Pelkästään yleisellä tasolla aiheesta muutamia ajatuksia:
Pahuus liittyy aina epäterveeseen egoismiin, jolloin yksilön arvomaailmaan eivät kuulu ensisijaisesti rehellisyys, totuus ja oikeudenmukaisuus.
Egoistisia ominaisuuksia ja arvoja edustavat mm. epärehellisyys, älyllinen epärehellisyys, ahneus, ylimielisyys, itsekeskeisyys, välinpitämättömyys jne.
Älyllisesti epärehellinen voi esimerkiksi kieltää maanulkopuolista alkuperää olevien avaruusalusten olemassaolon, vaikka julkisia todisteita olisikin olemassa. Kieltämisen motiivina voi olla oman vakiintuneenm tutun ja turvalliseksi koetun maailmankuvan puolustaminen - tai jokin muu
syy.
Korkean moraalin ja etiikan omaavalla henkilöllä on kykyä rehelliseen itsetutkiskeluun - ainakin jossain määrin - ja hän on myös tunnistanut epätervettä egoismia itsessäänkin ja pitää epätervettä egoismia vastenmielisenä ja ei-hyväksyttävänä. Vähemmän moraalinen ei ole sitä itsessään tunnistanut, eikä yleensä ole halukas - tai kykenevä - tunnistamaankaan. Miksi?
Pahuus ilmenee aina epäterveenä egoismina eri asteisena ja eri muodoissaan. Hyvyys taas on lähinnä sitä, että arvot ovat AIDOSTI totuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.
Miksi egoisti ei yleensä koe oikeamielisyyttä ja rehellisyyttä ensisijaisen tärkeiksi arvoiksi - tosiasiallisestihan nuo arvot palvelisivat hänenkin todellista etuaan?
Onko kyse tiedon puutteesta syyn- ja seurauksen lain olemassaolosta, sielusta, henkimaailmasta, kuoleman jälkeisestä olemassaolosta yms?
Tietoa on paljon saatavilla, mutta mikä on oikeaa tietoa? Virheellinen "tieto" saa aikaan sisäistä ristiriitaa, hämmennystä ja pelkoa.
* * * * *
Totuus omasta itsestä saattaa olla joskus vaikea kohdata, koska se vaatii ehdotonta rehellisyyttä ja itsetutkiskelua. Asioita ei useinkaan haluta
nähdä sellaisena kuin ne todella ovat.
Pahuus liittyy aina epäterveeseen egoismiin, jolloin yksilön arvomaailmaan eivät kuulu ensisijaisesti rehellisyys, totuus ja oikeudenmukaisuus.
Egoistisia ominaisuuksia ja arvoja edustavat mm. epärehellisyys, älyllinen epärehellisyys, ahneus, ylimielisyys, itsekeskeisyys, välinpitämättömyys jne.
Älyllisesti epärehellinen voi esimerkiksi kieltää maanulkopuolista alkuperää olevien avaruusalusten olemassaolon, vaikka julkisia todisteita olisikin olemassa. Kieltämisen motiivina voi olla oman vakiintuneenm tutun ja turvalliseksi koetun maailmankuvan puolustaminen - tai jokin muu
syy.
Korkean moraalin ja etiikan omaavalla henkilöllä on kykyä rehelliseen itsetutkiskeluun - ainakin jossain määrin - ja hän on myös tunnistanut epätervettä egoismia itsessäänkin ja pitää epätervettä egoismia vastenmielisenä ja ei-hyväksyttävänä. Vähemmän moraalinen ei ole sitä itsessään tunnistanut, eikä yleensä ole halukas - tai kykenevä - tunnistamaankaan. Miksi?
Pahuus ilmenee aina epäterveenä egoismina eri asteisena ja eri muodoissaan. Hyvyys taas on lähinnä sitä, että arvot ovat AIDOSTI totuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.
Miksi egoisti ei yleensä koe oikeamielisyyttä ja rehellisyyttä ensisijaisen tärkeiksi arvoiksi - tosiasiallisestihan nuo arvot palvelisivat hänenkin todellista etuaan?
Onko kyse tiedon puutteesta syyn- ja seurauksen lain olemassaolosta, sielusta, henkimaailmasta, kuoleman jälkeisestä olemassaolosta yms?
Tietoa on paljon saatavilla, mutta mikä on oikeaa tietoa? Virheellinen "tieto" saa aikaan sisäistä ristiriitaa, hämmennystä ja pelkoa.
* * * * *
Totuus omasta itsestä saattaa olla joskus vaikea kohdata, koska se vaatii ehdotonta rehellisyyttä ja itsetutkiskelua. Asioita ei useinkaan haluta
nähdä sellaisena kuin ne todella ovat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä henkilökohtaisesti en näe mitään syytä olla epäitsekäs enkä myöskään usko tasa-arvoon ja ns. "hyvyys" ja "pahuus" eivät mielestäni ole olemassa. Samoin "epäterve egoismi" on mielesäni ERITTÄIN häilyvä käsite, sillä mielestäni mm. välinpitämättömyys ja itsekeskeisyys ovat ihmiselle täysin terveitä ja luonnollisia piirteitä ja omaan ne molemmat itsekin (ja myönnän sen ylpeästi niin itselleni kuin lähesilleni)
"Miksi egoisti ei yleensä koe oikeamielisyyttä ja rehellisyyttä ensisijaisen tärkeiksi arvoiksi - tosiasiallisestihan nuo arvot palvelisivat hänenkin todellista etuaan?"
Rehellisyys on minulle tärkeä arvo ja pyrin aina olemaan suora ja rehellinen ihminen. Sen takia minua ollaankin pidetty ilkeänä kun en lepertele kaunista puolitotuutta vaan sanon asiat suoraan niin kuin ne omasta näkökulmastani näyttävät. Olivat ne sitte kauniita tai eivät. Oikeamielisyydestä sitten en tiedä mitä se tarkoittaa tai mitä sinä sillä tarkoitat. Ja egoistina pyrin aina tekemään asioita jotka palvelevat omaa etuani. Meillä vain taitaa olla hiukan eri näkemykset siitä mikä on minulle edukasta ja mikä ei.
"Onko kyse tiedon puutteesta syyn- ja seurauksen lain olemassaolosta, sielusta, henkimaailmasta, kuoleman jälkeisestä olemassaolosta yms?"
No kai se on niin että ne jotka uskovat kristinuskon Jumalaan toimivat kristinuskon moraalin mukaisesti (niin kyllä tuntuvat tekevän myös monet ateistit). Itse en usko Jumalaan tai Saatanaan ja toimin täysin tietoisesti kristinuskon moraalia vastaan. Eikä voisi vähempää kiinnostaa mikä on Raamatun (tai jonkun muun ihmisen) mukaan väärin tai oikein. Toimin vain niin kuin itselleni parhaaksi näen.
>>Oikeamielisyydestä sitten en tiedä mitä se tarkoittaa tai mitä sinä sillä tarkoitat. Ja egoistina pyrin aina tekemään asioita jotka palvelevat omaa etuani>>
Oikeamielisyys tarkoittaa mm sitä, että huomioi
toiminnassaan tosiasiat ja OIKEUDENMUKAISUUDEN.
"Pahuus liittyy aina epäterveeseen egoismiin, jolloin yksilön arvomaailmaan eivät kuulu ensisijaisesti rehellisyys, totuus ja oikeudenmukaisuus. "
Kerro ovatko nämä pahuudessaan egoistisia.
Joukko ihmisiä auttoi afrikkalaista kylää.
He kaivoivat kaivoja, jotta kylän asukkaat saivat läheltä kylää puhdasta vettä juotavaksi ja ruoan valmistukseen.
Naiset eivät enää viettäneet puolta päivää veden haussa ja toista puolta ruoanlaitossa.
Aikaa jäi leikkiin ja yhteisiin asioihin enemmän. Myös seksiä harrastettiin enemmän. Syntyi siis enemmän lapsia kylään, mutta ruoan määrä ei lisääntynyt. Kaikille lapsille ei enää riittänyt ruokaa vaan nälkäkuolemat verottivat kylän väestöä.
Kaivojen kaivaminen oli johtanut lisääntyneeseen kärsimykseen. Hyvää tarkoittavien ihmisten teko olikin ollut paha.
Olivatko kylää auttaneet ihmiset epäterveitä egoisteja?
toisaalta pientä pahaa tekemällä voit tehä suurempaa hyvää... ;) ja toisin päin (niinku esimerkkis esitit)
"Kun ihminen kontaktoi aistinautinnon kohteita, syntyy kiintymys niihin. Tästä kiintymyksestä herää himo ja himosta nousee viha. Vihasta syntyy täydellinen harhautuminen, ja harha hämmentää muistin. Kun muisti on hämmentynyt, älykkyys katoaa. Tästä seuraa aineellisuuden (egoismin) suohon vajoaminen" (Lähde: Veda-kirjallisuus; Bhagavad-Gita 2.62).
Miksi himosta nousee viha (turhautuminen)? Elävä olento on henkisielu (koostuu tietoisuudesta), ja siksi aineellinen (kehoon ja mieleen liittyvä) nautinto ei riitä tyydyttämään häntä. Miten ikuinen henkisielu voisikaan olla tyytyväinen sellaiseen nautintoon joka on kovin rajallista sekä määrällisesti että ajallisesti?
Kun modernin yhteiskunnan koko koulutus ja pyrkimys on saada yllä kuvattu tuhoisa tapahtumaketju (aistikohteiden tarkkailusta älykkyyden katoamiseen) aikaan ihmisissä, ei pidä ihmetellä että olemme telluksella vakavien ongelmien keskellä. Ympäristötuhot, hullut kanssaihmisiä myrkyttävät johtajat yms. uhatessa olemassaoloamme.
Lisää aiheeseen liittyen: backtohome.com