Tuli äsken nähtyä ehkäpä maailman paskin elokuva, kirjaimellisesti. Tuossa pari aloitusta alempana joku kritisoi leffa-arvostelijoita. Lukekaapa 120 Sodoman päivää-leffasta ensin arvosteluja (suunnilleen kaikki antaneet täydet 5/5), jonka jälkeen näiden arvostelujen antamien korkeiden odotusten jälkeen katsotte leffan.... Mitä V.TTUA!!! Ensinnäkin, on hienoa, että aikoinaan on pyritty tekemään shokeeraavia elokuvia, esimerkkinä kohtuullisen onnistunut Cannibal Holocaust. Mutta shokeeraava elokuva ei ole enää sellainen jos se on täydellisen mitäänsanomaton, tuskallisen hidastempoinen ja TYPERÄ.
Elokuvassa yhteiskunnan huipulla olevat neljä herraa päättävät toteuttaa fantasiansa ja tyydyttää himonsa sieppaamalla nuorisoa seksiorjikseen, tämän jälkeen sulkeutuvat muulta maailmalta ylimysten kartanoon. Säännöllisesti koko jengi kokoontuu saliin kuulemaan uuden perverssin tarinan, jota tietysti sitten kokeillaan itse. Nähdään pakkonaittamista, homoilua, lasten alistamista ja kidutusta, ulosteiden syömistä, virtsaamista toisen suuhun, päänahan irrottamista, silmänpuhkaisu veitsellä jne. jne.... Vaikka v. 1975 kuvatun leffan teho on laimentunut tämän päivän katsojien silmissä se on silti etovaa katsottavaa... Ja kun pointti on ilmeisen hukassa, on sen katsominen vieläkin tuskallisempaa. Vieläkin ihmettelen miten jaksoin katsoa elokuvan loppuun, tapana ei ole jättää leffoja ikinä kesken, mutta ensimmäinen kerta oli enemmän kuin lähellä.
Elokuvan julkaisun jälkeen se asetettiin heti esityskieltoon monissa maissa. Ehkäpä tuona aikana sen omalaatuisuus oli niin voimakasta, että sille pikkuhiljaa kehkeytyi sen saama kulttimaine. Ja kyllä... tiedän, että Pasolini kuvaa fasismia, moraalittomuutta, keskitysleirin tapahtumia ja kaikkea sellaista muuta hienoa ja syvällistä. Huoh... Se on hienoa jos joku näkee juhla-ateriana nautittavasta paskan syömisestä jotakin syvällistä , minä en.
Elokuvassa yhteiskunnan huipulla olevat neljä herraa päättävät toteuttaa fantasiansa ja tyydyttää himonsa sieppaamalla nuorisoa seksiorjikseen, tämän jälkeen sulkeutuvat muulta maailmalta ylimysten kartanoon. Säännöllisesti koko jengi kokoontuu saliin kuulemaan uuden perverssin tarinan, jota tietysti sitten kokeillaan itse. Nähdään pakkonaittamista, homoilua, lasten alistamista ja kidutusta, ulosteiden syömistä, virtsaamista toisen suuhun, päänahan irrottamista, silmänpuhkaisu veitsellä jne. jne.... Vaikka v. 1975 kuvatun leffan teho on laimentunut tämän päivän katsojien silmissä se on silti etovaa katsottavaa... Ja kun pointti on ilmeisen hukassa, on sen katsominen vieläkin tuskallisempaa. Vieläkin ihmettelen miten jaksoin katsoa elokuvan loppuun, tapana ei ole jättää leffoja ikinä kesken, mutta ensimmäinen kerta oli enemmän kuin lähellä.
Elokuvan julkaisun jälkeen se asetettiin heti esityskieltoon monissa maissa. Ehkäpä tuona aikana sen omalaatuisuus oli niin voimakasta, että sille pikkuhiljaa kehkeytyi sen saama kulttimaine. Ja kyllä... tiedän, että Pasolini kuvaa fasismia, moraalittomuutta, keskitysleirin tapahtumia ja kaikkea sellaista muuta hienoa ja syvällistä. Huoh... Se on hienoa jos joku näkee juhla-ateriana nautittavasta paskan syömisestä jotakin syvällistä , minä en.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...että ohjaaja Pier Paolo Pasolini ammuttiin hotellihuoneeseensa vähän tämän leffan julkaisun jälkeen. Paska leffa, ehkä, mutta kai nyt kritiikilläkin on rajansa!!
Repesin sun viestiin... xD , vaikka vakavasta aiheesta onkin kyse. Tiesin kyllä että Pasolini ammuttiin. Ja tulinpa lukeneeksi sellaisenkin yksityiskohdan, että tappaja oli Pasolinin vanha homorakastaja... Ilmeisesti ei pitänyt leffasta :|
Joku vertailee julkisesti Pasolinen poliittis/yhteiskunnalllista kannanottoa johonkin Cannibal holocaust-tekeleeseen.
Tämä on ehkä huvittavinta mitä olen koskaan lukenut tällä huvittavalla forumilla...
Ja miksiköhän näin ei saisi tehdä? Cannibalin mainitsin syystä, että se on saanut jossain määrin vastaavia reaktioita verrattuna Saloon. Onhan Cannibal Holocaustikin saanut aikoinaan hirmuisen vastalausemyrskyn ihmisten luullessa sen olevan oikea dokumentti. En vertaa elokuvien poliittista sanomaa tai yhteiskuntakriittisyyttä, koska se olisi käytännössä typerää 120 Sodoman päivää piestessä Cannibalin sata nolla. Pointti oli siinä, että molemmat elokuvat ovat omasta mielestäni shokeeraavia, etovia ja omalaatuisia... Cannibal korjaa potin kuitenkin paremmin samaistuttavalla tarinallaan.
CANNIBAL HOLOCAUST:in ei kai ikinä ollut tarkoituskaan olla mikään yhteiskunnallinen kannanotto....
Omassa lajissaan, eli iljettävänä kauhuleffana, CANNIBAL HOLOCAUST on yks parhaista mitä on ikinä tehty. (Sen juoni on muuten varastettu amerikkalaiseen Blair Wirch Project -leffaan)
Cannibal Holocaustin perimmäinen tarkoitus oli nimenomaan yhteiskuntakritiikki. Deodato oli kyllästynyt kaikkeen siihen sairaaseen paskaan, jota uutisissa näytettiin keskellä päivää, joten Deodato päätti sitten tehdä kannanoton tätä vastaan - ja lopputulos on Cannibal Holocaust.
"Vieläkin ihmettelen miten jaksoin katsoa elokuvan loppuun, tapana ei ole jättää leffoja ikinä kesken, mutta ensimmäinen kerta oli enemmän kuin lähellä."
Mutta, pieni sadisti sisälläsi halusi katsoa elokuvan finaaliin.
Elokuvanhan perustuu (Donatien-Alphonse-François de Sade) Markiisi De Sade kirjaan "Les 120 journées de Sodome". Elokuvan kehuminen tai lyttyynlyöminen on jokaisen oma mielipide, mutta silloin ei pidä liittää vertailupohjaksi muita tekeleitä. (Vrt. U-571 oli huono leffa, Punaisen Lokakuun Metsästys oli parempi).
Mutta, eipähän tähän päivään mennessä ole kukaan paitsi P.P.Pasolini pystynyt kuvaamaan De Saden omafilosofistista maailmankuvaa, sadismia.
"Vaikka v. 1975 kuvatun leffan teho on laimentunut tämän päivän katsojien silmissä se on silti etovaa katsottavaa"
Näinhän se oli tarkoitettu olevan. Moni tekele unohtuu ½vuodessa julkaisustaan, ei kaikki (esim. Manaaja). Purkkapalloteinihuumorikauhuleffat kun kuluttaa joidenkin katsojien arvostelukyvyn.
Jos vielä haluat tutustua De Saden kirjoituksiin leffan muodossa, niin etsi jostain tämä.
Marquis de Sade: Justine (1969)
Directed by Jesus Franco
draama / kauhu
Eipä muuta kuin viskellään kakkaa ja pannaan reppuun!!
Elokuvan kehuminen tai lyttyynlyöminen on jokaisen oma mielipide, mutta silloin ei pidä liittää vertailupohjaksi muita tekeleitä. (Vrt. U-571 oli huono leffa, Punaisen Lokakuun Metsästys oli parempi).
Jos pointtisi on, että löin Sodomanin lyttyyn koska vertasin sitä mielestäni parempaan Cannibal Holocaustiin olet väärässä. Sodoman ei yksinkertaisesti tarjonnut minulle elokuvallisesti minkäänlaista positiivista elämystä.
Miksei mielestäsi elokuvia voi verrata toisiinsa? Kaikkihan niin tekevät. Otetaan esimerkkinä vaikka nyt joka tuutista pursuavat animaatioelokuvat. Dreamworksin Madagascarin ja Disneyn Aivan Villit ovat samankaltaisuudessaan niin vastaavat, että olisi väärin olla vertailematta niitä. Vastaavasti mainitsemiasi sukellusveneleffoja tullaan aina vertaamaan tekemääsi :) Das Bootin... Se on oikein että leffoja vertaillaan, näin mestariteokset saavat ansaitsemansa parrasvalon myös tulevaisuudessa.
Kiitos ehdotuksistasi, laitetaan harkintaan.
Ei elokuvia voi arvostella vertaamalla johonkin toiseen elokuvaan. Ehkä sitten, jos elokuva uudelleen filmataan samasta kässäristä tai saman romaanin/novellin pohjalta.
Elokuva kehutaan/haukutaan omana yksilönä.
En sorru vertailuun Star Wars elokuvissakaan. (Näin episodin 1, 26v. sitten)
Episodit IV-VI ovat kaikki upeita tekeleitä. Episodit I-III ovat nykytekniikkan avulla saanut kulttimaineen, nuoremmissa katsojissa. Kaikki hyviä.
Alan ihmisten kirjoituksia kun lukee, niin eivät hekään vedä elokuvan arvosteluissa vertailupohjaksi toista elokuvaa. Ehkä saman ohjaajan jokin toinen leffa toimii verrokkina.
(Näin episodin 1, 24v. sitten)
"Ei elokuvia voi arvostella vertaamalla johonkin toiseen elokuvaan"
Miksi ei.
Ymmärrän kyllä ettei jonkun Pasolinin elokuvia voi verrata jonkun Ruggero Deodaton (tai sinnepäin) tai Lucio Fulcin tekeleisiin, koska se olisi sama kuin vertaisi Picasson tauluja minun maalaamiini (en edes yritä maalata, koska en osaa), eikä eri tyylilajin, genren, kategorian etc elokuvia oikein voi vertailla, mutta etteikö esim. Scorsesen rikoselokuvaa voi verrata De Palman rikoselokuvaan...hmmm...
Miksi ei? Molemmat hyviä ohjaajia, molemmilla suuret budjetit, molemmat "mawerickkejä"...
Voihan niitä leffoja vertailla keskenään, mutta arvostelu kannattaa tehdä eri lähtökohdista -> näkemästään elokuvasta.
KYLLÄ! Kyllä De Palman ja Scorsesen elokuvat voi laittaa samalle viivalle ja väitellä, että kummat ovat parempia. Mutta alappa arvostelemaan esim. Goodfellas vertaamalla se Scarface tai Carlito´s Way leffoihin.
Voisihan samantien arvostella näyttelijä suorituksetkin; De Niro oli Showtimessa aivan paska kun toi Pacino oli Donnie Brascossa loistava.
Ei se De Niro ollut siinä paska, vaan koko tekele oli aivan hirveä ja ihmettelenkin miksi sen kaltainen näyttelijä vaivautuukin...
"Mutta alappa arvostelemaan esim. Goodfellas vertaamalla se Scarface tai Carlito´s Way leffoihin"
Kyllä kai noitakin voi vertailla, mutta kaikki ovat niin hyviä että menee makuasiaksi mistä kukin pitää.
"Ei se De Niro ollut siinä paska, vaan koko tekele oli aivan hirveä ja ihmettelenkin miksi sen kaltainen näyttelijä vaivautuukin"
Totta.
Neroksi tullaan tekemällä jotain sellaista, mitä kukaan ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Sillä ei ole väliä, onko teossa mitään järkeä.
Pasolini keksi tehdä pitkän elokuvan, joka on alusta loppuun täynnä sairasta sadismia. Nerokasta!
Cage keksi, että flyygelistä lähtee uudenlaisia sointeja, kun sen koneistoon kaataa muutaman kilon metalliromua. Nerokasta!
Pollock keksi, että tauluja voi maalata roiskimalla maalia. Nerokasta!
Jumalan teatteri keksi, että näyttelijät voivat heittää katsojien päälle ulosteita. Nerokasta!
Jos todella ajattelisin kuin sinä, pakko myöntää... Nerokasta!! :D
Mutta jos nerokkaan määritelmä olisi noin simppeli, näin ollen Hitler, Bush, ja Osama bin laden taistelisivat Einsteinin kanssa kärkisijoista...
No Hitleristä on sanottu, että hänen neroutensa olisi loppujen lopuksi tuhonnut koko sivilisaation.
Bush ja Osama ei yllä ikinä samanlaiseen nerokkuuteen kuten Hitler. Hulluus ja neroushan kulkevat käsikädessä.
Taide (elokuvat myös) on toisinto ideasta, ideaalista tai todellisuudesta.
Hitleriä ei voi pitää nerona taiteellisessa mielessä siksi koska hän ei toisentanut mitään hän muokkasi itse todellisuutta. Jos Hitler oli tehnyt ideoistaan ja suunnitelmistaan kirjan tai elokuvan eikä olisi tehnyt sitä toteen, ehkä sitten. Sen sijaan elokuvaohjaaja ei luo todellisuutta vaan toisentaa sitä eli kuvaa.
Itse en ole nähnyt elokuvaa, haluaisin kyllä kun on mahdollisuus, sameten pitäisi lukea kirja viellä.
120 sodomanpäivää on klassikko niin kirja kuin elokuva sanoi kuka mitä tahansa (ainakin kriitikoiden mielestä) - onnekseni olen huomannut että oma makuni on aika usein kriitikoiden linjassa, pidän rajojarikkovuudesta ja älyllisyydestä, mutta myös silkasta visuualisesta(kokonaisvaltaisista ääni, tunto, tiedostus yms. myös) kokemuksesta ja haastavuudesta.
Sellainen helppo nieltävä hollywoodhöttö kuin saw ja vastaavat ei anna minulle juuri mitään.
Asiota pitää tehdä vain siksikin mielestäni että niitä voi tehdä!! (ihmisiä pahoinpitelemättä) oli se perustallaajalle sitten vaikeaa sietää tai ei. Taiteen kohdalle helppo ja mukava ja ajanviete on yleinsä = paska!
Hyvä taide on aina puheenvuoro.
"shokeeraava elokuva ei ole enää sellainen jos se on täydellisen mitäänsanomaton, tuskallisen hidastempoinen ja TYPERÄ."
Tiivistyksesi on aika täydellinen tuosta kaikkien aikojen mukarankkuudesta. Klassikoistakin on enemmän kuin suotavaa sanoa vain mitä todella ajattelee itse elokuvasta. Paskahan se Sodoma oli kuin mikä.
Aikoinaan tuli kirjoitettua hyvinkin vastaavaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=112&conference=4500000000000151&posting=22000000005669600#22000000005669600
Olen lukenut muutamia hienoja arvostelujasi tälla palstalla ja täytyy sanoa, että yllättävän samaa mieltä olemme olleet. Näköjään samankaltaiset aatokset oli tämänkin leffan osalla.
Otsikkosi viestiä: "Klassikoita ei tarvitse kumarrella", saisi huudella mielestäni kovemmallakin äänellä. Toisinaan "klassikkoleffojen" kanssa tuntuu siltä, että monet laulavat siitä ylistyslaulua jo ennen kuin ovat edes itse nähneet koko tekelettä. Takaraivossa ajatus "Eihän tämä voi olla huono... onhan tämä sellainen klassikko.", saa monet halpaan. Hirmu mielenkiintoista olisi nähdä millaisia arvosanoja esim. Citizen Kane saisi nykypäivän kriitikoilta jotka eivät olisi kuulleet kyseisestä leffasta yhtikäs mitään.
"Salò"-leffasta, sen maine perustuu vain Pasolinin aiempiin leffoihin, Markiisi De Sade'n pahamaineisuuteen, sekä siihen että Pasolini murhattiin vähän leffan valmistumisen jälkeen.
"Cannibal Holocaust" sen sijaan on OIKEASTI hyvä elokuva.
""Cannibal Holocaust" sen sijaan on OIKEASTI hyvä elokuva"
...kun nyt olis edes elokuva.
Hauska forum...