ja sitä, miten se vaikuttaa mahdollisesti ylösnousemukseen, onko haudattu arkussa hautaan kirkkomaahan, tai polttohaudattu. Onko sillä mitään merkityksellisyyttä loppuviimeksi?
Mietin tässä vain kuolemaa ...
- AuroraBorealis -
27562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kun ihminen kuolee, tuhoutuvat hänen aivosolunsa. Näissä soluissa, tai tarkemmin näiden solujen välisissä triljoonissa liitoksissa, on kaikki se informaatio, joka on tehnyt ihmisestä luoteeltaan sellaisen kuin hän oli. Siellä on myös kaikki se kokemuspohjainen tieto, joka on vaikuttanut osaltaan hänen käytökseensä, yhdessä geneettisen perimän kanssa.
Ts. ihmisen kudosten kuollessa, ei ihmisestä jää jäljelle enää muuta kuin MUISTO.
tulisi jälleen ehjä ihminen (siis kokonainen ... kädet, jalat, kaikki) ylösnousemuksen päivänä, jos esim. polttohaudattu?
Kaikki tuollainen ajattelu on perua tuhansien vuosien takaa, jolloin ihmisillä ei ollut tietämystä kuten nykyisin. Silloin oli turvauduttava taikauskoon.
kiertokulkuun. Kun katsoo luontoa, sen kiertokulun näkee selvästi.
Luonnossa aine - siis materia - kiertää. Ainoastaan geneettinen informaatio jatkaa "elämäänsä" jälkeläisissä.
Kuitenkaan kaikki ne muistot ja kokemukset mitä sinullakin on elämäsi aikana ollut katoavat aivosolujen ja niiden välisten dendriittien tuhoutuessa.
tämäkin vain mitä tiedetään.. ja jos astetaan maailman kaikkeuden mittasuhteet versus nisäkkään aivosolukko, niin ei tee edes mieli puhua ääneen
No entäs sitten se, kun olen lahjoittanut jo eläissäni toisen munuaisen pois tarvitsevalle? Kun tulee ylöstempaus, irtoaako lahjoitettu munuainen uudesta omistajastaan ja liittyy minuun?
enää siellä taivaassa (?) tarvitse?
No eihän taivaassa mitään muutakaan vartalonosaa tarvita! Mutta niin vain Raamattu lupaa, että tempauksessa minun vartaloni muuttuu. Onko se lahjoitettu munuainen minun vai toisen ihmisen? Jos sekin muuttuu ja poistuu nykyisestä kohteestaan?
Se luovutettu munuainen tietysti katoaa kantajaltaan taivaan tuuliin sillä siunaamalla hetkellä, ja jos hän oli siihen asti hengissä, niin ei kyllä ole enää sen jälkeen.
Sitten tänne jääneet kuolemansyyntutkijat ihmettelevät kuka teki murhan ja vei munuaisen ilman mitään jälkiä.
mix kuolemasta pitäisi tehdä eriarvoinen syntymän kanssa, joka on ihme. kyllä tiede on solun edessä yhä kummissaan. lähentyy ylivertaista voimaa, koko ajan, ei sille voi mitään.
luotan kodin turvaan. tää juttu menee ohi
nopeesti 70 vuotta tai sinnepäin.. mutta miksi mut olis tehty jos elämä olis vaan pjäläys..
joku tarkotus täytyy olla..
Elämän synty on ihmeellinen sattuma ... tähtisumun tiivistyminen, planeettojen ja ilmakehän synty, elämän kehittyminen otollisissa olosuhteissa, ihmisen syntyminen ja kehitys on aivan uskomatonta. Miten joku laji voikaan tulla näin kehittyneeksi ja tietoiseksi itsestään ja kehostaan, sekä omasta ympäristöstään. Ikävä kyllä, olemme myös hyvää vauhtia tuhoamassa itse itseämme.
Maasta olemme tulleet ja maaksi jälleen tulemme ... elämä on kiertokulku. Kun aurinko sammuu ja vetää meidät sisälleen ... maapallo laajenee ja räjähtää jälleen tähtisumuksi ... tiivistyäkseen taas joskus ...
just, onko sattumaa että aurinko onkin juuri oikealla etäisyydellä maasta. se on käsittämätöntä, käytännössä ihme jos tarkatelemme omaa a-kuntaa, Nyt on Ihmisen vapaa tahto koetuksella, huh.
toivottavasti saan nähdä vielä paljon, synnyin otolliseen aikaan
Avaruudessa on enemmän tähtiä kuin mitä kaikkien maailman hiekkarannoilla on hiekan jyviä.
Siis aivan tajuton määrä. Nykyisin tiedämme, että lähes kaikilla tähdillä on niitä kiertäviä planeettoja, joista useat ovat varmasti Maata muistuttavia. Aivan varovaisesetikin arvioituna avaruudessa on 10^22 Maan kaltaista planeetta. Se tarkoittaa sitä, että sinullakin saatta olla jossain näköisolio - tuo Maan kaltaisten planeettojen määrä on niin huikea.
tuota kaikkea? Oletko ammatiltasi ehkäpä opettaja, joka kuvittelee, ettei kukaan tiedä yhtään mitään, ellet sinä juuri informoi heitä asiasta lisää?
"juuri oikeaa etäisyyttä maasta." Jonkin planeetan etäisyys omasta auringostaan antaa mahdollisuuden elämälle tuolla planeetalla toinen ei, jos etäisyys olisi toinen meitä vain ei olisi täällä luomassa uskontoja oman "ainutlaatuisuutemme" ympärille. Maailmankaikkeus on suunnaton eikä se ole olemassa jotta me olisimme voineet syntyä.
luonnon yleisistä lainalaisuuksista, kun päättelet että "luonnonkiertokulusta" voidaan päätellä myös "sielun" kiertokulku.
Minulla on kyllä faktat hallussa (kiitos luonnontieteellisen ja terveydenhuoltoalan koulutuksen), kuitenkin elättelen pientä toivoa, että tämä kaikki ei loppuisi tähän, vaan kuoleman jälkeenkin olisi jotain ... ehkä se on vain omaa kuolemanpelkoa (osittain tiedostamatontakin), jonka vuoksi on helpompi elää, jos on jokin mihin uskoisi :)! Toisaalta on paljon asioita, jotka eivät täysin poissulje toisiaankaan.
Tuo nyt ei kyllä todista mitään Jumalan olemassaolemattomuudesta tuo. Hänestähän tässäkin on kysymys, eikö niin?
vajavaisella maallisella tomumajallamme sitten kuolemamme jälkeen ole enää mitään merkitystä ylhäällä, koska siellä on itsekullekin valmistettuna odottamassa hengellinen ruumis. Kuoltuaan ihminen pukeutuu siihen.
Ja vaikka maallisesta ruumiista puuttuisi joitakin osia, niin se mikä on maasta tulee maaksi jälleen.
Hajoaahan ihminen sodassa, esim. lentopommin osuttua häneen, tuhannen päreiksi, jonka linnut kantavat pois ja vetävät roippeet kitaansa. Ja hukkuessaan syvälle meren syvyyteen kalat syövät ruumiin. Ja tuollaisissa tapauksissa ihmisestä ei ole enää mitään arkkuun pantavaa..
Luonnonkiertokululle on paras polttohautaus kun tuhka karistellaan luontoon. Näin kierto toimii.
Tuhkasta nousee luonnossa aina uutta.
jotta emme me siellä taivaassakaan samanlaiselta näytä :)! Olemme sielläkin kukin eri näköisiä. Vai tarkoitatko, että olemme siellä sitten toistemme klooneja, ajatuksineen kaikkineen?
ajatus, jotta kuollessa polttohaudattaisiin ja tuhkani siroteltaisiin johonkin/joihinkin kauniiseen paikkaan/paikkoihin, mitkä olisivat olleet minulle tärkeitä paikkoja, ja jatkaisin tavallaan "elämää" niissä ... synnyttäisin ehkä jotain uutta ja kaunista. Haluan jäädä elämään läheisteni muistoihin, en halua, että millekään hautamuistomerkille käydään "kumartamassa" ja siitä tulisi (sen huolenpidosta) kellekään mitään ylimääräistä rasitetta.
-saman näköisiä kuin täälläkin maan päällä ,kun kuolemme sielumme ja henkemme palajaa Jumalan luokse,uskovina sitten ylöstempauksen yhteydessä sanotaan että uskossa pois nukkuneet hakevat jotakin sieltä haudoistaan koska ne aukenevat ylöstempauksen yhteydessä jne..
-Raamatussa sanotaan että saamme uuden varren jne,tämän tapahtuman yhteydessä,millainen tuo uusi varsi sitten lieneee sitä ei ole tarkemmin selitetty...
-uskon kuitenkin että olemme täysin tunnistettavia olentoja taivaassakin ja tunnemme toisemme samalla tavalla kuin täällä ajassakin..saamme nähdä rakkaamme jotka ovat siellä,siis uskossa pois nukkuneet jne..
... entä sitten, jos ihminen on polttohaudattu?
esim. 60 000 vuotta sitten (vanhimpia hautalöytöjä)?
Yleensähän siellä ei ole yhtikäs mitään 50 - 100 vuoden kuluttua hautauksesta. Vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotain voi löytyä vielä 3 miljoonankin vuoden kulutttua (vanhimmat löydetyt meikäläisten esivanhemmat).
-mutta sellainen näkemys minulla on että olipa haudattu nyt millä tavalla,tahansa ei se materia mihinkään katoa olemattomiin,täältä maailmasta !