Mannerheimilla oli talvisodan alkaessa ikää jo 72 vuotta. Oliko hän silloin ja jatkosodan, erityisesti sen lopussa tilanteen tasalla? Oliko hän loistava sotapäällikkö vai kansakuntaa kokoava keulakuva, nuoremmat kenraalit tekivät sotatoimien suunnittelun, Marski otti kunnian?
Marski, nerokas sodanjohtaja vai
keulakuva?
81110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mannerheimin suuruus perustuu samaan kuin Martti Ahtisaarenkin.
Jatkuva pyrky nuuskia kummalle kyljelle kolikko kellahtaa... sitten voittajan puolelle hyppääminen.
Tästä loistavin osoitus oli hänen kykynsä hylätä saksalaiset aseveljet ja ryhtyä NL:n kanssa sotaan entisiä ystäviä vastaan.
Yksityiselämän puolella vastaava tempaus oli järkiavioliitto ortodoksisine vihkimisseremonioineen Anastasia Arapovan kanssa -- ja tuon liiton purku 1919 suhdanteiden käännyttyä.
Mannerheimin muistelmissa on avioliitosta kerrottu lyhyesti, lapsista on parilla rivillä.
Varmaankin kaikke tuota hän oli. Jos vertaa hänestä kirjoitettujen kirjojen määrää niin kyllä hän ainakin herättää kaikenlaisia tuntoja ja milenkiinnon kohteita kirjoittajissa jos lukijoissakin.
Tuossa on muutama esimerkki:
http://www.mikkeli.fi/fi/kirjasto/luettelo/mannerh.htm
Mannerheim ei ollut saanut yleisesikuntaupseeerin koulusta. Hän ei ollut kovinkaan kyvykäs ja jatkosodan aikaan ikäkin teki tehtävänsä. Hänen pahimmat mokansa olivat ns. miekantuppikäsky kesällä 1941. Uhosi "vapauttavansa" alueita jotka eivät ikinä olleet Suomelle kuuluneetkaan. Tämä valloitussodalla uhoaminen kävi Suomelle poliittisesti hyvin kalliiksi, mm. eräs syy miksi britit julistivat meille sodan.
Toinen, pahempi moka osoittaa armotta hänen pätemättömyytensä sodanjohtajana. Karjalan kannaksella oli aivan liian vähän miehiä kesällä 1944. Miehet olivat toisarvoisilla rintamilla. Paraatiovi oli auki, takaovi oli kyllä teljetty!
Mannerheim oli pelkkä keulakuva joka vain sotki asioita. Todellinen sotapäällikkö oli "vaikeneva kenraali" Axel Airo. Tuo -vaikeneva...- tulee siitä, ettei Airo halunnut kirjoittaa muistelmiaan.
Airo kantoi päävastuun kesän 1944 katastrofiin joutumisesta ns. housut kintuissa. Tämän takia hän EI halunnut kirjoittaa muistelmia. EI tainnut olla oikein syytäkään muistella noin suurta töppäystä, joka tosin vaivoin saatiin käännettyä menestykselliseen puolustukseen.
Kirjakustantajat kyllä pommitti häntä ahkerasti niiden muistelmien kirjoittamiseksi ja jossain hän kerran sanoikin, että sitten pitäisi
kirjoittaa kaikki ja sellaiseen hän ei ala.
Saattoipa sodan jälkeinen vankilassa olokin tehdä kirjoitushommiin tulpan. Airohan kirjoitti silloin alherasti noita kanteluita ja puolustuspuheita vapautuakseen syytteistä.
Liian paljon miehiä kuoli ja kaikki alueet meni.
Epäpätevä se Airo oli tässä suhteessa sekä liian perso viinalle ja vitulle, jolloin todellisuus unohtui.
Sodan jälkeen olisi ollut paikallaan laittaa muutamam upseeri "paaluun rätti päässä"!
Suosikkiehdokkaani olisi ollut tietysti O. I. Sippola! Ja vieruskaveriksi "Pappa" Laatikainen. Samaten Talvisodan "Ihmemies" Airo olisi voinut aivan mainiosti täydentää tuon synkän triumfiraatin...
Marski, Ryti, Tanner, Linkomies, Wallden ja Airo tiesivät suurhyökkäyksestä jo 1941 lopulla. Oli vain uskoteltava Stalinille, että puna-armeija on voittamaton. Antoivat Kannaksen sotajuonena 1944, ja pojat välttivät roikkumisen punaisella torilla.
Jos joitakin mielipiteitä.
Marksi teki virheitä, mm. olettaessaan, että Talvisodan aikana venäläiset eivät huoltovaikeuksien takia hyökkäisi koko rajan pituudelta.
Mutta toisaalta hän osoitti johtajuutta siinä, että hän vaihtoi taktiikkaa lennosta ja mukautui vallitseviin olosuhteisiin sen sijaan, että olisi ollut useiden vanhojen johtajien tapaan liian jääräpäinen uskoakseen vain omia mielipiteitään tosiasioiden sijaan.
Tuo toinen kohta erottaa todelliset suuruudet typeryksistä, sillä se on paljon paljon harvinaisempi, kuin yleensä luullaan!
suunnattomia erehdyksiään korjaamaan.