Katson kannattavani molempia,
eivätkö ole aika lähellä toisiaan..?
Kertokaas tietäväiset merkittävimmät erot näistä..
Varsinaisesti en "kannata" sen enempää kuin eräitä muitakaan luterilaisen kirkon sisällä toimivia liikkeitä, mutta omassa uskonelämässäni katson korostavani pitkälti samoja asioita.
Pidän tärkeänä, että elämästäni näkyy Jeesuksen seuraaminen. Mielestäni uskon pitäisi muuttaa ihmistä.Kaikki eivät kuitenkaan muutu,eikä se heistä huonompia uskovia tee..
Minua se kuitenkin muuttaa,pyrkien ohjaamaan toimintaani ja ajatuksiani alati parempaan suuntaan.
Koen uskon olevan jatkuvaa rakkaudessa kasvamista.
eivätkö ole aika lähellä toisiaan..?
Kertokaas tietäväiset merkittävimmät erot näistä..
Varsinaisesti en "kannata" sen enempää kuin eräitä muitakaan luterilaisen kirkon sisällä toimivia liikkeitä, mutta omassa uskonelämässäni katson korostavani pitkälti samoja asioita.
Pidän tärkeänä, että elämästäni näkyy Jeesuksen seuraaminen. Mielestäni uskon pitäisi muuttaa ihmistä.Kaikki eivät kuitenkaan muutu,eikä se heistä huonompia uskovia tee..
Minua se kuitenkin muuttaa,pyrkien ohjaamaan toimintaani ja ajatuksiani alati parempaan suuntaan.
Koen uskon olevan jatkuvaa rakkaudessa kasvamista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omalla hyvin pinnallisella tiedollani voisin mainita jotain.
Käsittääkseni viidesläisyys korostaa enemmän Raamattua kuin perinteinen herännäisyys. ts. siinä on evankelisia piirteitä. Riippuu myös vähän mitä pidetään viidesläisyytenä ja mitä aikaa katsotaan, liike muuttuu opettajiensa mukana...
Paavo Ruotsalaisen opetuksessa Raamatun lupaukset ja objektiivinen puoli nähtiin itsestäänselvyytenä ja tärkeänä pidettiin sisimmässä koettavaa hengen todistusta Jumalan lapseudesta. Ts. herännäisyydessä ei ole selvää opetusta "armon tilasta" - jota taas viidesläisyydessä on. Tärkeäksi nähdään hengellinen herkkyys, armon kokemisen odottaminen jne.
Viidesläisyyden isän, Urho Muroman opetukset ovat rehellisesti sanottuna hiukan sekavia, samansuuntaisia kuin perinteisessä pietismissä, ihmisen on etsittävä itsestään oikean uskon merkkejä voidakseen olla varma uudestisyntymisestään jne. Parannuksen tekeminen ja pyhityselämä korostuu hänen opetuksessaan. Muroma oli ensisijaisesti herätyssaarnaaja ja evankelista, hänen oppejaan on aika vaikea tiivistää johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Hän ensisijaisesti yritti saada ihmisiä heräämään ajattelemaan omaa hengellistä tilaansa, en henk.koht pidä häntä järin sielunhoidollisena, sen verran kuumia tekstejä hänellä oli =)
Herännäisyyden nykytilasta ei ole henk.koht kokemusta, viidesläisyydestä sensijaan on. Mielestäni viidesläisyys on luterilaistumassa/luterilaistunut ja rajanvetoa karismaattiseen liikkeeseen etsitään. Raamatullisuus (niin teologiassa kuin moraalissa) ja luterilaisuus korostuneita piirteitä ainakin SRO:lla. Hyvänä piirteenä voisi pitää suhteellisen tervettä henkistä ilmapiiriä, jos pieni fundamentalismi ei haittaa.
---
Ja loppuun henkilökohtainen kommentti. Ajattelusi kuulostaa hyvinkin "pietistiseltä" (uskon subjektiivista = henkilökohtaisesti koettavaa puolta korostavalta)
Siunausta sulle, uskon että jokaisesta liikkeestä ja varsinkin niiden takana olevasta hengellisestä näystä on opittavaa. Toisaalta on hyvä myös ymmärtää millaiseen ympäristöön kyseinen näky syntyi.
Jokaisella ajalla on oma hengellinen "kolonsa" johon uusi herätys tuo täyttymyksen. Henkilökohtaisesti näen suuren tarpeen eheytymis - ja inhimillisyysherätykselle. Nykyajan ihmisistä monilla on ihmisarvo hukassa niin pahasti, kelkasta pudonneet ja elämäänsä väsyneet ihmiset tarvitsevat näyn siitä suuresta sydämestä joka ottaa heidät vastaan, parantaa heidän haavansa ja antaa elämälle uuden tarkoituksen.
Me emme tarvitse liikkeitä vaan henkilökohtaisen uskon! Sen kautta saamme elämämme asiat niille kuuluvaan tärkeysjärjestykseen. Ryhmittymät eivät kannatusta tarvitse. Ne ovat ja elävät uskovien ihmisten kautta uskovien kokoontumisissa.