kuoro lauloi requiemin kaikki osat ja vielä responsorioita ennen tilaisuuden alkua. Tunnelma oli kummalla ja uudella tavalla liikuttava. Ei raskaan surullisen liikuttava. Pappi nieleskeli palaa kurkussaan homilian aikana. Tunnelma oli pysähtynyt ja mietiskelevä. Ei ollut sitä tavallista kiireen tuntua. Enpä ole koskaan tuntenut hautajaisten jälkeen niin suurta iloista lohdutuksen tunnetta.
Isä Teemu Sippo tai isä Kazimierz Lewandowski viettää usein, joskus yhdessä.
Harvoin messupalvelijoita, joskus lukija paikalla. Ei koskaan suitsutusta. Halleluja-osuus useimmiten lauletaan. Saarna kaunis, varsinkin isä Teemun lukemana. Ei urkuja, eikä kuoroa illalla. Lopuksi lauletaan kaunis Salve Regina.
Kokonaisuudessaan vaatimaton, kaunis messu.
pelkistetyltä. Miltei protestanttiselta. Jospa ottaisit pappia kasukasta kiinni ja pyytäisit (sukupuolestasi riippumatta) jotta voisitko mahdollisesti palvella alttarilla? Saisi ainakin vähän savua ja ehkä kellojakin mukaan. Ja sen missa angeliksen nyt laulaa vaikka veteraaniporukalla.
Kellotapuli on remontissa, ei paljo passaa kelloja soitella. Voi tiilet irtoilla. Nais-tai miespalvelijat sopivat molemmat, mikäli kirkkoherra sen sallinee, en ole tiedustellut, vielä.