Uskonnot ovat yhtävanhoja kuin on ihminenkin...niinkauaksi kuin nykyihminen voi historiaansa selvitellä on ihmiset uskoneet Jumaliin.
Elikkä siis kun Uskontoja tarvitaan niin todisteet Jumalan olemassaolosta puuttuvat, jos niitä olisi niin eihän uskonnoilla enää olisi virkaa...ajatelkaas hetki tätä faktaa !
Se että täällä ollaan niin on kieltämättä suuri mysteeri, mutta mikä on se totuus tälle kaikelle ?, siinäpä perimmäinen kysymys johon ei ihmisellä ole vastausta muutakuin se uskonto, ja niitä uskontoja tässä maailmassa piisaa joista jokainen tuomitsee kaikki muut valheeksi ja itsensä ainoaksi oikeaksi, valitse siis siitä oma oikea totuutesi.
Elikkä siis kun Uskontoja tarvitaan niin todisteet Jumalan olemassaolosta puuttuvat, jos niitä olisi niin eihän uskonnoilla enää olisi virkaa...ajatelkaas hetki tätä faktaa !
Se että täällä ollaan niin on kieltämättä suuri mysteeri, mutta mikä on se totuus tälle kaikelle ?, siinäpä perimmäinen kysymys johon ei ihmisellä ole vastausta muutakuin se uskonto, ja niitä uskontoja tässä maailmassa piisaa joista jokainen tuomitsee kaikki muut valheeksi ja itsensä ainoaksi oikeaksi, valitse siis siitä oma oikea totuutesi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on totta, että ihmisellä on ollut LÄHES alusta asti ajatus jumalsta, mutta varma väitös siitä, että "uskonnot ovat yhtä vanhoja kuin ihminen" on ja tulee aina jäämäänkin toteen näyttämättömäksi, koska ei varmuudella voida sanoa ovatko eri jumalat ja uskonnot ihmisen oman ajatustyön tulosta vai onko alkuihmisillä ollut jonkinlainen tieto tai "kosketus" jumalaan/jumaliin astuessaan (syntyessään?) maan päälle vai onko ihminen sittenkin miljardien vuosien kehityksen tulos jostakin alkueliöstä.
Kaikki uskonnot ovat vain tienviittoja totuuden etsijälle. Niin kauan kuin uskonto on vain uskomusjärjestelmä jota ollaan opittu pitämään uskomisen arvoisena ja jonkinlaisena totuutena, se ei voi olla kenenkään oma totuus...paitsi ehkä hänen, joka aikoinaan sen kehitteli. Jokaisen uskonnon pohjalla on jonkinlainen ilmoitus tai sanoma, jonka joku on saanut, siis perustuu ihmiseen, joka koki jotain ja kertoi siitä sitten muille. Se oli siis hänen sen hetkinen totuutensa, mutta se ei voi koskaan olla toisille muuta kuin uskomisen arvoinen asia tai ei.
Siinä vaiheessa kun totuutta etsivä ihminen löytää todellisen olemuksensa eli oman jumalallisen alkuperänsä, hänen ei enää tarvitse nojautua uskontoihin, sillä nyt hän tietää... mutta kaikki mitä hän kertoo tästä omasta tiedostaan toisille, on vain hänen näkemystään, jota toiset voivat vain uskoa tai olla uskomatta. Siis todisteet Jumalasta voivat olla vain ja ainoastaan henkilökohtaisia.
Totuuden etsijältä vaatii suurta rohkeutta uskaltautua ajattelemaan omilla aivoillaan ja luottamaan omiin tuntemuksiinsa etsiessään vastauksia suuriin olemassaolon kysymyksiin uskontojen ja uskomusten viidakoissa. Totuuden etsijä kyseenalaistaa, mutta ei tuomitse, sillä hänhän vasta etsii totuutta. Mitä enemmän totuuden etsijä löytää itselleen sopivia vastauksia ja mikä hänen mielestään on totuutta, sen vähemmän uskonnoilla on merkitystä; niistä tulee lähinnä kauniita tarustoja, joiden pohjalla piilee usein avaimia ymmärrykseen...ja totuuteen.