Olen 28-vuotias mies ja minulla on poikuus tallella. Syynä yksinkertaisesti se, etten ole koskaan edes yrittänyt tehdä mitään poikuudesta pääsemiseksi. Opin normaalisti murrosiässä masturboimaan ja pornoa katsomaan ja se on aina tuntunut aivan riittävältä seksielämältä Varsinkin kun tiedän että fyysinen seksihalu ei tästä vanhetessa ainakaan kasva, niin voin aivan levollisin mielin kuvitella nykytilanteen jatkuvan hautaan asti.
POIKUUS 28 V
-----
105107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luin jostain lääketieteen artikkelistä,että miesten seksuaalinen vietti on kovimmillaan 19-vuotiaana.
Jotenkin tuntuu samalta tilanteelta, ei halua ottaa yhdeyön seuraa mistään, ja nähnyt miten käy ns.Sen Oikeankin kanssa seurustellessa kaverin toimesta:
Paras kaveri kihlaantui 18-vuotiaana ,sitten möi omaisuutensa,että saisi kaksion.
(Harrikkansa,urheilu moot.kelkka,aseet,urh.autonsa)
-Ei mennyt edes toiveammattinsa Armeijassa,
uhraantui=meni B-Mieheksi, että saisi enemmän lomia,että voisi nähdä tyttöystäväänsä.
Juuri,kun viimeset rahat oli taloon kiinnitetty, omat harrastusvälineetkin, teinirakkaus otti ja häipyi 2,5 vuoden jälkeen 19 vuotiaana!
Nyt kaverilla on velkainen kaksio, ja tämä pettäjäpaska käy hänen luonaan kaverina!
Tyttö ei jättänyt kaveria edes kenenkään takia ,mutta sai tarpeeksi kaverista elämänkumppanina ,mutta sitten käy hänen luonaan ystävänä , tuollainen tilanne on kyllä kuolemaakin pahempi
Että noin ihanaa on rakkaus, myy oma elämäsi,ja saat sttiä kärsimystä vastineeksi, ihanaa.
Mieluummin oma käsi, se vaadi osamaan kaksiota, myymään omaa elämäänsä, ja sitten lähde pois.
Aika surkeata tommonen...
Kuule kaveri, vaikka sun kaverille kävi noin, ni mä voin kertoa, että kaikki naiset eivät ole tommosia. Eivät todellakaan.
Mä muutin mieheni perässä maalle (keskelle ei mitään) ja täällä pärjäillään parhaamme mukaan.. Siis yhdessä!!
Eikö nykyään kukaan tajua ja puhu RAKKAUDESTA yhtään mitään?????
Kaiken pitää olla niin täydellistä... eikö kukaan enää oikeasti RAKASTU nykyään......???????
Ja se on kuitenkin tärkeintä mitä voimme koskaan tehdä..rakastua ja rakastaa.....
Tommosta se elämä vaan on. Kyse oli nyt kuitenkin siitä, et joku on sentään jo 28v ja vielä "poika". Tämä sun kaveris on sentään saanu pillua jo aika päiviä sitten, eikä se tosiaankaan oo vielä mitään suurempaa menettänyt. Vaikka se myikin romunsa, on ne kuitenkin loppujen lopuksi vain pelkkää tavaraa, joita saa hommattua uusia. Mut on toisaalta omaa hölmöyttä antaa naisen jymäyttää itseään. Ja se jymäyttämisen riski kyllä vaan suurenee, mitä pitempään poikuuttaan pitkittää.
Sun tilanne on kyllä pirun hyvä, jos et ole koskaan edes yrittänyt tehdä mitään poikuuden menettämiseksi! Suosittelen yrittämään.
Itse täytän kolmen viikon päästä 26 ja poikuus on tallella. Mutta mulla epätoivo kasvaa välillä sietämättömäksi sen vuoksi, että olen yrittänyt ja silti ei ole ketään löytynyt. Käyn baareissa, harrastan nettideittailua yms... Kyllä tässä väkisillä tulee mieleen ajatus, että minussa on jotain vikaa, koska en kellekään kelpaa edes yhdeksi yöksi. :(
Minulle masturbointi ja pornofilmit eivät tosiaankaan ole riittävästi. Naisen kaipuu on koko ajan valtava. Mulla ainakin tuntuu siltä, että fyysiset halut kasvavat iän myötä. Samalla kasvaa myös epätoivo.
Olen minäkin ainakin alitajuisesti mieltänyt sen, että nykytilanne jatkuu hautaan asti. Vaikea uskoa, että tämä tästä yht'äkkiä mihinkään muuttuisi. En minä tätä tilannetta hyväksy, mutta tiedostan sen ja ajattelen asiasta tyyliin ´näin on vain jostain syystä käynyt ja tämä tuskin tästä koskaan kummenee´
Tsemppiä sullekin...
oman kaupunkisi kohdalta sopivan "oppilas" -> http://www.sihteeriopisto.net
Näin ainakin pääset hommaa kokeilemaan ja kynnys naisen iskemiseen kapakoissa pienenee, kun ei kokoajan ole mielessä pukille pääseminen...
Sinällään kyllä aika poikkeuksellista mielestäni, että ei yrittämällä ole päässyt pukille, koska oman kokemukseni mukaan lähes mistä tahansa suuremmasta ravintolasta saa jonkun kainaloon kunhan jaksaa tappiin asti olla ja ei pidä rimaa liian korkealla. Se, että ei ole edes koskaan yrittänyt on täyttä hulluutta. Tällöin syypää saamattomuuteen löytyy tosi läheltä...
Voisit mainostaa poikuuttasi netin deittipalstoilla. Varmasti löytyy niitä naisia kasapäin, jotka mielellään hoitelisi sun pienen ongelman.
Myös ravintoloista löytyy avuliaita naisia. Siellä mainostaminen vaan vaatii kovaa itseluottamusta.
Hyvä pitää mielessä: joka valkkaa, se runkkaa, ja munalla ei ole silmiä.
Siinäpä se vitsi piileekin, jos on liian hyvä itselleen. Koitappa olla tyydyttämättä itseäsi viikkokin putkeen, niin johan alkaa mieli tekemään.
Itseltä meni poikuus 30 vuotiaana. Sitä ennen olin yrittänyt vaihtelevasti, mutta ei vain millään onnistunut.
Yksi syy oli tietysti että olin vähän ujo, enkä yrittänyt riittävän sisukkaasti ja toinen että olin varsinainen babyface. Kolmikymppisenäkin kysyttiin vielä Alkossa ja Ravintoloissa paperit.
Anyway, miehistyin vasta n. kolmekymppisenä ja aloin viimeinkin näyttää vähän komeammalta. Sitten pankki räjähti.
Nyt olen 39 ja takana seurustelu ja seksisuhteita noin 20 naisen kanssa. Olen edelleen nuorekkaan näköinen ja lähes kaikki luulee alle kolmikymppiseksi.
Ehkä sen takia kaikki seksikumppanini ovat olleet vähintään 5 vuotta itseäni nuorempia, nuorin oli vasta 17v ja vielä viime vuonna sain puolet itseäni nuoremmalta (19v).
Tänä vuonna sitten menin viimein naimisiin, vaimo on 12 vuotta nuorempi.
Taaksepäin katsellen en enää harmittele että poikuus pysyi niin kauan ja pidän sitä suurimmaksi osaksi omana syynä, tosin olen aina ollut myöhässä kypsynyt kaikeassa ja oli sillä babynaamaisuudellakin osasyy.
Kyllähän seksi naisen kanssa kivaa on, mutta aina joutuu sen eteen tekeen vaivaa ja seurustelu on kallistakin, puhumattakaan paljonko se vie aikaa ja sitten se naisten natina ja ihme pikku ongelmat jotka näyttää olevan aina maailmanloppu.
Itse otan jos joku pillua tarjoo mutta seksi on kyllä ehdottomasti yliarvostettua ei se nyt niin paljon paremmalta tunnu, sit pitäis aina jäädä halailemaan yms jälkeen, perhana mun tekee mieli kaljaa ja tupakkaa panon jälkeen, kädelläkin pärjää.
Neitsyys se istuu elokasti paikoillaan eikä tunnu
mihinkään katoavan minusta.;)
Onhan minulla suhteita ollut, mutta ne eivät ole
kestäneet niin kauaa, että olisin lähempään
kontaktiin koskaan päässyt.
Ja valehtelisin jos kieltäisin, ettei tilanne yhtään harmita,
mutta olen yrittänyt olla vaipumatta epätoivoon, koska se ei ainakaan
tilannetta parantaisi mitenkään.
Mutta onpa onneksi fantasiat ja oma käsi keksitty.
Syitä neitsyyteeni löydän paljonkin itsestäni:
Olen aina ollut vähän sitä hitaasti kehittyvää sorttia, joten elämän koulu on joutunut opettamaan
paljon ja kovallakin kädellä joskus.
Ja lisäksi olen lyhytkasvuinen (143cm),
joten joudun jatkuvasti todistelemaan mahdollisille kumppani ehdokkaille,
että tosiaan ikää löytyy jo,
vaikka ostankin vaatteeni lasten osastolta.
Maailma on raaka, mutta meidän on oltava vielä raa-empia! :)