Markku Meilo

Tietenkin kaikessa voi mennä yli, mutta tuo on jo aika kaukaa haettua. En tiedä, oletko kirjoittanut tuon juttusi huumorilla vai et... Se ei käy ilmi kirjoituksessa. Jokatapauksessa jos luet Raamattua, siellä on selkeät ohjeet siitä, miten tulee elää ja miten ei.

Saunominen, kissojen pito lemmikkeinä ja muut asiat eivät kuulu kiellettyjen asioiden listalle. Tiedätkö, että suomalaisessa kansanperinteessä jänis, karhu, kettu, susi ja monet muut eläimet ovat olleet "pyhiä"? Samoin monet nykyään klassisena musiikkina pidetyt teokset ovat täysin pakanallista alkuperää. Lisäksi monilla rituaaleilla on ei-kristillinen alkuperä. Ajatteletko sulkea itsesi kaiken ulkopuolelle karttamalla kaikkea, mikä jossain yhteisössä jonain aikana on ollut väärää?

Lue Raamattua ja rukoile.

terv. ev-lut. uskova

Lainaisit asiayhteyden, niin muutkin huomaisivat, että kyse oli Vt-seuran epäloogisuudesta pakanallisia asioita mielivaltaisesti määrittäessään.

Toisaalta tuollainen tarkoitushakuinen lainailu sopii palstalle, jossa käsitellään Vartiotorniseuraa.

Mikä Meilon loogisessa vertauksessa oli mielestäsi sellaista mistä haluaisit keskustella? Josko viimein sanoisit sen ja niin voitaisiin käydä keskustelu tässä avauksessa loppuun. Jatkossa kun poistan tämän toistuvan henkilöön kohdistuvan provoilun.

Kun lainaa toisen aiempaa kommenttia, niin olisi myös asiallista laittaa siihen linkki jotta uudet lukijat näkevät myös kokonaisuuden. Tätä sinulta on pyydetty aiemmissakin avauksissasi. Esim:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000021157781

Eiköhän kyse ollut alunperin siitä kuinka päteviä ovat mitkäkin perusteet julistaa joku asia (kuten joulu ja syntymäpäivät) pakanallisiksi. Jos historia painaa yhden asian kohdalla, niin miksi sitä ei loogisesti seurata toisen asian kohdalla? Tästä taisi olla alunperin kysymys.

Kissa on levinnyt Suomeen viikinkiajalla noin 1000 vuotta sitten. Kissa oli maatalousyhteisössä hyötyeläin, joka piti ruoka-aittoihin pyrkivät hiiret ja rotat kurissa. Kissat hankkivat siten itse ruokansa. Vasta myöhemmin niistä tuli myös ihmisten lemmikkejä. Tavallista kissaa kutsutaan myös maatiaiskissaksi.
Kissa luonnossa

Fil. maist. Juha Valste

Kesykissa on ollut ihmisen kumppanina jo noin 4000 vuotta. Se kesytettiin afrikanvillikissasta Egyptissä, mikä on osoitettu geenitutkimuksissa: kotikissan ja afrikanvillikissan DNA:t ovat samanlaiset ja eroavat esimerkiksi eurooppalaisen metsäkissan DNA:sta jonkin verran.

Kissa on ihmisen seuralaisena muuttunut alkuperäisestä, luonnossa eläneestä kantamuodostaan. Siitä on tullut sosiaalisempi ja leikkisämpi — kissa pysyy aikuisenakin joissakin asioissa pentuna. Tämän kehityksen yksi tulos on kissan sopeutuminen elämään ihmisen kanssa: jos kissalle annetaan kunnolliset olot, se tulee mainiosti toimeen kerrostaloasunnossakin.

Luonnossa kotikissa on edelleen sama peto kuin luonnonvaraisena Pohjois-Afrikassa. Sen synnynnäiseen käyttäytymiseen kuuluu väijyntä ja saaliin kimppuun hyökkääminen. Kissa oli hyödyllinen seuralainen maatalousympäristössä ja entisissä asutuskeskuksissa, kun se saalisti hiiriä, myyriä ja rottia. Pikkulintujen metsästystäkään ei pidetty pahana.

Nyt asia on toisin. Vapaina liikkuvat kissat saalistavat kaikenlaisia sopivan kokoisia eläimiä jäniksen poikasista fasaaneihin. Suomessa on arvioitu olevan yli 0,5 miljoonaa kissaa. Ruotsalaisten ja englantilaisten tutkimusten perusteella niiden arvioidaan tappavan vuodessa 6—8 miljoonaa lintua. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat paikoin rusakon poikasista neljänneksen, mikä voi vaikuttaa jopa rusakkokannan kokoon joillakin alueilla.

Osa kissanomistajista suhtautuu lemmikkeihinsä melko välinpitämättömästi. Niistä kyllä pidetään, mutta parhain kissan ominaisuus on monen mielestä sen huolettomuus: kissan voi aina päästää ulos.

Kissojen sanotaan kaipaavan vapautta. Toisaalta rotukissoja, joilla on samat tarpeet kuin muillakin kissoilla, on perinteisesti pidetty sisäkissoina. Kissa tulee toimeen ilman, että se päästetään kulkemaan omin neuvoin. Sen sijaan se tarvitsee rakkautta, huomiota, kunnollista ruokaa ja virikkeitä.


Lähteet:
Bradshaw, J.W.S. 1992. The behaviour of the domestic cat. C.A.B.
International, Wallingford, Oxon.
Churcher, P.B. & Lawton, J.H. 1987. Predation by domestic cats in an
English village. J. Zool., Lond. 212:439-455.
Churcher, P.B. & Lawton, J.H. 1989. Beware of Well-fed Felines. Natural
History, No. 7:40-47.
Liberg, O. 1981. Predation and social behaviour in a population of domestic
cat. An evolutionary perspective. (Väitöskirja, Lunds Universitet, Sverige)
Svensson, Sören: Huskattens predation på fåglar i Sverige. Ornis Svecica, 6(1996):127—130.