Kulta!

Rakas päiväkirjani, tänään minulla on ollut paha olo, koska kaipaan häntä kovin, enkä tiedä milloin näemme. Joskus minua pelottaa, joskun turhauttaa, koska ne yhdessä vietetyt ihanat hetket ovat aina niin riittämättömiä. Tuhannet asiat vilisevät mielessä, ja minä haluaisin vain katsoa häntä, ihmetellä onneani hänessä, kuunnella ja koskea hiljaa. Kuinka rakastankaan. Minä, joka olin jo kaikki oveni sulkenut, löysin sinut!
6822
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

..Kioskiromantiikka oksettaa.

Äänestä
  • Mutta miten se liittyy alkuperäiseen viestiin?

    Netissä on hyvä purkaa anonyyminä tunteitaan, joita ei kenties pääse/pysty kenellekään kertomaan.

    Mutta tässä anonymiteetissä on myös huono puolensa, sielultaan pienet ihmiset purkavat pahaa oloaan loukkaamalla tuntemattomia ihmisiä. En ymmärrä sitä.

    Noh, eipä tämä mitään uutta ole. Nykypäivänä jokaisella täytyy olla kova kuori. Jokainen ajaa vain omaa asiaansa. Ystävällisyydelle ei ole näemmä enää tilaa.

    Kuinka kauniissa maailmassa elämme...

    Äänestä

  • Ihmettelijä kirjoitti:

    Mutta miten se liittyy alkuperäiseen viestiin?

    Netissä on hyvä purkaa anonyyminä tunteitaan, joita ei kenties pääse/pysty kenellekään kertomaan.

    Mutta tässä anonymiteetissä on myös huono puolensa, sielultaan pienet ihmiset purkavat pahaa oloaan loukkaamalla tuntemattomia ihmisiä. En ymmärrä sitä.

    Noh, eipä tämä mitään uutta ole. Nykypäivänä jokaisella täytyy olla kova kuori. Jokainen ajaa vain omaa asiaansa. Ystävällisyydelle ei ole näemmä enää tilaa.

    Kuinka kauniissa maailmassa elämme...

    Edellinen kirjoittaja ei ole koskaan olut rakastunut tai sitten on saanut pahasti siipeensä rakkaudessa.

    Minusta tuo oli kaunista, ei mitään kioskiromskua.

    Äänestä

  • nis kirjoitti:

    Edellinen kirjoittaja ei ole koskaan olut rakastunut tai sitten on saanut pahasti siipeensä rakkaudessa.

    Minusta tuo oli kaunista, ei mitään kioskiromskua.

    Olen rakastanut, olen satuttanut itseni. Olen ollut katkera, kyyninen, rumuutta täynnä. Mutta viattomiin en ole pahaa oloani purkanut, en ole pyrkinyt kostamaan kenellekään.

    Itsekseni olen potenut, käynyt läpi pahaa oloa. Purkanut sitä liikkumalla, juttelemalla ystävien kanssa, kirjoittamalla. Ja hitaasti, mutta sitäkin varmemmin olen noussut pohjalta. Nähnyt taas valonpilkahduksen.

    Tässä minun kioskiromaanini.

    Äänestä

  • Ihmettelijä kirjoitti:

    Olen rakastanut, olen satuttanut itseni. Olen ollut katkera, kyyninen, rumuutta täynnä. Mutta viattomiin en ole pahaa oloani purkanut, en ole pyrkinyt kostamaan kenellekään.

    Itsekseni olen potenut, käynyt läpi pahaa oloa. Purkanut sitä liikkumalla, juttelemalla ystävien kanssa, kirjoittamalla. Ja hitaasti, mutta sitäkin varmemmin olen noussut pohjalta. Nähnyt taas valonpilkahduksen.

    Tässä minun kioskiromaanini.

    Moi, kaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla ja luulisi olevankin maailma pullollaan, mutta harva jalostuu sinun laiseksesi, joka näkee puutteensa ja ottaa ne voimavaraksi kasvaakseen inhimilliseksi ajattelijaksi. Sinulta ei puutuu rohkeutta tunnustaa heikot hetkesi, ei myöskään uskallusta seistä pienimmän turvana. Mihinhän ihmisistä hukkaantuu se vaihe, joka on kasvuksi. Kolhuja on varmasti jokaisessa?
    Toivotan sinulle hyvää arkea ja onnekkaita ne, jotka sinun kannssasi saavat palan eloa kulkea. Näet ihmisen ihmisessä.

    Äänestä

  • Ihmettelijä kirjoitti:

    Mutta miten se liittyy alkuperäiseen viestiin?

    Netissä on hyvä purkaa anonyyminä tunteitaan, joita ei kenties pääse/pysty kenellekään kertomaan.

    Mutta tässä anonymiteetissä on myös huono puolensa, sielultaan pienet ihmiset purkavat pahaa oloaan loukkaamalla tuntemattomia ihmisiä. En ymmärrä sitä.

    Noh, eipä tämä mitään uutta ole. Nykypäivänä jokaisella täytyy olla kova kuori. Jokainen ajaa vain omaa asiaansa. Ystävällisyydelle ei ole näemmä enää tilaa.

    Kuinka kauniissa maailmassa elämme...

    moikka onko poikaystänä sinä?
    mitäs kuuluu sulle?
    T:eve ps:vastaa heti kirjoita sinä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sinä minussa kirjoitti:

Rakas päiväkirjani, tänään minulla on ollut paha olo, koska kaipaan häntä kovin, enkä tiedä milloin näemme. Joskus minua pelottaa, joskun turhauttaa, koska ne yhdessä vietetyt ihanat hetket ovat aina niin riittämättömiä. Tuhannet asiat vilisevät mielessä, ja minä haluaisin vain katsoa häntä, ihmetellä onneani hänessä, kuunnella ja koskea hiljaa. Kuinka rakastankaan. Minä, joka olin jo kaikki oveni sulkenut, löysin sinut!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu